KHO:2016:184 – Naturskyddslag

$a4

Naturvårdslagen 49 och 57 §

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) oli luonnonsuojelulain 57 §:n nojalla päättänyt, että lainvoimaiseen vesitalouslupaan perustuvista ruoppaustoimista tuli luopua. Ruoppaus sijoittui mainitun luvan myöntämisen jälkeen tehtyjen selvitysten perusteella viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikalle, jonka hävittäminen ja heikentäminen oli luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan kielletty. Toimenpiteillä viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämisen kompensoimiseksi tai ruoppauksen haitallisten vaikutusten lieventämiseksi voi olla merkitystä arvioitaessa, aiheutuuko hankkeesta luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kielletty seuraus. Luonnonsuojelulain 57 §:n mukaisen hallintopakkoasian yhteydessä ELY-keskus ei kuitenkaan ollut velvollinen selvittämään, millä tavoin hanketta tulisi muuttaa, eikä siten myöskään antamaan määräyksiä tällaisista toimenpiteistä.

Luonnonsuojelulaki 49 § ja 57 §

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 29.9.2015 nro 15/0386/2

Vesitalouslupa-asia

on 4.5.2009 antamallaan päätöksellä nro 26/09/1 myöntänyt Hämeen Tulorakennus Oy:lle ja A:lle vesilain mukaisen luvan ruoppaukselle Päijänteen Vähä-Äiniönlahdella kiinteistöjen Suviranta RN:o 8:17 ja Norokoski RN:o 8:13 edustalla.

on 5.8.2010 antamallaan päätöksellä nro 10/0200/1 kumonnut Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen ja hylännyt hakemuksen.

$f9

antoi 25.10.2013 lausunnon, jonka mukaan ruoppaus voidaan suorittaa Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen 26/09/1 ja sen kartan mukaisesti. Työaluetta tuli kuitenkin rajata luoteisosaltaan liitteenä toimitetun ilmakuvan mukaisesti. ELY-keskuksen mielestä tämän rajauksen mukaan toimittaessa ruoppaus ei heikennä tai hävitä viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.

Asian aikaisempi käsittely

on 5.12.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt B:n tekemän ruoppausluvan täytäntöönpanon keskeytysvaatimuksen. Päätöksen mukaan Faunatica Oy:n viitasammakkoselvitykseen sisältyvien ohjeiden mukaan toimittuna esiintymää ei hävitetä tai heikennetä.

on 25.11.2014 antamallaan päätöksellä nro 14/5240/3 kumonnut ELY-keskuksen päätöksen ja palauttanut asian ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perusteena oli hallinto-oikeuteen toimitettu, valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen laadittu uusi, Luontoselvitys Metsäsen laatima viitasammakkoselvitys.

Päätöksen perustelujen mukaan ruoppaus sijoittuu viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikalle, jota luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan ei saa heikentää tai hävittää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

Viitasammakko on luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittu laji.

Nyt kysymyksessä oleva ruopattava alue ilmenee Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen 4.5.2009 liitekartasta ja ELY-keskuksen päätöksen 5.12.2013 liitekartasta.

$101

Luontoselvitys Metsänen/Timo Metsänen on tehnyt viitasammakkoselvityksen Vähä-Äiniönlahden alueella toteuttaen tutkimuksen yökuunteluna 30.4.2014 klo 23 – 01. Metsäsen 9.7.2014 päivätyn yhteenvedon mukaan alueella havaittiin vähintään 20 soidintavaa viitasammakkokoirasta. Havaintotulosten ja biotooppitarkastelun sekä rannan syvyystietojen perusteella on rajattu lajin todennäköinen lisääntymisalue liitekartoille. Liitteisiin on rajattu myös potentiaalinen liikkumisalue, joka on samalla vaikutusalue sekä potentiaalisin levähdysalue. Faunatica Oy:n raportin liitteenä oleva kartta, jossa esitetään ruopattava alue, osuu Metsäsen selvityksen perusteella lajin lisääntymis- ja levähdysalueelle. Toimenpiteenä ruoppaus syventää aluetta, jolloin se ei enää todennäköisesti sovellu lajin kutemiseen. Esitetyn kaltainen ruoppaaminen hävittäisi osan ja heikentäisi kysymyksessä olevan alueen lisääntymis- ja levähdysaluetta.

Faunatica Oy:n 27.7.2015 päivätyssä muistiossa on kommentoitu B:n selitystä.

(—)

Vaasan hallinto-oikeuden päätös ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös 12.6.2012 on tehty siinä vaiheessa, kun viitasammakon esiintymistä kysymyksessä olevalla alueella ei ollut vielä tarkemmin tutkittu. Samoin ELY-keskus on antanut lausuntonsa 25.10.2013 ja päätöksensä 5.12.2013 ainoastaan Faunatica Oy:n selvityksen perusteella.

Molempia asiassa laadittuja viitasammakkoselvityksiä on pidettävä lähtökohtaisesti luotettavina. Faunatica Oy on havainnoinut viitasammakoita päiväsaikaan kun taas Luontoselvitys Metsäsen havainnointiaika on ajoittunut iltaan ja yöhön. Valittaja on itsekin todennut, että ruopattavaksi aiotulla alueella on viitasammakoita eikä ole kiistänyt Luontoselvitys Metsäsen havaintoja sinänsä.

Tässä asiassa ei ole kysymys poikkeamisesta eikä muunkaan luvan myöntämisestä. Asiaa on arvioitava ainoastaan luonnonsuojelulain ja sen pohjana olevan luontodirektiivin perusteella. Maanomistajien tasapuolisella kohtelulla taikka sillä, miten viitasammakoiden lisääntymistä alueella voisi edistää tai miten ruoppauksen myötä häviävät viitasammakon lisääntymispaikat voisi korvata, ei ole nyt kysymyksessä olevan valitusasian lopputuloksen kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Luontoselvitys Metsäsen viitasammakkoselvityksestä ilmenee, että viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sijoittuu myös ruopattavaksi aiotulle alueelle, myös ELY-keskuksen päätöksen 5.12.2013 liitekartan mukaiselle alueelle. Luonnonsuojelulaki on erityisesti suojeltavien lajien osalta tiukka. Myös yleisesti noudatettavaksi hyväksytty varovaisuusperiaate on otettava huomioon. Ruoppaustoimenpiteet vähintäänkin heikentäisivät alueella kiistattomasti esiintyvän viitasammakon levähdys- ja lisääntymispaikkoja. ELY-keskuksen on siten tullut kieltää alueelle myönnetyn ruoppausluvan täytäntöönpano. Kun viitasammakon esiintymisalueita on myös aivan kysymyksessä olevien tilojen edustalla, ei hallinto-oikeus käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella voi ensi asteena määritellä aluetta, jolla ruoppaus voisi toteutua liitekartan 5.12.2013 mukaista aluetta suppeampana. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian näin päättyessä valittajalle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan ja ELY-keskuksen päätöstä muutetaan siten, että hän saa ruopata omistamiensa kiinteistöjen alueilla siten kuin ELY-keskuksen päätöksessä 5.12.2013 on todettu. Toissijaisesti hän on vaatinut, että ELY-keskuksen päätöstä muutetaan siten, että hän saa ruopata omistamiensa kiinteistöjen alueilla suppeammalta alueelta. Lisäksi A on vaatinut Hämeen ELY-keskuksen ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Asiassa on annettava merkitystä sille, miten viitasammakon lisääntymistä ja elämistä alueella voidaan edistää ja miten ruoppauksen myötä mahdollisesti häviävät allikot korvataan. Koska ruoppauksen mahdollisia haittavaikutuksia voidaan Faunatica Oy:n esittämällä tavalla kompensoida tekoallikoilla, ja siten jopa edistää viitasammakon elinolosuhteita alueella, viitasammakon lisääntymis- ja levähdysaluetta ei heikennetä sellaisella tavalla kuin luonnonsuojelulaissa on tarkoitettu. Mikäli ruoppaus toteutettaisiin vaatimuksissa esitetyllä tavalla, viitasammakon lisääntymis- ja levähdysaluetta ei heikennettäisi, vaan lopputuloksena viitasammakko voisi edelleen säilyä alueella elinvoimaisena lajina ja voida jopa aikaisempaa paremmin.

