KHO:2023:69 – Statstjänsteman

Kriminalöverkostapel A som var gruppledare vid polisinrättningen hade som disciplinärt straff skiljts från tjänsteutövningen för en viss tid om tre månader. Frågan gällde i synnerhet om ifrågavarande påföljd var proportionerlig i förhållande till A:s förfarande.

I bedömningen av om påföljden var proportionerlig skulle förutom försummelserna också fästas uppmärksamhet vid de omständigheter som rådde då tjänsteuppgifterna åsidosatts och på vilket sätt arbetsgivaren tidigare hade fäst polismannens uppmärksamhet vid att utföra tjänsteåliggandena på ett sakenligt sätt.

På grund av A:s försumlighet hade vissa viktiga polisuppgifter blivit ogjorda eller försenats eller riskerat att försenas. Bakgrunden till detta var en tydlig brist i personalresurserna, vilken även A:s förmän varit medvetna om. Ingen hade tidigare ingripit i A:s tjänsteutövning genom en skriftlig varning eller på något annat sätt. A hade en lång och klanderfri karriär bakom sig. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att skiljande från tjänsteutövningen för viss tid i jämförelse med en skriftlig varning är en synnerligen sträng påföljd. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det disciplinära straffet var för strängt som påföljd i förhållande till A:s förfarande.

Omröstning (4 — 1) och föredragandens skiljaktiga mening.

Polisförvaltningslagen 15 i §

Polislagen 1 kap. 6 § 2 mom.

Statstjänstemannalagen 14 § 1 mom. och 24 §

Förvaltningslagen 6 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans och Juha Lavapuro. Föredragande Elina Ranz.

Poliisilaitoksella ryhmänjohtajana toiminut rikosylikonstaapeli A oli kurinpitorangaistuksena erotettu virantoimituksesta kolmen kuukauden määräajaksi. Asiassa oli erityisesti ratkaistavana, oliko kyseinen seuraamus ollut oikeassa suhteessa A:n menettelyyn nähden.

Seuraamuksen oikeasuhtaisuutta kokonaisharkinnalla arvioitaessa oli laiminlyöntien lisäksi kiinnitettävä huomiota muun ohella olosuhteisiin, joissa virkavelvollisuuksia oli rikottu, sekä siihen, millä tavoin työnantaja oli aiemmin kiinnittänyt poliisimiehen huomiota virkatehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

A:n laiminlyönneistä johtuen eräitä tärkeitä poliisin tehtäviä oli jäänyt hoitamatta tai ne olivat viivästyneet tai olleet vaarassa viivästyä. Tämän taustalla oli ollut selvää henkilöstöresurssien vajetta, josta myös A:n esimiehet olivat olleet tietoisia. A:n virkatoimintaan ei ollut aiemmin puututtu kirjallisella varoituksella tai muullakaan tavalla. Hänellä oli takanaan pitkä ja muutoin moitteeton virkaura. Korkein hallinto-oikeus totesi, että määräaikaista virantoimituksesta erottamista oli pidettävä kirjalliseen varoitukseen verrattuna hyvin ankarana seuraamuksena. Korkein hallinto-oikeus piti A:lle määrättyä kurinpitorangaistusta suhteettoman ankarana seuraamuksena hänen menettelyynsä nähden.

Äänestys (4 — 1) ja esittelijän eriävä mielipide.

Laki poliisin hallinnosta 15 i §

Poliisilaki 1 luku 6 § 2 momentti

Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti ja 24 §

Hallintolaki 6 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 21.3.2022 nro H1615/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 249,42 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian tausta

(1)

(2) Päätöksen perustelujen mukaan A toimii rikosylikonstaapelina ja ryhmänjohtajana poliisilaitoksen esikäsittely-yksikössä. Rikosylikonstaapelin tehtävässä hänellä on alipäällystöön kuuluvana virkamiehenä korostettu käyttäytymisvelvollisuus. Virkasähköpostin lukematta jättäminen kahdeksan kuukauden ajalta ja esimiehen antaman määräyksen noudattamatta jättäminen on vakavaa piittaamattomuutta, jonka oikeusvaikutuksia selvittää viime kädessä poliisirikoksiin nimetty syyttäjätutkinnanjohtaja. Menettely on ollut omiaan vaarantamaan asianosaisten oikeusturvaa ja työtoverien mahdollisuuksia hoitaa omia tehtäviään virkamieslain ja esitutkintalain edellyttämällä tavalla asianmukaisesti ja viivytyksettä. A ei ole myöskään noudattanut hänelle kuuluvissa jutuissa tutkinnanjohtajan laatimia tutkintasuunnitelmia ja esimiehen esitutkintaa koskevia ohjeita taikka keskustellut tutkinnanjohtajan kanssa suunnitelmien mahdollisista muutoksista.

(3) Poliisilaitos on samalla päätöksellä määrännyt A:n valtion virkamieslain 19 §:n nojalla terveydentilan toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin, joissa selvitetään hänen terveydellisiä edellytyksiään hoitaa jatkossa tehtäviään.

(4) Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen ja hoitoonohjaus (oikeastaan edellä mainittu terveydentilan selvittäminen) on katsottu kokonaisharkinnan perusteella riittäväksi työnantajan toimenpiteeksi, joka mahdollistaa jatkossa viranhoidon vaatiman työkyvyn ja käyttäytymisen seurannan.

(5)

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut poliisilaitoksen päätöksen kumoamista määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen osalta.

(6) Valituksen mukaan A:n johtaman ryhmän henkilöstöresurssipula on ollut erittäin suuri. Työmäärä on ollut valtava, ja vain kiireisimmät asiat on voitu hoitaa. Ryhmän vaikea tilanne on ollut myös A:n esimiehen tiedossa. Ryhmän tutkijat ovat olleet nuoria ja kokemattomia, ja ryhmässä on ollut paljon muutoksia. Korona-aikana A:n työaikaa ovat vieneet myös koko yksikköä koskevat asiat, koska hän on ollut usein arkityöpäivinä ainoa paikan päällä ollut yksikön esimies. Myös ryhmien sihteerien poistaminen on aiheuttanut huomattavan määrän uutta työtä. Esimerkiksi ryhmien sähköpostilaatikoiden käsittely oli vastuutettu aiemmin sihteereille. A on saattanut tehdä tehtävien priorisoinnissa virheitä, mutta hän ei ole laiminlyönyt tehtäviään tahallisesti.

(7) A:ta ei ole huomautettu tai varoitettu aiemmin mistään, vaan hän on palvellut nuhteettomasti ja ansiokkaasti poliisissa yli 32 vuotta, joista noin 20 vuotta esimiestehtävissä. A:n syyksi luettuja laiminlyöntejä ei ole mainittu Poliisihallituksen ohjeen POL-2017-12772 esimerkkiluettelossa poliisimiehen määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen perusteina. A:lle määrätty seuraamus ei siten vastaa vakiintunutta seuraamuskäytäntöä ja on yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Päätös on myös suhteellisuusperiaatteen vastainen.

(8)

on, suullisen käsittelyn järjestettyään, kumonnut poliisilaitoksen päätöksen siltä osin kuin siitä on valitettu hallinto-oikeuteen ja velvoittanut Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut esitetyn vaatimuksen mukaisesti 10 785,52 eurolla viivästyskorkoineen.

$115

(10) Koska hallinto-oikeus on kumonnut poliisilaitoksen päätöksen valituksenalaisilta osiltaan edellä mainituista syistä, se ei ole lausunut muista A:n esittämistä valitusperusteista.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(11)

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asianosaiset velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(13) Virantoimituksesta erottaminen kolmen kuukauden määräajaksi on ollut oikeassa suhteessa A:n menettelyyn, kun kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon kaikki virantoimituksesta erottamiseen johtaneet syyt, A:n asema rikosylikonstaapelina ja ryhmänjohtajana ja olosuhteet, joissa laiminlyönnit ovat tapahtuneet, sekä se, että muut virkamiehet ovat pystyneet vastaavissa olosuhteissa hoitamaan virkatehtävänsä asianmukaisesti.

(14)

on antanut vastineen, jossa hän on uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä ja vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen yhteensä 1 249,42 eurolla.

(15) Henkilöstön resurssipula poliisissa on rakenteellinen ongelma, mistä ei saa rangaista yksittäistä virkamiestä. A:n johtamalla ryhmällä ei ole ollut riittävästi henkilöresursseja, jotta se olisi voinut hoitaa sille ohjattuja tehtäviä moitteettomasti. Tämä on ollut A:n lähiesimiehen ja sitä kautta muun johdon tiedossa.

(16) A on toiminut 32 vuotta poliisina ja vuodesta 2002 lukien esimiestehtävissä. Hän on saanut vain positiivista palautetta työstään, eikä häntä ole aikaisemmin huomautettu tai varoitettu mistään asioista.

(17)

on antanut vastaselityksen, jossa se on vaatinut, että asianosaiset velvoitetaan vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(18) Asiassa on ratkaistavana, onko A:n määräaikaiselle virantoimituksesta erottamiselle ollut poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n 1 momentissa säädetyt perusteet. Erityisesti kysymys on siitä, onko A:n katsottava laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan ja onko määräaikainen virantoimituksesta erottaminen kolmen kuukauden ajaksi ollut siinä tapauksessa oikeasuhtainen seuraamus kyseisistä laiminlyönneistä.

Sovellettavat oikeusohjeet

(19)

15 i §:n 1 momentin mukaan poliisimiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei varoitusta ole pidettävä riittävänä. Palkanmaksu keskeytetään virantoimituksesta erottamisen ajaksi.

(20) Edellä mainittua säännöstä on aiemmin vastannut saman lain 15 a §, joka on otettu poliisin hallinnosta annettuun lakiin lain muutoksella 676/2006. Viimeksi mainittua lain muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 4/2006 vp) yleisperusteluissa on todettu, että tavoitteena on luoda menettely, joka mahdollistaisi kurinpitorangaistuksen käyttämisen yhden erityisen virkamiesryhmän osalta ottaen huomioon tarkoituksenmukaisuus- ja oikeusturvanäkökohdat. Poliisimies voitaisiin määräaikaisesti erottaa virantoimituksesta. Valtion tehtävien hoidolta edellytettävä luotettavuus, oikeusvarmuus ja tehokkuus asettavat erityisesti poliisihallinnossa poliisimiehen tehtäviä hoitavien henkilöiden viranhoidolle ja vapaa-ajan käyttäytymiselle erityisvaatimuksia. Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen toisi joustavuutta virkamiesoikeudellisten keinojen valikoimaan.

$11b

(22)

1 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan poliisin tehtävät on hoidettava tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava tärkeysjärjestykseen.

(23) Hallituksen esityksessä poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 224/2010 vp) on 1 luvun 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu, että tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että pykälä ei edelleenkään oikeuttaisi jättämään poliisille kuuluvia tehtäviä kokonaan hoitamatta, vaan ainoastaan asettamaan ne tarvittaessa tärkeysjärjestykseen. Poliisimies voi jättää suorittamatta hänelle kuuluvan tehtävän tai lopettaa sen suorittamisen kesken vain, jos on siihen erikseen oikeuttava säännös. Esimerkiksi 1 luvun 9 §:n 1 momentissa säädettäisiin toimenpiteestä luopumisen edellytyksistä. Esitutkinnan toimittamatta jättämisestä ja lopettamisesta säädettäisiin puolestaan esitutkintalain 3 luvun 9 §:ssä.

(24)

14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

(25) Saman lain 24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus.

(26)

6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Virkavelvollisuuksien laiminlyönti

(27) Rikosylikonstaapeli A on työskennellyt Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen keskitetyn esikäsittely-yksikön yhden esikäsittelyryhmän ryhmänjohtajana. Hänellä on yli 30 vuoden kokemus poliisitehtävistä ja noin 20 vuoden kokemus esimiestehtävistä.

(28) Rikosten esikäsittely-yksikössä esikäsitellään rikosilmoitukset. Asiat, joissa on suoritettava esitutkinta, siirretään yksiköstä tutkivaan yksikköön. Esikäsittely-yksikkö on poliisilaitoksen selvityksen mukaan perustettu helpottamaan rikostutkijoiden työtaakkaa.

(29) A:n esimies rikoskomisario B on päättänyt 3.11.2020 työnjohdollisena toimenpiteenä, että poliisilaitoksen kaikkien kolmen esikäsittelyryhmän virkasähköposteihin tehdään tarkistus mahdollisten lukemattomien sähköpostien varalta. Toimenpiteen taustalla olivat asiakkailta tulleet yhteydenotot, joiden mukaan A:ta ei ollut tavoitettu puhelimitse tai sähköpostitse.

(31) A on esittänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ettei virkasähköpostin lukeminen ole kuulunut yksinomaan hänen tehtäviinsä. Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kuultujen todistajien mukaan kahden muun esikäsittelyryhmän ryhmänjohtajat olivat delegoineet virkasähköpostin lukemisen muille ryhmän jäsenille. A ei ollut oman kertomuksensa mukaan menetellyt samalla tavalla. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että A on ryhmänjohtajana ollut vastuussa siitä, että virkasähköpostin lukeminen on laiminlyöty ja viestien edellyttämät jatkotoimenpiteet ovat tämän vuoksi jääneet tekemättä.

(32) Esimies on 5.11.2020 antanut A:lle työnjohtomääräyksen lukea virkasähköpostit ja ryhtyä niiden johdosta tarvittaviin toimenpiteisiin. A on esittänyt antaneensa työn alaiselleen vanhemmalle konstaapelille korkeintaan päivän tämän jälkeen. Kyseinen vanhempi konstaapeli on kuitenkin kertonut todistajana hallinto-oikeudessa, että A oli antanut sähköpostien lukemista koskevan määräyksen vasta marraskuun lopulla. Lukematta olleita sähköpostiviestejä on 27.11.2020 suoritetussa tarkastuksessa ollut edelleen 150. Korkein hallinto-oikeus katsoo näiden seikkojen osoittavan, ettei A ole viivytyksettä kohtuullisessa ajassa noudattanut hänelle annettua työnjohtomääräystä eikä muutoinkaan huolehtinut siitä, että jo tapahtunut laiminlyönti korjataan.

(33) A on lisäksi laiminlyönyt noudattaa tutkinnanjohtajan tutkintasuunnitelmia poliisilaitoksen päätöksestä 22.12.2020 lähemmin ilmenevien 19.6.2019 ilmoitetun törkeän varkauden, 20.6.2019 ilmoitetun liikenneturvallisuuden vaarantamisen, 5.8.2019 ilmoitetun pahoinpitelyn ja 14.11.2019 ilmoitetun liikenneturvallisuuden vaarantamisen osalta, koska hän on ryhtynyt tutkintasuunnitelmien ja tutkinnanjohtajan ohjeistuksen mukaisiin toimenpiteisiin vasta useiden kuukausien ja pisimmillään yli vuoden kuluttua. A on lisäksi jättänyt 3.9.2020 ilmoitetun laittomaan tuontitavaraan ryhtymisen osalta ilmoittamatta tutkintasuunnitelmasta poikkeamisesta tutkinnanjohtajalle.

(34) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A on edellä kuvatulla menettelyllään laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan.

Seuraamuksen oikeasuhtaisuus

(35) Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko A:lle kurinpitorangaistuksena määrätty virantoimituksesta erottaminen kolmen kuukauden määräajaksi ollut oikeassa suhteessa hänen menettelyynsä nähden. Tässä kokonaisharkinnalla tehtävässä arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota kurinpitorangaistuksen perusteena olevan toiminnan ja laiminlyöntien ohella myös esimerkiksi siihen, millaisissa olosuhteissa virkavelvollisuuksia on rikottu, sekä siihen, miten työnantaja on aiemmin kiinnittänyt virkamiehen huomiota virkatehtävien asianmukaiseen suorittamiseen.

(36) Määräaikaista virantoimituksesta erottamista koskevasta poliisin hallinnosta annetun lain säännöksestä ilmenee, että tätä kurinpitorangaistusta voidaan käyttää, jollei kirjallista varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena. Edellä kohdissa 20 ja 21 selostetuista lainvalmisteluasiakirjoista puolestaan ilmenee, että määräaikainen virantoimituksesta erottaminen on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä tilanteissa, joissa virkamiehen irtisanomisenkin saatettaisiin tilannetta oikeudellisesti arvioitaessa katsoa tulevan kysymykseen, mutta kokonaisarviossa irtisanomista voitaisiin kuitenkin pitää virkamiehen kannalta kohtuuttomana seuraamuksena.

(37) Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen on vaikutuksiltaan selvästi lievempi seuraamus kuin virkamiehen irtisanominen. Sitä on kuitenkin pidettävä kirjalliseen varoitukseen verrattuna hyvin ankarana seuraamuksena, kun otetaan huomion myös se, että palkanmaksu keskeytetään virantoimituksesta erottamisen ajaksi. Mitä pidemmäksi ajaksi virkamies erotetaan virantoimituksesta, sitä ankarammasta seuraamuksesta on luonnollisesti kysymys.

(38) Lainsäädännössä määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen edellytykseksi ei ole asetettu sitä, että työnantaja olisi jo aiemmin kiinnittänyt virkamiehen huomiota velvollisuuteen suorittaa virkatehtävät asianmukaisesti antamalla kirjallisen varoituksen taikka työnjohdollisilla huomautuksilla. Seuraamuksen oikeasuhtaisuutta koskevassa kokonaisharkinnassa merkitystä on kuitenkin myös sillä, onko työnantajalla ollut aiemmin tarvetta puuttua ja onko työnantaja aiemmin myös puuttunut virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaiseen toimintaan. (Ks. myös esimerkiksi KHO 2022:129, perustelujen kohta 126, jossa poliisimiehen määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen oikeasuhtaisuutta arvioitaessa huomiota kiinnitettiin työnantajan aiemmin samankaltaisesta toiminnasta antamiin kirjallisiin varoituksiin.)

(39) Poliisihallituksen ohjeessa virkamiesoikeudellisista toimenpiteistä poliisissa (POL-2017-12772) on seuraamuskäytäntöjä koskevassa jaksossa esimerkkeinä kirjallisen varoituksen käyttöön mainittu muun muassa työtehtävien hoitamatta jättäminen vaaditulla tasolla ohjauksesta ja huomautuksesta huolimatta, kun taas esimerkkeinä poliisimiehen määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen käyttöön on mainittu useampi rattijuopumus, huumausainerikkomus ja toistuva päihtyneenä oleminen työajalla.

(40) Edeltä kohdista 30 — 33 ilmenee, että A:n virkatehtävien laiminlyönnistä johtuen tärkeitä poliisin tehtäviä on jäänyt hoitamatta tai ne ovat viivästyneet tai olleet vaarassa viivästyä. Saadusta selvityksestä ilmenee kuitenkin myös, että A:n johtaman ryhmän virkatehtävien laiminlyönnin taustalla on ollut selvää henkilöstöresurssien vajetta. Myös A:n esimies on ollut tietoinen ryhmän työtilanteesta ja on keskustellut työmääristä ja työajan riittävyydestä A:n kanssa. A:n mahdollisuudet muulla tavoin vaikuttaa ryhmän työtehtävien ja resurssien väliseen epätasapainoon ovat olleet melko vähäiset. Laiminlyönneissä on tältä kannalta ollut osin kysymys ennemminkin epäonnistumisesta tehtävien priorisoinnissa kuin tarkoituksellisesta tehtävien laiminlyönnistä.

(41) A:lla on takanaan pitkä ja muutoin moitteeton virkaura. Asiassa ei ole tullut esille, että hänen virkatoimintaansa olisi aiemmin puututtu kirjallisella varoituksella tai että häntä olisi aiemmin edes huomautettu virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.

(42) Edellä mainittuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:lle määrättyä kurinpitorangaistusta on pidettävä suhteettoman ankarana seuraamuksena hänen menettelyynsä nähden. Poliisilaitos ei siten ole poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n 1 momentin perusteella voinut erottaa A:ta virantoimituksesta kolmen kuukauden määräajaksi.

Lopputulos

(43) Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

(44) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

(45) Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(46) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Itä-Uudenmaan poliisilaitos on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan A:n kohtuullisiksi arvioidut oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Elina Ranz.

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Janne Aerin äänestyslausunto:

Myönnän valitusluvan. Kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja muutan Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöstä siten, että määräaikainen virantoimituksesta erottaminen lyhenee yhteen kuukauteen (1. — 31.1.2021).

Perustelut

Pääasia

Arvioitaessa menettelyn moitittavuutta sen kannalta, onko A voitu erottaa määräajaksi virantoimituksesta, on merkitystä sillä, että A on toiminut yhden esikäsittely-yksikön esimiehenä. Hän on tässä tehtävässä jättänyt lukematta yksikön ryhmäsähköpostiin tulleet rikosasioiden tutkintaa koskevat viestit, mitä tehtävää hän ei ollut siirtänyt muille yksikössä toimiville henkilöille. Sähköpostien lukematta jättäminen ja niitä koskevien jatkotoimien laiminlyöminen on koskenut yksikön toiminnan kannalta keskeistä tehtävää eikä kyseisten rikosasioiden esikäsittely ole edennyt. A:n laiminlyönti ei ole yksittäinen tapaus tai huolimattomuudesta johtuva, vaan sähköposteja on jäänyt lukematta kahdeksan kuukauden ajalta, mitä on pidettävä erittäin pitkänä aikana, kun virastoissa sähköpostit pyritään lukemaan yleensä päiväkohtaisesti.

A:n laiminlyönneillä on ollut vaikutusta myös yksilöiden oikeusturvaan ja sen oikea-aikaiseen toteutumiseen. Menettely on ollut omiaan vaikuttamaan yleiseen luottamukseen poliisilaitoksen toimintaa kohtaan, mutta myös esimiesten ja kollegoiden luottamukseen, että A kykenee hoitamaan hänelle ryhmänjohtajana ja rikosylikonstaapelina kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä.

Arvioitaessa henkilöstövajeen merkitystä laiminlyönteihin, on otettava erityisesti huomioon se, että A on ollut ryhmänjohtajana vastuussa ryhmän tehtäväksi annettujen asioiden hoitamisesta. Hänen vastuullaan on ollut huolehtia siitä, että ryhmän virkasähköpostin lukeminen pysyy ajantasaisena. Kyse on ollut nimenomaan A:n omien virkatehtävien laiminlyönnistä, mikä ei voi suoranaisesti johtua siitä, että yksikössä on ollut tarvetta lisähenkilöstölle.

A:n mukaan hänen menettelystään ei ole aiheutunut viivästymistä lukuun ottamatta muuta vahinkoa kenellekään. Hän ei ole voinut kuitenkaan etukäteen arvioida sitä, millainen vahinko sähköpostien lukematta jättämisestä voi aiheutua. Virkatehtävien laiminlyönnistä aiheutumaton konkreettinen vahinko on teon olosuhteet huomioon ottaen enemmänkin sattumanvarainen tekijä, jolle ei voida antaa menettelyn moitittavuutta arvioitaessa lieventävää merkitystä

Edellä mainituilla perusteilla A:n menettelystä on aiheutunut vakavaa haittaa hänen johtamassaan yksikössä tapahtuneelle rikosasioiden esikäsittelylle ja siten myös niiden myöhemmälle esitutkinnalle. A:n menettelyssä erityistä piittaamattomuutta osoittaa se, ettei hän ole esimiehensä virkakäskyn johdosta ryhtynyt välittömästi tai edes kohtuullisen ajan kuluessa toimiin laiminlyöntinsä korjaamiseksi. Lisäksi on otettava huomioon A:n esimiesasema ja se, että kyse on ollut nimenomaan esitutkintaan liittyvistä tehtävistä.

Poliisilaitos on päätöksensä perusteella pitänyt mahdollisena, että A:n virkatehtävien laiminlyönnit ovat saattaneet osaltaan johtua terveydentilasta, mistä syystä se on pitänyt määräaikaista erottamista samalla annetun työkyvyn selvittämistä koskevan määräyksen kanssa riittävänä seuraamuksena. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että poliisilaitoksella olisi päätöstä tehdessään ollut tiedossaan sellaisia A:n terveydentilaan liittyviä seikkoja, joiden johdosta olisi ollut syytä arvioida, että A olisi ollut tosiasiallisesti työkyvytön tai sillä tavalla alentuneesti työkykyinen, että tällä olisi ollut merkittävää vaikutusta virkatehtävien hoitamiseen.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on ilmeistä, että A on esimiestehtävässä toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt niitä poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Varoituksen määrääminen ei ole ollut riittävä seuraamus ottaen huomioon tekojen toistuvuus ja kesto. Asiassa on tullut esille sellaisia A:n toimipaikan työolosuhteisiin liittyviä näkökohtia, jotka on otettava huomioon arvioitaessa määräaikaisen erottamisen pituutta. Tähän nähden katson, että A:lle määrättyä kolmen kuukauden määräaikaista erottamista ei ole pidettävä oikeasuhtaisena seuraamuksena. Lyhennän määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen yhteen kuukauteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä poliisilaitoksen valituksen olen A:n oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Asian esittelijän esittelijäneuvos Elina Ranzin esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Janne Aerin äänestyslausunto.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos

A

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pia Repo, Mika Paavilainen ja Hanna Välimaa, joka on myös esitellyt asian.

Poliisin hallinnosta annetun lain

Valtion virkamieslain

Hallintolain