KHO:2023:105 – Holhoustoimen edunvalvonta

Frågan var om Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata kunde avslå en ansökan om att fastställa en intressebevakningsfullmakt på den grunden att fullmaktsgivaren i anslutning till hörandena i samband med ansökan hade uppgett att hen önskade andra personer som intressebevakare än den person hen utnämnt som sin fullmäktige i intressebevakningsfullmakten.

Enligt Myndighetens för digitalisering och befolkningsdata beslut var det inte fråga om att återkalla intressebevakningsfullmakten. Enligt 24 § 2 mom. i lagen om intressebevakningsfullmakt är det inte ett hinder för att fastställa fullmakten att den person som är i behov av intressebevakning i samband med hörandet framför en annan person som fullmäktig. Följaktligen kunde Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata inte på de skäl som uppgetts avslå ansökan om att fastställa intressebevakningsfullmakten.

Omröstning 3 — 2 om beslutsskälen.

Lagen om intressebevakningsfullmakt 1 §, 10 §, 12 §, 24 §, 26 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Anne Nenonen, Joni Heliskoski och Toni Kaarresalo. Föredragande Jukka Koivusalo.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko Digi- ja väestötietovirasto voinut hylätä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen sillä perusteella, että valtuuttaja oli hakemukseen liittyvien kuulemisten yhteydessä ilmaissut haluavansa edunvalvojaksi eri tahoja kuin sen henkilön, jonka hän oli edunvalvontavaltuutukseen nimennyt valtuutetukseen.

Kun asiassa ei Digi- ja väestötietoviraston päätöksen perusteella ollut kysymys edunvalvontavaltuutuksen peruutuksesta, eikä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 24 §:n 2 momentissa ollut säädetty vahvistamisen esteeksi sitä, että edunvalvonnan tarpeessa oleva henkilö esittää häntä kuultaessa valtuutetuksi toista henkilöä, Digi- ja väestötietovirasto ei ollut voinut mainitsemillaan perusteilla hylätä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevaa hakemusta.

Äänestys 3-2 perusteluista

Laki edunvalvontavaltuutuksesta 1 §, 10 §, 12 §, 24 §, 26 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 22.6.2022 nro H1200/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja Digi- ja väestötietoviraston päätökset kumotaan. Asia palautetaan Digi- ja väestötietovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

(1)

(2) Digi- ja väestötietoviraston päätöksessä on muun ohella todettu, että valtuuttaja on kirjallisessa lausumassaan antanut suostumuksensa edunvalvojan määräämiseen ja esittänyt edunvalvojakseen yleistä edunvalvojaa. Holhousviranomainen on lisäksi kuullut valtuuttajaa henkilökohtaisesti videoyhteydellä. Kuulemistilanteessa valtuuttaja on kertonut, että toivoo kaikkien lastensa yhdessä hoitavan hänen asioitaan. Näin ollen kumpikaan edellä mainituista valtuuttajan toivomista vaihtoehdoista ei siis vastaa sitä tilannetta, että A hoitaisi yksin hänen asioitaan. Kyseessä olevassa asiassa valtuuttaja on ilmaissut tahdokseen haluavansa järjestää asioidensa hoidon toisin kuin edunvalvontavaltakirjassa. Saatujen selvitysten perusteella valtuuttaja on myös kyennyt ymmärtämään tahdonilmaisujensa merkityksen. Edellä mainituilla perusteilla hakemus tulee hylätä.

(3)

on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Digi- ja väestötietoviraston päätökset kumotaan ja että asiaa palautetaan Digi- ja väestötietoviraston käsiteltäväksi edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseksi.

(5)

on lausumassaan vaatinut valituksen hylkäämistä.

(6)

ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausumaa.

(7)

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(8) Asiassa on ratkaistavana, onko Digi- ja väestötietovirasto voinut hylätä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen sen vuoksi, että valtuuttaja on hakemukseen liittyvien kuulemisten yhteydessä ilmaissut haluavansa edunvalvojaksi eri tahoja kuin sen henkilön, jonka hän oli edunvalvontavaltuutuksen tehdessään nimennyt valtuutetuksi.

(9)

on katsonut, että lääkärinlausunnoista ilmenevä huomioon ottaen B:n ei voida katsoa pätevästi luopuneen aiemmin edunvalvontavaltuutuksessa ilmaisemastaan tahdosta. Lisäksi epäselvissä tilanteissa tulisi antaa etusija sille tahdonilmaisulle, joka on annettu ennen kognition ja muistin merkittävää heikentymistä.

(10) Asiassa saadussa selvityksessä, erityisesti lääkärilausunnoissa, on ollut merkittäviä ristiriitaisuuksia. Digi- ja väestötietovirasto on kuitenkin antanut painoarvoa vain yhdelle lääkärilausunnolle ja sivuuttanut muut lääkärinlausunnot.

(11) Edunvalvontavaltuutuksen tarkoitus on turvata ikääntyneen oma edunvalvontatahdon kunnioittaminen siinä vaiheessa, kun hän kognition alentuman takia ei enää kykenisi muodostamaan kyseistä tahdonilmaisua. Lienee selvää, että siinä vaiheessa, kun henkilö ei enää muista tehneensä edunvalvontavaltuutusta, on liian myöhäistä arvioida tahdonilmaisua uudestaan tai muuttaa sitä. Tällöin vaarana on se, että henkilö peräyttää aiemman tahdonilmaisun esimerkiksi siksi, että hän haluaa miellyttää jotakuta, hän ei muista edunvalvontavaltuutusta tai hän ei ymmärrä mikä edunvalvontavaltuutus on. Hän ei välttämättä myöskään pysty rationaalisesti vertaamaan erilaisia edunvalvontaratkaisuja keskenään siten kuin hän on kyennyt tekemään edunvalvontavaltuutuksen tekoaikana.

(12)

mukaan edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain tarkoituksena on vahvistaa yksilön itsemääräämisoikeutta. Valtuuttajan omalle mielipiteelle on annettava merkitystä.

Sovellettavat oikeusohjeet

(13) Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan valtuutukseen, jonka valtuuttaja on määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan.

(14) Saman lain 10 §:n mukaan edunvalvontavaltuutus tulee voimaan, kun se on 24 §:ssä säädetyllä tavalla vahvistettu.

(16) Mainitun lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan holhousviranomaisen on valtuutetun hakemuksesta vahvistettava edunvalvontavaltuutus, jos valtuuttaja on sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi tullut pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koskee.

(17) Pykälän 2 momentin mukaan valtuutusta ei kuitenkaan saa vahvistaa, jos: 1) on ilmeistä, että valtuuttaja ei valtakirjan tehdessään kyennyt ymmärtämään valtakirjan merkitystä tai että valtakirjan todistaneet henkilöt eivät olleet 8 §:n mukaan kelpoisia todistajiksi; 2) on perusteltua aihetta epäillä, että valtuutettu on kykenemätön tai sopimaton toimimaan valtuutettuna; taikka 3) valtuuttajalla on edunvalvoja, jonka tehtäviin kuuluu huolehtia niistä asioista, joita valtuutus koskee.

(18) Pykälän 3 momentin mukaan valtuutetun on esitettävä holhousviranomaiselle alkuperäinen valtakirja sekä lääkärinlausunto tai muu siihen rinnastettava luotettava selvitys siitä, että valtuutuksen vahvistamiseen on 1 momentin 3 kohdassa säädetty edellytys.

(19) Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 26 §:n 1 momentin mukaan holhousviranomaisen on varattava valtuuttajalle tilaisuus tulla kuulluksi edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen johdosta. Tilaisuutta tulla kuulluksi ei kuitenkaan tarvitse varata, jos valtuuttaja ei 24 §:n 3 momentissa tarkoitetun selvityksen mukaan kykene ymmärtämään asian merkitystä.

(20) Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 52/2006 vp) on valtuutuksen peruuttamista koskevan 12 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että lain tarkoituksen toteutumiseksi on perusteltua pyrkiä välttämään sellaiset tilanteet, joissa valtuuttaja sairastuttuaan tai muutoin menetettyään toimintakykynsä harkitsemattomasti peruuttaa sellaisen valtuutusjärjestelyn, jonka hän terveenä ja harkintakykyisenä on suunnitellut ja toteuttanut tulevaisuutensa varalta.

(21) Lakivaliokunnan mietinnössä 29/2006 vp hallituksen esityksestä laeiksi edunvalvontavaltuutuksesta sekä holhoustoimesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta on todettu muun ohella, että edunvalvontavaltuutuksessa on kyse oikeudellisesta instituutiosta, jonka keskeisenä tarkoituksena on mahdollistaa se, että henkilö oikeustoimikelpoisena ollessaan etukäteen järjestää asioidensa hoidon sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen tai muun vastaavan seikan aiheuttaman toimintakyvyttömyyden varalta. Edunvalvontavaltuutuksen avulla henkilö voi ulottaa oman itsenäisen tahtonsa vaikutuksia myös sellaiseen aikaan, jolloin hän ei muutoin enää kykene asioidensa hoitoa järjestämään ja ohjaamaan. Tällä tavoin tämän uuden oikeudellisen välineen käyttöön ottaminen on omiaan vahvistamaan yksilön itsemääräämisoikeutta.

Keskeiset tosiseikat

(22) Valtuuttaja B on tehnyt 2.5.2019 päivätyn edunvalvontavaltuutuksen, jossa hän on nimennyt A:n valtuutetukseen.

(23) A on 23.11.2020 päivätyssä hakemuksessaan vaatinut 2.5.2019 päivätyn edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista.

(24) Digi- ja väestötietovirastolle 9.12.2020 toimitetussa 1.12.2020 päivätyssä geriatriaan erikoistuvan lääkärin lausunnossa on muun ohella todettu tutkimushavaintona, että valtuuttaja on ajoittain muistamaton ja desorientoitunut. Lääkärinlausunnon mukaan potilaan mielipide vaihtelee. Johtopäätöksenä on muun ohella todettu, että potilas on vanhuuden haurauden ja aistivajeiden vuoksi potentiaalisesti ohjailtavissa eikä häntä voida enää luotettavasti kuulla omaisuutta koskevissa päätöksissä. Todistuksen mukaan tutkittava ei ymmärrä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian merkitystä ja sen seurausta itselleen.

(25) Digi- ja väestötietoviraston hankkiman geriatrian erikoislääkärin lääkärintodistuksen 22.3.2021 perusteella valtuuttaja on kyennyt kuvaamaan ja ymmärtämään edunvalvonnan merkityksen. Saman lääkärintodistuksen perustella hänen toimintakykynsä on kuitenkin alentunut ja henkisissä toiminnoissa on selvää vaihtelua eikä hän tiedä esimerkiksi olinpaikkaansa. Todistuksen perusteella henkilö ei muista tehneensä edunvalvontavaltuutusta.

(26) Geriatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri on Digi- ja väestötietoviraston pyynnöstä 27.5.2021 lähettämässään sähköpostiviestissä todennut muun ohella tavanneensa potilaan henkilökohtaisesti 26.11.2020. Viestin mukaan B on korkean ikänsä ja huonokuuloisuutensa vuoksi hauras, läheisten hyväntahtoisuudesta riippuvainen ja näin ollen mahdollisesti hyväksikäytettävissä. Sairauskertomusmerkintöjen ja omien tutkimushavaintojensa perusteella lääkäri on todennut B:n muistin ja ymmärryksen olleen riittävät edunvalvontavaltuutuksen tekemiseen 2.5.2019.

(27) Digi- ja väestötietovirasto on vielä kuullut lääkärintodistuksen 22.3.2021 antanutta erikoislääkäriä puhelimitse 11.8.2021. Lääkäri on puhelinkeskustelussa ja samana päivänä lähettämässään sähköpostiviestissä viitannut 22.3.2021 antamaansa lääkärinlausuntoon. B ei lääkärin käsityksen mukaan kykene enää hoitamaan taloudellisia eikä oikeudellisia tai asumiseensa liittyviä asioita. Hänen kykynsä ymmärtää monimutkaisia asioita ja niiden seurauksia on heikentynyt merkittävästi, joten hän on helpommin johdateltavissa.

(28) Digi- ja väestötietovirasto on varannut B:lle tilaisuuden tulla kuulluksi asiassa. Ensimmäisessä 15.4.2021 päivätyssä kirjallisessa kuulemisessa B on muun ohella esittänyt, että edunvalvojan tulisi olla yleinen edunvalvoja. Toisessa, 29.6.2021 toteutetussa kuulemisessa hän ei ole muistanut antaneensa edunvalvontavaltuutusta eikä nimennyt ketään tiettyä henkilöä, mutta kysyttäessä toivonut, että lapset yhdessä hoitaisivat hänen asioitaan.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(29) Holhousviranomainen on hylännyt edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen sillä perusteella, että valtuuttajan on asiassa suoritetun kuulemisen perusteella katsottu ilmaisseen haluavansa järjestää asioidensa hoidon valtuutetun henkilöä koskevilta osin toisin kuin tekemässään edunvalvontavaltakirjassa. Asiassa ei ole päätöksen perusteella kysymys siitä, että edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaiset valtuutuksen vahvistamisen edellytykset eivät olisi täyttyneet tai että käsillä olisi ollut jokin sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetuista valtuutuksen vahvistamisen esteistä.

(30) Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 24 §:n 1 momentista seuraa, että holhousviranomainen on valtuutetun hakemuksesta velvollinen vahvistamaan edunvalvontavaltuutuksen silloin, kun sanotussa säännöksessä mainitut valtuutuksen vahvistamisen edellytykset täyttyvät. Pykälän 2 momentissa säädetään erikseen tilanteista, joissa holhousviranomainen ei kuitenkaan saa vahvistaa valtuutusta.

(31) Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 12 §:n 2 momentin mukaan valtuuttaja voi sanotun säännöksen mukaisesti peruuttaa valtuutuksen. Holhousviranomaisen päätöksen perusteella asiassa ei kuitenkaan ole ollut kysymys valtuutuksen peruuttamisesta.

(32) Kun asiassa ei Digi- ja väestötietoviraston päätöksen perusteella ollut kysymys edunvalvontavaltuutuksen peruutuksesta eikä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 24 §:n 2 momentissa ole säädetty vahvistamisen esteeksi sitä, että edunvalvonnan tarpeessa oleva henkilö esittää häntä kuultaessa valtuutetuksi toista henkilöä, Digi- ja väestötietovirasto ei ole mainitsemillaan perusteilla voinut hylätä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevaa hakemusta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Digi- ja väestötietoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Digi- ja väestötietovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Kaarresalon äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Nenonen yhtyi:

”Olen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö. Viittaan enemmistön perusteluihin muutoin, mutta asian oikeudellisen arvioinnin osalta totean seuraavan.

Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 24 §:ssä on säädetty valtuutuksen vahvistamisen edellytyksistä ja esteistä. Kun pykälässä säädetyt edellytykset ovat käsillä eikä esteitä ole, holhousviranomainen on valtuutetun hakemuksesta lähtökohtaisesti velvollinen vahvistamaan valtuutuksen.

Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 26 §:n perusteella holhousviranomaisen on varattava valtuuttajalle tilaisuus tulla kuulluksi valtuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen johdosta, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Lähtökohtaisesti kuulemisen voidaan katsoa liittyvän lain 24 §:ssä tarkoitettujen edellytysten ja esteiden selvittämiseen.

Kuulemisessa ei kuitenkaan voida katsoa olevan yksinomaan kysymys edellä mainittujen seikkojen selvittämisestä. Tältä osin on otettava huomioon, että valtuutuksen tarkoitus on mahdollistaa valtuuttajan asioiden hoito tämän oman tahdon mukaisesti ja että valtuuttaja voi lain mukaan myös kokonaan peruuttaa antamansa valtuutuksen, jos hän kykenee ymmärtämään peruuttamisen merkityksen. Tähän nähden tilanteessa, jossa asian merkityksen ymmärtämään kykenevä henkilö häntä kuultaessa selvästi ilmaisee, ettei valtuutus enää valtuutetun henkilön osalta tai muutoin vastaa hänen tahtoaan, valtuutusta ei tule vahvistaa. Näin on siitä huolimatta, että tällöin kysymys ei muodollisesti ole laissa säädetystä vahvistamisen esteestä.

Tässä asiassa B ei ole häntä kuultaessa muistanut kaksi vuotta aiemmin tekemäänsä edunvalvontavaltuutusta ja on kuulemisen eri vaiheissa esittänyt edunvalvojakseen eri tahoja. Kun myös otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys B:n terveydentilasta ja toimintakyvystä, B:n ei voida katsoa häntä kuultaessa enää ymmärtäneen asian merkitystä siten, että hänen käsityksilleen valtuutetun henkilöstä olisi tullut antaa asiassa merkitystä.

Edellä olevan perusteella katson, että Digi- ja väestötietovirasto ei ole voinut hylätä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevaa hakemusta mainitsemillaan perusteilla. Tämän vuoksi kumoan hallinto-oikeuden sekä Digi- ja väestötietoviraston päätökset ja palautan asian Digi- ja väestötietovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.”

Digi- ja väestötietovirasto

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anneli Aura, Marja Tuominen ja Marianne Kivistö. Esittelijä Vuokko Alitalo.

A

B

Muutoksenhakija