Faunatica Oy:n selvityksessä on analyyttisesti otettu kantaa viitasammakoiden liikkumiseen ja oleskeluun ruopattavana olevassa kohteessa. Selvityksessä on otettu kantaa siihen, missä viitasammakot oleskelevat ja lisääntyvät tässä kyseisessä kohteessa sekä siihen, miten ruoppaus olisi suoritettava, jotta viitasammakon lisääntymis- ja levähdysaluetta ei heikennetä. Luontoselvitys Metsäsen selvityksessä on lähinnä todettu, että alueella on viitasammakoita sekä lueteltu ruoppauksen riskitekijöitä.

Sekä Faunatica Oy että Metsänen ovat havainneet tutkimusalueella, joka on laajempi kuin ruopattava alue, arviolta noin 20 viitasammakkoa. Myös itse ruopattavaksi aiotulla alueella havaittujen viitasammakkojen määrä on yhtäläinen. Metsäsen selvityksen havainnot viitasammakoiden sijainnista ja määrästä eivät ole missään määrin ristiriidassa Faunatica Oy:n aikaisempien havaintojen kanssa.

Asiassa ratkaisevaa on se, ettei alueella eläviä ja lisääntyviä viitasammakoita häiritä tai vahingoiteta. Faunatica Oy:n lausunnossa todetaan, että tilaajien kiinteistöillä oleva lisääntymispaikka on ruovikon sisällä oleva avoimemman veden allikko. Oletettavasti allikko on pidemmällä aikavälillä umpeutumassa, kun pohjaan kertyvä kasvimateriaali ja liete vähitellen madaltavat sitä. Ruovikon vallatessa allikon viitasammakon lisääntymispaikka häviää. Lausunnossa ehdotetaan, että lisäkompensaatioksi voitaisiin kaivaa yksi tai kaksi avovesiallikkoa tilaajien tonttien ranta-alueen luoteisosaan, johon todennäköisesti muodostuisi erittäin hyvä­laatuinen viitasammakon lisääntymispaikka.

Faunatica Oy:n lausunnosta ilmenee, että viitasammakoiden lisääntymispaikka Norokosken ja Suvirannan tilojen alueilla tulee joka tapauksessa häviämään allikoiden kasvaessa umpeen. Rannan hoitaminen ja ruoppaaminen ja tarvittaessa uuden allikon kaivaminen vaikuttaisi suotuisasti alueen viitasammakkokantaan. Kuvatuilla toimenpiteillä lisääntymisalue voitaisiin säilyttää sen sijaan, että sen annettaisiin ajan saatossa kasvaa umpeen ja hävitä.

Vähä-Äiniönlahdella on vuosien saatossa tehty runsaasti ruoppauksia. Alueen viitasammakkokanta on aikaisemmista ruoppauksista huolimatta edelleen elinvoimainen, ja viitasammakoita on havaittu myös jo ruopatuilla alueilla.

Koska luotettavasta asiantuntijalausunnosta perustellusti käy ilmi, että ruoppaus voidaan toteuttaa aiheuttamatta haittaa alueen viitasammakkokannalle kiinnittämällä huomiota ruoppaustapaan, ja koska myöskään aikaisemmat ruoppaukset eivät ole viitasammakkokantaa vahingoittaneet, ei ruoppausluvan täytäntöönpanon kieltämiselle ole tässä tapauksessa perusteita. Metsäsen selvitys ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Aivan vieressä sijaitsevaan Kuoreniemeen on myönnetty ruoppauslupa, samoin kuin muuallekin lähialueille, myös B:lle. Kuoreniemen ruoppauksesta ELY-keskus on antanut puoltavan lausunnon marraskuussa 2010, eli A:n rannan ruoppausta koskevan asian vireillä ollessa. A:ta ei ole kohdeltu tasaveroisesti muiden maanomistajien kanssa.

Ruoppausluvalla on A:lle suuri taloudellinen merkitys, ruoppaamatonta rantaa ei voida käyttää virkistyskäyttöön. A:n omistaman kiinteistön Norokoski rannassa sijaitsee vuoden 1997 palstoitussuunnitelman mukainen venevalkama, johon neljällä muulla tontilla on käyttöoikeus. Ruoppaamattomuus haittaa myös venevalkaman käyttöä.

Prosessi on kestänyt jo yli kuusi vuotta. On kohtuutonta, että valittajan tulisi taas teettää uudet suunnitelmat ja asiantuntijalausunnot, joista ELY-keskus voisi antaa uuden päätöksen, josta seuraisi seuraava vuosien valituskierre sekä runsaasti kuluja. ELY-keskus olisi voinut A:n toimittamien selvitysten perusteella tutkia sen, olisiko rannassa mahdollista tehdä ruoppauksia mahdollisesti suppeammalla alueella vaatimatta uutta ruoppaussuunnitelmaa.

on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on kiistänyt vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ja todennut muun ohella seuraavaa:

Viitasammakon asema on luonnonsuojelulainsäädännössä vahva. Toisaalta laji on varsin yleinen muun muassa Hämeessä ja sitä löytyy lähes aina, kun sen esiintymistä selvitetään viitasammakolle tyypillisiltä elinympäristöiltä. Laji ei näytä olevan erityisen herkkä elinympäristön muutoksille. Kyseessä olevassa tapauksessakin viitasammakkoa on molemmissa viitasammakkoselvityksissä löytynyt aikaisemmin ruopatuilta alueita, joten ruoppaus ei ole viitasammakkoa alueelta hävittänyt. Viranomaisen täytyy valvoa luonnonsuojelulain noudattamista eikä ruoppaussuunnitelmassa ja sitä varten tehdyissä selvityksissä voitu sulkea pois mahdollisuutta, ettei hanke heikentäisi tai hävittäisi luonnonsuojelulain turvaamaa viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.

Viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikka on luonteeltaan ajan kuluessa luontaisesti muuttuva. Se muuttuu muun muassa rantojen umpeen kasvamisen ja vallitsevan vedenkorkeuden mukaan. Oleellista on säilyttää riittävästi sellaista elinympäristöä, jossa viitasammakko voi elää. ELY-keskus on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta linjaamaan, voidaanko kompensoivia toimenpiteitä soveltaa viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja mahdollisesti muuttavissa hankkeissa. Kyse on pitkälti siitä, kuinka laajalle alueelle tarkastelu ulotetaan, ja kuinka paljon mahdollisia heikennyksiä voidaan kompensoida parantamalla viitasammakon elinympäristöä toisaalla hankealueella.

Tarkennetulla ruoppaussuunnitelmalla ja viitasammakon elinympäristöä muuttavien vaikutusten kompensoinnilla voitaisiin löytää vaihtoehto, jossa ruoppaushanke ja viitasammakon suojelun vaatimukset voitaisiin sovittaa yhteen. Tämän tekeminen ei kuitenkaan ole viranomaisen vaan hankkeesta vastaavan tehtävä.

on antanut valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa hän on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä, ja todennut muun ohella seuraavaa:

Kiinteistön Suviranta länsipuolella on pieni tekolammikko, laskeutumisallas, pelloilta järveen valuvien ravinteiden pysäyttämiseksi. B on kulkenut sen ohitse useasti viitasammakoiden kutuaikana, eikä ole havainnut lisääntymismenoihin kuuluvaa pulputusääntä. Luontoselvitys Metsäsen viitasammakkoselvityksestä käy ilmi, että viitasammakot eivät vuonna 2014 valinneet kutupaikakseen Suvirannan ja Norokosken tilojen edustalla järviruovikon keskellä olevia allikoita, vaan niiden rannanpuoleisen, allikoita matalamman rantavyöhykkeen. Luonnollista rantaa ei voi korvata tekoallikoilla viitasammakoiden kutupaikkana. Vaikka viitasammakot joskus hyväksyisivät tekolammikon, niiden rakentaminen ei muuta sitä tosiasiaa, että ruoppaus kyseessä olevalla luonnollisella ranta-alueella osin hävittäisi ja osin heikentäisi viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Faunatica Oy:n lisäselvitys 27.7.2015 ei perustu uuteen selvityskäyntiin ruoppauskohteeksi aiotussa maastossa, vaan muualla suoritettuihin tekoallikkokokeiluihin. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry:n edustaja on selvittänyt Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikön tilaamana vuonna 2010 viitasammakon esiintymistä Tampereen kantakaupungin alueella. Selvitys ei tue tekolammikoiden käyttöä kompensaatiotoimenpiteenä. Pienet tekolammikot kasvavat aikaa myöten umpeen ja viitasammakolle mahdollisesti sopiva elinympäristö katoaa. Suuren vesistön rantaviiva pysyy, vaikka luonnon omaa sukkessiota tapahtuukin. Luonnollista rantaa ei voi korvata tekoallikoilla viitasammakoiden kutupaikkana.

Vuoden mittaan viitasammakko liikkuu syvemmässäkin vedessä ja talvehtii muun muassa pohjamudassa jään ulottumattomissa. Viitasammakko kuitenkin kutee matalassa vedessä rannassa paikassa, missä on riittävästi kutua ja kuoriutuvia poikasia suojaavaa kasvillisuutta. Tämä mahdollistaa myös viitasammakkojen ravinnoksi soveltuvan pienvesieliöstön syntymisen.

Valittaja on tulkinnut väärin Metsäsen selvityksen tuloksia katsoessaan, että lausunnossa ei ole tarkemmin eritelty havaittujen yksilöiden levähdyspaikan alaa. Havaittujen yksilöiden levähdyspaikan alaa ei ole voinut yhden tutkimuskerran aikana selvittää, vaan tutkimusajankohta soveltui pelkästään lisääntymisesiintymän määrittämiseen. Tiettyjen yksilöiden levähdyspaikan määrittäminen edellyttäisi muun muassa kesäisen liikkuma-alueen ja talvehtimispaikan selvittämistä.

Faunatica Oy:n selvityksessä viitasammakoiden lisääntymispaikaksi todettiin ruovikon sisällä oleva allikko. Esitetyn kartan mukaan kutevat yksilöt olivat kuitenkin allikon luoteis- ja kaakkoispään jo ruovikoitumassa olevissa osissa, siis allikon reunoilla. Luontoselvitys Metsäsen maastokäynnin aikana 30.4. – 1.5.2014 kutupaikaksi osoittautui allikon ja rantaviivan välinen vyöhyke, missä on suojaavaa sopivan tiheää ilmaversoista kasvillisuutta. Allikolla ei ollut yhtään pulputtavaa koirasta. Kyseisellä allikolla ei liene tärkeää merkitystä viitasammakon lisääntymispaikkana. Se on melko avointa ja syvää vesialuetta, missä etenkin kalat ja alueella pesivä kaulushaikara sekä saalistava ruskosuohaukka ovat uhkana sekä aikuisille viitasammakoille että niiden nuijapäille.

