KHO 19.8.2016/3441 – Mervärdesskatt

A Ab tillhandahöll per telefon och över nätet rådgivnings- och tidsbokningstjänster inom hälso- och sjukvården för en annan enhet, som tillhandahöll hälso- och sjukvårdstjänster enligt lagen om privat hälso- och sjukvård. De tjänster som A Ab producerade riktade sig till slutkunderna/patienter inom hälso- och sjukvården, det vill säga privatpersoner, men enligt ett avtal producerade A Ab tjänsterna inte för dem, utan för den nyss nämnda andra enheten, som också fakturerades för tjänsterna. När slutkunderna ringde upp den andra enhetens tidsboknings- och rådgivningsnummer, överstyrdes samtalen till A Ab.

Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården hade med stöd av lagen om privat beviljat A Ab tillstånd till bedömning av vårdbehov vid tidsbokning, så att bedömningen utfördes av yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården som var anställda av A Ab. Enligt det förhandsavgörande som A Ab hade meddelats skulle A Ab inte betala mervärdesskatt för den tjänst som de anställda utförde när de bedömde vårdbehovet.

Högsta förvaltningsdomstolen hade att ta ställning till bland annat om A Ab skulle betala mervärdesskatt för det vederlag som bolaget debiterade för tidsbokningstjänsten. Tidsbokningstjänsten betraktades inte som en sådan hälso- och sjukvårdstjänst som avses i 34 § och 35 § 1 mom. i mervärdesskattelagen eller som sådan sjukhusvård, sjukvård eller transaktion som är nära knuten till dessa som avses i 132 § 1 b i direktivet om ett gemensamt system för mervärdesskatt. Tidsbokningstjänsten ansågs vara den huvudsakliga prestationen i sammanhanget, varför A Ab inte heller enligt 36 § 5 punkten i mervärdesskattelagen ansågs överlåta tidsbokningstjänsterna i anslutning till att bolaget tillhandahöll skattefria hälso- och sjukvårdstjänster. A Ab skulle betala mervärdesskatt för försäljningen av tidsbokningstjänsterna. Högsta förvaltningsdomstolen biföll besvären, som anförts av Enheten för bevakning av skattetagarnas rätt.

Koncernskattecentralens förhandsavgörande för tiden 30.4.2014 – 31.12.2015

Mervärdesskattelagen 1 § 1 mom. 1 punkten, 34 §, 35 § och 36 § 5 punkten (1767/1995)

Rådets direktiv 2006/112/EG artiklarna 132.1 b, 133 och 134 i mervärdesskattelagen

Unionens domstols dom i de förenade målen C-394/04 och C-395/94, Ygeia

Ärendet har avgjorts av förvaltningsråden Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä och Vesa-Pekka Nuotio. Föredragande Marita Eeva.

A Oy tarjosi terveydenhuollon neuvonta- ja ajanvarauspalveluja puhelimitse ja internetin välityksellä toiselle yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitetulle terveydenhuollon palvelujen antajalle. A Oy:n tuottamat palvelut kohdistuivat terveydenhuollon loppuasiakkaisiin/potilaisiin eli yksityishenkilöihin, mutta palvelut tuotettiin ja laskutettiin toiselta yksityiseltä terveydenhuollon palvelujen antajalta sopimuksen mukaisesti. Loppuasiakkaat soittivat toisen yksityisen terveydenhuollon palvelun antajan ajanvaraus- ja neuvontanumeroon, josta puhelut ohjautuivat A Oy:lle.

A Oy:llä oli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston myöntämä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettu lupa A Oy:n palveluksessa olevien terveydenhuollon ammattihenkilöiden ajanvarauksen yhteydessä suorittamaan hoidon tarpeen arviointiin. A Oy:n saaman ennakkoratkaisun mukaan A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa hoidon tarpeen arviointia koskevasta palvelusta.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun ohella kysymys siitä, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa ajanvarauspalvelusta veloitettavista vastikkeista. Ajanvarauspalvelua ei pidetty arvonlisäverolain 34 §:ssä ja 35 §:ssä tarkoitettuna terveyden- tai sairaanhoitopalveluna eikä arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna sairaan- tai lääkärinhoitona eikä näihin palveluihin läheisesti liittyvänä toimena. Ajanvarauspalvelu katsottiin pääasialliseksi suoritukseksi, minkä vuoksi A Oy:n ei myöskään katsottu luovuttavan ajanvarauspalveluja arvonlisäverolain 36 §:n 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla verottomassa terveyden- ja sairaanhoitotoiminnassaan. A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa ajanvarauspalvelujen myynnistä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksyttiin.

Konserniverokeskuksen ennakkoratkaisu ajalle 30.4.2014 – 31.12.2015.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 34 §, 35 § ja 36 § 5 kohta (1767/1995)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 132 artikla 1 kohta b alakohta, 133 artikla ja 134 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-394/04 ja C-395/04, Ygeia

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marita Eeva.