KHO:2019:161 – Utlänningsärende

A hade hos högsta förvaltningsdomstolen ansökt om återbrytande av Migrationsverkets lagakraftvunna beslut gällande hens andra asylansökan.

A hade innan hen gjorde nämnda ansökan om återbrytande gjort en tredje asylansökan till Migrationsverket, i vilken hen framfört nya grunder för sitt skyddsbehov. Migrationsverket hade avvisat ansökan som uppenbart ogrundad. Gällande avvisningen hade Migrationsverket konstaterat att ansökan var en ny ansökan som inte hindrade verkställigheten av det tidigare avvisningsbeslutet.

Den ansökan om återbrytande som riktats till högsta förvaltningsdomstolen gällde således uttryckligen återbrytande av ett lagakraftvunnet avvisningsbeslut.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att då ändring i Migrationsverkets beslut söks hos förvaltningsdomstolen hör det enligt 32 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen till förvaltningsdomstolens behörighet att avgöra om det är skäl att verkställigheten av det överklagade Migrationsverkets beslut förbjuds eller avbryts eller om det finns skäl att föreskriva något annat som gäller verkställigheten. Förvaltningsdomstolens allmänna behörighet enligt förvaltningsprocesslagen påverkades inte av vad som bestäms om Migrationsverkets prövningsrätt enligt 98 § 4 mom. i utlänningslagen. Förvaltningsdomstolens behörighet att ge verkställighetsföreskrifter i ett ärende som gäller internationellt skydd skulle granskas även i förhållande till det ovillkorliga förbudet mot tillbakasändning. Förbudet mot tillbakasändning förutsätter, att asylsökandens tillgång till effektiva rättsmedel för att få sin asylgrund och utredning gällande den prövad av myndigheterna, garanteras.

$bc

Med hänvisning till det ovan sagda och med beaktande av sökandens utredning i ärendet samt att hen under samma tid hade anfört besvär till förvaltningsdomstolen gällande sin tredje asylansökan, hade det inte framförts sådana grunder för att återbryta Migrationsverkets beslut som enligt 63 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen kunde godkännas. Ansökan skulle därför avslås.

Förvaltningsprocesslagen 32 § 1 mom. och 63 § 1 mom.

Finlands grundlag 9 § 4 mom.

Europeiska människorättskonventionen art. 3

Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna art. 18 och art. 19.2

Utlänningslagen 98 § 4 mom., 146 § 1 mom., 147 § och 202 § 1 mom.

Omarbetade förfarandedirektivet (2013/32/EU) art. 46.1 a och 3

Se och jämförHFD 2018:169

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari och Jaakko Autio. Föredragande Liisa Leiniö.

A oli hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta hänen toiseen turvapaikkahakemukseensa annetun ja lainvoimaiseksi tulleen Maahanmuuttoviraston päätöksen purkamista.

A oli ennen mainitun purkuhakemuksen tekemistä jättänyt Maahanmuuttovirastolle uuden, kolmannen turvapaikkahakemuksen, jossa hän oli vedonnut uusiin seikkoihin turvapaikkaperusteidensa tueksi. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakijan hakemuksen ja katsonut sen olevan ilmeisen perusteeton. Käännyttämisen osalta päätöksessä todettiin, että hakemus oli uusintahakemus, eikä se estänyt aiemmin tehdyn käännyttämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanoa.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitetussa purkuhakemuksessa oli siten kyse nimenomaan lainvoimaisen maastapoistamispäätöksen purkamisesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että valitettaessa Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuden toimivaltaan kuului hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin mukaan päättää siitä, oliko valituksenalaisen Maahanmuuttoviraston päätöksen täytäntöönpano syytä kieltää tai keskeyttää tai oliko asiassa syytä antaa muu täytäntöönpanoa koskeva määräys. Hallinto-oikeuden hallintolainkäyttölakiin perustuvaan yleiseen toimivaltaan ei vaikuttanut se, mitä Maahanmuuttoviraston harkintavallasta ulkomaalaislain 98 §:n 4 momentissa säädettiin. Hallinto-oikeuden toimivaltaa täytäntöönpanomääräysten antamiseen kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa oli tarkasteltava myös ehdottoman palautuskiellon kautta. Palautuskielto edellytti sen varmistamista, että turvapaikanhakijalla oli käytössään tehokas oikeussuojakeino saattaa uusi turvapaikkaperuste ja sitä koskeva selvitys viranomaisen tutkittavaksi.

$f6

Edellä olevan perusteella ja kun otettiin huomioon hakijan esittämä selvitys sekä se, että hän oli samaan aikaan saattanut kolmatta turvapaikkahakemustaan koskevan valitusasian vireille hallinto-oikeudessa, Maahanmuuttoviraston päätöksen purkamista koskevan hakemuksen tueksi ei ollut esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otettiin huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus oli hylättävä.

Hallintolainkäyttölaki 32 § 1 momentti ja 63 § 1 momentti

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 artikla ja 19 artiklan 2 kohta

Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) 46 artikla 1 kohta a alakohta ja 3 kohta

Ks. ja vrt. KHO 2018:169

Päätös, jota valitus koskee

Maahanmuuttovirasto 26.10.2018 diaarinumero 1887/210/2018

Asian aikaisempi käsittely

on 26.10.2018 antamallaan päätöksellä diaarinumero 1887/210/2018 hylännyt hakijan toisen kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Lisäksi virasto on päättänyt käännyttää hakijan Afganistaniin ja määrännyt hänet kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Maahanmuuttovirasto on katsonut turvapaikkahakemuksen olevan ilmeisen perusteeton.

on 13.5.2019 antamallaan päätöksellä numero 19/0597/5 hylännyt hakijan valituksen.

on 14.6.2019 antamallaan päätöksellä taltionumero 2910 hylännyt hakijan valituslupahakemuksen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30.7.2019 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus purkaa Maahanmuuttoviraston 26.10.2018 antaman päätöksen, joka on lainvoimainen. Käännyttämisen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hakija on 19.6.2019 jättänyt uuden turvapaikkahakemuksen (diaarinumero 2083/210/2019), jota koskeva valitusasia on vireillä Itä-Suomen hallinto-oikeudessa. Hakija on myös hakenut 24.7.2019 oleskelulupaa perhesiteen perusteella.

Hakija on uudessa turvapaikkahakemuksessaan esittänyt Maahanmuuttovirastolle ja hallinto-oikeudelle turvapaikkaperusteiden osalta sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti vaikuttanut päätökseen.

Koska hakijan vireillä olevaa perhesideperusteista oleskelulupahakemusta ei ole tutkittu, päätös on joka tapauksessa purettava käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta ja käännytys on kiellettävä asian käsittelyn ajaksi.

Hakija on Itä-Suomen hallinto-oikeuden 9.10.2019 antamaa päätöstä koskevan muutoksenhakuasian (diaarinumero 5194/1/19) yhteydessä toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle myös nyt kysymyksessä olevaa asiaa (diaarinumero 3621/1/19) koskevan hakemuksen täydennyksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Perustelut

63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

Hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin mukaan kun valitus on tehty, valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen.

98 §:n 4 momentin mukaan, jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään, päätetään samalla asianomaisen käännyttämisestä tai maasta karkottamisesta, jollei asiassa ilmene erityisiä syitä, joiden vuoksi maasta poistamispäätös tulee jättää tekemättä.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Ulkomaalaislain 202 §:n 1 momentin mukaan lainvoimaista päätöstä tai päätöstä, joka tämän lain mukaan on muutoin pantavissa täytäntöön, ei saa panna täytäntöön, jos on syytä epäillä, että ulkomaalaisen palauttaminen alkuperämaahan tai muuhun maahan saattaa hänet 147 §:ssä tarkoitettuun vaaraan.

9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan mukaan ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epä-inhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 26.6.2013 antaneet direktiivin (2013/32/EU) kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu

).

Saman artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc -tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

$105

Hakija on 30.7.2019 hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta hänen toiseen turvapaikkahakemukseensa annetun ja lainvoimaiseksi tulleen Maahanmuuttoviraston päätöksen 26.10.2018 diaarinumero 1887/210/2018 purkamista.

Hän on 19.6.2019 eli ennen purkuhakemuksen tekemistä jättänyt Maahanmuuttovirastolle uuden, kolmannen turvapaikkahakemuksen ja vedonnut uusiin seikkoihin turvapaikkahakemuksensa tueksi. Maahanmuuttovirasto on 17.7.2019 hylännyt hakijan hakemuksen ja katsonut sen olevan ilmeisen perusteeton. Käännyttämisen osalta päätöksessä todetaan, että hakemus on uusintahakemus, eikä se estä 26.10.2018 tehdyn käännyttämistä koskevan päätöksen dnro 1887/210/2018 täytäntöönpanoa.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitetussa purkuhakemuksessa on siten kyse nimenomaan lainvoimaisen maastapoistamispäätöksen purkamisesta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valitettaessa Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluu hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin mukaan päättää siitä, onko valituksenalaisen Maahanmuuttoviraston päätöksen täytäntöönpano syytä kieltää tai keskeyttää tai onko asiassa syytä antaa muu täytäntöönpanoa koskeva määräys. Hallinto-oikeuden hallintolainkäyttölakiin perustuvaan yleiseen toimivaltaan ei vaikuta se, mitä Maahanmuuttoviraston harkintavallasta ulkomaalaislain 98 §:n 4 momentissa säädetään. Hallinto-oikeuden toimivaltaa täytäntöönpanomääräysten antamiseen kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa on tarkasteltava myös ehdottoman palautuskiellon kautta. Palautuskielto edellyttää sen varmistamista, että turvapaikanhakijalla on käytössään tehokas oikeussuojakeino saattaa uusi turvapaikkaperuste ja sitä koskeva selvitys viranomaisen tutkittavaksi.

$107

Edellä olevan perusteella ja kun otetaan huomioon hakijan esittämä selvitys sekä se, että hän on samaan aikaan saattanut kolmatta turva-paikkahakemustaan koskevan valitusasian vireille hallinto-oikeudessa, Maahanmuuttoviraston 26.10.2018 antaman päätöksen purkamista koskevan hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Liisa Leiniö.

Maahanmuuttovirasto

Itä-Suomen hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Hakija

Kansalliset säännökset

Hallintolainkäyttölain

Ulkomaalaislain

Suomen perustuslain

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen

Unionin oikeus

Euroopan unionin perusoikeuskirjan

menettelydirektiivi

Oikeuskäytäntöä

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset