KHO:2023:113 – Hälsoskydd
Myndigheten avslog A:s omprövningsbegäran i ett hälsoskyddsärende som gällde A:s bostad. Enligt myndigheten fanns ingen sådan sanitär olägenhet i bostaden som hade förutsatt åtgärder. A hade sedermera flyttat ut ur bostaden. Förvaltningsdomstolen ansåg att A under dessa omständigheter inte längre hade något rättsskyddsbehov och avvisade på denna grund A:s besvär över myndighetens beslut. Frågan gällde...
7 min de lecture · 1,522 mots
Myndigheten avslog A:s omprövningsbegäran i ett hälsoskyddsärende som gällde A:s bostad. Enligt myndigheten fanns ingen sådan sanitär olägenhet i bostaden som hade förutsatt åtgärder. A hade sedermera flyttat ut ur bostaden. Förvaltningsdomstolen ansåg att A under dessa omständigheter inte längre hade något rättsskyddsbehov och avvisade på denna grund A:s besvär över myndighetens beslut.
Frågan gällde om förvaltningsdomstolen borde ha prövat A:s besvär oberoende av att omständigheterna hade ändrats på ovan nämnda sätt.
Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att frågan i förvaltningsdomstolen varit att på A:s besvär avgöra om myndighetens beslut grundat sig på tillräcklig utredning i förhållande till de sanitära omständigheterna som rådde i bostaden och om myndigheten utgående från utredningarna hade kunnat besluta att det inte fanns behov för några åtgärder.
Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att A i egenskap av den person som hade anhängiggjort det ifrågavarande hälsoskyddsärendet hade rätt att få ett domstolsavgörande i frågan om myndighetens beslut hade varit lagenligt. A kunde inte anses ha förlorat sin partsställning i förvaltningsprocessen på den grunden att hen sedermera hade flyttat ut ur den bostad som var föremål för hälsoskyddsärendet i fråga. Det fanns följaktligen inte förutsättningar för att avvisa A:s besvär. Därför, och eftersom ärendets behandling i förvaltningsdomstolen inte heller på ovan nämnder grunder kunde avskrivas, upphävdes förvaltningsdomstolens beslut och ärendet återförsändes till förvaltningsdomstolen för ny behandling.
Finlands grundlag 21 § 1 mom.
Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 81 § 2 och 3 mom.
Ärendet har avgjorts justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Jaakko Autio. Föredragande Laura Leino.
Viranomainen oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen hänen asuntoaan koskeneessa terveydensuojeluasiassa. Viranomaisen mukaan asunnossa ei ollut toimenpiteitä edellyttävää terveyshaittaa. A oli sittemmin muuttanut pois asunnosta. Hallinto-oikeus oli katsonut, että A:lla ei ollut näissä olosuhteissa ollut enää oikeussuojan tarvetta ja oli tällä perusteella jättänyt A:n valituksen viranomaisen päätöksestä tutkimatta.
Asiassa oli ratkaistavana, olisiko hallinto-oikeuden tullut tutkia A:n valitus siitä huolimatta, että olosuhteet olivat edellä tarkoitetulla tavalla muuttuneet.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeudessa oli ollut A:n valituksen johdosta arvioitavana kysymys siitä, oliko viranomaisen päätös perustunut asunnossa vallinneiden terveydellisten olosuhteiden suhteen riittäviin ja todennettavissa oleviin selvityksiin, ja oliko selvitysten perusteella voitu päättää, ettei toimenpiteisiin ollut ollut tarvetta ryhtyä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli puheena olevan terveydensuojeluasian vireillepanijana ollut oikeus saada tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymys siitä, oliko viranomaisen päätös ollut lainmukainen. A:n ei voitu katsoa menettäneen asianosaisasemaansa hallintoprosessissa sillä perusteella, että hän oli sittemmin muuttanut pois asunnosta, jota puheena oleva terveydensuojeluasia oli koskenut. Edellytyksiä jättää A:n valitus tutkimatta ei siten ollut ollut. Tämän vuoksi ja koska asian käsittely hallinto-oikeudessa ei ollut voinut mainitulla perusteella myöskään raueta, hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 81 § 2 ja 3 momentit
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 21.3.2023 nro 429/2023
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Asian tausta
(1)
on päätöksellään 30.3.2022 (§ 34) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen terveystarkastajan 1.11.2021 tekemästä päätöksestä. Terveystarkastajan päätöksen mukaan A:n asunnossa ei ollut todettu sellaista terveydensuojelulain 26 §:n mukaista olosuhdetta tai tekijää, jonka perusteella määräys terveydensuojelulain 27 §:n mukaisista toimenpiteistä terveyshaitan poistamiseksi pitäisi antaa. Asia oli tullut vireille A:n vaatimuksesta.
