KHO:2018:71 – Kommunalärende

Syftet med bestämmelsen i 44 § 2 mom. i lagen om kommunala tjänsteinnehavare är att ge arbetsgivaren en möjlighet att korrigera fel i förfarandet som belastar det ursprungliga beslutet om uppsägning. Syftet är även att tjänsteinnehavarens tjänsteförhållande inte anses fortsätta efter den ursprungliga uppsägningstiden om det fanns materiella grunder för det ursprungliga beslutet om uppsägning. Det att tjänsteinnehavarens tjänsteförhållande oberoende skulle ha upphört före ett nytt beslut om uppsägning fattats var inte av betydelse vid bedömningen av myndighetens möjlighet att fatta ett nytt uppsägningsbeslut med stöd av 44 § 2 mom. i lagen om kommunala tjänsteinnehavare.

Kommunallagen (365/1995) 90 § (1375/2007)

Lagen om kommunala tjänsteinnehavare 34 §, 44 § 1 och 2 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Maarit Lindroos och Toomas Kotkas. Föredragande Anneli Tulikallio.

Viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on antaa työnantajalle mahdollisuus korjata alkuperäistä irtisanomispäätöstä rasittavat menettelyvirheet. Tarkoituksena on myös se, ettei viranhaltijan virkasuhteen katsota jatkuvan alkuperäisen irtisanomisajan jälkeen, jos alkuperäiselle irtisanomispäätökselle on ollut materiaaliset perusteet. Sillä seikalla, että viranhaltijan virkasuhde olisi muulla perusteella joka tapauksessa päättynyt ennen uuden irtisanomispäätöksen tekemistä, ei ollut vaikutusta viranomaisen mahdollisuuteen tehdä uusi irtisanomispäätös viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin perusteella.

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 34 §, 44 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 19.2.2016 nro 16/0046/4

on päätöksellään 1.12.2011 (§ 140) irtisanonut osastosihteeri B:n.

on päätöksellään 19.1.2012 (§ 8) hylännyt A:n kunnan jäsenen C:n oikaisuvaatimuksen.

on päätöksellään 19.10.2012 oikaisuvaatimuksen tehneen kunnan jäsenen valituksesta kumonnut sivistyslautakunnan päätökset 1.12.2011 (§ 140) ja 19.1.2012 (§ 8), koska asian käsittelyyn A:n kunnassa oli osallistunut esteellinen henkilö.

on päätöksellään 10.6.2014 taltionumero 1831 hylännyt A:n kunnanhallituksen valituksen.

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 28.8.2014 (§ 68) irtisanonut osastosihteeri B:n. Päätöksessä todetaan, että sivistyslautakunnan päätös 1.12.2011 (§ 140) korjataan tällä päätöksellä viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin mukaisesti (muotovirheen korjaus).

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

ja

ovat valittaneet sivistyslautakunnan päätöksestä 2.10.2014 (§ 86) hallinto-oikeuteen muun ohella sillä perusteella, että B on jäänyt eläkkeelle 1.11.2013, eikä sivistyslautakunta ole tuon ajankohdan jälkeen 28.8.2014 tekemällään päätöksellä voinut irtisanoa häntä.

Uusi irtisanomispäätös olisi tullut tehdä välittömästi sen jälkeen, kun silloinen Kuopion hallinto-oikeus on 19.10.2012 kumonnut päätöksen B:n irtisanomisesta. Sivistyslautakunta olisi voinut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 44 §:n 2 momentin perusteella ryhtyä heti valmistelemaan uutta irtisanomispäätöstä, mikäli irtisanomisen perusteet olisivat olleet olemassa. Koska irtisanomispäätös kumoutui, on B:n virkasuhde jatkunut, kunnes hän itse irtisanoutui eläkeiässä virastaan. Tämän jälkeen ei ole ollut virkasuhdetta, josta hänet olisi voitu irtisanoa.

Lisäksi B ja D ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

on antanut valitusten johdosta lausunnon. Irtisanomista koskevaa asiaa ei ole voitu käsitellä uudelleen ennen kuin irtisanomisen kumoamista koskeva päätös on saanut lainvoiman. Irtisanominen koskee aikaa ennen B:n eläkkeelle jäämistä. Virkasuhde on voitu katsoa päättyneeksi ensin tehdyn päätöksen mukaisesti. Eläkkeelle jäämisellä ei ole merkitystä sovellettaessa viranhaltijalain 44 §:n 2 momenttia.

Sivistyslautakunnan 28.8.2014 tekemällä päätöksellä on oikaistu Kuopion hallinto-oikeuden toteama muotovirhe.

Kunnanhallitus on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

on antanut vastaselityksen ja lisäselvityksiä.

on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Lisäksi hallinto-oikeus on vaatimukset enemmälti hyläten velvoittanut A:n kunnan korvaamaan B:lle kohtuulliseksi katsottavina oikeudenkäyntikuluina 3 286 euroa viivästyskorkoineen sekä D:lle kohtuulliseksi katsottavina oikeudenkäyntikuluina 150 euroa.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pääasia

Valituksissa on keskeisesti vedottu siihen, että B:n jäätyä 1.11.2013 eläkkeelle häntä ei ole enää voitu irtisanoa virkasuhteesta. Valitusten mukaan irtisanomisen olisi tullut tapahtua virkasuhteen voimassa ollessa. Koska B ei ole enää ollut virkasuhteessa, häntä ei ole myöskään voitu irtisanoa. Edellä mainitun lisäksi valituksissa on niissä tarkemmin mainituin perustein vedottu siihen, että irtisanominen on tapahtunut ilman laissa säädettyjä irtisanomisperusteita ja virheellisessä järjestyksessä.

Kunta on vedonnut asiassa viranhaltijalain 44 §:n 2 momenttiin.

Viranhaltijalain 44 §:ssä säädetään seuraavasti:

Jos irtisanomista tai purkamista koskeva päätös on kumottu oikaisuvaatimuksen tai valituksen johdosta muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla perusteella ja työnantaja on uudella päätöksellä päättänyt virkasuhteen ja tämä päätös on saanut lainvoiman, katsotaan virkasuhde päättyneeksi asiassa ensin tehdyn päätöksen mukaisesti, jollei irtisanomisajasta muuta johdu.

A:n kunnan käsityksen mukaan B:n virkasuhteen on voitu myöhemmin tehdyllä uudella päätöksellä katsoa viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin mukaisesti päättyneen ensin tehdyn irtisanomispäätöksen mukaisesti. Kunnan käsityksen mukaan B:n eläkkeelle jäämisellä ei ole merkitystä edellä mainitun lainkohdan soveltamisen kannalta.

Viranhaltijalain 34 §:ssä on säädetty virkasuhteen päättymisestä ilman irtisanomista. Kyseisen pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan virkasuhde päättyy ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana viranhaltija täyttää 68 vuotta, jollei viranhaltijan kanssa sovita virkasuhteen määräaikaisesta jatkamisesta.

Asiakirjojen mukaan B on saavuttanut 68 vuoden iän lokakuussa 2013, joten hänen virkasuhteensa on päättynyt suoraan ilman irtisanomista viranhaltijalain 34 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti 1.11.2013. B on ilmoittanut jääneensä eläkkeelle 1.11.2013.

Hallinto-oikeus toteaa, että B ei ole eläkkeelle jäämisensä jälkeen ollut enää virkasuhteessa, josta hänet olisi voitu irtisanoa. Asiaa ei muuta tällaisessa tilanteessa toiseksi viranhaltijalain 44 §:ssä säädetty jatkuvuusperiaate eikä kyseisen pykälän 2 momentissa säädetty, johon A:n kunta on asiassa vedonnut. Kyseinen lainkohta koskee tilannetta, jossa virkasuhteen purkaminen on tullut muotovirheen vuoksi kumotuksi ja työnantaja on tämän jälkeen uudella päätöksellä päättänyt virkasuhteen. Tässä tapauksessa työnantaja ei ole kuitenkaan voinut päättää uudella päätöksellä B:n virkasuhdetta, koska se oli jo aiemmin päättynyt suoraan viranhaltijalain 34 §:n perusteella eläkkeelle jäämisen johdosta.

Edellä mainittu huomioon ottaen A:n kunnan valituksenalaiset päätökset ovat lainvastaisia. Hallinto-oikeus kumoaa sivistyslautakunnan päätökset 8.8.2014 (§ 68) sekä 2.10.2014 (§ 86).

Hallinto-oikeus kumoaa edellä mainituin perustein valituksenalaiset päätökset. Hallinto-oikeus ei ota tämän vuoksi kantaa asiassa esitettyihin muihin valitusperusteisiin.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

B on valittanut asiassa asianosaisena. Hallinto-oikeus on kumonnut A:n kunnan päätökset. A:n kunta on tämän vuoksi velvoitettava korvaamaan B:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Asianajotoimiston oikeudenkäyntikululaskun mukaan B:n kulut asiassa ovat olleet arvonlisäveroineen yhteensä 5 332 euroa.

Hallinto-oikeus toteaa, että oikaisuvaatimuksen tekemisestä aiheutuneet kustannukset ovat hallintoasian hoitamisesta aiheutuneita kuluja, jotka eivät ole oikeudenkäyntikuluna korvattavissa. Laskun mukaan valitusasian hoitamisesta aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ovat olleet 20.10.2014 jälkeen aiheutuneet kulut, jotka ovat yhteensä 2 650 euroa, jolle määrälle arvonlisäveroa 636 euroa eli yhteensä 3 286 euroa. Hallinto-oikeus velvoittaa A:n kunnan korvaamaan mainitut kulut laillisine korkoineen B:lle.

D on valittanut kunnan jäsenenä ja esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksena 500 euroa. Tarkempaa selvitystä kuluistaan D ei ole esittänyt. Hallinto-oikeus arvioi asian laatu ja laajuus huomioiden, että A:n kunnan on korvattava D:n kulut kohtuulliseksi arvioidulla 150 eurolla.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen A:n kunnalle ei tule korvausta kuluistaan.

Perusteluissa mainitut ja

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolaki 53 a § ja 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja B:n irtisanomisen perusteet tutkitaan. Lisäksi kunnanhallitus on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

B:n virkasuhde on irtisanottu alun perin A:n sivistyslautakunnan päätöksellä 1.12.2011. Korkein hallinto-oikeus on sittemmin päätöksellään 10.6.2014 vahvistanut, että B:n irtisanomisessa on tapahtunut muotovirhe, koska asian käsittelyyn oli osallistunut esteellinen henkilö.

Itä-Suomen hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys uuden irtisanomispäätöksen lainmukaisuudesta.

Uuden irtisanomispäätöksen merkitys on se, että virkasuhteen katsotaan ajallisesti päättyneen ensiksi tehdyn (alkuperäisen) päätöksen mukaisesti ja sen mukaisesta ajankohdasta. Tällöin viranhaltijalla ei myöskään ole oikeutta saada menettämäänsä palkkaa takautuvasti. Alkuperäistä irtisanomispäätöstä rasittanut muotovirhe on mahdollista korjata takautuvin vaikutuksin uudella päätöksellä.

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että A:n kunta ei olisi voinut tehdä uutta viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin mukaista virkasuhteen irtisanomispäätöstä, koska viranhaltija on saavuttanut eroamisiän alkuperäistä irtisanomispäätöstä koskevan oikeusprosessin aikana ja hänen virkasuhteensa on tällä perusteella päättynyt 1.11.2013. Tästä johtuen hallinto-oikeus on päättänyt, että viranhaltija ei ole ollut uutta irtisanomispäätöstä 28.8.2014 tehtäessä virkasuhteessa eikä virkasuhdetta olisi voitu näin ollen päättää uudella päätöksellä.

Uudella, hallinto-oikeuden kumoamalla irtisanomispäätöksellä ei ole tarkoitettukaan päättää virkasuhdetta päätöksentekohetkestä lukien, vaan viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin mukaisesti virkasuhde on tarkoitettu päättymään alkuperäisen irtisanomispäätöksen mukaisesta ajankohdasta.

Hallinto-oikeuden tulkinta johtaisi siihen, että viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin soveltaminen estyisi tilanteissa, joissa virkasuhde on irtisanomisasian tuomioistuin käsittelyn aikana päättynyt muulla perusteella.

Hallinto-oikeuden tulkinta merkitsee sitä, että A:n kunta olisi velvollinen maksamaan B:lle palkkaa takautuvasti ajalta 7.4.2012 – 31.10.2013, vaikka työnantajalla on viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin perusteella mahdollisuus korjata alkuperäisessä päätöksessä oleva menettelyvirhe.

Hallinto-oikeuden tulkinta viranhaltijalain 44 §:n 2 momentista ei perustu lain sanamuotoon, lain esitöihin eikä sen tarkoitukseen. Mainitun pykälän soveltaminen ei ole riippuvainen siitä, että virkasuhde on päättynyt jollakin muulla erillisellä perusteella. Hallinto-oikeuden päätös on viranhaltijalain vastainen ja se tulee kumota.

Hallinto-oikeuden päätöksen kumotessaan korkeimman hallinto-oikeuden ei tulisi palauttaa asiaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, vaan sen tulisi ratkaista asia. Asian merkitys huomioon ottaen sen palauttaminen hallinto-oikeudelle viivästyttäisi lopullisen ratkaisun saamista kohtuuttomasti jo tähän mennessä vuosia kestäneessä irtisanomisprosessissa.

on antanut valituksen johdosta selityksen. Kunnanjohtaja E on ollut esteellinen osallistumaan kunnanhallituksen valituksen tekemiseen hänen B:tä kohtaan tekemiensä vihamielisten väitteiden ja ratkaisujen vuoksi.

B on jäänyt eläkkeelle ennen kuin hänen irtisanomisensa kumoaminen sai lainvoiman. Hänellä ei siis ollut virkaa, josta hänet olisi voitu irtisanoa. Kunta on koko prosessin ajan ollut tietoinen B:n eläkkeelle jäämisestä. Kunnan olisi tullut tehdä uusi irtisanomispäätös 31.10.2013 mennessä, jotta viranhaltijalain 44 §:n 2 momentti olisi voinut tulla sovellettavaksi.

B on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

on antanut valituksen johdosta selityksen. Kunnanjohtaja E on ollut esteellinen osallistumaan irtisanomispäätöksen tekemiseen. E:n vihamieleinen suhtautuminen B:hen on ollut tiedossa jo vuodesta 2009 lähtien. Kunta ei ole voinut irtisanoa eläkkeellä olevaa B:tä.

D on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää B:n väitteen kunnanjohtaja E:n esteellisyydestä.

2. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt on kysymys, ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden tulee ratkaista myös asiassa esitetyt A:n kunnan, B:n ja D:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevat vaatimukset.

Perustelut

Kunnanjohtaja E ei B:n esittämillä perusteilla ole, kun otetaan huomioon hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 ja 7 kohta ja kuntalain (365/1995) 52 §:n 3 momentti, ollut esteellinen osallistumaan kunnanhallituksen valituksen tekemiseen korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 44 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan virkasuhde jatkuu katkeamattomana, jos virkasuhteen irtisanominen tai purkaminen on lainvoimaisen päätöksen mukaan tapahtunut ilman laissa säädettyä irtisanomis- tai purkamisperustetta.

Pykälän 2 momentin mukaan jos irtisanomista tai purkamista koskeva päätös on kumottu oikaisuvaatimuksen tai valituksen johdosta muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla perusteella ja työnantaja on uudella päätöksellä päättänyt virkasuhteen ja tämä päätös on saanut lainvoiman, katsotaan virkasuhde päättyneeksi asiassa ensin tehdyn päätöksen mukaisesti, jollei irtisanomisajasta muuta johdu.

$126

Kuopion hallinto-oikeus on päätöksellään 19.10.2012 kumonnut osastosihteeri B:n irtisanomista koskevat A:n sivistyslautakunnan päätökset 1.12.2011 (§ 140) ja 19.1.2012 (§ 8), koska asian käsittelyyn A:n kunnassa oli osallistunut esteellinen henkilö. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 10.6.2014 hylännyt A:n kunnanhallituksen valituksen Kuopion hallinto-oikeuden päätöksestä.

B on lokakuussa 2013 täyttänyt 68 vuotta ja on ilmoittanut jääneensä eläkkeelle 1.11.2013.

Sivistyslautakunta on päätöksellään 28.8.2014 (§ 68) irtisanonut osastosihteeri B:n. Päätöksessä todetaan, että sivistyslautakunnan päätös 1.12.2011 (§ 140) korjataan tällä päätöksellä viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin mukaisesti (muotovirheen korjaus).

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään B:n ja D:n valituksista kumonnut sivistyslautakunnan päätökset 28.8.2014 (§ 68) ja 2.10.2014 (86 §). Hallinto-oikeuden mukaan sivistyslautakunta ei ole voinut irtisanoa B:tä, koska B:n virkasuhde oli tätä ennen päättynyt viranhaltijalain 34 §:n perusteella eläkkeelle jäämisen johdosta. Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut kantaa muihin valitusperusteisiin, joita B ja D ovat valituksissaan hallinto-oikeudelle esittäneet.

Korkeimman hallinto-oikeuden on A:n kunnanhallituksen valituksesta ratkaistava, onko hallinto-oikeuden esittämällään perusteella tullut kumota sivistyslautakunnan uusi irtisanomispäätös. Jos hallinto-oikeuden ei olisi tullut päätöstään tällä perusteella kumota, kantaa on otettava edelleen siihen, onko asia enemmän viivytyksen välttämiseksi otettava korkeimmassa hallinto-oikeudessa suoraan ratkaistavaksi, kuten A:n kunnanhallitus vaatii, vai palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, kuten B vaatii.

Asiassa ratkaistava oikeuskysymys koskee viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin säännöksen soveltuvuutta tilanteessa, jossa alkuperäinen päätös viranhaltijan irtisanomisesta on tullut valituksen johdosta kumotuksi menettelyvirheen perusteella, mutta viranhaltijan virkasuhde on muulla perusteella joka tapauksessa päättynyt ennen kuin kunnan toimivaltainen viranomainen on tehnyt uuden, alkuperäisen irtisanomispäätöksen korvaavan irtisanomispäätöksen.

Viranhaltijalain 44 §:n 1 momentissa säädetään viranhaltijan virkasuhteen jatkumisesta katkeamattomana, jos irtisanomisen on lainvoiman saaneella päätöksellä todettu tapahtuneen ilman laillista irtisanomisperustetta. Säännöksen edellä selostetuista yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että virkasuhteen jatkuvuuden ei ole tarkoitettu koskevan tapauksia, joissa alkuperäistä irtisanomispäätöstä rasittaa vain menettelyvirhe, jos irtisanomiselle on ollut materiaaliset perusteet. Pykälän toiseen momenttiin on tästä syystä otettu erityinen säännös, jonka nojalla kunnan toimivaltainen viranomainen voi alkuperäisen irtisanomispäätöksen tultua menettelyllisillä perusteilla kumotuksi tehdä vastaavan päätöksen uudelleen siten, että jos uusi päätös tulee lainvoimaiseksi, virkasuhteen katsotaan päättyneen ensimmäisen päätöksen mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on antaa työnantajalle mahdollisuus korjata alkuperäistä irtisanomispäätöstä rasittavat menettelyvirheet. Tarkoituksena on myös se, ettei viranhaltijan virkasuhteen katsota jatkuvan alkuperäisen irtisanomisajan jälkeen, jos alkuperäiselle irtisanomispäätökselle on ollut materiaaliset perusteet. Sillä seikalla, että viranhaltijan virkasuhde olisi muulla perusteella joka tapauksessa päättynyt ennen uuden irtisano mispäätöksen tekemistä, ei ole vaikutusta viranomaisen mahdollisuuteen tehdä uusi irtisanomispäätös viranhaltijalain 44 §:n 2 momentin perusteella.

Edellä todettuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut kumota sivistyslautakunnan päätöksiä 28.8.2014 ja 2.10.2014 sillä perusteella, että B:n virkasuhde oli hallinto-oikeuden mukaan päättynyt 31.10.2013 eläkkeelle jäämisen johdosta eikä lautakunta ole tästä syystä enää voinut irtisanoa B:tä.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt on kysymys, kumottava.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että B:n irtisanomisasian käsittelyn kestoon nähden B:n ja D:n hallinto-oikeudelle tekemien valitusten tutkimista suoraan korkeimmassa hallinto-oikeudessa voitaisiin enemmän viivästyksen välttämiseksi pitää perusteltuna. Kun B on kuitenkin selityksessään täällä vastustanut asian ratkaisemista suoraan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, on asia perusteltua palauttaa hallinto-oikeudelle B:n ja D:n valituksissaan hallinto-oikeudelle esittämien muiden valitusperusteiden tutkimiseksi ja uudelleen ratkaistavaksi.

Hallinto-oikeuden on ratkaistessaan sille palautetun asian lausuttava myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Maarit Lindroos ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

Asian taustaa

A:n sivistyslautakunta

Sivistyslautakunta

Kuopion hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

B

D

A:n kunnanhallitus

Itä-Suomen hallinto-oikeus

Keskeiset valitusperusteet

A:n kunnan käsitys asiassa

Hallinto-oikeuden oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Sovellettavat säännökset ja esityöt

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi

1. Esteellisyyttä koskeva väite

2. Pääasia