KHO:2021:135 – Elinkeinotulon verotus

C Ab som idkar kapitalplaceringsverksamhet hade för anskaffningen av aktierna i B Ab grundat D Ab och A Abp som ägde D Ab i sin helhet och i vars ägo aktierna i B Ab kom. Frågan gällde om överlåtelsepriset från aktierna utgjorde skattepliktig inkomst för A Abp ifall A Abp sålde aktierna i B Ab.

$e6

Se även HFD 2010:12

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 6 § 1 mom. 1 punkten

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen och Joni Heliskoski. Föredragande Anna Ahlberg.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittava C Oy oli B Oy:n osakkeiden hankintaa varten perustanut D Oy:n ja tämän täysin omistaman A Oyj:n, jonka omistukseen B Oy:n osakkeet tulivat. Asiassa oli kysymys siitä, oliko osakkeista saatava luovutushinta A Oyj:n veronalaista tuloa, jos A Oyj myi B Oy:n osakkeet.

$e7

Ks. myös KHO 2010:12

Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 § 1 momentti 1 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 1.7.2020 nro 20/1250/3

Asian aikaisempi käsittely

on pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

Ovatko yhtiön omistamat B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 12 ja 6 §:ssä tarkoitettuja käyttöomaisuusosakkeita, joista saatava luovutushinta ei ole EVL 6 b §:n nojalla yhtiölle veronalaista tuloa eikä hankintameno vähennyskelpoinen meno?

Verohallinto on lausunut 20.11.2019 antamanaan ennakkoratkaisuna seuraavaa:

Mikäli A Oyj luovuttaa omistamansa B Oy:n osakkeet hakemuksessa kuvatulla tavalla, osakkeiden luovutushinta on sen veronalaista tuloa ja osakkeiden hankintameno on vähennyskelpoista menoa.

Ennakkoratkaisu on voimassa verovuosien 2019 ja 2020 tuloverotuksissa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on hyväksynyt A Oyj:n valituksen ja lausunut uutena ennakkoratkaisuna, että A Oyj:n omistamia B Oy:n osakkeita pidetään yhtiön käyttöomaisuutena ja niiden mahdollisesta luovutuksesta saatava luovutushinta ei siten ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 6 b §:n mukaisesti veronalaista tuloa, eikä hankintameno ole vähennyskelpoinen meno.

Hallinto-oikeus on selostettuaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan, 6 b §:n 1 ja 2 momentin, 12 §:n (360/1968 ja 308/2019) ja 53 §:n 2 momentin säännökset ja hallituksen esityksissä (HE 92/2004 vp ja HE 176/2008 vp) käyttöomaisuusosakkeista ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 12/2004 vp) pääomasijoitustoiminnasta lausuttua sekä asiassa saadun selvityksen todennut asian arviona ja johtopäätöksinä seuraavaa:

Asiassa on ratkaistavana se, onko A Oyj:ta pidettävä EVL 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä, ja mikäli näin ei ole, onko A Oyj:n omistamia B Oy:n osakkeita pidettävä ensiksi mainitun yhtiön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 ja 6 b §:n mukaisina verovapaasti luovutettavina käyttöomaisuusosakkeina.

Hallinto-oikeus toteaa, että verolainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, mitä pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan. Arviointi siitä, harjoittaako osakeyhtiö pääomasijoitustoimintaa, on tehtävä toiminnan kokonaisarviointina, jossa otetaan huomioon yhtiön toiminnan muodolliset ja toiminnalliset tunnusmerkit. Yhtiön harjoittamaa toimintaa ei kuitenkaan voida verotuksessa katsoa pääomasijoitustoiminnan harjoittamiseksi pelkästään muodollisilla perusteilla. Lähtökohtaisesti pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä ei ole pidettävä pääomasijoittajien yritysryhmään kuuluvaa yhtiötä, jonka omaan toimintaan ei liity pääomasijoittamisen piirteitä. Toisaalta käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapaussäännöksen tarkoituksena ei ole vapauttaa verosta pääomasijoitustoimialan yritystoiminnan tuloa.

$ea

A Oyj:n voidaan asiaa kokonaisuutena arvioiden katsoa hoitaneen operatiivista toimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiön tavanomaisena pidettäviä tehtäviä. Näin ollen, kun otetaan kokonaisuutena huomioon A Oyj:n toiminnan tosiasialliset ja muodolliset tunnusmerkit, ei A Oyj:n voida katsoa harjoittavan EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitustoimintaa. Asiassa esitetty selvitys B Oy:n osakkeiden myyntisuunnitelmista ja B Oy:n mahdollisesta tulevasta purkautumisesta yritysmyynnin yhteydessä ei edellä todettuihin seikkoihin nähden anna aihetta arvioida asiaa toisin. A Oyj:n on edellä mainitut seikat huomioon ottaen katsottava harjoittavan EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa. A Oyj johtaa operatiivisena emoyhtiönä B Oy:n toimintaa, joten B Oy:n osakkeita on pidettävä elinkeinotoiminnan varoina.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava ovatko B Oy:n osakkeet A Oyj:n EVL 6 b §:ssä tarkoitettuja käyttöomaisuusosakkeita.

$eb

$ec

Kun yhtiöiden välillä on edellä esitetyn mukaisesti katsottava olevan toiminnallinen yhteys ja kun asiassa yhtiön antamien tietojen mukaan täyttyvät muutkin verovapaan osakeluovutuksen edellytykset, tulee B Oy:n osakkeita pitää hakemuksen mukaisessa luovutustilanteessa A Oyj:n EVL 6 b §:ssä tarkoitettuina käyttöomaisuusosakkeina. Luovutukseen voidaan siten soveltaa käyttöomaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta koskevaa säännöstä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Verohallinnon asiassa antama ennakkoratkaisu saatetaan voimaan.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittava C Oy on perustanut D Oy:n ja A Oyj:n hankkimaan B Oy:n omistukseensa. A Oyj:n omistajana on D Oy, joka on osa pääomasijoittajatahon pääomasijoitustoimintaa. Yhtiöllä itsellään ei ole muuta liiketoimintaa kuin B Oy:n osakkeiden omistaminen, ja osakkeiden hallinnointitoiminto on luotu siten, että B Oy:stä on siirretty henkilöitä yhtiön palvelukseen ja heidän työpanoksensa arvo on veloitettu B Oy:ltä.

Oikeudenvalvontayksikkö katsoo sen A Oyj:n selvittämän seikan, että yhtiön hallinnolla ei ole ollut tietoa sen ainoaa merkittävää omaisuuserää koskevasta kaupasta osoittavan, että yhtiön omistus B Oy:ssä ei ole liittynyt normaaliin toimintaan liiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiönä, vaan on perustunut tosiasiallisesti yhtiön omistajana olevan pääomasijoittajan intressiin.

A Oyj on katsottava perustetun pääomasijoitustoimintaa harjoittavan omistajatahon välineyhtiöksi. Konsernitoimintojen järjestäminen on arvioitava muodolliseksi ja tosiasiallisesti B Oy:n toiminnaksi. Irtautumissuunnitelmaa tai osakassopimusta ei asiassa ole ollut tarpeen laatia, kun kaikki A Oyj:n osakkeet ovat olleet pääomasijoittajan hallussa.

A Oyj on perustettu siinä tarkoituksessa, että B Oy:n myynnin yhteydessä voitaisiin vaatia sovellettavaksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 § 1 momentin 1 kohdan ja 6 b §:n mahdollistamia käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnan verovapautta koskevia säännöksiä. Kun A Oyj:llä ei ole ollut muuta liiketoimintaa kuin B Oy:n osakkeiden omistaminen, B Oy:n osakkeita ei ole syytä pitää A Oyj:n käyttöomaisuutena. Käyttöomaisuudeksi katsominen edellyttää, että omistajayhtiöllä on muuta ulkopuolisiin kohdistuvaa omaa elinkeinotoimintaa, jota omistetut käyttöomaisuusosakkeet käyttöarvollaan palvelisivat. Tällaista liiketoimintaa A Oyj:llä ei ole ollut.

on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

C Oy:n tytäryhtiö D Oy ei harjoita omaa operatiivista toimintaa, vaan sen tarkoitus omistusrakenteessa on valvoa C Oy:n etuja yhtiön osakkeenomistajana, eli toimia pääomasijoittajan välineyhtiönä. A Oyj on perustettu konsernin rahoituksen järjestämiseen ja kannustinjärjestelmän luomiseen liittyvistä syistä sekä ennen kaikkea toimimaan konsernin emoyhtiönä. Yhtiö ei ole elinkeinotoiminnan verotuksesta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettu pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö. Yhtiön asemalle pääomasijoittajan välillisesti omistamana yhtiönä ei tule antaa merkitystä.

Suunnitellussa yrityskaupassa aloite B Oy:n osakkeiden myymiseen on tullut A Oyj:n osakkaalta, ja myyntiprosessia käynnistettäessä asiasta on ollut osakkaan lisäksi tietoinen vain osakkaasta riippumaton A Oyj:n hallituksen puheenjohtaja. Osakkaan aloitteellisuudella yrityskaupan suhteen ei ole merkitystä arvioitaessa yhtiön liiketoiminnan luonnetta.

B Oy:n osakeomistus palvelee konsernin elinkeinotoimintaa, ja A Oyj on tavoitellut osakeomistuksellaan ensisijaisesti muita tarkoituksia kuin lyhyen aikavälin arvonnousuja. Yhtiöiden välillä on toiminnallinen yhteys. B Oy:n osakkeet ovat A Oyj käyttöomaisuutta.

on antanut vastaselityksen.

on antanut lisävastineen.

on antanut lisävastaselityksen.

on antanut lisävastaselityksen johdosta lausuman, joka on annettu tiedoksi

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Verohallinnon ennakkoratkaisu saatetaan voimaan.

$f7

Edellä mainitun hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössä (VaVM 12/2004 vp) valtiovarainvaliokunta on todennut muun ohella, että pääomasijoitustoiminnalle on tyypillistä se, että toimialalla toimivat ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot sijoittavat yleensä varojaan julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Pääomasijoittaja etsii, rahoittaa ja edistää sellaisia korkeiden tuotto-odotusten riskihankkeita, joiden on usein vaikea saada rahoitusta muista rahoituslähteistä. Pääomasijoittajan tarkoituksena on kehittää kohdeyrityksen toimintaa ja edistää yrityksen arvonnousua. Pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja vaan sellainen, joka pyrkii irtautumaan yrityksestä yleensä tietyn ennalta sovitun määräajan kuluessa. Pääomasijoittajat omistavat tyypillisesti vähemmistöosuuden yrityksen pääomasta. Ne eivät saa yleensä sijoitukselleen tuottoa ennen realisointia, vaan tuotto määräytyy kokonaan yrityksen arvonnousun perusteella ja realisoituu osakkeiden luovutusvoittona.

Mietinnössä todetaan edelleen, että edellä tarkoitettuun pääomasijoitustoimintaan liittyvät osakeomistukset sopivat valtiovarainministeriön mukaan huonosti käyttöomaisuuden perinteiseen määritelmään. Koska sijoitukset on tarkoitettu luovutettaviksi ja niiden tuotto perustuu arvonnousuun, ne muistuttavat luonteeltaan vaihto-omaisuutta, joskin ovat vaihto-omaisuudesta poiketen pidempiaikaisia omistuksia. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapauden perusteet eivät sovellu tällaiseen omaisuuteen.

