Helsingin HO 20.12.2021 154718 – Veropetos

Vastaaja oli vuonna 2001 ulkomailla asuessaan saanut perintönä edesmenneeltä puolisoltaan sveitsiläisessä pankissa olleen sijoitustilin. Vastaaja ei ollut verovuosien 2010–2013 osalta ilmoittanut mainitusta sijoitustilistä saamiaan tuloja Suomen veroviranomaiselle säännönmukaisen verotuksen aikarajojen puitteissa. Vastaajalle vaadittiin rangaistusta törkeästä veropetoksesta, koska hän oli jättänyt ilmoittamatta veroilmoituksissaan vuosilta 2010–2013 ulkomailta saamansa tulot ja siten välttänyt veroa yhteensä 77.283,96 euroa.

Kysymys siitä, mitä veropetoksen tekotapatunnusmerkkiä vastaajan menettelyyn oli sovellettava ja oliko vastaaja syyllistynyt henkilökohtaisessa verotuksessaan syytteessä kuvattuun rikokseen. (Ään.)

SELOSTUS ASIASTA

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 24.2.2020

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 20.12.2021

Tuomiolauselma

1. Törkeä veropetos

Rikoslaki 29 luku 2 §

31.10.2011–31.10.2014 Helsinki

A on henkilökohtaisessa verotuksessaan verovuosina 2009–2013 antanut viranomaiselle väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan tai veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle ja, siten aiheuttanut veron määräämättä jättämisen liian alhaiseksi. A on jättänyt ilmoittamatta veroilmoituksissaan vuosilta 2009–2013 ulkomailta saamansa tulot ja siten välttänyt veroa yhteensä 77.283,96 euroa.

Teolla on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

– – – – – – – – – –

Syytteessä mainitut tiedot on tunnustettu. A on kiistänyt tahallisuuden.

Vastaaja A:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että hän ei ole ollut kiinnostunut taloudellisista asioista vaan enemmänkin kulttuurista. Hän oli saanut miehensä kuoleman jälkeen perinnönjaon jälkeen haltuunsa Sveitsissä pankissa olleen sijoitustilin. A:n oli käynyt Saksasta Sveitsissä pankissa silloin tällöin ja joskus oli soiteltu pankkineuvojan kanssa. Hän ei ollut kertomansa mukaan saanut säännöllisesti raportteja sijoitustilin tilanteesta. Hänelle oli pankissa kerrottu vähän sijoitustilistä, eikä hän ollut osannut kysyä siitä. A:n oli tiennyt, että sijoitustiliä hoidetaan hyvin, minkä vuoksi hän antoi tilin olla kuten ennenkin. Arvonlisäverot pankki oli hoitanut. A oli siinä uskossa, että se riittää. Vuonna 2014 pankissa oli tuotu esille verojen maksu omassa kotimaassa eli tuolloin Suomessa, jonne vastaaja oli muuttanut. Pankki oli antanut B:n yhteystiedot, joka asiaa voisi hoitaa.

Todistaja B:n mukaan Yhdysvaltojen painostuksesta Sveitsi oli joutunut raottamaan pankkisalaisuuttaan. Mikäli tilin omistajan kotimaassa olleita veroja ei ole voitu osoittaa hoidetun, pankki jäädyttää varat. B:n mukaan hän oli hoitanut myös tällaisia verojen selvittelyjä, jossa asiakkaan varat oli jo jäädytetty. Todistaja B oli lähtenyt hoitamaan A:n veroasioita tilaamalla Sveitsin pankista tiedot, mitä tili oli vuosittain tuottanut. Tuottoa oli syntynyt muina vuosina paitsi vuonna 2009. Sijoitustilillä oli käyty aktiivista kauppaa. Vastaajan kirjallinen todiste oli pankissa tulostettu 13.3.2014, missä se oli ollut pankin tietojärjestelmässä. Kyseinen todiste oli ollut verottajalle toimitetun oikaisuvaatimuksen liitteenä. Todistaja B:n mukaan A ei olisi osannut tehdä tätä työtä minkä hän joutui tekemään. Nykyisin B hoitaa A:n veroasiat.

