KHO 13.9.2019/4128 – Terveydensuojelu

Melusta asuinhuoneistoon aiheutuva terveyshaitta tuli lähtökohtaisesti todeta mittauksin. Asumisterveysasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaisen keskiäänitason ylittävä melutaso, siihen melun haitallisuuden vuoksi mahdollisesti tehtävin korjauksin, oli lähtökohtaisesti se melutaso, jonka voitiin arvioida aiheuttavan asunnossa oleskelevalle terveyshaittaa.

Asumisterveysasetuksen 3 §:ssä säädettynä yleisenä arviointiperusteena melusta aiheutuva terveyshaitta oli arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon muun ohessa altistumisen todennäköisyys, toistuvuus ja kesto. Säännöksen soveltaminen voi edellyttää, että kokonaisarviossa asetuksen 12 §:n 3 momentissa määritellystä melutasosta niin sanottuna toimenpiderajana poiketaan alaspäin.

Asuinkerrostalon asuinhuoneiston makuuhuoneeseen oli asunnontarkastusten aikana kuulunut alapuolisen ravintolan karaoke-esitysten laulu niin voimakkaana, että esityksiä oli pystynyt tunnistamaan. Lisäksi asuntoon oli kuulunut karaokevetäjän kuulutuksia, karaoke-esitysten taustamusiikkia, kolahdusmaisia ääniä sekä ravintolan asiakkaiden ääniä.

Makuuhuoneen keskiäänitason ei ollut todettu ylittäneen asumisterveysasetuksen 12 §:n 3 momentissa tarkoitettua yöaikaisen melun toimenpiderajaa 25 dB yhden tunnin keskiäänitasona L

(klo 22-7) mitattuna. Muun muassa liikenne ja ulkoa kuulunut ihmisten aiheuttama melu olivat häirinneet äänitasomittausten tekoa. Äänitasojen mittaaminen Valviran ohjeiden mukaisesti ei ollut ollut mahdollista asunnontarkastusten aikana.

Kun otettiin huomioon asunnossa suoritetuissa tarkastuksissa karaoketoiminnan melusta ja sen häiritsevyydestä aistinvaraisesti tehdyt havainnot sekä karaokemusiikin laatu ja puheena olevan toiminnan melun toistuvuus, asiassa oli terveydensuojelulain 27 §:n 4 momentin ja asumisterveysasetuksen 3 §:n 1 momentin edellyttämä riittävä selvitys siitä, että ravintolatilasta kantautuvan karaoketoiminnan melusta voi aiheutua yöaikaan terveydensuojelulain 1 §:ssä tarkoitettua terveyshaittaa kyseisessä asunnossa oleskelevalle.

Ympäristölautakunnalla oli ollut terveydensuojelulain ja asumisterveysasetuksen mukaiset edellytykset asettaa terveyshaitan poistamista koskeva velvoite.

Terveydensuojelulaki 1 § 2 momentti, 26 § 1 momentti, 27 § 1, 2 ja 4 momentti, 51 § 1 momentti ja 53 § 2 ja 3 momentti

Asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus 2 § 1 kohta, 3 § 1 momentti ja 12 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

Den av buller förorsakade sanitära olägenheten skulle som allmän grund i enlighet med 3 § i boendehälsoförordningen bedömas som en helhet med beaktande av bland annat exponeringens sannolikhet, eventuell upprepad exponering samt exponeringens varaktighet. I tillämpningen av bestämmelsen kan förutsättas att man från den i helhetsbedömningen av den i 12 § 3 mom. definierade bullernivån som en så kallad åtgärdsgräns kan göra avvikelser neråt.

Under bostadsinspektioner i en bostadslägenhet i ett våningshus hade, i sovrummet, den underliggande restaurangens karaokeframträdanden hörts så ljudligt att det gick att identifiera framträdandena. Dessutom hördes karaokevärdens anmälningar, bakgrundsmusiken till karaokeframträdandena, dunsande ljud och restaurangbesökarnas röster, till bostaden.

Ekvivalentnivån i sovrummet hade inte verifierats att överskrida den i 12 § 3 mom. i boendehälsoförordningen avsedda åtgärdsgränsen 25 dB mätt som ekvivalentnivå LAeq,1h under en timme (kl 22-7). Bland annat trafiken och buller orsakat av människor utomhus hade stört bullernivåmätningarna. Det hade inte under bostadsinspektionerna varit möjligt att genomföra mätningar av ljudnivån på det sätt som Valvira föreskriver.

Med beaktande av att det via sinnesintryck under bostadsinspektionerna gjorts iakttagelser om karaokeverksamhetens buller och dess störande natur samt karaokemusikens kvalitet och att bullret från den ifrågavarande verksamheten var återkommande, förelåg det i ärendet sådan tillräcklig utredning som förutsätts enligt 27 § 4 mom. i hälsoskyddslagen och 3 § 1 mom. i boendehälsoförordningen om att bullret från restauranglokaliteten nattetid kunde orsaka i 1 § i hälsoskyddslagen avsedd sanitär olägenhet för dem som vistades i bostaden.

Miljönämnden hade haft förutsättningar i enlighet med hälsoskyddslagen och boendehälsoförordningen att förplikta restaurangbolaget att avhjälpa den sanitära olägenheten.

Hälsoskyddslagen 1 § 2 mom., 26 § 1 mom., 27 § 1, 2 och 4 mom., 51 § 1 mom. och 53 § 2 och 3 mom.

Social- och hälsovårdsministeriets förordning om sanitära förhållanden i bostäder och andra vistelseutrymmen samt om kompetenskrav för utomstående sakkunniga 2 § 1 punkten, 3 § 1 mom. och 12 § 3 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Pekka Aalto och Monica Gullans. Föredragande Irene Mäenpää.

Aeq 1h