KHO:2021:84 – Ulkomaalaisasia

Migrationsverket hade inte beviljat uppehållstillstånd på grund av familjeband åt Pakistanska medborgarna A och B eftersom försörjningsförutsättningen inte ansågs uppfyllas. A:s och B:s försörjning hade meddelats basera sig på anknytningsperson C:s företagsinkomster från Y Öb och från samma bolag erhållna löneinkomster samt övriga tillgångar. Ärendet gällde huruvida Migrationsverket vid bedömningen av försörjningsförutsättningen hade kunnat lämna utan beaktande de löneinkomster C erhöll av Y Öb på den grunden att C vistades i landet på basen av uppehållstillstånd för näringsidkare.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att en utlännings försörjning kunde grunda sig på flera olika inkomstkällor. Vid bedömningen av försörjningsförutsättningen skulle alla de i 39 § 2 mom. nämnda lagligt erhållna inkomster beaktas. När en utlänning ansöker om uppehållstillstånd på grund av familjeband är det inte av betydelse på vilken grund anknytningspersonen beviljats uppehållstillstånd.

Enligt utredningen baserade sig ändringssökarnas försörjning på anknytningspersonens andel av företagsverksamhetens vinst, löneinkomster från samma företag samt övrig förmögenhet. Ett öppet bolag kan även betala lön åt bolagsmannen, om denne arbetar för företaget. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att under dessa omständigheter skulle Migrationsverket inte vid bedömningen av ändringssökarnas försörjning ha lämnat utan beaktande anknytningspersonens på basen av arbetsförhållande erhållna löneinkomster även om grunden för anknytningspersons uppehållstillstånd hade ändrats under vistelsen i Finland. Migrationsverkets och förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och ärendet återförvisades till Migrationsverket för ny prövning.

Utlänningslagen 39 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Petri Helander, Juha Lavapuro, Ari Wirén och Outi Siimes. Föredragande Oona Fromholdt-Nyman.

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt Pakistanin kansalaisille A:lle ja B:lle oleskelulupia perhesiteen perusteella, koska toimeentuloedellytyksen ei katsottu täyttyneen. A:n ja B:n toimeentulon oli esitetty perustuvan perheenkokoaja C:n Y Ay:stä saamiin yritystuloihin ja samasta yhtiöstä saatuun palkkaan sekä muihin varoihin. Asiassa oli kysymys siitä, oliko Maahanmuuttovirasto voinut toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioidessaan jättää huomioon ottamatta C:n Y Ay:stä saaman palkan sen perusteella, että C oleskeli maassa elinkeinonharjoittajan oleskeluluvalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaisen toimeentulo voi perustua useaan eri toimeentulolähteeseen. Toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon kaikki ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentissa mainitut laillisesti saadut tulot. Kun ulkomaalainen on hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella, merkitystä ei tältä osin ole sillä, millä perusteella perheenkokoajalle on myönnetty oleskelulupa.

Muutoksenhakijoiden toimeentulon oli selvitetty muodostuvan perheenkokoajan yritystoiminnan tuotoista saatavasta osuudesta, samasta yrityksestä saaduista palkkatuloista ja muusta varallisuudesta. Avoin yhtiö voi maksaa yhtiömiehelle myös palkkaa, jos tämä työskentelee yhtiössä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että näissä olosuhteissa Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut jättää muutoksenhakijoiden toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioidessaan huomioon ottamatta perheenkokoajan työsuhteeseen perustuvia palkkatuloja, vaikka perheenkokoajan oleskeluluvan peruste oli hänen Suomessa oleskelunsa aikana muuttunut. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaislaki 39 §

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.11.2019 nro 19/1439/5

Asian aikaisempi käsittely

ei ole päätöksellään 14.1.2019 myöntänyt Pakistanin kansalaisille A:lle ja B:lle oleskelulupia perhesiteen perusteella. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa ja määrännyt heille 30 päivää aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti. Perheenkokoajana toimii Pakistanin kansalainen C.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja asian tosiseikat ja perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

$e8

Hakijoiden perhesiteestä perheenkokoajaan ei ole esitetty luotettavaa asiakirjaselvitystä. Koska hakijoiden toimeentulo ei ole turvattu, Maahanmuuttovirasto ei ole arvioinut oleskeluluvan myöntämisen muita edellytyksiä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on selostanut soveltamansa oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä esittänyt oikeudellisena arviointinaan ja johtopäätöksenään seuraavaa:

Perhesiteen perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksenä on, ettei hakijan voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus arvioi, että valittajien toimeentuloa ei voida pitää turvattuna.

(—)

Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä perhesiteen perusteella jätetyt oleskelulupahakemukset.

Koska valittajille ei ole myönnetty ulkomaalaislain mukaista oleskelulupaa, Maahanmuuttovirasto on voinut käännyttää valittajat kotimaahansa Pakistaniin. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä olettaa, että he voisivat joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että heidät voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Käännyttämistä harkittaessa on otettu huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaisesti.

