KHO:2023:49 – Internationellt skydd

‍A hade som 16 — 17-åring hört till den lokala polisen i Afghanistan. A hade som polis två gånger deltagit i misshandel av en gripen, men senare endast i att transportera gripna från sina celler till förhör och tillbaka till cellen. Migrationsverket ansåg att misshandel för att erhålla bekännelse under förhören uppfyllde kriterierna för annat grovt brott än ett politiskt brott. På grund av sin unga ålder och med beaktande av sin ställning som en del av polisens manskap hade A enligt Migrationsverket inte haft en reell möjlighet vägra delta i misshandeln. Däremot hade A i sin uppgift i anslutning till transporterna enligt Migrationsverket och förvaltningsdomstolen haft möjlighet att agera annorlunda. A hade i den uppgiften medverkat till annat grovt brott än ett politiskt brott och förtjänade inte asyl.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att uteslutningsklausulerna leder till avvikelser från den primära rätten till asyl och ska därför tolkas restriktivt. När uteslutningsklausulerna tillämpas måste man i ett enskilt fall ha full säkerhet om klausulens tillämpningsförutsättningar.

I sin bedömning av A:s möjlighet att agera annorlunda i transportuppgifterna beaktade högsta förvaltningsdomstolen A:s uppväxtmiljö, verksamhetskulturen inom den lokala polisen och övriga afghanska myndigheter, den långvariga konfliktsituationen i hemtrakten, de disciplinära metoder som användes inom lokalpolisen liksom berättelser och rykten som A hade hört enligt vilka motspänstiga lokalpoliser kunde bli skjutna av de egna. Enligt landinformationen hade den lagliga förvaltningen i Afghanistan knappast befattat sig med lokalpolisens våldsamma metoder.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att A i dessa omständigheter på grund av sin ungdom, obefintliga utbildning och uppväxtmiljö inte nödvändigtvis hade förstått att hen genom att transportera gripna personer på ett väsentligt sätt hade bidragit till grova brott. A hade inte haft någon reell, på sin vetskap och sina resurser grundad möjlighet att agera annorlunda heller i sina uppgifter i anslutning till transporten av gripna personer.

Omröstning 4 — 1.

Utlänningslagen 87 § 2 mom. 2 punkten

Genèvekonventionen art. 1 F b

Europaparlamentets och rådets direktiv 2011/95/EU av den 13 december 2011 om normer för när tredjelandsmedborgare eller statslösa personer ska anses berättigade till internationellt skydd, för en enhetlig status för flyktingar eller personer som uppfyller kraven för att betecknas som subsidiärt skyddsbehövande, och för innehållet i det beviljade skyddet (skyddsdirektivet, omarbetat) art. 12.2 b och 12.3

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio och Robert Utter. Föredragande Petri Leinonen.

A oli ollessaan 16 — 17-vuotias kuulunut Afganistanin paikallispoliisiin. A oli poliisina kahdesti osallistunut kiinniotetun pahoinpitelyyn, mutta sittemmin vain kiinniotettujen kuljettamiseen sellistä kuulusteltaviksi ja takaisin selliin. Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että pahoinpitely tunnustuksen saamiseksi kuulusteluissa täytti törkeän muun kuin poliittisen rikoksen tunnusmerkit. A:n nuoren iän vuoksi ja hänen asemansa osana poliisin miehistöä huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto katsoi, ettei hänellä ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta kieltäytyä osallistumasta pahoinpitelyihin. Sen sijaan kiinniotettujen kuljettamista koskevaan tehtäväänsä liittyen A:lla oli Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden mukaan ollut mahdollisuus toimia toisin. Hän oli tuossa tehtävässään myötävaikuttanut törkeään muuhun kuin poliittiseen rikokseen eikä siten ansainnut turvapaikkaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että poissulkemislausekkeet johtavat poikkeamiseen lähtökohtana olevasta turvapaikkaoikeudesta ja niiden soveltamisen edellytyksiä on siten tulkittava suppeasti. Poissulkemislausekkeita sovellettaessa oli yksittäistapauksessa oltava täysi varmuus lausekkeen soveltamisedellytyksistä.