Käräjäoikeus on pitänyt uskottavana, ettei A olisi itse osannut ilmoittaa ulkomailta saatuja tulojaan veroilmoituksessa, vaan hän olisi tarvinnut siihen asiantuntijan apua. Hän on kuitenkin tiennyt tilin tuotoista, koska tiesi pankin maksavan arvonlisäveroa ja tiesi, että tiliä hoidettiin hyvin eikä ollut tarvetta tehdä muutoksia. Hänen on myös perinnönjaossa täytynyt tulla tietoiseksi siitä, mitä hän on saanut. Hän on varmasti tullut tietoiseksi pankkivirkailijan kanssa käymissään tapaamisissa miten sijoitustiliä hoidetaan ja mitä se on tuottanut voittoa vai tappiota.

Kun A on jo Suomessa asuessaan saanut esitäytetyn veroilmoituksen, hän ei ole silloin korjannut veroilmoitusta ja ilmoittanut ulkomaisista tuloistaan, joita lomakkeessa kysytään. Olisiko hänen pitänyt kysyä verottajalta, mitä tarkoittaa esitäytetyssä veroilmoituksessa kohta 11 muut ulkomaan tulot ja kohta 11.2 ulkomaan pääomatulo? Hän on kertonut, ettei ole eläissään täyttänyt veroilmoitusta. Voiko tällaisen ajattelun taakse mennä? A:lla on ollut selonottovelvollisuus ja velvollisuus myös pyytää neuvoja veroilmoituksen täyttämisessä. Tulot, jotka ilmenevät syyttäjän kirjallisista todisteista, ovat kuitenkin olleet huomattavat, esimerkiksi verovuonna 2010 yhteensä 109.816 euroa, vuonna 2011 yhteensä 91.868 euroa, vuonna 2012 109.904 euroa, vuonna 2013 yhteensä 54.964 euroa ja vuonna 2014 yhteensä 47.281,97 euroa. Syyttäjän kirjallisen todisteen eli verottajan laskelman mukaan A on välttänyt veroja vuosilta 2010–2013 yhteensä 77.283,96 euroa.

Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Veropetoksesta voidaan tuomita rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

A on antanut vuonna 2014 B:lle tehtäväksi selvittää ulkomailta saadut tulot ja tehdä verottajalle oikaisuvaatimukset. Hän on maksanut verottajalle verot. Tämä seikka otetaan huomioon rangaistuksen määrässä sitä lieventävänä seikkana kahdella kuukaudella.

Käräjäoikeus katsoo, ettei rikosta ole rikoslain 6 luvun 12 §:ssa tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä eikä rangaistusta kohtuuttomana tai tarkoituksettomana.

Teosta on kulunut pitkä aika, mutta ei siihen nähden milloin asiassa on tehty rikosilmoitus ja A on kuultu esitutkinnassa 18.10.2017. Rikoksen tekemisestä kulunutta aikaa ei oteta huomioon rangaistuksen määrää kohtuullistavana tekijänä.

A tuomitaan vankeusrangaistukseen 3 kuukautta vankeutta, joka määrätään ehdolliseksi, koska hänellä ei ole rikosrekisteriä. Käräjäoikeus katsoo, että ehdollinen vankeusrangaistus on riittävä seuraamus, eikä oheissakkoa tuomita.

Käräjäoikeuden tuomiolauselma

1. Veropetos

31.10.2011–31.10.2014

Rikoslaki 29 luku 1 §

3 kuukautta vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika päättyy 24.2.2021. Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Mirja Sormunen.

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjälle ja A:lle on myönnetty 7.5.2020 jatkokäsittelylupa.

Pääkäsittely on toimitettu 20.9.2021.

Hovioikeuden ratkaisu

1.

A:n aviomies on kuollut vuonna 1999. A on vuonna 2001 saanut perintönä edesmenneeltä puolisoltaan sveitsiläisessä pankissa olleen sijoitustilin. A on tuolloin asunut Saksassa ja muuttanut vuonna 2005 Suomeen.

Asiassa on riidatonta, että A ei ole verovuosien 2010–2013 osalta ilmoittanut mainitusta sijoitustilistä saamiaan tuloja Suomen veroviranomaiselle ennen marraskuussa 2014 ja toukokuussa 2015 allekirjoitettuja oikaisuvaatimuksia. Asiassa on tullut myös selvitetyksi, että A:lle toimitettujen esitäytettyjen veroilmoitusten ulkomaisia tuloja koskevia kohtia ei ole täytetty tai puutteita korjattu säännönmukaisen verotuksen aikarajojen puitteissa.

Rangaistusvaatimuksen mukaan A oli henkilökohtaisessa verotuksessaan tahallaan antanut viranomaiselle väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan tai veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle, minkä seurauksena hän oli välttänyt veroa yhteensä 77.283,96 euroa.

Käräjäoikeus on katsonut, että A oli menetellyt syytteessä kerrotuin tavoin, mutta teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n veropetoksesta 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Hovioikeudessa on ratkaistavana ensinnäkin kysymys siitä, onko A syyllistynyt veropetokseen. Arvioitavaksi tulee tältä osin erityisesti se, onko hän menetellyt tahallisesti. Jos A:n katsotaan syyllistyneen veropetokseen, on lisäksi otettava kantaa siihen, onko tekoa pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä ja mikä rangaistus A:lle on tuomittava vai onko hänet jätettävä rangaistukseen tuomitsematta.

2.

Veropetoksesta tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n nojalla se, joka aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi (1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, (2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan tai (3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle.

Syytteessä kuvattuna aikana voimassa olleen verotusmenettelystä annetun lain 7 §:n 3 momentin (1145/2005) mukaan verovelvollisen on tarkistettava esitäytetyssä veroilmoituksessa olevat tiedot. Jos tiedoissa on puutteita tai virheitä, verovelvollinen on velvollinen korjaamaan ja täydentämään tiedot sekä palauttamaan veroilmoituksen. Jos tiedot ovat oikeat eikä verovelvollisella ole muita veronalaisia tuloja, vähennyksiä, varoja tai velkoja tahi muita verotukseen vaikuttavia tietoja taikka vaatimuksia, veroilmoitusta ei palauteta, jollei veroviranomainen erikseen niin vaadi. Pykälän 4 momentin (1145/2005) mukaan, jos verovelvollinen ei palauta esitäytettyä veroilmoitusta, hänen katsotaan antaneen veroilmoituksen esitäytetyssä veroilmoituksessa olevien tietojen mukaisena.

$120

A on muuttanut Suomeen vuonna 2005. Hän on siten syytteen tarkoittamana ajanjaksona ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen.

A on kiistänyt olleensa tietoinen tilin luonteesta tai siitä saamistaan tuloista ja kiistänyt toimineensa veronvälttämistarkoituksessa. Hän oli kertomansa mukaan saanut tilin perintönä pitkällisen perintöselvittelyn jälkeen ja nostanut tililtä varoja ainoastaan perintöasiaan liittyviin avustajan kuluihin. Sveitsissä käydessään hän oli tavannut pankkineuvojaa, mutta tilin tapahtumista ei ollut tapaamisilla ollut tarkemmin puhetta, vaan keskustelut olivat liittyneet lähinnä kulttuuriin ja muihin vastaaviin aihepiireihin. Hän oli luottanut siihen, että pankki informoi häntä tarvittaessa.

A:n mukaan hän oli muuttanut Suomesta ulkomaille 18-vuotiaana vuonna 1981 ja asunut ulkomailla vuoteen 2005 asti. Hän ei ollut ollut palkkatöissä, vaan hänen puolisonsa olivat aina hoitaneet hänen raha-asiansa. Hänellä itsellään ei ollut kokemusta raha-asioista. Pankki oli maininnut hänelle, että lähdeveroja maksetaan, ja A oli luottanut pankkiin ja olettanut, että kaikki tarpeelliset verot oli maksettu.