Ulkomaalaislaki 6 §, 37 §, 39 § 1 ja 2 momentti, 47 § 3 momentti, 49 § 1 momentti 2 ja 5 kohta, 66 a §, 146 § 1 momentti, 147 § ja 148 § 2 momentti

Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/86/EY (perheenyhdistämisdirektiivi) 1 artikla, 4 artikla 1 kohta a alakohta, 7 artikla 1 kohta c alakohta

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ja Maahanmuuttovirasto ovat ottaneet huomioon perheenkokoajan tuloina ainoastaan hänen osuutensa yrityksen voitosta, mutta eivät hänen ansiotulojaan samasta yrityksestä.

Perheenkokoaja on ollut yhtiömiehenä avoimessa yhtiössä 1.6.2017 lähtien ja työsuhteessa samaan yhtiöön 1.12.2017 lähtien. Hänelle on maksettu yhtiöstä kuukausipalkkaa ja hän on saanut myös yhtiöosuutensa mukaisen 30 prosentin osuuden yhtiön tuotosta. Verottajan ohjeista ilmenee, että yhtiömies voi nostaa avoimesta yhtiöstä palkkatuloa ja saada myös yhtiösopimuksen mukaisen osuuden yhtiön tuotosta.

on antamassaan lausunnossa vaatinut valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on perusteluina vaatimukselleen viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin sekä hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Perheenkokoajalle on joulukuussa 2018 myönnetty oleskelulupa elinkeinonharjoittamisen perusteella. Maahanmuuttovirasto on ottanut tekemässään päätöksessä huomioon hänen yritystoiminnastaan saatavat tulot ELY-keskuksen tekemän osapäätöksen mukaisesti. Näiden tulojen on katsottu turvaavan vain perheenkokoajan oman toimeentulon. Perheenkokoajalle maksettavaa palkkaa ei ole otettu huomioon osana muutoksenhakijoiden toimeentuloa, koska yrittäjänä toimivan henkilön voidaan edellyttää saavan toimeentulonsa nimenomaan yritystoiminnasta. Oleskelulupahakemukseen liitetyt perheenkokoajan palkkalaskelmat ja työsopimus ovat ajalta, jolloin hänellä on ollut Suomessa työntekijän oleskelulupa ja sen mukainen työnteko-oikeus. Yrittäjä ei tee ansiotyötä työsuhteessa.

ovat antaneet vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella, että kaikki perheenkokoajan saamat tulot olisi tullut ottaa huomioon arvioitaessa toimeentuloedellytyksen täyttymistä. Perheenkokoajan osalta yritystulon jakaminen yhtiöosuuden mukaiseen osuuteen yhtiön voitoista ja ansiotuloon on ollut perusteltua, koska perheenkokoajan työpanos yhtiössä poikkeaa muiden yhtiömiesten työpanoksesta.

Merkintä

on 5.2.2021 antamallaan välipäätöksellä taltionumero H271/2021 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asiassa on kysymys perhesideperusteisen oleskeluluvan edellytysten arvioinnista. Asiassa on ratkaistavana, perustuuko Maahanmuuttoviraston arvio ulkomaalaislain 39 §:n mukaisesta turvatusta toimeentulosta virheelliseen lainsoveltamiseen, kun se on ottanut huomioon hakemuksen tueksi esitetyistä perheenkokoajan tulolähteistä vain perheenkokoajan osuuden yritystoiminnan tuotoista.

Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaaliturvaetuuksia.

Saman pykälän 4 momentin mukaan hakijan on esitettävä viranomaiselle selvitys siitä, millä tavoin hänen toimeentulonsa Suomessa turvataan.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 39 §:n osalta toimeentuloedellytyksen keskeisenä tarkoituksena olevan, että yhteiskunta ei vastaisi ulkomaalaisen oleskelusta aiheutuvista kustannuksista, vaan kustannukset hoitaisi oleskeluluvan saaja itse, hänen perheenjäsenensä, sukulaisensa tai muu taho.

Hallituksen esityksessä todetaan edelleen ulkomaalaislain 39 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että toimeentuloedellytyksen ajatuksena on työhön, yritystoimintaan, varallisuuteen tai muuhun sellaiseen seikkaan perustuva toimeentulo, joka yleensä riittää tavanomaiseen elämään Suomessa ilman, että henkilön tarvitsee turvautua toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) säädettyyn toimeentulotukeen tai vastaavaan muuhun toimeentuloa turvaavaan etuuteen.

Muutoksenhakijat ovat hakeneet ensimmäisiä oleskelulupia 3.5.2018 ja 4.5.2018 muun ulkomaalaisen perheenjäseninä saavuttuaan Suomeen viisumeilla ilman oleskelulupia. Muutoksenhakijat ovat esittäneet oleskelulupia hakiessaan laillistamattoman avioliittotodistuksen, jonka mukaan A on avioitunut perheenkokoajan kanssa 12.6.1990. Lisäksi he ovat esittäneet B:n laillistamattoman syntymätodistuksen.

Perheenkokoajalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen työnteon perusteella ajalle 23.11.2017 – 23.11.2018. Tämän jälkeen hänelle on myönnetty oleskelulupa elinkeinonharjoittamisen perusteella ajalle 20.12.2018 – 20.12.2019 ja oleskelulupa yrittäjänä toimimisen perusteella ajalle 20.12.2019 – 20.12.2023.

Oleskelulupia hakiessaan muutoksenhakijat ovat esittäneet perheen toimeentulon perustuvan perheenkokoajan tuloihin ja muuhun varallisuuteen. Muutoksenhakijat ovat esittäneet selvityksenä toimeentulostaan muun ohella perheenkokoajan tiliotteita, työsopimuksen ja Y Ay -nimisen yhtiön tuloslaskelman. Perheenkokoaja on yksi avoimen yhtiön kolmesta yhtiömiehestä. Hakemusten ja niiden yhteydessä esitettyjen selvitysten perusteella perheenkokoajan työsopimuksen mukainen palkka on ollut 1 745 euroa kuukaudessa ja avoimen yhtiön liikevoitto 11 221,62 euroa ajalla 1.1. – 31.3.2018.

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään ottanut huomioon toimeentuloedellytystä arvioidessaan perheenkokoajan oleskelulupa-asiassa tehdyn Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 27.4.2018 tekemän myönteisen osapäätöksen, jonka mukaan yritystoiminta on tuottanut perheenkokoajalle voittoa 1 122 euroa kuukaudessa. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on todennut, että perheenkokoajalla on ollut eri tileillä yhteensä 9 245 euroa. Maahanmuuttovirasto ei ole ottanut huomioon toimeentuloedellytyksen arvioinnissa perheenkokoajan työsopimukseen perustuvaa palkkaa, koska perheenkokoajalle on myönnetty elinkeinonharjoittajan oleskelulupa 20.12.2018. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan hakijoiden toimeentulo ei ollut turvattu, koska perheenkokoajan elinkeinonharjoittamisesta saama tulo ja käytössä olevat muut varat eivät riittäneet turvaamaan perheen toimeentuloa.

Hallinto-oikeus on asiassa saatuna selvityksenä todennut, että perheenkokoajan nettotulot ovat noin 1 200 euroa kuukaudessa ja hänellä on keväällä 2018 ollut tileillään varoja noin 7 400 euroa. Tällä perusteella hallinto-oikeus on arvioinut, että oleskeluluvan hakijoiden toimeentuloa ei ole voitu pitää turvattuna.

Muutoksenhakijat ovat esittäneet toimeentuloa koskevana selvityksenä korkeimmalle hallinto-oikeudelle muun ohella avoimen yhtiön tuloslaskelman ja taseen ajalta 1.1. – 31.10.2019, perheenkokoajan palkkatodistuksen ja perheenkokoajan verotuspäätöksen vuodelta 2018.

Maahanmuuttovirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään ottanut huomioon ulkomaalaislain 39 §:n mukaisen toimeentuloedellytyksen täyttymisen arvioinnissa perheenkokoajan työsopimukseen perustuvaa palkkaa, koska perheenkokoajalle on myönnetty elinkeinonharjoittajan oleskelulupa. Maahanmuuttovirasto on edelleen lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut, että perheenkokoajalle maksettavaa palkkaa ei ole otettu huomioon osana muutoksenhakijoiden toimeentuloa, koska yrittäjänä toimivan henkilön voidaan edellyttää saavan toimeentulonsa nimenomaan yritystoiminnasta.

Ulkomaalaisen maassa oleskelu voidaan ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentin perusteella kustantaa tavanomaiseksi katsottavalla ansiotyöllä, yritystoiminnalla, eläkkeellä, varallisuudella tai muista lähteistä saatavilla tuloilla.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaisen toimeentulo voi perustua useaan eri toimeentulolähteeseen. Toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon kaikki ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentissa mainitut laillisesti saadut tulot. Kun ulkomaalainen on hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella, merkitystä ei tältä osin ole sillä, millä perusteella perheenkokoajalle on myönnetty oleskelulupa.

Tässä tapauksessa muutoksenhakijoiden toimeentulon on selvitetty muodostuvan perheenkokoajan yritystoiminnan tuotoista saatavasta osuudesta, samasta yrityksestä saaduista palkkatuloista ja muusta varallisuudesta. Avoin yhtiö voi maksaa yhtiömiehelle myös palkkaa, jos tämä työskentelee yhtiössä. Näissä olosuhteissa Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut jättää muutoksenhakijoiden toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioidessaan huomioon ottamatta perheenkokoajan työsuhteeseen perustuvia palkkatuloja, vaikka perheenkokoajan oleskeluluvan peruste on hänen Suomessa oleskelunsa aikana muuttunut.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Juha Lavapuro, Ari Wirén ja Outi Siimes. Asian esittelijä Oona Fromholdt-Nyman.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Pentti Sorsa, joka on myös esitellyt asian.

Muutoksenhakijat

Korkein hallinto-oikeus

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi

Perustelut