KHO 6.9.2018/4024 – Medborgarskapsärende

Migrationsverket hade åt ändringssökanden skickat en begäran om att komplettera medborgarskapsansökan inom tre veckor från kompletteringsbegärans datering. Kompletteringsbegäran gällde bland annat ändringssökandens utlandsresor, utkomst och språkkunskaper. Efter den nämnda tidsfristen hade Migrationsverket avslagit ansökan eftersom ändringssökanden inte hade svarat på kompletteringsbegäran och de nämnda frågorna förblev outredda.

Migrationsverket hade kunnat skicka nämnda begäran om komplettering av medborskapsansökan till ändringssökanden per post som vanligt brev i enlighet med 59 § 1mom. i förvaltningslagen. Eftersom ändringssökanden bestred att brevet hade kommit till hans kännedom skulle i ärendet avgöras om ändringssökanden hade framfört tillräckligt med bevis som stöd för sitt påstående.

Ändringssökanden hade inte påstått, och det hade inte heller annars kommit fram något som hade gett anledning att tro, att brevet med kompletteringsbegäran inte skulle ha skickats från Migrationsverket på det sätt som registraturet uppgav. Adressen hade varit rätt. Brevet hade inte återsänts till avsändaren och det hade inte senare hittats någon annanstans. Ändringssökanden misstänkte, att posten hade kunnat tappa bort brevet. Han hade också misstänkt att brevets försvinnande hade ett samband med postens arbetskonflikt. Ändringssökanden hade inte uppvisat någon utredning som stöd för sina påståenden. Migrationsverkets beslut som sedermera hade skickats till ändringssökanden på samma adress, hade kommit fram.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det inte enbart på grund av ändringssökandens påståenden kunde anses att han inte hade fått del av Migrationsverkets kompletteringsbegäran inom den i 59 § 2 mom. i förvaltningslagen avsedda tidsfristen på sju dagar efter det att brevet avsändes. Tilläggsutredningen hade varit nödvändig för att utreda villkoren för godkännande av medborgarskapsansökan. Då ingen tilläggsutredning hade inlämnats inom utsatt tid hade Migrationsverket kunnat avslå ansökan.

Förvaltningslagen 31 §, 59 §

Medborgarskapslagen 46 § 4 mom.

Se HFD 6.9.2018 liggarenummer 4025

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski och Jaakko Autio. Föredragande Liisa Leiniö.

Maahanmuuttovirasto oli lähettänyt valittajalle pyynnön täydentää kansalaisuushakemusta kolmen viikon määräajassa täydennyspyynnön päiväyksestä. Hakemusta oli pyydetty täydentämään muun ohella valittajan ulkomaanmatkojen, toimeentulon ja kielitaidon osalta. Maahanmuuttovirasto oli mainitun määräajan jälkeen tekemällään päätöksellä hylännyt valittajan hakemuksen, koska valittaja ei ollut vastannut täydennyspyyntöön ja mainitut seikat olivat jääneet selvittämättä.

Maahanmuuttovirasto oli voinut lähettää puheena olevan kansalaisuushakemukseen liittyneen täydennyspyynnön valittajalle tiedoksi hallintolain 59 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla postitse tavallisella kirjeellä. Koska valittaja oli kiistänyt saaneensa kirjettä tiedokseen, asiassa oli arvioitava, oliko valittaja esittänyt väitteensä tueksi riittävän näytön.

Valittaja ei ollut väittänyt eikä asiassa ollut muutoinkaan käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi ollut syytä epäillä, etteikö täydennyspyynnön sisältänyttä kirjettä olisi lähetetty Maahanmuuttoviraston järjestelmään kirjatulla tavalla. Osoite oli ollut oikea. Kirje ei ollut palautunut lähettäjälle eikä se ollut löytynyt myöhemmin muualtakaan. Valittaja oli arvellut, että posti olisi saattanut hukata kirjeen. Hän oli epäillyt kirjeen katoamisen syyksi myös postin työtaistelutoimenpiteitä. Valittaja ei ollut esittänyt väitteidensä tueksi selvitystä. Sittemmin valittajalle samaan osoitteeseen saantitodistuksin lähetetty Maahanmuuttoviraston päätös oli tullut perille.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yksinomaan valittajan väitteen perusteella ei ollut katsottava, että hän ei olisi saanut Maahanmuuttoviraston täydennyspyyntöä tiedokseen hallintolain 59 §:n 2 momentissa tarkoitetussa seitsemän päivän määräajassa kirjeen lähettämisestä. Lisäselvitys oli ollut tarpeen kansalaisuutta koskevan hakemuksen hyväksymisen edellytysten arvioimiseksi. Kun lisäselvitystä ei ollut määräajassa esitetty, Maahanmuuttovirasto oli voinut hylätä hakemuksen.

Hallintolaki 31 §, 59 §

Kansalaisuuslaki 46 § 4 mom

Ks. KHO 6.9.2018 taltionumero 4025

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Liisa Leiniö.