A on lisäksi kertonut, että vuonna 2014 pankkineuvoja oli ottanut täysin uutena asiana esille kysymyksen siitä, oliko veroasiat hoidettu Suomessa. Pankkineuvoja oli antanut B:n yhteystiedot, ja A oli ottanut häneen heti yhteyttä ja sopinut tapaamisen. B oli A:n toimeksiannosta aloittanut selvitystyön, jossa oli ilmennyt, että Suomeen oli jäänyt veroja maksamatta. A oli todennut, että verot pitää hoitaa, ja B:n avustuksella hän oli tehnyt tarpeelliset ilmoitukset ja maksanut vaaditut verot. Asiassa on tullut myös B:n kertomuksen perusteella esille A:n tietoisuus sitä, että kyseessä olevan tilin rahavaroista oli pidätetty lähdeveroa Sveitsissä.

Hovioikeus toteaa, että asiassa esitetty muu näyttö ei ole ristiriidassa A:n kertomien seikkojen kanssa, ja todistaja B:n kertomus hänen tekemästään selvitystyöstä on tukenut A:n kertomaa. Tähän nähden ei ole pidettävä epäuskottavana, että A ei ole itse käytännössä lainkaan huolehtinut taloudellisten asioidensa hoitamisesta vaan on uskonut sen muille tahoille kuten puolisolleen ja sveitsiläiselle pankille. Pankin otettua vuonna 2014 veroasian esille A on pyytänyt B:tä selvittämään asiaa ja hoitamaan sen kuntoon, minkä tuloksena verotuksen määrä on oikaistu ja A on maksanut kaikki hänelle määrätyt verot. Ryhtymällä tällä tavoin toimiin A on viime kädessä omilla toimenpiteillään huolehtinut siitä, että verotuksen tarkoitus verovarojen kerryttämisessä on täyttynyt.

Kokonaisuutena arvioiden edellä mainitut seikat puhuvat sitä vastaan, että A olisi jättänyt alun perin ilmoittamatta tilistä saamansa tulot voidakseen välttää siihen liittyvän veron maksamisen Suomessa. Siitä, että A olisi toiminut kyseessä olevassa rikostunnusmerkistössä edellytetyssä veron välttämistarkoituksessa, jää näin ollen järkevä epäily, samoin kuin siitä, että hän olisi ollut tietoinen sekä sijoitustilin kerryttämästä tulosta että sen verottamisesta Suomessa. Syyte veropetoksesta on siten hylättävä.

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

1. Veropetos 31.10.2011–31.10.2014

A vapautetaan rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Tuula Myllykangas

Hovioikeudenneuvos Juha Terho

Asessori Peter Huhanantti

Äänestys.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 20/850

Asessori Peter Huhanantti:

Asian taustan, ratkaistavien kysymysten, vastaanotetun näytön ja sovellettavien säännösten osalta viittaan siihen, mitä enemmistö on lausunut. Päädyn samaan lopputulokseen kuin hovioikeuden enemmistö A:n menettelyyn sovellettavan tekotapatunnusmerkin osalta seuraavassa esittämilläni perusteilla. Erimielisyyteni koskee myös A:n tahallisuuden arviointia.

Veropetossäännöksen tunnusmerkistö koostuu tekotapoja kuvaavista tunnusmerkeistä ja seuraustunnusmerkistä, joista viimeksi mainitusta ei ole nyt muutoin kuin tahallisuuden osalta kysymys. Syyttäjän rangaistusvaatimus törkeästä veropetoksesta perustuu tässä tapauksessa veropetosta koskevan säännöksen 1–3 kohtiin. Totean, että tekotapatunnusmerkistön osalta sinänsä riittää, että jokin säännöksessä mainituista tekotavoista täyttyy. Sanotuista tekotapatunnusmerkeistä kuitenkin vain 3 kohdan niin sanottu passiivinen veropetos edellyttää, että A:n voidaan katsoa jättäneen antamatta veroilmoituksensa Suomeen nimenomaan veronvälttämistarkoituksessa eli, että verojen välttäminen on ollut hänen toimintansa välitön ja ensisijainen päämäärä (KKO 2017:98, kohta 39 ja siinä viitattu ratkaisu). Tämän vuoksi ensin on tarkasteltava kysymystä siitä, sovelletaanko A:n menettelyyn rikoslain 29 luvun 1 §:n 1, 2 vai 3 kohdan tunnusmerkistöä.