Mietinnön mukaan pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan edellä kuvatun kaltaista sijoitustoimintaa. Säännös ei koskisi tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esimerkiksi laajentaakseen toimintaansa uusille aloille. Tarkoituksena ei ole myöskään esimerkiksi, että konsernin tytäryhtiö, johon konsernin strategiset osakeomistukset on keskitetty, tulkittaisiin säännöstä sovellettaessa pääomasijoitusyhtiöksi. Myöskään konsernin emoyhtiö, joka omistaa eri aloilla toimivien tytäryhtiöiden osakkeita, ei harjoita sellaista toimintaa, jota lainkohdassa tarkoitetaan.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittava C Oy hankki vuonna 2014 B Oy:n osakkeet kaksiportaisella hankintarakenteella. C Oy perusti täysin omistamansa D Oy:n hankintaa palvelevaksi holdingyhtiöksi. Hankintaa varten perustettiin myös A Oyj, jonka kaikki osakkeet omistaa D Oy ja joka toimi B Oy:n osakkeiden hankintayhtiönä.

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan D Oy:n tehtävänä on ollut C Oy:n etujen turvaaminen ja edistäminen, ja sen hallituksen enemmistö on koostunut C Oy:n edustajista. A Oyj:llä on ollut liiketoiminnan johtamiseen ja kehittämiseen panostava hallitus, ja sen hallituksen enemmistö on koostunut C Oy:stä riippumattomista asiantuntijoista.

Hankinnan yhteydessä konsernin ylin johto ja emoyhtiötoiminnat on siirretty A Oyj:lle. A Oyj:n palveluksessa on ollut B Oy:n hankinnasta lähtien 2 – 5 konsernin ylimpään johtoon kuuluvaa henkilöä, muun muassa toimitus-, talous-, rahoitus- ja lakiasiainjohtaja. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A Oyj:n pääasiallisena tehtävänä konsernissa on ollut huolehtia konsernin strategisista johto- ja hallintopalveluista, kuten vastata operatiivisesta toiminnasta, toimivasta liiketoimintarakenteesta, johtamisjärjestelmästä, suunnittelu- ja raportointijärjestelmästä, vastuualueiden johtamisesta sekä taloustoimintojen ja lakiasioiden toteuttamisesta.

Asiakirjoista ilmenee edelleen, että B Oy:n osakkeiden osalta on tehty irtautumissuunnitelma kesällä 2019 A Oyj:n ja sen osakkeenomistajan toimesta. Ensi vaiheessa A Oyj:n osakkeenomistaja ja A Oyj:n hallituksen puheenjohtaja ovat olleet tietoisia suunnitellusta yrityskaupasta. A Oyj:n työntekijät tulisivat siirtymään myynnin yhteydessä ostajan palvelukseen. B Oy:n osakkeiden myynnin jälkeen A Oyj mahdollisesti puretaan.

Asiassa on ratkaistavana, onko B Oy:n osakkeista saatava luovutushinta A Oyj:lle veronalaista elinkeinotuloa. Asiassa on ensin ratkaistava kysymys siitä, onko A Oyj:n katsottava harjoittavan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitustoimintaa.

Asiassa on riidatonta, että C Oy on pääomasijoitustoiminnan harjoittaja. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että pääomasijoittajan sijoituskohteiden hankintaa varten perustama yhtiö harjoitti pääomasijoitustoimintaa, kun otettiin huomioon yhtiön asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa (KHO 2010:12).

$fa

Edellä esitetyillä perusteilla A Oyj:n luovuttaessa tytäryhtiönsä B Oy:n osakkeet sen osakkeista saamat luovutushinnat ovat veronalaista elinkeinotuloa. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Verohallinnon antama ennakkoratkaisu saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Anna Ahlberg.

A Oyj

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Haapaniemi, Jyri Vesanto ja Aiman Mroueh, joka on myös esitellyt asian.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja lainvalmisteluaineisto

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos