KHO:2020:65 – Utlänningsärende

I ärendet skulle avgöras om Migrationsverket hade kunnat anse att ändringssökandena, som var gifta med varandra, enligt 58 § 1 mom. i utlänningslagen varaktigt hade flyttat bort från Finland, och därför kunnat återkalla deras permanenta uppehållstillstånd. Ärendet gällde även frågan om det i bedömningen av huruvida makarna varaktigt hade flyttat bort från landet hade betydelse att ändringssökandena besökt Finland med under två års mellanrum.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att 58 § 1mom. i utlänningslagen innehåller två alternativa grunder för återkallande av ett permanent uppehållstillstånd, som var för sig utgör en grund för återkallande. Enligt momentet återkallas uppehållstillståndet när utlänningen varaktigt har flyttat bort från Finland eller när utlänningen i permanent syfte har vistats utanför landet i två år utan avbrott. Om utlänningen anses ha flyttat varaktigt från landet beror förutsättningarna för återkallandet av uppehållstillståndet inte av om utlänningen besökt Finland så att vistelsen utan avbrott utanför Finland understiger två år.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg på de grunder som närmare framgår ur beslutet att ändringssökandena varaktigt hade flyttat bort från Finland. I bedömningen av grunderna för återkallandet av uppehållstillståndet saknade det betydelse att ändringssökandena uppgett att de besökt Finland med under två års mellanrum för att behålla sina uppehållstillstånd.

Besvären som gällde återkallandet av ändringssökandenas uppehållstillstånd avslogs.

Utlänningslagen 1 §, 5 § och 58 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Timo Räbinä och Anne Nenonen. Föredragande Saija Laitinen.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko Maahanmuuttovirasto voinut katsoa valittajina olleiden aviopuolisoiden ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttaneen pysyvästi pois maasta ja peruuttaa heidän pysyvät oleskelulupansa. Asiassa oli myös kysymys siitä, oliko valittajien maasta pysyvästi pois muuttamista arvioitaessa merkitystä sillä, että valittajat olivat käyneet Suomessa alle kahden vuoden välein.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentissa oleskeluluvan peruuttamiselle on asetettu kaksi vaihtoehtoista perustetta, joista kumpikin erikseen muodostaa perusteen peruuttaa oleskelulupa. Momentin mukaan oleskelulupa peruutetaan, kun ulkomaalainen on muuttanut pysyvästi pois maasta tai hän on pysyvässä tarkoituksessa oleskellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta maan ulkopuolella. Jos ulkomaalaisen katsotaan muuttaneen pysyvästi pois maasta, oleskeluvan peruuttamisen perusteiden täyttymiseen ei ole vaikutusta sillä, että ulkomaalainen on käynyt Suomessa siten, että hänen yhtäjaksoinen oleskelunsa Suomen ulkopuolella ei ole kestänyt kahta vuotta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevin perustein valittajien muuttaneen pysyvästi pois maasta. Oleskeluluvan peruuttamisen perusteita arvioitaessa merkitystä ei ollut sillä seikalla, että valittajat olivat ilmoittaneet käyneensä Suomessa alle kahden vuoden välein oleskelulupansa säilyttääkseen.

Valittajien pysyvien oleskelulupien peruttamista koskeva valitus hylättiin.

Ulkomaalaislaki 1 §, 5 § ja 58 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 25.3.2019 nro 19/0257/1

Asian aikaisempi käsittely

on 26.3.2018 tekemällään päätöksellä (diaarinumero 11681/150/2017) peruuttanut Kiinan kansalaiselle A:lle 22.11.2012 myönnetyn pysyvän oleskeluluvan.

on samana päivänä tekemällään päätöksellä (diaarinumero 11684/150/2017) peruuttanut A:n aviopuolisolle Kiinan kansalaiselle B:lle 14.6.2005 myönnetyn pysyvän oleskeluluvan.

Maahanmuuttovirasto on päätöstensä perusteluina lausunut muun ohella, että oleskelulupa peruutetaan ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentin perusteella, koska valittajat ovat muuttaneet pysyvästi pois maasta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valitukset.