(2)
on päätöksellään 14.12.2022 (§ 149) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen terveystarkastajan 15.9.2022 tekemästä päätöksestä. Terveystarkastajan päätöksen mukaan A:n asunnossa ei ollut todettu sellaista terveydensuojelulain 26 §:n mukaista olosuhdetta tai tekijää, jonka perusteella määräys terveydensuojelulain 27 §:n mukaisista toimenpiteistä terveyshaitan poistamiseksi pitäisi antaa. Asia oli tullut vireille A:n vaatimuksesta.
(3)
on valituksissaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että edellä mainitut johtokunnan päätökset kumotaan ja asiat palautetaan uudelleen käsiteltäviksi.
(4)
on antanut A:n valituksista yhteisen päätöksen. Hallinto-oikeus on päätöksessään jättänyt A:n valitukset tutkimatta. Hallinto-oikeus on viitannut sovellettuna oikeusohjeena oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 3 momenttiin ja todennut perustelujensa johtopäätöksenä seuraavaa:
(5) Koska valittajan vuokrasuhde valituksenalaisissa päätöksissä tarkoitettuun asuntoon on päättynyt, valittajalla ei ole asioissa enää oikeussuojan tarvetta. Asiaa ei ole arvioitava toisin viranomaisen menettelyn arvioimiseksi eikä myöskään sen vuoksi, että valittajalla on vireillä vuokra-asunnon kuntoa koskeva yksityisoikeudellinen riita-asia. Tämän vuoksi hallinto-oikeus jättää valituksen tutkimatta.
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(6)
on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hän on myös vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Muutoksenhakija on perustellut vaatimuksiaan keskeisesti seuraavasti:
(7) Hallinto-oikeus on jättänyt virheellisesti muutoksenhakijan valitukset tutkimatta. Muutoksenhakijalla on oikeus saada tuomioistuimen ratkaistavaksi, onko viranomainen menetellyt asiassa oikein. Valitukset hallinto-oikeudelle ovat koskeneet viranhaltijapäätöksiä, jotka ovat perustuneet muutoksenhakijan silloisessa asuinhuoneistossa 24.6.2021 tehdyn tarkastuksen aikana vallinneisiin olosuhteisiin. Sillä seikalla, että muutoksenhakija on sittemmin muuttanut pois huoneistosta, ei ole asiaa arvioitaessa merkitystä. Hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia valitukset.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(8) Asiassa on ratkaistavana, olisiko hallinto-oikeuden tullut tutkia muutoksenhakijan valitukset siitä huolimatta, että olosuhteet olivat muuttuneet sen johdosta, että muutoksenhakija oli muuttanut pois asunnosta, jossa mahdollisesti ilmenevästä terveyshaitasta muutoksenhaun kohteena olevissa päätöksissä on ollut kysymys.
Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt
(9)
21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
(10)
81 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuin voi hyväksyä tai hylätä valituksen tai jättää sen tutkimatta kokonaan tai osittain. (—)
(11) Mainitun pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta, jos: 1) valituksen tutkiminen ei kuulu sen toimivaltaan; 2) päätös ei ole valituskelpoinen; 3) muutoksenhaku valittamalla on laissa kielletty; 4) valittajalla ei ole valitusoikeutta; 5) valitusta ei ole tehty määräajassa; 6) valitus on jäänyt puutteelliseksi, vaikka valittajalle on varattu tilaisuus sen täydentämiseen; tai 7) tutkimatta jättämiseen on muu vastaava syy.
(12) Mainitun pykälän 3 momentin mukaan asian käsittely raukeaa, jos valitus peruutetaan tai jos siihen on muu vastaava syy.
(13) Hallituksen esityksessä laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 29/2018 vp, s. 149) todetaan mainitun pykälän 3 momenttia koskien muun ohella seuraavaa: ”Asian käsittely raukeaa vain, jos on selvää, että oikeusturvan tarvetta ei enää ole. Asian käsittelyn raukeamisessa on kyse tilanteista, joissa oikeudenkäynnin edellytykset ovat lakanneet oikeudenkäynnin aikana.”
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(14) Hallinto-oikeus on katsonut, että muutoksenhakijalla ei ole enää muutoksenhaun kohteena olevissa asioissa oikeussuojan tarvetta, ja jättänyt tämän vuoksi muutoksenhakijan valitukset tutkimatta. Sovellettuna oikeusohjeena hallinto-oikeus on kuitenkin viitannut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 3 momenttiin, jossa säädetään asian käsittelyn raukeamisesta.
(16) Valituksen jättäminen tutkimatta oikeusturvan tarpeen puuttumisen takia on mahdollista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin nojalla, jos muutoksenhakijalla ei ole ollut alun perinkään asianosaisasemaa hallintoprosessissa tai hän on menettänyt asianosaisasemansa oikeudenkäynnin kestäessä.
(17) Kysymyksessä olevat viranomaisen päätökset on tehty muutoksenhakijan silloista asuntoa koskevissa, muutoksenhakijan vireillepanemissa terveydensuojelulain mukaisissa asioissa. Viranomainen on päätöksissään katsonut, ettei asunnossa ole ollut toimenpiteitä edellyttävää terveyshaittaa. Muutoksenhakijan oikaisuvaatimukset on tällä perusteella hylätty. Hallinto-oikeudessa on ollut muutoksenhakijan valitusten johdosta arvioitavana kysymys siitä, olivatko mainitut viranomaisen päätökset perustuneet asunnossa tuolloin vallinneiden terveydellisten olosuhteiden suhteen riittäviin ja todennettavissa oleviin selvityksiin, ja oliko selvitysten perusteella voitu päättää, ettei toimenpiteisiin ole ollut tarvetta ryhtyä.
(18) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijalla on puheena olevien terveydensuojeluasioiden vireillepanijana ollut oikeus saada tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymys siitä, olivatko viranomaisten päätökset olleet lainmukaisia. Muutoksenhakijan ei voida katsoa menettäneen asianosaisasemaansa hallintoprosessissa sillä perusteella, että hän on sittemmin muuttanut pois asunnosta, jota puheena olevat terveydensuojeluasiat ovat koskeneet. Edellytyksiä jättää muutoksenhakijan valitukset tutkimatta ei siten ole ollut.
(19) Siltä osin kuin asiassa on vielä arvioitava, olisiko hallinto-oikeuden tullut valitusten tutkimatta jättämisen sijaan todeta, että asian käsittely raukeaa, korkein hallinto-oikeus toteaa, että asian käsittelyn raukeaminen tuomioistuimen omasta aloitteesta voi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Asian käsittely voi raueta oikeudenkäynnin aikana muuttuneiden olosuhteiden johdosta ainoastaan, mikäli on selvää, että oikeudenkäynnin kohteena oleva asia on menettänyt merkityksensä ja asian raukeaminen ei tämän vuoksi vaikuta muutoksenhakijan oikeusturvaan. Tällainen tilanne voi olla kyseessä muun muassa silloin, jos muutoksenhakija itse peruu valituksensa tai oikeudenkäynnin kohteena olevan päätöksen täytäntöönpanoon liittyvä määräaika on kulunut.
(20) Nyt esillä olevassa asiassa muutoksenhakijan oikeusturvan tarve ei ole lakannut sen johdosta, että hän on muuttanut pois asunnosta, jota puheena olevat terveydensuojeluasiat ovat koskeneet. Kuten edellä on jo todettu, muutoksenhakijalla on terveydensuojeluasioiden vireillepanijana ollut tästä huolimatta oikeus saada tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymys siitä, olivatko viranomaisten päätökset olleet lainmukaisia. Asian käsittely hallinto-oikeudessa ei siten ole voinut raueta oikeusturvan tarpeen lakkaamisen johdosta.
(21) Edellä lausuttu huomioon ottaen hallinto-oikeuden olisi tullut asiallisesti tutkia ja käsitellä muutoksenhakijan valitukset. Koska hallinto-oikeudella on ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Oikeudenkäyntikulut
(22) Kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 3 momentti, korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset on ratkaistava hallinto-oikeudessa sille palautetun asian käsittelyn yhteydessä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Laura Leino.
Oulun seudun ympäristötoimi -liikelaitoksen johtokunta
A
Hallinto-oikeus
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jani Taskila, Anne Niemi ja Henri Matinolli, joka on myös esitellyt asian.
Suomen perustuslain
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...