KHO:2020:69 – Ulkomaalaisasia

Frågan gällde om föräldrarna till en Irakisk medborgare med flyktingstatus i Finland hade kunnat ges avslag på sin ansökan om uppehållstillstånd för annan anhörig på den grunden att den fasta familjegemenskapen parterna emellan hade upphört.

Anknytningspersonen och hens föräldrar hade levt i samma hushåll i Irak och cirka ett och ett halvt år i Syrien. Anknytningspersonen hade levt tillsammans med sina föräldrar hela sitt liv tills hen hade flytt från Irak till Turkiet år 2013. Orsaken till anknytningspersonens flykt från Irak var den förföljelse hen utsatts för där.

Anknytningspersonen hade vistats cirka två år i Turkiet innan hen rest till Finland. Under dessa två år hade anknytningspersonens föräldrar två gånger besökt Turkiet. De hade ändå bestämt sig för att återvända till Irak.

Eftersom anknytningspersonen och föräldrarna frivilligt i två år innan anknytningspersonen kom till Finland hade bott åtskiljs i olika länder, skulle den fasta familjegemenskapen de levt i anses ha brutits under denna tid. Föräldrarnas två månadslånga vistelser i Turkiet och telefonkontakt kunde inte anses betyda en fortsatt fast familjegemenskap. Anknytningspersonen och föräldrarna hade bott åtskiljs som en följd av föräldrarnas beslut att stanna i Irak och därför kunde inte den fasta familjegemenskapen anses ha brutits av tvingande skäl på grund av anknytningspersonens flyktingskap utan som en frivillig följd av föräldrarnas val av boningsort.

Eftersom anknytningspersonens och föräldrarnas fasta familjegemenskap på ovan nämnda sätt hade brutits uppfylldes inte förutsättningarna enligt 115 § 1 mom. i utlänningslagen att bevilja uppehållstillstånd för att fortsätta den fasta familjegemenskapen i Finland.

Utlänningslagen 115 § 1 mom.

Europeiska männiksorättskonventionen art. 8

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Timo Räbinä och Anne Nenonen. Föredragande Heidi Jääskeläinen.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko pakolaisaseman Suomesta saaneen Irakin kansalaisen vanhempien hakema muun omaisen oleskelulupa voitu jättää myöntämättä sillä perusteella, että asianomaisten välinen kiinteä perhe-elämä oli katkennut.

Perheenkokoaja ja hänen vanhempansa olivat asuneet samassa taloudessa Irakissa sekä noin puolentoista vuoden ajan Syyriassa. Perheenkokoaja oli asunut yhdessä vanhempiensa kanssa koko elämänsä siihen saakka, kun hän oli lähtenyt Irakista Turkkiin vuonna 2013. Perheenkokoajan kotimaastaan lrakista lähdön syynä oli ollut häneen siellä kohdistunut vaino.

Perheenkokoaja oli oleskellut Turkissa noin kahden vuoden ajan ennen kuin hän oli matkustanut Suomeen. Näiden kahden vuoden aikana perheenkokoajan vanhemmat olivat vierailleet Turkissa kaksi kertaa. He olivat kuitenkin päättäneet palata Irakiin.

Kun perheenkokoaja ja hänen vanhempansa olivat kahden vuoden ajan asuneet erillään toisistaan eri maissa ennen perheenkokoajan Suomeen lähtöä, heidän aikaisemmin viettämänsä kiinteän perhe-elämän oli katsottava katkenneen tänä aikana. Perheenkokoajan vanhempien kahta kuukauden pituista vierailua Turkissa ja yhteydenpitoa puhelimen avulla ei voitu pitää osoituksena kiinteän perhe-elämän jatkamisesta. Koska erillään asuminen oli ollut seurausta perheenkokoajan vanhempien omasta päätöksestä jäädä asumaan Irakiin, heidän ja perheenkokoajan kiinteän perhe-elämän ei voitu katsoa päättyneen pakottavista syistä perheenkokoajan pakolaisuuden vuoksi, vaan vapaaehtoisesti perheenkokoajan vanhempien asuinpaikkaansa koskevan valinnan seurauksena.

Perheenkokoajan ja hänen vanhempiensa kiinteän perhe-elämän katkettua edellä todetuin tavoin muun omaisen oleskeluluvan myöntämiselle ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa asetettu edellytys aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkamisesta Suomessa ei täyttynyt.

Ulkomaalaislaki 115 § 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 15.5.2019 nro 19/0484/3

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 21.11.2017 hylännyt perheenkokoajan isän (s. 1940) ja perheenkokoajan äidin (s. 1949) perhesiteen perusteella myönnettäviä oleskelulupia koskevat hakemukset. Perheenkokoaja on heidän täysi-ikäinen poikansa (s. 1973), joka on Irakin kansalainen, jolla on Suomessa pakolaisasema ja jolle on myönnetty jatkuva oleskelulupa ajalle 26.8.2016 – 26.8.2020.

$fb

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, päätöksellään hylännyt perheenkokoajan vanhempien (jäljempänä valittajat) valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan asiassa sovellettavia oikeusohjeita perustellut päätöstään seuraavasti:

Perheenkokoaja on hakenut 31.8.2015 Suomesta kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto on 26.8.2016 tekemällään päätöksellä antanut hänelle turvapaikan ja myöntänyt jatkuvan oleskeluluvan ajalle 26.8.2016 – 26.8.2020.

Valittajat ovat 9.2.2017 hakeneet oleskelulupaa perheenkokoajaan olevan perhesiteen perusteella. Ulkomaalaisrekisterin tietojen mukaan myös perheenkokoajan puoliso on samoihin aikoihin (20.2.2017) hakenut oleskelulupaa perheenkokoajaan olevan perhesiteen perusteella. Maahanmuuttovirasto on 21.11.2017 tekemällään päätöksellä myöntänyt perheenkokoajan puolisolle jatkuvan oleskeluluvan perhesiteen perusteella ajalle 21.11.2017 – 21.11.2018. Puoliso on saanut myös pakolaisaseman. Virasto on 20.9.2018 tekemällään päätöksellä myöntänyt perheenkokoajan puolisolle jatko-oleskeluluvan samalla perusteella ajalle 21.11.2018 – 26.8.2020.

Valittajien hakemusten ja hakemuksia koskevien perheselvityslomakkeiden mukaan valittajien tarkoituksena on muuttaa Suomeen pysyvästi ja mahdollisimman pian. Valittajilla on sairauksia ja nykyään myös he ovat uhattuina ja joutuvat sen vuoksi muuttamaan välillä sukulaisten luo. Valittajat ovat täysin riippuvaisia perheenkokoajasta. Heillä ei ole Irakissa muita tuloja kuin eläke. Valittajien epävarma tilanne vaikuttaa psyykkisesti myös perheenkokoajaan, koska hän on huolissaan valittajista.

$fe

Perheenkokoaja on lisäksi kertonut, että hän ja valittajat pitävät yhteyttä 10 – 12 kertaa päivässä. He ovat tavanneet edellisen kerran Turkissa vuonna 2014. Perheenkokoajan äidin terveydentila huononee koko ajan. Hän kärsii osteoporoosista, reumasta ja astmasta. Keuhkot toimivat vain 50- prosenttisesti.

Lisäksi valittajat ovat hakemuksissaan ja kirjallisissa vastauksissaan heille esitettyihin kysymyksiin kertoneet asuneensa perheenkokoajan syntymästä lähtien samassa taloudessa hänen kanssaan. Valittajien kanssa yhdessä asuivat myös perheenkokoajan vaimo ja lapsi. Heillä oli yhteiskäytössä 400 m

:n kokoinen omakotitalo, jonka tilat he jakoivat kaikki yhdessä. Yhdessäolo loppui, kun perheenkokoaja joutui vuonna 2013 muuttamaan pois maasta. Myös valittajat ovat olleet uhattuina perheenkokoajan ongelmien vuoksi. Perheenkokoajan isällä on selkäytimessä ongelma, jonka vuoksi hän voi liikkua vain muutaman metrin. Hänen terveydentilansa heikkenee koko ajan, koska hän ei saa tarvittavaa hoitoa ja lääkitystä. Perheenkokoajan äidillä on krooninen astma, niveltulehdus ja vakava osteoporoosi, jonka vuoksi hän ei pysty liikkumaan. Hänen terveydentilansa heikkenee koko ajan, koska hän ei saa tarvittavaa hoitoa ja lääkitystä ja koska hän astman takia kärsii Irakin pölyisestä ja kuumasta ilmasta ja hänellä on lisäksi ongelmia keuhkojen kanssa.

$100

$102

Asiakirjoista päätellen valittajat ovat saaneet kotimaassaan hoitoa sairauksiinsa. Valittajien sairaudet ja niistä heille aiheutuvat ongelmat eivät muodosta ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettua täyttä riippuvuutta perheenkokoajasta. Myöskään valittajien mahdollinen taloudellinen riippuvuus perheenkokoajasta taikka se, ettei heillä ole kotimaassaan enää omaisia, ei muodosta tuossa säännöksessä tarkoitettua täyttä riippuvuutta. Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan sellaisia seikkoja, joiden perusteella valittajien voitaisiin katsoa olevan täysin riippuvaisia Suomessa asuvasta perheenkokoajasta. Edellä esitetyn perusteella oleskeluluvan myöntämättä jättämistä valittajille ei ole pidettävä ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttomana. Maahanmuuttoviraston päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.

Ulkomaalaislaki 5 §, 66 a § ja 115 § 1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittajien ja perheenkokoajan välinen perhe-elämä on katkennut pakottavista syistä, ei vapaaehtoisesti. Lisäksi valittajien ja perheenkokoajan välinen perhe-elämä on katkennut vain fyysisen yhdessäolon osalta. Perhe-elämää on pidetty yllä paitsi matkoilla Turkkiin myös puheluilla perheenkokoajan ja valittajien välillä useamman kerran päivässä. Oleskelulupahakemuksen myöntämättä jättäminen on kohtuutonta.

Valittajat asuivat perheenkokoajan, perheenkokoajan vaimon ja heidän lapsensa kanssa Irakissa vuoteen 2013 asti. Perheenkokoaja perheineen piti huolta valittajista, mutta perheenkokoaja perheineen joutui pakenemaan Irakista, koska perheenkokoaja ja hänen perheensä joutuivat vainon kohteeksi Irakissa. Valittajat ovat iäkkäitä ja sairaita ja he ovat riippuvaisia perheenkokoajasta. Valittajat haluavat jatkaa kiinteän yhteisen perhe-elämän viettämistä perheenkokoajan ja hänen perheensä kanssa.

Irakissa ei ole enää ketään, joka voisi hoitaa valittajia. Kaikki valittajien Irakissa olleet sukulaiset ovat kuolleet jo vuonna 2007. Valittajien ainoat sosiaaliset siteet ovat perheenkokoajaan, hänen vaimoonsa ja heidän lapseensa. Irakissa ei ole vanhustenhuoltoa, vaan lapset pitävät huolta vanhemmistaan. Valittajat ovat lisäksi psyykkisesti rasittuneita, koska heitä uhkaavat kotimaassaan samat tahot, jotka uhkasivat perheenkokoajaa.

Vuosikirjaratkaisun KHO 2016:167 tosiseikasto vastaa valittajien tapauksen tosiseikastoa. Valittajat ja perheenkokoaja ovat asuneet yhdessä jo lähtömaassa. Oleskelulupaa on haettu nimenomaisesti perheenyhdistämisen tarkoituksessa. Yhdessä asuminen tulee jatkumaan Suomessa. Perheenkokoaja ei ole perustanut uutta perhettä, vaan kyseessä on sama perhe kuin lähtömaassa. Perheenkokoajan lähtömaasta lähteminen ei ole ollut vapaaehtoista, vaan se on johtunut perheenkokoajan perheeseen kohdistuneesta vainosta.

on lausunnossaan esittänyt valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Perheenkokoajan ja valittajien välinen perhe-elämä on katkennut silloin, kun perheenkokoaja muutti Turkkiin vuonna 2013 ja hänen vanhempansa jäivät kotimaahansa. Perheenkokoaja on lähtenyt kotimaastaan pakottavasta syystä, mutta hän jäi perheineen oleskelemaan Turkkiin kahdeksi vuodeksi. Perheenkokoajan vanhemmat eivät muuttaneet Turkkiin perheenkokoajan luo, vaikka kävivät Turkissa lyhyillä vierailuilla. Vierailut tai yhteydenpito eivät muodosta täysi-ikäisen perheenkokoajan ja hänen vanhempiensa välille kiinteää perhe-elämää.

Valittajat eivät myöskään ole täysin riippuvaisia juuri Suomessa asuvasta perheenkokoajasta. Valittajat ovat saaneet sairaanhoitoa Irakissa, ja heille maksetaan eläkettä. Vaikka heillä ei ole heidän kertomansa mukaan enää omaisia kotimaassaan, Irakissa on saatavilla julkista ja yksityistä sairaanhoitoa ja valittajien on mahdollista palkata ulkopuolista apua tarvittaessa. Perheenkokoajan on mahdollista tukea vanhempiaan taloudellisesti myös Suomesta käsin.

ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella todenneet seuraavaa:

Valittajat eivät kyenneet olemaan Turkissa kuin yhden kuukauden kerrallaan, koska pidempi oleskelu olisi vaatinut oleskeluluvan. Perhe-elämän katkeaminen on ollut vain tilapäistä. Perhe-elämää on pidetty yllä mahdollisimman tiiviisti, ja tavoitteena on ollut valittajien ja perheenkokoajan perheen yhteinen perhe-elämä myös yhdessä ollen. Valittajat ovat psyykkisesti riippuvaisia perheenkokoajasta ja tarvitsevat hänen hoitoaan ja avustustaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Turvapaikan Suomesta saaneen perheenkokoajan Irakissa asuvat vanhemmat ovat perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettuja muita omaisia. Heille on siten myönnettävä oleskelulupa, jos sen epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että heidän on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää perheenkokoajan kanssa tai että he ovat täysin riippuvaisia perheenkokoajasta.

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko perheenkokoajan ja hänen vanhempiensa Irakissa viettämä kiinteä perhe-elämä katkennut, kun perheenkokoaja on ennen Suomeen tuloaan muuttanut Irakista Turkkiin ja asunut siellä noin kahden vuoden ajan hänen vanhempiensa jäädessä asumaan Irakiin. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, ovatko perheenkokoajan vanhemmat ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla täysin riippuvaisia perheenkokoajasta.

Sovellettavat säännökset

37 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle kuin perheenjäsenelle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta.

$10a

8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Asiassa saatu selvitys

Perheenkokoaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 31.8.2015 yhdessä alaikäisen lapsensa kanssa. Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 26.8.2016 myöntänyt heille turvapaikat Suomesta ja jatkuvat oleskeluluvat neljäksi vuodeksi Maahanmuuttoviraston päätöspäivästä alkaen. Heillä on Suomessa pakolaisasema.

Perheenkokoajan vaimo on 20.2.2017 hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella Suomen Ankaran edustustossa. Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 21.11.2017 myöntänyt perheenkokoajan vaimolle jatkuvan oleskeluluvan 21.11.2018 saakka. Perheenkokoajan vaimo on saanut pakolaisaseman. Hänen oleskelulupaansa on jatkettu 26.8.2020 saakka.

Valittajina olevat perheenkokoajan vanhemmat ovat 9.2.2017 hakeneet muun omaisen oleskelulupaa Suomen Ankaran edustustossa. Maahanmuuttovirasto on valituksen kohteena olevalla päätöksellään 21.11.2017 hylännyt hakemukset.

Perheenkokoaja on syntynyt vuonna 1973, hänen isänsä vuonna 1940 ja hänen äitinsä vuonna 1949. Perheenkokoaja sekä hänen vaimonsa ja lapsensa ovat asuneet perheenkokoajan vanhempien kanssa samassa taloudessa Irakissa ja vuosien 2007−2008 aikana Syyriassa. Yhdessä asuminen on jatkunut siihen saakka, kun perheenkokoaja lähti Irakista vaimonsa ja lapsensa kanssa vuonna 2013 Turkkiin, josta he hakivat turvapaikkaa. Perheenkokoaja on turvapaikkaa Suomesta hakiessaan esittänyt häntä itseään sekä hänen vaimoaan ja lastaan koskevat YK:n pakolaisasiakirjat Turkista.

Valittajat ovat vuonna 2013 jääneet asumaan Irakiin perheenkokoajan lähdettyä vaimonsa ja lapsensa kanssa Turkkiin. He ovat vierailleet perheenkokoajan, tämän vaimon ja lapsen luona Turkissa kaksi kertaa noin kuukauden ajan vuosina 2013 ja 2014. Lisäksi he ovat pitäneet yhteyttä perheenkokoajaan päivittäin puhelimitse. Valittajat ovat kertoneet, etteivät he ole voineet jäädä Turkkiin perheenkokoajan luo sairauksiensa vaatiman hoidon vuoksi. Terveydenhoito olisi ollut Turkissa liian kallista.

Perheenkokoajan isän lääkärintodistuksen mukaan hänellä on välilevyn pullistuma, joka vaatii lepoa. Perheenkokoajan äidin lääkärintodistuksen mukaan hänellä on krooninen keuhkoastma, kohonnut verenpaine, luuston synnynnäinen hauraus ja välilevyn pullistuma. Molempien terveydentilan on kerrottu huonontuneen.

Valittajat ovat asuneet tuttavien luona kaksi kuukautta vuonna 2013 ja perheenkokoajan vaimon sukulaisten luona kolme viikkoa vuonna 2016. Valittajat ovat kertoneet Irakissa perheenkokoajaa uhanneiden tahojen uhanneen myös heitä. Valittajat ovat oleskelulupahakemustensa johdosta tehdyssä kuulemisessa kertoneet perheenkokoajan vaimon ja hänen sukulaistensa auttavan heitä noin kerran viikossa kotiaskareissa. Valittajat ovat itse valmistaneet ruokansa. Hallinto-oikeudessa valittajat ovat kertoneet, että miniän sukulaisten tarjoama apu on päättynyt. Perheenkokoaja on valittajien ainoa lapsi eikä valittajilla ole Irakissa enää sukulaisia. Valittajat ovat riippuvaisia perheenkokoajasta. Valittajien kertoman mukaan he pitävät yhteyttä perheenkokoajaan puhelimitse. Vanhemmilla on omia kuukausittaisia eläketuloja. Perheenkokoaja ei tue vanhempiaan taloudellisesti.

Oikeudellinen arviointi

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 115 §:n tarkoituksena on mahdollistaa ydinperhettä laajemman perheyksikön olemassaolon jatkuminen Suomessa. Jotta perheenkokoajan ja oleskeluluvan hakijoiden tarkoituksena voidaan katsoa olevan kiinteän perhe-elämän jatkaminen, heidän on täytynyt asua vakiintuneesti yhdessä jo lähtömaassaan ja oleskelulupaa on haettava sen vuoksi, ettei perheyhteys katkeaisi. Perheen kokoonpanon tulee lähtökohtaisesti pysyä ennallaan. Kiinteän perhe-elämän jatkamisella tarkoitetaan lähtökohtaisesti katkeamatonta perhe-elämää, jossa perhe ja perheessä asuva muu omainen siirtyvät samaan aikaan lähtömaastaan Suomeen. Oleskelulupa voidaan kuitenkin myöntää, jos kiinteä perhe-elämä on katkennut jostakin hakijasta riippumattomasta syystä kuten pakolaisuudesta.

Tässä asiassa perheenkokoaja ja hänen vanhempansa ovat asuneet samassa taloudessa Irakissa sekä noin puolentoista vuoden ajan Syyriassa. Perheenkokoaja on asunut yhdessä oleskelulupaa hakeneiden vanhempiensa kanssa koko elämänsä siihen saakka, kun hän on lähtenyt Irakista Turkkiin vuonna 2013. Perheenkokoajan ja hänen vanhempiensa yhteinen perhe-elämä on jatkunut perheenkokoajan avioitumisen jälkeen, ja yhteisessä taloudessa ovat asuneet myös perheenkokoajan vaimo ja lapsi.

Perheenkokoajan kotimaastaan Irakista lähdön syynä on ollut häneen siellä kohdistunut vaino. Perheenkokoaja on turvapaikkaa Suomesta hakiessaan esittänyt häntä itseään, vaimoaan ja lastaan koskevat YK:n pakolaisasiakirjat Turkista, ja heille on myönnetty pakolaisasema Suomessa. Siten perheenkokoajan ei voida katsoa lähteneen kotimaastaan Irakista Turkkiin vapaaehtoisesti, vaan pakottavista syistä.

Perheenkokoaja on oleskellut yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa Turkissa noin kahden vuoden ajan ennen kuin hän on matkustanut Suomeen alaikäisen lapsensa kanssa. Näiden kahden vuoden aikana perheenkokoajan vanhemmat ovat vierailleet Turkissa kaksi kertaa. He ovat kuitenkin päättäneet palata Irakiin, koska he saivat sieltä tarvitsemansa sairaanhoidon ja koska sairaanhoito Turkissa oli kallista. Perheenkokoajan Turkissa viettämän kahden vuoden ajanjakson ajan perheenkokoajan vanhemmat ovat siten asuneet Irakissa asuinpaikastaan tekemän valinnan mukaisesti.

Kun perheenkokoaja ja hänen vanhempansa ovat kahden vuoden ajan asuneet erillään toisistaan eri maissa ennen perheenkokoajan Suomeen lähtöä, heidän aikaisemmin viettämänsä kiinteän perhe-elämän on katsottava katkenneen tänä aikana. Perheenkokoajan vanhempien kahta kuukauden pituista vierailua Turkissa ja yhteydenpitoa puhelimen avulla ei voida valituksessa esitetyllä tavalla pitää osoituksena kiinteän perhe-elämän jatkamisesta. Koska perheenkokoajan ja hänen vanhempiensa toisistaan erillään asuminen on ollut seurausta perheenkokoajan vanhempien omasta päätöksestä jäädä asumaan Irakiin, heidän ja perheenkokoajan kiinteän perhe-elämän ei voida katsoa päättyneen pakottavista syistä perheenkokoajan pakolaisuuden vuoksi, vaan vapaaehtoisesti perheenkokoajan vanhempien asuinpaikkaansa koskevan valinnan seurauksena.

Perheenkokoajan ja hänen vanhempiensa kiinteän perhe-elämän katkettua edellä todetuin tavoin muun omaisen oleskeluluvan myöntämiselle ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa asetettu edellytys aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkamisesta Suomessa ei täyty.

Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden päätöksessään esittämiin perusteluihin viitaten, ettei perheenkokoajien vanhempien voida katsoa olevan täysin riippuvaisia perheenkokoajasta. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle ei ole myöskään esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi arvioitava toisin. Näin ollen muun omaisen oleskeluluvan myöntämiselle ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa asetettu edellytys täydestä riippuvuudesta suhteessa perheenkokoajaan ei täyty.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Timo Räbinä ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Oikeudellinen arvio

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tom Almenoksa ja Niina Kanniainen-Orpo, joka on myös esitellyt asian.

Valittajat

Ulkomaalaislain

Euroopan ihmisoikeussopimuksen

Kysymyksenasettelu