KHO:2017:169 – Markanvändning och byggande
Kommunens nämnd för allmänna arbeten hade antagit en gatuplan, i vilken anvisats bland annat ett parkeringsområde för lastbilar. Parkeringsområdet bestod av två parallella, cirka 80 meter långa sträckor. Den fråga som skulle avgöras var om gatuplanen i tillräcklig utsträckning grundade sig på detaljplanen, då man på ett område som i detaljplanen hade anvisats som gatuområde...
11 min de lecture · 2,411 mots
Kommunens nämnd för allmänna arbeten hade antagit en gatuplan, i vilken anvisats bland annat ett parkeringsområde för lastbilar. Parkeringsområdet bestod av två parallella, cirka 80 meter långa sträckor.
Den fråga som skulle avgöras var om gatuplanen i tillräcklig utsträckning grundade sig på detaljplanen, då man på ett område som i detaljplanen hade anvisats som gatuområde hade anvisat ovan nämnda parkeringsområde för lastbilar, samt huruvida den genom gatuplanen godkända gatan annars passade in i omgivningen enligt detaljplanen.
Eftersom huvudregeln är att parkeringsplatser anvisas på ett detaljplaneområde med en särskild planbeteckning, kunde parkeringsplatser och parkeringsområden genom gatuplan anvisas på ett gatuområde endast under den förutsättningen att parkeringsplatsernas och gatuområdenas inverkan på omgivningen var sådan att de passade in i omgivningen enligt detaljplanen och att det kunde anses motsvara detaljplanens syfte och målsättningar att anvisa parkeringsplatserna på gatuområdet.
Det i gatuplanen anvisade parkeringsområdet för lastbilar var i sin helhet beläget på ett område som i detaljplanen anvisats som gatuområde och på en plats som enligt en riktgivande beteckning i detaljplanen var gatans andra körbana. Enligt nämnden var det meningen att parkeringsområdet skulle användas endast tills ökade trafikmängder skulle komma att förutsätta att gatan fick sin andra körbana. I detaljplanen hade inte anvisats något separat parkeringsområde på gatuområdet.
Enligt detaljplanen var gatan en matargata för området och betjänade den interna trafiken inom en del av staden samt områdets förbindelser till huvudvägnätet. Det buller som användningen av gatuområdet medförde hade beaktats vid placeringen av byggnaderna längs gatuområdet så att byggnadernas gårdssida skulle vara skyddad för buller. Enligt detaljplanen skulle byggnadernas väggkonstruktioner vara ljudisolerade mot trafikbuller på en nivå av minst 30 dB(A).
Det område som enligt gatuplanen skulle vara parkeringsområde för lastbilar var avsett för allmänt bruk. De olägenheter som parkeringsområdet och användningen av det förorsakade den fastighet vars innehavare det ändringssökande bolaget var hade man försökt avvärja genom planteringar och bevarande av träd. Eftersom placeringen av parkeringsområdet på gatans andra körbana inte heller i fråga om sin inverkan på omgivningen väsentligen avvek från de verkningarna som skulle uppstå om gatuområdet användes på det sätt som man tänkt sig vid utarbetandet av detaljplanen, skulle gatan sådan den anvisades i gatuplanen anses på ett tillräckligt sätt grunda sig på detaljplanen, passa in i omgivningen enligt detaljplanen samt uppfylla kraven på funktion, säkerhet och trivsel. Placeringen av parkeringsområdet på gatans andra körbana kunde inte heller anses stå i strid med detaljplanens målsättningar, då trafikens behov enligt den framlagda utredningen inte i detta skede förutsatte anläggning av en gata med två körbanor.
Omröstning 4 – 1
Markanvändnings- och bygglagen 55 och 85 §
Markanvändnings- och byggförordningen 41 §
Se och jfr HFD 5.8.1999 liggare 1939
Yleisten töiden lautakunta oli hyväksynyt katusuunnitelman, jossa oli muun ohella osoitettu kahdesta vierekkäisestä noin 80 metriä pitkästä kaistasta muodostuva kuorma-autojen pysäköintialue.
Asiassa oli kysymys siitä, pohjautuiko katusuunnitelma, jossa asemakaavassa katualueeksi osoitetulle alueelle oli sijoitettu edellä mainittu kuorma-autojen pysäköintialue, riittävällä tavalla asemakaavaan sekä siitä, sopeutuiko katusuunnitelmalla hyväksytty katu muutoin asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä.