$144

$147

Oikeuskirjallisuudessa on esitäytetyn veroilmoituksen ollessa kyseessä yhtäältä katsottu, että jos verovelvollinen salaa kokonaan ansaitsemansa määrän, teko arvioidaan passiivisena veropetoksena (Ritva Sahavirta: Verorikokset. Teoksessa Talousrikokset 2007 s. 212 ja Jussi Tapani: Veropetos. Teoksessa Keskeiset rikokset 2018 s. 667). Toisaalta on katsottu, että verotusmenettelylain 7 §:n 4 momentista johtuu, että luonnollisen henkilön tuloverotuksessa tehtyä veropetosta voidaan arvioida ainakin väärän tiedon antamista koskevan rikoslain 29 luvun 1 momentin 1 kohdan nojalla (Kaarlo Hakamies: RL 29: Rikokset julkista taloutta vastaan. Verorikoksen tunnusmerkistöt. Veropetos. Tekotavat. Veroilmoitukset. Teoksessa: Rikosoikeus verkkojulkaisu. Kirjailija päivittänyt tekstin 25.5.2021).

A:n jätettyä esitäytetyissä veroilmoituksissaan ulkomailta saamansa tulot kokonaan veronsaajalle ilmoittamatta hänen tekoaan on mahdollista arvioida siten, että hänen olisi tullut oma-aloitteisesti ilmoittaa sanotuista tuloistaan Verohallinnolle. Näin arvioiden hänen menettelyynsä tulisi sovellettavaksi niin sanottua passiivista veropetosta koskeva rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohta.

Toisaalta kun A ei ole palauttanut esitäytettyjä veroilmoituksiaan kyseessä olevasta sveitsiläisestä sijoitustilistä saamillaan tuloilla täydennettynä, hänen voidaan verotusmenettelylain 7 §:n 4 momentin mukaisesti katsoa antaneen kysymyksessä olevat veroilmoitukset esitäytetyissä veroilmoituksissa olevien tietojen mukaisina eli rikoslain 29 luvun 1 §:n 2 kohdan tarkoittamin tavoin antaneen verotusta varten ilmoituksen.

$16b

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että normatiivisia rikostunnustunnusmerkistötekijöitä sisältävien rikossäännösten tahallisuusarvioinnin tulee yhtäältä perustua objektiivisiin seikkoihin, mutta toisaalta tällaisissa tunnusmerkistöissä tahallisuuden kohde ei ole puhtaasti normatiivinen kysymys. Merkitystä asian arvioinnissa on sillä, millaista verovelvollisen esittämää käsitystä voidaan pitää perusteltuna asiassa esitettyjen objektiivisten seikkojen valossa (Jussi Tapani, Matti Tolvanen ja Tatu Hyttinen: Rikosoikeuden yleinen osa 2019 s. 299).

Syyttäjä ei ole esittänyt välitöntä näyttöä siitä, että A olisi ollut tietoinen tilin luonteesta tai siitä saatavista tuloista ja A on kiistänyt tienneensä tilin luonteesta tai siitä saamistaan tuloista. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että A ei ole tekohetkellä tahallisuuden täyttävällä tavalla pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä sitä, että hän ylipäänsä saa tilistä tuloa, joka hänen tulisi ilmoittaa veronsaajalle.

Syyttäjän esittämästä kirjallisesta todistelusta käy kuitenkin ilmi, että tieto tilistä kertyneistä tuloista olisi sinänsä ollut saatavissa pankista. A oli saanut tilin kertomansa mukaan perinnöksi pitkällisen perintöselvittelyn jälkeen ja käynyt myös henkilökohtaisesti allekirjoittamassa tilin siirtoa hänelle koskevan asiakirjan. Hän on kertonut käyneensä pankissa useampia kertoja pyytämättä sieltä raportteja tilin tilanteesta tai kysymättä tilin saldoa. A on myös tullut tietämään, että tilin tapahtumien perusteella jouduttiin maksamaan lähdeveroa. Hänen varallisuudestaan Suomessa esitetyn selvityksen mukaan kyseinen tili oli muodostanut merkittävän osan A:n kokonaisvarallisuudesta, ja tilin arvo on joka tapauksessa ollut yksityishenkilölle merkittävä.