Arvioidessaan A:n mahdollisuutta toimia toisin kuljetustehtävissä korkein hallinto-oikeus otti huomioon ympäristön, jossa A oli kasvanut, paikallispoliisin ja muiden Afganistanin viranomaisten yleisen toimintakulttuurin, kotialueella pitkään vallinneen konfliktitilanteen, kurinpidossa paikallispoliisissa käytetyt menetelmät sekä kertomukset ja huhut, joita A oli kuullut ja joiden mukaan niskuroiva paikallispoliisi saattoi joutua omiensa ampumaksi. Maatiedon mukaan Afganistanin laillinen hallinto ei ollut juuri puuttunut paikallispoliisin käyttämiin väkivaltaisiin menetelmiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä oloissa A ei nuoruutensa, kouluttamattomuutensa ja kasvuympäristönsä vuoksi ollut välttämättä mieltänyt, että hän oli kiinniotettuja kuljettaessaan olennaisella tavalla myötävaikuttanut törkeisiin rikoksiin. Hänellä ei ollut ollut todellista, tietämykseensä ja voimavaroihinsa perustuvaa toisin toimimisen mahdollisuutta myöskään kiinniotettujen kuljetusta koskeneessa tehtävässään.

Äänestys 4-1.

Ulkomaalaislaki 87 § 2 momentti 2 kohta

Pakolaisyleissopimus 1 artikla F kohta b alakohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2011/95/EU) vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleen laadittu määritelmädirektiivi) 12 artikla 2 kohta b alakohta ja 3 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.2.2022 nro H573/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan antamista varten.

Asian tausta

(1)

(jäljempänä muutoksenhakija) on 15.7.2015 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua ensimmäisen kerran.

on 17.2.2017 hylännyt asiassa tapahtuneiden erinäisten vaiheiden jälkeen hakemuksen, käännyttänyt muutoksenhakijan Afganistaniin ja samalla määrännyt muutoksenhakijan päätöspäivämäärästä lukien viideksi vuodeksi Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

on 13.3.2019 hylännyt valituksen kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevilta osin. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen maahantulokieltoa koskevilta osin ja on määrännyt muutoksenhakijalle 30 päivän ajan vapaaehtoiseen maasta poistumiseen hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta lukien.

ei 12.11.2019 ole myöntänyt valittajalle valituslupaa.

(2)

on 8.6.2020 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua toisen kerran.

(3)

uusintahakemuksen johdosta 21.12.2020 tekemän päätöksen mukaan muutoksenhakijalla on perusteltu aihe pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi poliittisen mielipiteen vuoksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut muutoksenhakijan syyllistyneen pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin eikä ole antanut hänelle turvapaikkaa tai myöntänyt ulkomaalaislain 52 §:n mukaista oleskelulupaa, vaan ulkomaalaislain 89 §:n mukaisen tilapäisen (B) oleskeluluvan yhdeksi vuodeksi päätöspäivämäärästä lukien.

(4)

on hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

$102

(6) Hallinto-oikeus on katsonut, ettei muutoksenhakija ole toiminut riittävästi välttääkseen myötävaikutuksen törkeisiin ei-poliittisiin rikoksiin eikä pyrkinyt millään tavalla estämään kyseisiä rikoksia. Hän ei ole kohtuullisessa määrin osoittanut, ettei hänellä olisi ollut toisin toimimisen mahdollisuutta. Toimintaa arvioidessaan hallinto-oikeus on ottanut huomioon, että muutoksenhakija on pyyntönsä perusteella vapautettu kuulustelutehtävistä ja että hän kyennyt myös siirtymään muihin tehtäviin Afganistanin poliisissa.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan antamista varten.

$105

(9) Korkeimpaan hallinto-oikeuteen 25.4.2022 toimitetussa päiväämättömässä psykiatrin lausunnossa muutoksenhakijan diagnoosina on vaikea-asteinen depressio (F32.2).

(10)

$107

(11)

on esittänyt vastaselityksessä muun ohella, että väkivalta on Afganistanissa niin yleistä, kasvatusmenetelmänäkin, ettei hän ole osannut pitää itseensäkään kohdistuvaa väkivaltaa mitenkään erityisenä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(12) Muutoksenhakija on Afganistanin paikallispoliisissa työskennellessään kuljettanut kiinniotettuja henkilöitä kuulusteltaviksi. Paikallispoliisin menetelmiin on kuulunut kuulusteltaviin kohdistetut pahoinpitelyt. Asiassa on ratkaistavana, onko muutoksenhakijan hänen suorittaessaan mainittua tehtävää katsottava myötävaikuttaneen törkeään muuhun kuin poliittiseen rikokseen siten, että häneen on sovellettava ulkomaalaislain poissulkemislauseketta.

Sovellettavat oikeusohjeet

(13)

87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

(14) Saman pykälän 2 momentin mukaan turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen: 1) rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;

2) törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena; taikka

3) Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.

(15)

(SopS 77/1968) 1 F artiklan mukaan yleissopimuksen määräyksiä ei ole sovellettava henkilöön, johon nähden on perusteltua aihetta epäillä, että:

b) hän on tehnyt törkeän ei-poliittisen rikoksen pakomaansa ulkopuolella ennen kuin hänet on otettu tähän maahan pakolaisena;

c) hän on syyllistynyt Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin.