Kun asemakaava-alueelle sijoitettavat pysäköintialueet oli lähtökohtaisesti osoitettava asemakaavassa erillisellä kaavamerkinnällä, pysäköintipaikkojen ja -alueiden osoittaminen katusuunnitelmassa katualueelle oli mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että pysäköintipaikat ja -alueet sopeutuivat ympäristövaikutuksiltaan asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja pysäköintipaikkojen osoittamista katualueelle voitiin pitää asemakaavan tarkoituksen ja tavoitteiden mukaisena.
Katusuunnitelmassa esitetty kuorma-autojen pysäköintialue sijoittui kokonaisuudessaan asemakaavassa osoitetulle katualueelle, asemakaavassa ohjeellisena osoitetun toisen ajoradan kohdalle. Pysäköintialueen oli lautakunnan mukaan tarkoitettu olevan käytössä vain siihen saakka, kunnes liikennemäärien kasvu edellytti kadun toisen ajoradan toteuttamista. Asemakaavassa ei ollut erikseen osoitettu pysäköintialuetta katualueelle.
Asemakaavassa osoitettu katu oli alueellinen kokoojakatu, joka palveli kaupungin osa-alueen sisäistä liikennettä sekä alueen yhteyksiä päätieverkkoon. Katualueen käyttämisestä aiheutuva melu oli otettu huomioon katualueen viereen sijoittuvien rakennusten sijoittelussa siten, että piha-alueet jäävät suojaan melulta. Rakennusten seinärakenteiden ääneneristävyysvaatimukseksi liikennemelua vastaan oli esitetty asemakaavassa vähintään 30 dB(A).
Katusuunnitelmassa osoitettu kuorma-autojen pysäköintialue oli tarkoitettu yleiseen pysäköintiin. Pysäköintialueesta ja sen käytöstä valittajayhtiön hallitsemalle kiinteistölle aiheutuvia haittavaikutuksia oli pyritty ehkäisemään istutuksin sekä olevaa puustoa säilyttämällä. Kun pysäköintialueen sijoittaminen kadun toisen ajoradan kohdalle ei myöskään ympäristövaikutuksiltaan poikennut olennaisesti asemakaavaa laadittaessa arvioiduista katualueen käyttämisestä aiheutuvista vaikutuksista, katusuunnitelman mukaisen kadun oli katsottava pohjautuvan riittävällä tavalla asemakaavaan, sopeutuvan asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä sekä täyttävän toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyvyyden vaatimukset. Kadun toisen ajoradan kohdalle sijoittuvaa pysäköintialuetta ei voitu pitää myöskään asemakaavan tavoitteiden vastaisena ottaen huomioon, että liikenteen tarve ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella vielä edellyttänyt kaksiajorataisen kadun rakentamista.
Äänestys 4 – 1
Maankäyttö- ja rakennuslaki 55 § ja 85 §
Maankäyttö- ja rakennusasetus 41 §
Ks. ja vrt. KHO 5.8.1999 T 1939
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeus 24.8.2016 nro 16/0730/5
Asian aikaisempi käsittely
Hallinto-oikeuden ratkaisu
on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Asunto Oy Varhelanhakan valituksen yleisten töiden lautakunnan päätöksestä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Maankäyttö- ja rakennuslain 85 §:n mukaan katu rakennetaan kunnan hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Katu on suunniteltava ja rakennettava siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja täyttää toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyvyyden vaatimuksen.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 41 §:n 1 momentin mukaan katusuunnitelmassa tulee esittää katualueen käyttäminen eri tarkoituksiin sekä kadun sopeutuminen ympäristöön ja vaikutukset ympäristökuvaan, jos se alueen tai rakentamistoimenpiteen luonteen vuoksi on tarpeen. Pykälän 2 momentin mukaan katusuunnitelmasta tulee käydä ilmi kadun liikennejärjestelyperiaatteet, kuivatus ja sadevesien johtaminen, kadun korkeusasema ja päällystemateriaali sekä tarvittaessa istutukset ja pysyväisluonteiset rakennelmat ja laitteet.
Asiassa on kyse Mellunmäentien, Länsimäentien, Kontulantien, Pallaksentien, Pallaksenpolun, Hetanaukion ja Jänkäpolun katusuunnitelmien hyväksymisestä. Valittaja on hakenut muutosta päätökseen Länsimäentien katusuunnitelmaan välillä Aarteenetsijäntie – Laakavuorentie kuuluvan pysäköintialueen osalta, joka on esitetty piirustuksessa numero 30174/2.
Katusuunnitelman selostuksen mukaan Länsimäentie on nykyinen katu, jota parannetaan vastaamaan kadun itäpuolelle rakentuvan uuden Mellunmäen keskuksen ja bussiterminaalin liikenteellisiä tarpeita. Kadun pääasialliset käyttäjät ovat alueen asukkaat, bussiterminaalin ja metroaseman syöttöliikenteen käyttäjät. Länsimäentie on alueellinen kokoojakatu, johon liittyvät nykyiset tonttikadut Aarteenetsijäntie ja Laakavuorentie. Länsimäentien katualueen leveys vaihtelee 41,0 metristä 57,0 metriin. Ajoradan leveys on 8,0 – 9,0 metriä. Katualueen itäreunalle rakennetaan ajoradasta erotettu 3,0 metriä leveä pyörätie ja 2,0 metriä leveä jalkakäytävä. Länsimäentien länsipuolelle tehdään kuorma-autojen pysäköintialue.
Yleisten töiden lautakunnan päätöksessä on siitä lähemmin ilmenevin tavoin vastattu valittajan muistutuksessaan esittämiin seikkoihin ja esitetty muun ohella perusteet kuorma-autojen pysäköintialueen sijoittamiselle katusuunnitelman mukaiselle paikalle. Katusuunnitelmassa ja sen selostuksessa on esitetty Länsimäentien liikenteelliset ratkaisut. Hallinto-oikeus katsoo, että lautakunnan päätös on perusteltu hallintolain 45 §:n edellyttämällä tavalla.
Maankäyttö- ja rakennuslain 60 §:n säännöksessä, joka muun ohella edellyttää asemakaavan ajanmukaisuuden arviointia eräissä tapauksissa ennen rakennusluvan myöntämistä, ei ole säädetty vastaavanlaista edellytystä katusuunnitelman hyväksymiselle. Näin ollen yleisten töiden lautakunnan päätös ei ole lainvastainen valituksessa esitetyllä asemakaavan vanhentuneisuutta ja sen ajanmukaisuuden arvioinnin puuttumista koskevalla perusteella.
Asemakaavojen 8350 ja 9020 laatimisen yhteydessä on tiealueen käyttämisestä aiheutuva melu otettu huomioon rakennusten sijoittelussa siten, että piha-alueet jäävät suojaan melulta. Lisäksi asemakaavoissa seinärakenteiden ääneneristävyysvaatimukseksi on esitetty vähintään 30 dB(A) liikennemelua vastaan. Hallinto-oikeus toteaa, ettei pysäköintialueen käytön melu- ja päästövaikutusten voida arvioida poikkeavan sillä tavoin asemakaavassa arvioiduista tiealueen käyttämisestä aiheutuvista melu- ja ympäristövaikutuksista, että katusuunnitelman olisi tältä osin katsottava vaativan erillisiä lisäselvityksiä.
$100
Koska pysäköintipaikan etäisyys valittajan kiinteistöllä sijaitsevasta rakennuksesta ilmenee katusuunnitelmasta ja lautakunnan lausunnosta, ei etäisyyden enempään mittaamiseen ennen valituksen ratkaisemista ole aihetta.
Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että lautakunnalla ei katusuunnitelman hyväksymistä koskevan asian yhteydessä ole ollut velvollisuutta selvittää mahdollisuuksia sijoittaa pysäköintialue valittajan vastaselityksessään esittämille vaihtoehtoisille sijoituspaikoille. Valituksessa mainitulla Helsingin kaupungin ilmansuojeluohjelmalla ei ole oikeudellista merkitystä katusuunnitelman hyväksymisen edellytyksenä.
Lautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Perusteluissa mainitut
Maankäyttö- ja rakennuslaki 50 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Helsingin yleisten töiden lautakunnan päätökset kumotaan Länsimäentietä koskevien katusuunnitelmien numerot 30174/1 ja 30174/2 osalta. Asia on palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Vaatimustensa tueksi Asunto Oy Varhelanhaka on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Länsimäentien katualueen asemakaavat 8350 ja 9020 on laadittu 1980-luvun alkupuolella. Asemakaavassa ei ole merkintää pysäköintialueesta, eikä asemakaavaa laadittaessa ole arvioitu liikenteen päästöjä ja meluhaittoja yhtä tarkasti kuin nykysuunnittelussa. Katusuunnitelmasta aiheutuu valittajayhtiölle sellaisia vaikutuksia, joita asemakaavasta ei ole ollut odotettavissa. Raskaiden ajoneuvojen käynnistämisestä tulee erityyppisiä melu- ja saastehaittoja kuin ohi ajavista autoista.
Asemakaavan tarkoituksena on tuoda riittävän yksityiskohtaisella tavalla esiin suunniteltu maankäyttö. Muun muassa liikenneväyliä ja pysäköintialueita koskevat omat kaavamerkintänsä. Pysäköintialueiden ja liikenneväylien vaikutukset poikkeavat lisäksi siinä määrin toisistaan, että pysäköintialueiden sijoittaminen tulisi perustua asemakaavatarkasteluun eikä vain katusuunnitelmaan.
Katusuunnitelma on asemakaavan 9020 vastainen eikä asemakaava ohjaa riittävällä tavalla katusuunnitelman tekemistä. Katusuunnitelma ei täytä myöskään viihtyisyyden ja turvallisuuden vaatimuksia.
on antanut selityksen, jossa se on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa, esittänyt valituksen hylkäämistä sekä lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:
Mellunmäen keskuksen alueella on voimassa kolme asemakaavaa: kaava 8350, kaava 9020 ja kaava 12026. Viimeksi mainittu asemakaava on tullut voimaan 23.11.2012.
Asemakaavaan 12026 liittyvässä kaavaselostuksessa on selvitetty asemakaavamuutoksen edellyttämät liikennejärjestelyt ja niiden vaikutukset ympäröivään alueeseen. Kaavaselostuksen liikennesuunnitelmassa Länsimäentien länsireunaan välille Aarteenetsijäntie – Laakavuorentie on esitetty uusi kuorma-autojen pysäköintialue. Pysäköintialue korvaa tontin 47329/1 ja Mellunmäen tulevan bussiterminaalin alta poistuvat nykyiset kuorma-autojen pysäköintipaikat. Asemakaavan 9020 mukainen läntinen ajorata on tarkoitus toteuttaa myöhemmin liikennemäärien kasvaessa.
Asemakaavassa pysäköintitarvetta varten varattava alue voidaan osoittaa muun muassa kaavamerkinnöin LP, LPY, LPA ja LTA. Näiden lisäksi pysäköintialueita voidaan rakentaa myös katualueeksi merkityille alueille.
Kyseessä oleva katualueen osa on asemakaavassa 9020 varattu nelikaistaiselle pääkadulle eli moottoriajoneuvoliikenteelle. Näin ollen se soveltuu myös ajoneuvojen pysäköintiin. Ympäristö- ja meluvaikutuksia on arvioitu asemakaavan laadinnan yhteydessä ja asemakaavassa 9020 on tällä perusteella ohjattu rakennusten sijoittelua sekä kiinnitetty huomiota rakennusten ja rakenteiden ääneneristävyyteen liikennemelua vastaan. Raskaan liikenteen pysäköintialueen ei voida katsoa aiheuttavan ratkaisevasti erilaista tai erisuuruista haittaa kuin moottoriliikenteelle tarkoitetun nelikaistaisen pääkatuluokkaisen katualueen. Katusuunnitelma sopeutuu ympäristöönsä ja täyttää lain vaatimukset toimivuudesta, terveellisyydestä ja viihtyisyydestä.
on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa Asunto Oy Varhelanhakan valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, pohjautuuko katusuunnitelma, jossa asemakaavassa katualueeksi osoitetulle alueelle on sijoitettu kuorma-autojen pysäköintialue, riittävällä tavalla asemakaavaan sekä siitä, sopeutuuko katusuunnitelmalla hyväksytty katu muutoin asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä.
Katusuunnitelma-alueen asemakaava numero 9020 on vahvistettu vuonna 1986. Kaavan vahvistamisajankohtana voimassa olleen rakennuslain (370/1958) 35 §:n 1 momentin sekä 36 §:n 1 momentin perusteella katuja ja muita yleisiä liikenneväyliä varten määrätyt alueet ja ajoneuvojen pysäköintipaikkoja varten määrätyt alueet oli osoitettava eri kaavamerkinnöillä. Rakennuslaki on kumottu 1.1.2000 voimaan tulleella maankäyttö- ja rakennuslailla. Maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:ssä ei kumotusta rakennuslaista poiketen lain tasolla tyhjentävästi säännellä niitä pääkäyttötarkoituksia, joihin eri alueet voidaan asemakaavassa osoittaa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä säädetään ympäristöministeriön asetuksella 342/2000. Mainitun asetuksen perusteella katualueille ja pysäköintiin tarkoitetuille alueille on kuitenkin edelleen omat erilliset kaavamerkintänsä.
Asemakaavassa ei yleensä määrätä katualueen sisäisistä järjestelyistä, vaan ne tarkentuvat kunnan hyväksymässä katusuunnitelmassa. Katusuunnitelmassa voidaan osoittaa myös yleiseen pysäköintiin tarkoitettuja pysäköintipaikkoja esimerkiksi kadunvarsipysäköinnin muodossa, vaikka niitä ei olisi asemakaavassa erityisesti osoitettu. Koska asemakaava-alueelle sijoitettavat pysäköintialueet on kuitenkin lähtökohtaisesti osoitettava asemakaavassa erillisellä kaavamerkinnällä, pysäköintipaikkojen ja -alueiden osoittaminen katusuunnitelmassa katualueelle on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että pysäköintipaikat ja -alueet sopeutuvat ympäristövaikutuksiltaan asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja pysäköintipaikkojen osoittamista katualueelle voidaan pitää asemakaavan tarkoituksen ja tavoitteiden mukaisena.
Länsimäentien katusuunnitelmassa esitetty kuorma-autojen pysäköintialue sijoittuu kokonaisuudessaan asemakaavassa 9020 osoitetulle katualueelle, asemakaavassa ohjeellisena osoitetun toisen ajoradan kohdalle. Pysäköintialueen on lautakunnan mukaan tarkoitettu olevan käytössä vain siihen saakka, kunnes liikennemäärien kasvu edellyttää Länsimäentien toisen ajoradan toteuttamista. Asemakaavassa ei ole erikseen osoitettu pysäköintialuetta katualueelle.
Katusuunnitelmassa osoitettu pysäköintialue sijoittuu Asunto Oy Varhelanhakan hallitseman tontin ja Länsimäentien väliselle alueelle, lähimmillään noin 11,5 metrin etäisyydelle yhtiön rakennuksesta. Yhtiön tontin korkeusasema on noin 2 – 4 metriä katua korkeammalla. Yhtiön rakennuksen ja pysäköintialueen välissä olevaa nykyistä puustoa on katusuunnitelmassa osoitettu säilytettäväksi ja yhtiön rakennuksen ja pysäköintipaikkojen väliin on lisäksi osoitettu tehtäväksi eri korkuisia pensasistutuksia.
Länsimäentie on alueellinen kokoojakatu, joka palvelee kaupungin osa-alueen sisäistä liikennettä sekä alueen yhteyksiä päätieverkkoon. Katualueen käyttämisestä aiheutuva melu on otettu huomioon asemakaavan 8350 alueelle sijoittuvien rakennusten sijoittelussa siten, että piha-alueet jäävät suojaan melulta. Rakennusten seinärakenteiden ääneneristävyysvaatimukseksi liikennemelua vastaan on esitetty asemakaavassa vähintään 30 dB(A).
Kuorma-autojen pysäköintialueen käytöstä lähialueille aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat meluhaitan ja pakokaasupäästöjen osalta osittain toisen tyyppisiä kuin tiealuetta käyttävistä ohiajavista ajoneuvoista aiheutuvat melu- ja pakokaasupäästövaikutukset. Kun asemakaavaa laadittaessa on kuitenkin varauduttu vilkasliikenteisen Länsimäentien toisen ajoradan toteuttamiseen, pysäköintialueen käytöstä aiheutuvien ympäristövaikutusten ei voida katsoa olennaisesti poikkeavan asemakaavassa arvioiduista katualueen käyttämisestä aiheutuvista vaikutuksista.
$108
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Petri Hellstén. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.
Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mika Seppälän äänestyslausunto:
”Myönnän valitusluvan ja tutkin valituksen. Kumoan Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunnan päätökset.
Yhdyn enemmistön päätöksen perusteluihin viiden ensimmäisen kappaleen osalta ja perustelen asiaa lisäksi seuraavasti:
Kysymyksessä oleva pysäköintialue on tarkoitettu katusuunnitelman selostuksen mukaan raskaiden ajoneuvojen (kuorma-autojen) pysäköintiä varten. Kuorma-autojen pysäköinti on katusuunnitelmassa sijoitettu kahteen 80 metriä pitkään pysäköintikaistaan, jotka on erotettu ajoradasta erotuskaistalla. Katusuunnitelman mukainen pysäköintialue on siten suhteellisen laaja mahdollistaen yli kymmenen kuorma-auton pysäköinnin kerrallaan. Kuorma-autojen pysäköinnin ohjaamista keskittämällä pysäköintiä mainitussa laajuudessa ei voida rinnastaa esimerkiksi kadunvarsipysäköintiin, vaan aluetta voidaan pitää katuverkosta erillisenä toimintana.
Kuorma-autojen pysäköinnistä aiheutuu erilaisia ympäristöhaittoja, kuten melua ja pakokaasupäästöjä. Raskaiden ajoneuvojen käynnistykseen liittyy myös aina muun muassa jarrujen kompressorien vuoksi joutokäyntiä, joka voi ajoittua yöaikaan (22.00 – 07.00). Raskaan ajoneuvon moottorin melu on yleensä pienitaajuista moottorin kierrosluvun ollessa pieni, jolloin melu on myös usein kapeakaistaista. Raskaiden ajoneuvojen peruutukseen liittyy myös varoitusääni. Pakokaasupäästöjä hallitaan toisaalta moottorin esilämmityksellä, mutta pakokaasuhaitat voivat kylmänä vuodenaikana käynnistyksen yhteydessä silti olla tavanomaista suurempia. Pysäköintialueelta aiheutuvia haittoja ei voida täysin rinnastaa edellä mainituista syistä ohi ajavasta ajoneuvosta aiheutuvaan haittaan, kun vielä otetaan huomioon pysäköintialueen läheisyys lähimpään asuinrakennukseen.
Selostuksen mukaan tarkoitus on ollut korvata tontin 47329/1 ja bussiterminaalin alle jäävä nykyinen kuorma-autojen pysäköintialue. Kysymys on tällöin tosiasiallisesti muutoin suunnitelmallisesti järjestetyn toiminnan siirtämisestä toiseen paikkaan. Pysäköintialue on suunnitelman mukaan tarkoitettu tilapäiseksi, kunnes Länsimäentie toteutetaan nelikaistaisena. Pysäköintialueen sijainti alueella jää tällöin riippumaan muusta katuverkon kehittämisestä. Pysäköintipaikkojen toteuttaminen esitettyyn paikkaan asemakaavan mukaiselle katualueelle on siten kokonaisuudessaan ennakoimatonta.
Edellä todettu huomioon ottaen nyt kysymyksessä olevan pysäköintialueen toteuttamiseen liittyy pysäköintialuetta laajempia alueiden käytön suunnitteluun kuuluvia näkökohtia, minkä vuoksi pysäköintipaikan sijoittaminen olisi edellyttänyt kaavallista tarkastelua. Pysäköintialueen toteuttaminen katusuunnitelman mukaisena ei siten sovellu ympäristövaikutuksiltaan asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja pysäköintipaikkaa ei voida pitää asemakaavan tarkoituksen ja tavoitteiden mukaisena.
Hallinto-oikeuden ja yleisten töiden lautakunnan päätökset on kumottava maankäyttö- ja rakennuslain 85 §:n vastaisena.”
Helsingin yleisten töiden lautakunta
Helsingin hallinto-oikeus
Sovellettavat oikeusohjeet
Asiassa saatu selvitys
Oikeudellinen arviointi
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Minna Ruuskanen, joka on myös esitellyt asian.
Asunto Oy Varhelanhaka
Kysymyksenasettelu
Oikeudellinen arviointi ja lopputulos
Perustelu
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...