Luen A:n syyksi törkeän veropetoksen niin, että hän on henkilökohtaisessa verotuksessaan verovuosina 2010–2013 veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle ja siten aiheuttanut veron määräämättä jättämisen liian alhaiseksi. A on jättänyt ilmoittamatta veroilmoituksissaan vuosilta 2010–2013 ulkomailta saamansa tulot ja siten välttänyt veroa yhteensä 77.283,96 euroa. Rikoksen tekoaika on 31.10.2011–31.10.2014 ja tekopaikka Helsinki.

Lainvoimaisuus: KKO 31.5.2024 Antonro 870, hovioikeuden ratkaisua ei muutettu.

Veropetoksen rangaistavuus edellyttää verovelvollisen mieltävän vähintään varsin todennäköiseksi, että hän aiheuttaa menettelyllään veron määräämättä jättämisen. Tekijä ei lähtökohtaisesti voi vedota tietämättömyyteensä, vaan tietämättömyyden lain sisällöstä on katsottava koituvan tekijän vahingoksi (HE 44/2002 vp. s. 100).

Käräjäoikeus katsoo, että A:n on täytynyt mieltää vähintään varsin todennäköiseksi, että hän aiheuttaa menettelyllään veron määräämättä jättämisen, kun hän ei ilmoita ulkomaisia huomattavia tulojaan. Vältettyjen verojen määrä on huomattava.

Onko tekoa kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä? A on jättänyt ilmoittamatta verottajalle ulkomailta saamansa tulot. Vältetyn veron määrä on suuri, mutta ei ole olemassa perusteita pitää tekoa kokonaisuutensa arvostellen törkeänä. A:n syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä. A on syyllistynyt veropetokseen. Teko on syytteessä mainittuna tekoaikana jatkunut katkeamattomana. A on haastettu 20.5.2019, joten teko ei ole vanhentunut.

A on syytteessä mainittuna aikana ja paikassa menetellyt kuten syytteessä on kerrottu ja jättänyt ilmoittamatta veroilmoituksissaan vuosilta 2010–2013 ulkomailta saamansa tulot siten, että vältetyn veron määrä on yhteensä 77.283,96 euroa.

$19e

$1a1

$1a4

Ottaen erityisesti huomioon sanotun säännöksen systematiikan ja sanamuodon pidän ensin mainituilla perusteilla perusteltuna tulkita veropetosta koskevaa rikoslain 29 luvun 1 §:n 2 kohdan rangaistussäännöstä ja veromenettelylain 7 §:n 4 momenttia niin, että ensin mainitussa säännöksessä tarkoitettuna ilmoituksen antamisena ei ole pidettävä esitäytetyn veroilmoituksen palauttamatta jättämistä. A:n sveitsiläisestä sijoitustilistä saamat tulot eivät varsin todennäköisesti olisi tulleet Verohallinnon tietoon ilman, että hän olisi itse sanotut tiedot oikaisuvaatimuksin ilmoittanut. Näillä perusteilla katson enemmistön tavoin, että A:n laiminlyöntiin tulee soveltaa yksinomaan rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohtaa.

Rikoslain 3 luvun 6 §:ssä säädetty tahallisuuden määritelmä koskee vain tahallisuutta suhteessa tunnusmerkistössä mainittuun seuraukseen. Rangaistavuuden edellytyksenä oleva tietoisuus verotusta varten säädetystä velvollisuudesta eli tässä tapauksessa velvollisuudesta antaa tuloveroilmoitukset Suomeen on niin sanottu olosuhdetunnusmerkki, jonka osalta tahallisuuden määrittely on rikoslain 3 luvun 6 §:ää säädettäessä jätetty tunnusmerkistöittäin oikeuskäytännössä arvioitavaksi (LaVM 28/2002 vp s. 9–10).

Korkein oikeus on kaikissa rikoslain 3 luvun 6 §:n voimaantulon jälkeen antamissaan ratkaisuissa määritellyt tunnusmerkistössä tarkoitettua olosuhdetta koskevan tahallisuuden todennäköisyysarvioinnin perusteella (esim. KKO 2017:98, kohta 38). Tässäkään asiassa ei ole perusteita poiketa vakiintuneesta tahallisuuden määrittelytavasta.

$1b0

Passiivista veropetosta koskevassa hallituksen esityksessä korotettua tahallisuusvaatimusta on perusteltu sillä, että rangaistavuuden ulkopuolelle on ollut tarkoitus jättää esimerkiksi unohduksesta tai epäsosiaalisesta elämäntavasta johtuvat laiminlyönnit (HE 16/1997 vp s. 2). Veron välttämistä koskeva päämäärä voidaan arvioida objektiivisista seikoista eli siitä, että tekijällä on ollut ilmoitusvelvollisuus, jota hän ei ole täyttänyt, sekä teon olosuhteista. Yksityishenkilöiden osalta ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin syynä voi olla muitakin seikkoja, kuten päihde- tai mielenterveysongelmat, joiden vuoksi teko jää rangaistavuuden ulkopuolelle. (Kaarlo Hakamies: RL 29: Rikokset julkista taloutta vastaan. Verorikoksen tunnusmerkistöt. Veropetos. Yleiset edellytykset. Tahallisuus. Teoksessa: Rikosoikeus verkkojulkaisu. Kirjailija päivittänyt tekstin 25.5.2021.)

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei veropetoksen tekijän tarvitse tietää rikkomansa säännöksen tarkkaa sisältöä, eikä edes verolajia tai vältetyn veron määrää, kunhan hän mieltää menettelynsä seurauksena olevan veron välttämisen (Ritva Sahavirta: Verorikokset. Teoksessa Talousrikokset 2007 s. 221). A on edellä todetun mukaisesti tiennyt, että hänellä on erittäin merkittävän arvoinen tili, josta on hyvin todennäköisesti kertynyt jonkinlaatuista tuloa. Katson, että A:n tietämättömyyttä tulon saamisesta, sen tarkasta määrästä ja tilin luonteesta on näissä olosuhteissa pidettävä tarkoituksellisena. Tarkoituksellinen tietämättömyys sanotuista seikoista ei poista hänen tahallisuuttaan verotettavien tulojen saamisen osalta. Näillä perusteilla katson, että A:n on täytynyt pitää vähintään varsin todennäköisenä, että hän on saanut verotettavia tuloja kysymyksessä olevasta tilistä.

$1b8

$1bb

$1be

Esitäytettyjen veroilmoitusten palauttamatta jättäminen on tässä tapauksessa johtanut siihen, että A:n ulkomailta saamat tulot ovat jääneet kokonaan verovalvonnan ulkopuolelle, ja hän on välttynyt veron maksusta Suomessa. Vältetyn veron määrä on ollut vuosittain merkittävä. Sanotuilla perusteilla katson, että hänen on täytynyt myös pitää vähintään varsin todennäköisenä sitä, että hänen menettelynsä seurauksena on veron määräämättä jääminen.

Edellä kuvatuilla perusteilla katson A:n menetelleen tahallaan.

A:n välttämän veron määrä ylittää yli nelinkertaisesti sen määrän, jota oikeuskäytännössä (KKO 2019:93, kohdat 5 ja 8 ja siinä mainitut ratkaisut) on pidetty rikoslain 29 luvun 2 §:n tarkoittamin tavoin huomattavana taloudellisena hyötynä. Hänen menettelynsä koskee kaikkiaan neljää verovuotta. Näillä perusteilla katson toisin kuin käräjäoikeus, että veropetosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Käräjäoikeuden tuomion perustelut

Henkilötodistelusta

Johtopäätökset näytöstä

Rangaistusseuraamus

Rangaistusseuraamukset

Perustelut

Asian tausta ja ratkaistavat kysymykset

Näytöstä

3. Arvioinnin lähtökohdista

4. Tahallisuuden arviointi tässä asiassa

Hylätty syyte

Kysymyksenasettelu

Veropetosta koskevan rangaistussäännöksen rakenne ja lainsäädäntöhistoria

Sovellettavan tekotapatunnusmerkin valinta

Tahallisuuden arviointi tässä asiassa

Syyksilukeminen

Tahallisuus veropetoksen tunnusmerkistössä

Teon törkeysarvostelu