(16)

(2011/95/EU) 12 artiklan 2 kohdan mukaan pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on vakavaa aihetta epäillä, että hän on:

a) tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan, siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;

b) tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen turvapaikkamaan ulkopuolella ennen kuin hänet otettiin maahan pakolaisena eli ennen pakolaisaseman myöntämiseen perustuvan oleskeluluvan myöntämishetkeä; erityisen raa'at teot voidaan luokitella törkeiksi muiksi kuin poliittisiksi rikoksiksi, vaikka niillä väitettäisiin olleen poliittiset päämäärät;

c) syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti.

(17) Saman artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan henkilöihin, jotka yllyttävät siinä mainittuihin rikoksiin tai tekoihin tai muulla tavoin osallistuvat niiden suorittamiseen.

Poissulkemislausekkeen soveltamista koskevia tulkintaohjeita

$10c

)

$10e

(20) UNHCR:n suuntaviivojen mukaan sovellettaessa poissuljentaa lapseen tämä on aina tehtävä noudattaen erityistä huolellisuutta ottaen huomioon lapsen erityisolosuhteet ja haavoittuvuus (kohta 59). Lapseen kohdistuvassa poissuljennassa on otettava huomioon yleisten poissulkemisperiaatteiden lisäksi myös ne säännökset ja periaatteet, jotka käsittelevät turvapaikkamenettelyyn liittyen lasten erityisasemaa, oikeuksia ja suojelua kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisessa lainsäädännössä. Olennaisia ovat myös ne periaatteet, jotka liittyvät lapsen etuun, henkisiin kykyihin sekä hänen kykyynsä ymmärtää niitä tekoja, joita lasta on pyydetty tai määrätty tekemään (kohta 63).

Saatu selvitys

(21) Muutoksenhakija on darinkielinen shiialainen tadzikki ja kotoisin X:n maakunnan Y:n piirikunnasta. Lapsuudessaan hän on asunut Iranissa, josta hän isänsä siellä kuoltua on palannut äitinsä ja sisarustensa kanssa kotialueelle Afganistaniin. Koulua muutoksenhakija on käynyt yhden vuoden.

(22) Turvapaikkapuhutteluissaan muutoksenhakija on kertonut, että kotialueella toimi Talebaniin kuuluvia paikallisia ja myös pakistanilaisia ryhmiä, jotka huollattivat itseään paikallisella väestöllä sekä houkuttelivat ja painostivat kääntymään sunnalaisiksi ja liittymään joukkoonsa. Muutoksenhakija ei liittynyt talibaneihin, vaan pyrki heidän ahdistelunsa vuoksi ja palvellakseen maataan Afganistanin paikallispoliisin palvelukseen. Aluksi hän on toimittanut viranomaisille 3 — 4 kuukauden ajan tietoja talibanien toiminnasta alueella. Kesällä 2013 hän on saanut lyhyen aikaa kestäneen peruskoulutuksen paikallispoliisiksi.

(23) Muutoksenhakija on kertonut, että paikallispoliisissa hän on käskystä kahdesti osallistunut vangin pahoinpitelyyn. Pahoinpitely on toteutettu lyömällä vankia letkulla ja johdolla sekä uhkaamalla teleskooppipampulla, viimeksi mainitulla kuitenkaan lyömättä. Tarkoituksena on ollut saada vangilta tunnustus. Kahden kerran jälkeen muutoksenhakija ei ole enää osallistunut itse pahoinpitelyyn, mutta on saattanut vangittuja kuulusteltaviksi. Tätä on jatkunut lähes viikoittain niin kauan kuin hän on ollut paikallispoliisissa eli noin vuoden ajan. Kuljettaessaan vankeja hän on tiennyt, että heitä pahoinpideltäisiin. Kun heitä on kuljetettu takaisin selliinsä, pahoinpitelyn jäljet ovat näkyneet heistä.

(24) Muutoksenhakijan mukaan käskystä kieltäytyminen olisi johtanut siihen, että hänet olisi lähetetty taisteluun, josta hän ei olisi selvinnyt hengissä, tai hänet olisi erotettu paikallispoliisista, jolloin hän olisi joutunut talibanien armoille. Valitusvaiheessa on lisäksi esitetty, että kuria paikallispoliisissa on pidetty niin, että niskuroija on joutunut itse väkivallan kohteeksi. Muutoksenhakija oli työssään saanut myös kuulla, että omat ampuvat taisteluun lähetetyn niskuroijan.

(25) Muutoksenhakijalle on tehty oikeuslääketieteellinen iänmääritys. Sen tuloksen perusteella hänen syntymäajakseen on merkitty 31.12.1996.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(26) Maahanmuuttovirasto on muutoksenhakijan työn Afganistanin poliisissa ja ajantasaisen maatiedon huomioon ottaen katsonut, että muutoksenhakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun vainon kohteeksi.

(27) Muutoksenhakija on ollessaan 16 — 17-vuotias kuulunut Afganistanin paikallispoliisiin. Hän on kertonut poliisina ollessaan kahdesti osallistuneensa kiinniotetun pahoinpitelyyn, mutta sittemmin ei enää pahoinpitelyihin, vaan kiinniotettujen kuljettamiseen sellistä kuulusteltaviksi ja takaisin selliin. Muutoksenhakijan esittämiä pidätettyjen kuljettamiseen liittyviä seikkoja on pidettävä selvitettyinä.

(29) Asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa on siten kysymys siitä, onko muutoksenhakijan toimintaa, kun hän kuljetti kiinniotettuja kuulusteltaviksi, arvioitava poissulkemislauseketta sovellettaessa toisin kuin hänen osallistumistaan pahoinpitelyihin. Selvitettynä voidaan pitää sitä, että muutoksenhakija on tiennyt poliisin kuulusteluissa käyttämästä väkivallasta, kun hän on kuljettanut kiinniotettuja kuulusteluihin. Korkein hallinto-oikeus arvioi pahoinpitelyjen luonnetta törkeänä muuna kuin poliittisena rikoksena samalla tavalla kuin Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus. Näitä tekoja voidaan pitää YK:n tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisina tekoina sekä törkeinä muina kuin poliittisina rikoksina.

(30) Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat katsoneet, että toisin kuin pahoinpitelyjen osalta, kiinniotettujen kuljettamista koskevaan tehtäväänsä liittyen muutoksenhakijalla on ollut toisin toimimisen mahdollisuus. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan muutoksenhakijan on katsottava olleen tietoinen saamiensa määräysten oikeudenvastaisuudesta myös mainitun kuljetustehtävänsä osalta, häneen ei ole siihen liittyen kohdistunut välitöntä uhkaa eikä hän ole nostanut esiin määräysten oikeudenvastaisuutta, pyrkinyt toimimaan toisin tai eroamaan tehtävästään. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten mukaan muutoksenhakija on kuulusteltavia kuljettaessaan myötävaikuttanut törkeisiin muihin kuin poliittisiin rikoksiin, eikä hän tämän vuoksi ansaitse turvapaikkaa.

(31) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 87 §:n 2 momenttia eli poissulkemislausetta on poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti. Viranomaisen on kyettävä osoittamaan, että poissulkemislausekkeen soveltamisen edellytykset täyttyvät, eikä täyttymisestä saa jäädä epäilystä.

(32) Alaikäisyydestään huolimatta muutoksenhakija on ollut paikallispoliisin palveluksessa ollessaan ikänsä puolesta rikosoikeudellisesti vastuunalainen. Suomessa hänellä on ilmennyt mielenterveysongelmia. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus, että asiassa saadun selvityksen perusteella arvioituna muutoksenhakija on kotimaassaan poliisina toimiessaan ollut rikosoikeudellisesti vastuunalainen myös henkisen kypsyytensä ja terveydentilansa huomioon ottaen.

$111

(34) Koska poissulkemislauseketta poikkeussäännöksenä on sovellettava suppeasti ja soveltamisen edellytyksistä yksittäistapauksessa on oltava täysi varmuus, korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijalla ei ole ollut todellista, tietämykseensä ja voimavaroihinsa perustuvaa toisin toimimisen mahdollisuutta myöskään kiinniotettujen kuljetusta koskeneessa tehtävässään. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä mainittua poissulkemislauseketta ei näin ollen voida soveltaa häneen.

(35) Edellä esitettyyn nähden hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan antamista varten muutoksenhakijalle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Petri Leinonen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Kari Tornikosken äänestyslausunto:

A

Maahanmuuttovirasto

Itä-Suomen hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Muutoksenhakija

Maahanmuuttoviraston

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tommi Toijonen ja Aiman Mroueh, joka on myös esitellyt asian.

Ulkomaalaislain

Genevessä 28.7.1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin

Handbook on Procedures and Criteria for Determining Refugee Status under the 1951 Convention and the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, February 2019

Background Note on the Application of the Exclusion Clauses: Article 1F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4 September 2003

(Guidelines on International Protection No. 8: Child Asylum Claims under Articles 1(A)2 and 1(F) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 22 December 2009)