Selostettuaan ulkomaalaislain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan ja 58 §:n 1 momentin säännökset sekä asiassa saadun selvityksen hallinto-oikeus on oikeudellisena arviointinaan ja johtopäätöksenään lausunut seuraavaa:

Hallinto-oikeus toteaa, että kummatkin valittajat ovat pysyvät oleskeluluvat saatuaan viettäneet edellä selostetulla tavalla huomattavan pitkiä aikoja Kiinassa usean eri vuoden aikana. Kiinassa oleskelun pääasialliseksi syyksi valittajat ovat kertoneet B:n äidin huonon terveyden, joka on vaatinut valittajien oleskelua kotimaassaan. Hallinto-oikeus katsoo B:n äidin terveydentilasta annetun selvityksen sekä valittajien Kiinassa viettämän ajan perusteella, että B:n äidin hoidon tarvetta ei ole pidettävä tilapäisenä. Näin ollen valittajien oleskelua ulkomailla on sanotun syyn johdosta pidettävä jatkuvaluonteisena.

Lisäksi asiassa on ilmennyt, että valittajat ovat Suomessa ollessaan asuneet B:n sisaren asunnossa ja että B:n sisar on käytännössä pääasiallisesti vastannut ravintolan hoidosta. Valittajat eivät myöskään ole Suomessa oleskellessaan voineet rahoittaa elantomenojaan valituksenalaisista päätöksistä ilmenevillä ja valitusvaiheessa ilmoitetuilla Suomesta saaduilla palkkatuloillaan.

Mainitut B:n äidin terveydentila ja valittajien Suomessa työskentelystä ilmoitettujen tulojen vähyys tukevat sitä käsitystä, että valittajien sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset siteet keskittyvät Kiinaan. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon valittajien edellä selostetulla tavalla viime vuosina Suomessa viettämän ajan vähäisyys suhteessa Kiinassa vietettyyn aikaan, heidän oleskeluaan Suomessa ei voida pitää heille myönnettyjen oleskelulupien mukaisena pysyvänä oleskeluna.

Hallinto-oikeus katsoo valittajien muuttaneen pysyvästi pois Suomesta. Näin ollen virasto on voinut peruuttaa valittajien oleskeluluvat ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentin nojalla. Valittajat ovat kertoneet saaneensa viranomaisilta erehdyttävää selvitystä. Mainittu suullisesti mahdollisesti saatu vastaus valittajien tiedusteluun ei anna aihetta arvioida Maahanmuuttoviraston valituksenalaisten päätösten oikeellisuutta ulkomaalaislain tai valittajien luottamuksensuojan kannalta toisin.

Maahanmuuttoviraston päätöksiä ei ole syytä muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

ja

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös sekä Maahanmuuttoviraston päätökset valittajien pysyvien oleskelulupien peruuttamisesta kumotaan.

Vaatimusten tueksi on viitattu asiassa aiemmin esitettyyn ja hallinto-oikeuden esittelijän eriävään mielipiteeseen sekä esitetty muun ohella seuraavaa:

Vanhempien hoitaminen on Kiinassa lasten velvollisuus, jota he eivät kulttuurisista syistä voi vältellä. B ja A, joilla ei ole lapsia, ovat voineet matkustaa Kiinaan huolehtimaan B:n äidistä tämän sairastuttua. Velvollisuus huolehtia äidistä on lakannut vasta, kun B:n äiti on ollut riittävän hyvässä kunnossa matkustaakseen Englannissa oleskelevan B:n sisaren luokse huhtikuussa 2018. Valittajat voivat tulla pysyvästi Suomeen hoitamaan B:n ja tämän sisaren yhteisesti omistamaa ravintola-alan yritystä.

Saatuaan tiedoksi Maahanmuuttoviraston päätökset valittajat ovat tiedustelleet mahdollisuutta palata Suomeen, mutta sekä Suomen Kiinan suurlähetystö että Maahanmuuttovirasto ovat ilmoittaneet valittajille, et-teivät he voi palata Suomeen.

B ja A ovat asuneet B:n sisaren omistamassa asunnossa, joka on suuri neljän makuuhuoneen talo. B ja A mahtuvat asuntoon hyvin B:n sisaren ydinperheen lisäksi.

Ennen äitinsä sairastumista B on työskennellyt ravintolassa yhdessä sisarensa kanssa. B:n ja hänen sisarensa yritys on jouduttu pitämään kiinni yhtenä päivänä viikossa, koska Suomessa oleva sisar ei ole pystynyt yksin ilman B:n ja tämän miehen apua pitämään ravintolaa auki viikon jokaisena päivänä. Asiasta on myös kirjanpitäjänsä laatima lausuma.

Kun otetaan huomioon valittajien vuosina 2010 – 2018 Suomessa viettämän ajan vähäisyys, heidän Suomesta tuona ajanjaksona saamiensa tulojen vähäisyydelle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä asian arvioinnissa.

B:llä on lisäksi taloudellinen side Suomessa. Hänellä on toimiva ravintola-alan yritys, joka on tuonut elatuksen ja työpaikan hänelle ja hänen miehelleen. Kiinasta käsin heidän on vaikea osallistua perheen yrityksen toimintaan. Heidän taloudelliset siteensä eivät keskity Kiinaan.

Kaikki tosiasiat viittaavat siihen, että B:llä ja A:lla ei ole ollut tarkoitusta muuttaa pois Suomesta. Heidän pitkä asumisaikansa Suomessa puoltaa käsitystä halusta asua pysyvästi täällä. Heillä on täällä yrityksensä, kotinsa ja kaikki tavaransa sekä B:n sisar perheineen.

Maahanmuuttovirastosta on vastattu heidän tiedusteluunsa ulkomailla oleskelusta, että se on mahdollista, jos oleskelu ei ylitä kahta vuotta. Tämän vuoksi he ovat tulleet säännöllisesti käymään Suomessa, vaikka heille olisi ollut taloudellisesti kannattavampaa oleilla yhtäjaksoisesti Kiinassa B:n äidin hoitamisen ajan. He ovat halunneet varmistua siitä, etteivät menetä oleskeluoikeuttaan Suomessa. Viranomaisilta saadulla erehdyttävällä selvityksellä on oltava merkitystä, kun arvioidaan päätösten oikeellisuutta ulkomaalaislain ja valittajien luottamuksensuojan kannalta.

on lausunnossaan vaatinut valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Säännöstä kahden vuoden yhtäjaksoisesta oleskelusta ei voida tulkita niin, että esimerkiksi noin viikon vierailu vuoden välein Suomessa katkaisisi yhtäjaksoisen oleskelun maan ulkopuolella, jos henkilö tosiasiassa muun ajan oleskelee maan ulkopuolella. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että pysyvää oleskelulupaa ei voisi peruttaa, jos henkilö vierailee Suomessa esimerkiksi kerran kahdessa vuodessa, mutta muun ajan asuu kotimaassaan.

Asiassa on ilmeistä, että valittajat ovat oleskelleet Suomen ulkopuolella yhtäjaksoisesti yli kaksi vuotta, vaikka ovatkin tehneet lyhyitä vierailuja Suomeen alle kahden vuoden välein. Näin ollen ratkaistavana kysymyksenä on ainoastaan se, onko valittajien oleskelu Suomen ulkopuolella ollut pysyvää.

Valittajat ovat oleskelleet Kiinassa vuosien ajan, eikä oleskelua ole pituutensa ja B:n äidin terveydentilasta annetun selvityksen perusteella voinut pitää enää tilapäisenä. Kyse ei ole ulkomaalaislain 58 §:n 3 momentin esitöissä tarkoitetusta lähisukulaisen sairaudesta, vaan valittajien halusta asua ikääntyvän sukulaisen lähellä. Tätä käsitystä tukee se, että B:n äiti on voinut vielä vuonna 2018 muuttaa B:n sisaren luo Isoon-Britanniaan, vaikka valittajat ovat esittäneet äidin olleen siinä kunnossa, että heidän on tullut asua hänen luonaan Kiinassa useiden vuosien ajan.

Valittajat ovat valitusvaiheessa tuoneet esiin, että Maahanmuuttovirasto olisi neuvonut heitä Suomen ulkopuolella oleskelusta niin, että he voivat oleskella ulkomailla, kunhan oleskelu ei ylitä kahta vuotta. Tällaisesta tiedustelusta tai vastauksesta ei löydy ulkomaalaisrekisteristä Maahanmuuttoviraston tai poliisin tekemää merkintää.

Pysyvien oleskelulupien peruuttaminen ei tarkoita valittajien oleskeluoikeuden lopullista epäämistä taikka heidän työskentely- tai sijoittautumisoikeutensa ehdotonta rajoittamista. Heidän on mahdollista hakea pysyvien oleskeluluvan peruuttamisesta huolimatta uusia ensimmäisiä määräaikaisia oleskelulupia esimerkiksi työn tai yrittäjyyden perusteella, jos he katsovat täyttävänsä niiden myöntämisen edellytykset. Näin ollen Maahanmuuttoviraston päätös ei riko perustuslain takaamaa omaisuuden suojaa.

ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella kertoneet tiedustelleensa Maahanmuuttovirastolta puhelimitse Suomessa poissaolosta. Maahanmuuttoviraston vastaukseen on luotettu, eikä sitä ole vaadittu kirjallisena.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa peruutetaan, kun ulkomaalainen on muuttanut pysyvästi pois maasta tai hän on pysyvässä tarkoituksessa oleskellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta maan ulkopuolella.

Ulkomaalaislain 58 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalainen voi 1 tai 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, ennen kuin edellä mainitut määräajat ovat kuluneet, tehdä hakemuksen siitä, että oleskelulupaa ei peruuteta. Jos hakemukseen suostutaan, päätöksestä tulee ilmetä määräaika, jonka kuluessa oleskelulupaa ei peruuteta. Hakemukseen voidaan suostua, jos oleskelu Suomen tai yhteisön ulkopuolella on johtunut erityisestä tai poikkeuksellisesta syystä.

A:lle on 10.9.2008 myönnetty ensimmäinen oleskelulupa osaratkaisua edellyttävän työnteon perusteella. Hänelle on 20.8.2009 myönnetty jatkolupa muun ulkomaalaisen puolisona ja 2.7.2010 jatkolupa samalla perusteella. A:lle on myönnetty pysyvä oleskelulupa 22.11.2012.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on oleskellut Kiinassa seuraavat ajanjaksot: 7.12.2012 – 7.10.2013, 18.10.2013 – 21.9.2014, 29.9.2014 – 25.10.2014, 27.12.2014 – 5.1.2015, 4.3.2015 – 25.3.2015, 4.9.2015 – 5.10.2015 ja 4.3.2016 – 10.11.2017. A on viimeksi poistunut Suomesta Kiinaan 15.11.2017.

B:lle on 1.10.2002 myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomen kansalaisen puolisona. Hänelle on myönnetty jatkolupa samalla perusteella. B:lle on myönnetty pysyvä oleskelulupa 14.6.2005.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan B on oleskellut Kiinassa seuraavat ajanjaksot: 25.7.2010 – 24.1.2012, 13.2.2012 – 7.10.2013, 19.10.2013 – 30.4.2015 ja 17.5.2015 – 23.3.2017. B ei ole palannut Suomeen lähdettyään Kiinaan 30.3.2017.

Valittajat ovat olleet naimisissa vuodesta 2009, ja he ovat asuneet B:n sisaren asunnossa. Asunto on ollut B:n vakituinen osoite vuodesta 2007 lähtien ja A:n vakituinen osoite vuodesta 2008 lähtien.

Verotustietojen mukaan A on saanut vuonna 2012 ansiotuloja yhteensä 14 809 euroa, vuonna 2013 yhteensä 1 000 euroa sekä vuonna 2015 yhteensä 3 284 euroa. Vuosina 2014 ja 2016 hänellä ei ole ollut ansiotuloja. A on esittänyt 1.3.2018 alkaen toistaiseksi voimassa olevan C:n kanssa solmimansa työsopimuksen.

Verotustietojen mukaan B:llä on ollut vuonna 2012 ansiotuloja 9 euroa. Vuosina 2013 – 2016 hänellä ei ole ollut ansiotuloja. B on saanut osinkoja vuonna 2012 yhteensä 1 687 euroa, vuonna 2013 yhteensä 1 750 euroa ja vuonna 2016 yhteensä 1 450 euroa. B on ilmoittanut omistavansa 50 prosenttia C:stä ja sijoittaneensa yritykseen 100 000 euroa. B on esittänyt 1.1.2017 alkaen toistaiseksi voimassa olevan C:n kanssa solmimansa työsopimuksen ja vuotta 2017 koskevan C:n palkkakortin, jonka mukaan B on saanut yrityksestä vuonna 2017 palkkatuloja nettomääräisenä 8 746 euroa.

A on ilmoittanut haluavansa tehdä maataloustöitä Suomessa, mitä varten hän on opiskelemassa Pekingissä. B on kertonut joutuneensa matkustamaan useasti Kiinaan äitinsä terveydentilan takia.

Asiassa on ratkaistavana, onko Maahanmuuttovirasto voinut katsoa A:n ja B:n ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttaneen pysyvästi pois maasta ja peruuttaa heidän pysyvät oleskelulupansa. Asiassa on myös kysymys siitä, onko valittajien maasta pysyvästi pois muuttamista arvioitaessa merkitystä sillä, että valittajat ovat käyneet Suomessa alle kahden vuoden välein.

Valittajat ovat esittäneet, että heidän tarkoituksensa ei ole ollut muuttaa pois Suomesta pysyvästi, mitä osoittaa muun ohella heidän pitkä asumisaikansa Suomessa. Valittajien mukaan heillä on Suomessa koti ja tavarat sekä B:n omistama yritys ja työpaikat. Oleskelu Kiinassa on johtunut siitä, että B:llä on ollut Kiinassa noudatetun tapakulttuurin mukaisesti velvollisuus huolehtia sairaasta äidistään siihen saakka, kunnes äiti on päässyt muuttamaan toisen tyttärensä luokse asumaan.

$fa

Edellä lausutun perusteella valittajien ei voida katsoa enää Maahanmuuttoviraston päätöksen tekohetkellä asuneen pysyväisluoteisesti Suomessa, vaan valittajien on katsottava muuttaneen pysyvästi pois maasta.

Valittajat ovat lisäksi esittäneet, että he ovat tarkoituksellisesti tulleet Suomeen alle kahden vuoden välein, jotta he eivät menettäisi pysyviä oleskelulupiaan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentissa oleskeluluvan peruuttamiselle on asetettu kaksi vaihtoehtoista perustetta, joista kumpikin erikseen muodostaa perusteen peruuttaa oleskelulupa. Mainitun säännöksen mukaan oleskelulupa peruutetaan, kun ulkomaalainen on muuttanut pysyvästi pois maasta tai hän on pysyvässä tarkoituksessa oleskellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta maan ulkopuolella. Jos ulkomaalaisen katsotaan muuttaneen pysyvästi pois maasta, oleskeluvan peruuttamisen perusteiden täyttymiseen ei ole vaikutusta sillä, että ulkomaalainen on käynyt Suomessa siten, että hänen yhtäjaksoinen oleskelunsa Suomen ulkopuolella ei ole kestänyt kahta vuotta.

Kun valittajien on katsottava muuttaneen pysyvästi pois Suomesta, oleskeluluvan peruuttamisen perusteita arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, että valittajat ovat edellä kerrotulla tavalla ilmoittaneet käyneensä Suomessa alle kahden vuoden välein oleskelulupansa säilyttääkseen.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että viranomaiset olisivat antaneet valittajille virheellistä ohjausta ulkomaalaislain 58 §:n soveltamisesta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Timo Räbinä ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Saija Laitinen.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen ja Leena Karhu. Esittelijä Patrik Stenbäck (eri mieltä).

A

B

Valittajat

Saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos