KHO 9.12.2021/H4411 – Landsväg

A hade vägrätt inom en fastighet som ägdes av B och C. Närings-, trafik- och miljöcentralen (NTM-centralen) hade beviljat A tillstånd för en anslutning till förbindelsevägen för utövande av näringsverksamhet eller särskild användning. B och C som inte hade hörts av NTM-centralen blev underrättade om tillståndet för anslutningen efter att besvärstiden gått ut. Förvaltningsdomstolen prövade B:S och C:s yrkanden som inlämnats efter att besvärstiden hade gått ut som en i förvaltningsprocesslagen (586/1996) avsedd klagan och avslog den.

Högsta förvaltningsdomstolen beviljade besvärstillstånd. Högsta förvaltningsdomstolen hade att på B:s och C:s besvär avgöra om NTM-centralen borde ha hört B och C innan den avgjorde ovan nämnda tillståndsärende.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att det inte i landsvägslagen (503/2005) ingår bestämmelser om vem som är part i ett ärende som gäller tillstånd för anslutning. På behandlingen av ansökan om tillstånd för anslutning tillämpas därför förvaltningslagens bestämmelser om parter och hörande av part.

Enligt tillståndsansökan var anslutningen tänkt att göras till servitutsvägen på B:s och C:s fastighet och anslutningens avfart, som enligt den anvisning som bifogats tillståndsbeslutet måste beläggas, placerade sig delvis på ändringssökandenas fastighet. På dessa grunder ansåg högsta förvaltningsdomstolen att B och C var parter i ärendet enligt 11 § i förvaltningslagen. NTM-centralen borde därför ha berett B och C tillfälle att bli hörda innan ärendet avgjordes.

Eftersom B och C inte hade hörts i ärendet och eftersom NTM-centralens beslut kränkte deras rättigheter som ägare av den fastighet som var föremål för de i tillståndet angivna åtgärderna, upphävde och undanröjde högsta förvaltningsdomstolen NTM-centralens beslut och återförvisade ärendet till NTM-centralen för ny behandling. Samtidigt upphävdes förvaltningsdomstolens beslut att avslå klagan.

Förvaltningslagen 11 § och 34 §

Landsvägslagen (503/2005) 105 § 2 mom. (566/2016)

Förvaltningsprocesslagen (586/1996) 58 §, 59 § 1 mom. 1 punkten, 60 § 2 mom. och 67 § 2 mom.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 87 §, 107 § 1 mom., 111 § 1 mom., 125 §, 126 § 2 och 3 mom.

A:lla oli tieoikeus B:n ja C:n omistaman kiinteistön alueella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) oli myöntänyt A:lle luvan tehdä tiehen elinkeinon harjoittamiseen tai erityiskäyttöön tarkoitetun liittymän yhdystielle. B ja C, joita ELY-keskus ei ollut kuullut asiassa, olivat saaneet tiedon liittymäluvan myöntämisestä valitusajan umpeuduttua. Hallinto-oikeus oli tutkinut B:n ja C:n valitusajan jälkeen esittämät vaatimukset asiassa tehtynä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tarkoitettuna kanteluna ja hylännyt kantelun.

Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa valitusluvan. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli B:n ja C:n valituksesta arvioitavana, oliko ELY-keskuksen tullut kuulla B:tä ja C:tä ennen edellä tarkoitetun lupa-asian ratkaisemista.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei maantielaissa (503/2005) ollut säännöksiä siitä, keitä liittymälupaa koskevassa asiassa oli pidettävä asianosaisina. Liittymälupahakemuksen käsittelyyn sovellettiin siten hallintolain säännöksiä asianosaisista ja heidän kuulemisestaan.

Koska lupahakemuksen mukaan liittymä oli tarkoitus tehdä B:n ja C:n kiinteistöllä sijaitsevaan rasitetiehen ja koska liittymän odotustila, joka oli lupapäätöksen liitteenä olevan ohjeen mukaisesti päällystettävä, sijoittui osittain muutoksenhakijoiden kiinteistön alueelle, korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:tä ja C:tä oli pidettävä liittymälupa-asiassa hallintolain 11 §:ssä tarkoitettuina asianosaisina. ELY-keskuksen olisi tämän vuoksi tullut varata B:lle ja C:lle tilaisuus tulla kuulluiksi ennen asian ratkaisemista.

Koska B:tä ja C:tä ei ollut asiassa kuultu ja koska ELY-keskuksen päätös loukkasi heidän oikeuttaan liittymäluvassa määrättyjen toimenpiteiden kohteena olevan kiinteistön omistajina, korkein hallinto-oikeus kumosi ja poisti ELY-keskuksen päätöksen ja palautti asian ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätös kantelun hylkäämisestä kumottiin samalla.

Hallintolaki 11 § ja 34 §

Maantielaki (503/2005) 105 § 2 momentti (566/2016)

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 58 §, 59 § 1 momentti 1 kohta, 60 § 2 momentti ja 67 § 2 momentti

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki 87 §, 107 § 1 momentti, 111 § 1 momentti, 125 §, 126 § 2 ja 3 momentti