B:n omistamassa rannassa viitasammakko kutee vain ruoppaamattomassa, kasvillisuuden verhoamassa matalassa rantavedessä. Se ei suorita kutumenojaan avoimessa ruopatussa rannan osassa suojaavan kasvillisuuden puuttumisen vuoksi. Ruoppaus ja rannan hoitaminen eivät mitenkään voi vaikuttaa suotuisasti alueen viitasammakkokantaan, kuten valittaja esittää. Matalassa vedessä järviruovikko on usein harvempaa ja ruokojen välissä on viitasammakon nuijapäiden kehitykselle sopivaa kasvillisuutta. Vähä-Äiniönlahden aiemmat ruoppaukset ovat hävittäneet ja heikentäneet viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ja siten pienentäneet alueen viitasammakkopopulaatiota.

B ei ole ruoppausaikaan vuonna 2003 tiennyt viitasammakon olevan direktiivilaji, eikä ELY-keskus puolestaan ole tuolloin ilmeisesti tiennyt viitasammakon esiintymisestä alueella.

on antanut lausunnon ja vastineen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näihin eläinlajeihin kuuluu viitasammakko (

).

Luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentin mukaan, jos joku lyö laimin sanotun lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää asianomaista jatkamasta tai toistamasta tekoa tai laiminlyöntiä ja sakon tai keskeyttämisen uhalla velvoittaa hänet määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa 1 momentissa tarkoitettu asia vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on estää luonnon tuhoutuminen tai luonnonarvojen heikentyminen, joka ei ole merkitykseltään vähäinen, tai käynnistää luontovahingon korjaaminen.

Hämeen ELY-keskuksen 16.2.2015 tekemässä päätöksessä on ollut kysymys luonnonsuojelulain 57 §:n mukaisesta hallintopakkoasiasta, joka on tullut vireille 57 §:n 2 momentin mukaisesti B:n vireillepanon johdosta. B on vaatinut ruoppausluvan täytäntöönpanon keskeyttämistä, koska ruopattavalla alueella on havaittu viitasammakon lisääntymispaikka. ELY-keskus on määrännyt, että ruoppaustoimista Päijänteen Vähä-Äiniönlahdella tilojen Suviranta ja Norokoski edustalla tulee luopua.

Faunatica Oy:n ja Luontoselvitys Metsäsen vuosina 2013 ja 2014 tekemien viitasammakkoselvitysten perusteella ruopattavaksi suunnitellulla alueella sijaitsee viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikka. Ruoppaustoimet ainakin heikentäisivät luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kielletyllä tavalla viitasammakon levähdys- ja lisääntymispaikkaa. ELY-keskuksen on siten luonnonsuojelulain 57 §:n nojalla tullut kieltää ruoppaustoimet kyseisellä alueella.

Niin sanotuilla kompensaatiotoimilla eli toimenpiteillä viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämisen korvaamiseksi tai ruoppauksen haitallisten vaikutusten lieventämiseksi muutoin voi olla merkitystä arvioitaessa, aiheutuuko hankkeesta luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kiellettyä direktiivilajin lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentymistä. Lupaviranomainen voi antaa tällaisia määräyksiä hanketta tai sen muuttamista koskevan lupamenettelyn yhteydessä, eli ruoppausta koskevan hankkeen osalta vesilain mukaisessa lupamenettelyssä. Luvan hakijan tulee tällöin esittää lupa-asian ratkaisemisen kannalta riittävä selvitys muun muassa hankkeen vaikutuksista ja hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Luonnonsuojelulain 57 §:n mukaisen hallintopakkoasian yhteydessä ELY-keskus ei ole velvollinen selvittämään, millä tavoin hanketta tulisi muuttaa, eikä siten myöskään antamaan määräyksiä toimenpiteistä hankkeen haitallisten vaikutusten lieventämiseksi tai kompensoimiseksi.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Tuire Taina.

Itä-Suomen ympäristölupavirasto

Vaasan hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus)

Hämeen ELY-keskus

Itä-Suomen hallinto-oikeus

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Asiassa saatu selvitys

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Paula Pihlava ja Elina Tanskanen, joka on myös esitellyt asian.

A

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

1. Valituksen hylkääminen

Rana arvalis

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkääminen