KHO:2024:125 – Lotteri

Avgörandet gällde om Polisstyrelsen med stöd av 62 a § 1 mom. 2 punkten i lotterilagen hade kunnat förbjuda Eurosport att på den från Frankrike sända till Finland riktade kanalen Eurosport 1 (Finland) visa reklam för andra än av Veikkaus Oy anordnade penningspel. Högsta förvaltningsdomstolen hade särskilt att avgöra om det av AV- och AVMS-direktiven följer att den medlemsstats, där tv-sändningen emottas, myndighet inte i dylika fall med stöd av nationell lagstiftning kan förbjuda marknadsföring av penningspel.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att regleringen av audiovisuella kommersiella meddelanden gällande penningspel inte genom AV- och AVMS-direktiven har sammanjämkats. Därför, och eftersom det förbud Polisstyrelsen meddelat Eurosport inte hindrade återutsändning inom Finland av en tv-sändning från en annan medlemsstat, var nämnda direktiv inte ett hinder för förbud av den ifrågavarande marknadsföringen. Polisstyrelsens beslut var inte heller i strid med art. 56 FEUF om friheten att tillhandahålla tjänster eller EU-domstolens relaterade rättspraxis.

Lotterilagen 62 a § 1 mom. (1286/2016) 2 punkten och 2 mom. (677/2019)

Fördraget om Europeiska unionens funktionssätt art. 56.1

Europaparlamentets och rådets direktiv 2010/13/EU av den 10 mars 2010 om samordning av vissa bestämmelser som fastställs i medlemsstaternas lagar och andra författningar om tillhandahållande av audiovisuella medietjänster (direktiv om audiovisuella medietjänster)

Europaparlamentets och rådets direktiv (EU) 2018/1808 av den 14 mars 2018 om ändring av direktiv 2010/13/EU om samordning av vissa bestämmelser som fastställs i medlemsstaternas lagar och andra författningar om tillhandahållande av audiovisuella medietjänster (direktivet om audiovisuella medietjänster), mot bakgrund av ändrade marknadsförhållanden

EU-domstolens domar i de sammansatta målen C-34/95, C-35/95 och C-36/95, De Agostini och TV-shop, C-124/97, Läärä m.fl. och C-42/07, Liga Portuguesa de Futebol Profissional och Bwin International

EU-domstolens domar C-622/17, Baltic Media Alliance, i de sammansatta målen C-316/07, C-358/07 — C-360/07, C-409/07 och C-410/07, Stoss, i de sammansatta målen C‑447/08 ja C‑448/08, Sjöberg och Gerdin, C-176/11, HIT och HIT LARIX, C-3/17, Sporting Odds och C-695/21, Recreatieprojecten Zeeland BV m.fl.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Vesa-Pekka Nuotio, Jaakko Autio och Joni Heliskoski. Föredragande Anna Ahlberg.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko Poliisihallitus voinut arpajaislain 62 a §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla kieltää Eurosportia esittämästä Ranskasta lähetetyllä ja Suomeen suunnatulla Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla muita kuin Veikkaus Oy:n toimeenpanemia rahapelejä koskevia mainoksia. Erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavana oli, seuraako AV- ja AVMS-direktiivistä, ettei sen jäsenvaltion, jossa televisiolähetys vastaanotetaan, viranomainen voi kyseisen kaltaisissa tilanteissa kieltää rahapelien mainontaa kansallisen lainsäädännön nojalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rahapelejä koskevaa audiovisuaalista kaupallista viestintää koskevia sääntöjä ei ollut yhteensovitettu AV- ja AVMS- direktiiveillä. Tähän nähden ja kun Poliisihallituksen Eurosportille asettamalla kiellolla ei ollut estetty toisesta jäsenvaltiosta tulevan televisiolähetyksen edelleenlähetystä Suomen alueella, sanotut direktiivit eivät olleet esteenä kysymyksessä olevan mainonnan kieltämiselle. Poliisihallituksen päätös ei myöskään ollut palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan SEUT 56 artiklan ja sitä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastainen.

Arpajaislaki 62 a § 1 momentti (1286/2016) 2 kohta ja 2 momentti (677/2019)

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 56 artikla 1 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1808, annettu 14 päivänä marraskuuta 2018, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot yhdistetyissä asioissa C-34/95, C-35/95 ja C-36/95, De Agostini ja TV-shop, C-124/97, Läärä ym. ja C-42/07, Liga Portuguesa

de Futebol Profissional ja Bwin International

Unionin tuomioistuimen tuomiot C-622/17, Baltic Media Alliance, yhdistetyissä asioissa C-316/07, C-358/07 — C-360/07, C-409/07 ja C-410/07, Stoss, yhdistetyissä asioissa C‑447/08 ja C‑448/08, Sjöberg ja Gerdin, C-176/11, HIT ja HIT LARIX, C-3/17, Sporting Odds ja C-695/21, Recreatieprojecten Zeeland BV ja muut

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 19.4.2023 nro 2280/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

(1)

(jäljempänä myös Eurosport) on 5.1.2017 myönnetty ohjelmistotoimilupa televisiotoiminnan harjoittamiseen Suomessa. Eurosportin kanavien lähetystoiminta tapahtuu Ranskasta käsin.

(2)

on 16.9.2021 antamallaan päätöksellä kieltänyt Eurosportia markkinoimasta rahapelejä Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla. Kielto on koskenut Eurosport 1 -televisiokanavan Suomen lähetyksissä sisällöltään Suomeen tai Suomessa oleskeleville kuluttajille kohdistettua kaupallista mainossisältöä, jolla joko suoraan tai epäsuorasti markkinoidaan arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohdan vastaisesti rahapelejä Suomessa. Kielto on ollut voimassa kolmen kuukauden ajan. Kiellon tehosteeksi Poliisihallitus on asettanut 800 000 euron uhkasakon.

(3) Poliisihallituksen päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla esiintyy säännöllisesti ja runsaasti rahapelien markkinointia. Mainoksissa on esiintynyt muun ohella SpeedyBet, Mobilebet, AhtiGames, ComeOn!, SpeedyCasino, Nopeampi.com, Rizk, Kolikkopelit.com, Ninja Casino, Casinohuone, Suomikasino, Mr Green, Thrills Casino, LeoVegas, SpeedyCasino, NordicBet, Betsson, Galaksino, Casumo, Pikakasino, Otto Kasino, Gogo Casino ja Casinoeuro -rahapelibrändien markkinointia.

(4) Arpajaislain 14 b §:n mukaan Veikkaus Oy saa markkinoida rahapelejä ja yhtiötä, jos markkinointi ei edistä taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja aiheuttavaa pelaamista ja jos markkinoinnilla ohjataan rahapelikysyntää arpajaislain nojalla harjoitettavaan rahapelitoimintaan.

(5) Suomen valtion rahapelijärjestelmä perustuu lakisääteiseen yksinoikeusjärjestelmään. Rahapelimonopolilla pyritään muun muassa rahapeleihin kytkeytyvien haittojen ehkäisyyn. Rajat ylittävästä arpajaislain vastaisesta ulkomaisten rahapelien markkinoinnista aiheutuu erityisesti haittaa tavoitteelle kanavoida rahapeleihin kohdistuvaa kysyntää valvottuun, korkean kuluttajansuojan piirissä olevaan kotimaiseen rahapelitarjontaan. Suomessa oleskelevien kuluttajien suojelemiseksi on tärkeää, ettei Eurosportin Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla esitetä rahapelien markkinointia.

(6) Päätöksen mukaan kieltopäätöstä tulee käsitellä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä mainittuihin, yleiseen etuun liittyviin pakottaviin syihin perustuvana tarpeellisena toimena, koska Suomessa rahapelihaittojen ehkäisy on rahapelipolitiikan keskeisin tavoite. Poliisihallitus on katsonut valvontatoimiensa olevan EU-oikeuden suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oikeasuhtaisia ottaen huomioon yleisen edun mukaiset pakottavat syyt sekä Suomen arpajaislain keskeiset tavoitteet. Lisäksi Poliisihallitus on katsonut sen valvontatoimien olevan syrjimättömiä ottaen huomioon, että arpajaislain mukainen rahapelien toimeenpanokielto koskee kaikkia arpajaislain vastaisia toimijoita niiden sijoittautumispaikasta huolimatta. Poliisihallitus on katsonut, että sen arpajaislain nojalla asettamat rajoitukset sellaiselle rahapelimarkkinoinnille, joka kohdistuu Suomeen ja Suomessa oleskeleviin kuluttajiin, perustuvat EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä hyväksyttyihin pakottaviin syihin.

(7) Päätöksen mukaan marraskuussa 2018 hyväksytyn audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (jäljempänä

) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808 (jäljempänä

) johdanto-osan 10. perustelukappaleessa on selkiytetty mahdollisuutta puuttua rahapelien markkinointiin kansallisen lainsäädännön nojalla. Edellä mainitussa kappaleessa on selvennetty, että rahapelimainontaa ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa direktiivillä. AV-direktiivi ei siten vaikuta jäsenvaltion toimivaltaan päättää kansallisesta lähestymistavasta rahapelimainontaan, jos toimenpiteet ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia tavoiteltuun päämäärään nähden sekä välttämättömiä. Rahapelitoiminta ei kuulu direktiivillä koordinoituihin aloihin, eikä direktiivin 4 artiklassa säädettyjä menettelyjä sovelleta rahapelitoimintaan. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan direktiivi ja EU:n primäärioikeus eivät muodosta estettä sille, että Poliisihallitus voi tehdä yksittäisiä valvonta-asioita koskien päätöksensä voimassa olevan kansallisen sääntelyn mukaisesti.

(8) Poliisihallitus on katsonut, että Eurosportin Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla rikotaan arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä rahapelien markkinoinnin kieltoa.

(9)

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Poliisihallituksen päätöksen Eurosportin valituksesta. Hallinto-oikeus on hylännyt Eurosportin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

(10) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa esittänyt muun ohella, että kansallista lainsäädäntöä on tulkittava AV-direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. AV-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdasta ilmenevän määritelmän perusteella direktiivi kattaa lähtökohtaisesti kaiken audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän. Audiovisuaalista rahapelimainontaa ei ole AV-direktiivin artikloissa rajattu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. AV-direktiivin johdanto-osan 22. kappaleessa on nimenomaisesti todettu, että vedonlyöntiin tai rahapeleihin kohdistuvaa yleisradiotoimintaa ei ole jätettävä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja AVMS-direktiivin johdanto-osan 30. kappaleessa on erikseen mainittu tavoitteena alaikäisten tehokas suojelu altistumiselta audiovisuaaliselle rahapelimainonnalle.

$14f

(12) Hallinto-oikeus on todennut, että AV-direktiivin mukaan audiovisuaalisella mediapalvelulla tarkoitetaan muun muassa audiovisuaalista kaupallista viestintää, joka puolestaan sisältää muun muassa televisiomainonnan. Televisiomainonta on näin ollen osa lähetystä. Viestintäpalvelulaissa ei ole tältä osin säädetty toisin. Audiovisuaalisen rahapelimainonnan kieltäminen on merkinnyt televisiolähetyksen kieltämistä.

(13) AV-direktiivin johdanto-osan perustelukappaleissa on korostettu direktiivin 2 ja 3 artiklaan sisältyviä alkuperämaan periaatetta ja sitä, että lähetykseen ei tule kohdentaa lähettävän valtion lainsäädäntöön perustuvan valvonnan lisäksi vastaanottavan valtion valvontaa muutoin kuin poikkeustapauksissa, erityisin edellytyksin ja tällöinkin vain väliaikaisesti. Vastaavasti myös AV-direktiiviä ja sitä edeltänyttä televisiodirektiiviä koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että vaikka jäsenvaltiolla on oikeus soveltaa lähetystoiminnan harjoittajien sen alueella harjoittamaan toimintaan yleisesti esimerkiksi kuluttajansuojan alalla sovellettuja sääntöjä, ei näillä säännöillä voida rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta tulevien televisiolähetysten varsinaista edelleen lähettämistä eikä ottaa käyttöön toista televisiolähetysten valvontamekanismia sen valvonnan lisäksi, joka lähettäjäjäsenvaltion on toteutettava.

(14) Vaikka jäsenvaltiot voivat sinänsä tietyin edellytyksin ryhtyä toimenpiteisiin rahapelimainonnan suhteen kuluttajansuojasäännöstensä noudattamisen varmistamiseksi, ne eivät kuitenkaan saa muutoin kuin AV-direktiivissä säädetyissä tilanteissa ryhtyä toimenpiteisiin, joilla estetään toisesta jäsenvaltiosta tulevan televisiolähetyksen edelleen lähettäminen niiden alueella.

(15) Tilapäisestä poikkeamisesta televisiolähetysten vastaanottamisen ja edelleen lähettämisen vapaudesta ja poikkeamisen edellytyksistä on säädetty AV-direktiivin 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa, jotka on implementoitu kansalliseen lainsäädäntöön viestintäpalvelulain 339 §:ssä. Viestintäpalvelulain 339 §:n mukaan toimivalta Suomen ulkopuolelta tulevan televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen tilapäiseen keskeyttämiseen pykälässä säädetyillä perusteilla, joista ei nyt ole kysymys, on valtioneuvostolla, ja televisiotoiminnan harjoittajan ollessa sijoittautunut johonkin ETA-valtioon on noudatettava AV-direktiivin 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä. Lisäksi AV-direktiivin 4 artiklassa säädetään menettelystä, jota noudattamalla jäsenvaltio voi pyrkiä vaikuttamaan toisen jäsenvaltion alueelta lähetettävän televisiolähetyksen sisältöön. Audiovisuaalisen rahapelimainonnan rajoittaminen ei kuitenkaan ole perustunut AV-direktiivin 4 artiklaan vaan kansallisen arpajaislain 62 a §:ään.

(16) Hallinto-oikeus on katsonut, että Poliisihallitus on kieltäessään valituksenalaisella päätöksellään toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta Eurosportia esittämästä lähetyksissään rahapelimainoksia rajoittanut AV-direktiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisesti toisesta jäsenvaltiosta lähetettävän televisiolähetyksen edelleen lähettämistä Suomessa ja ottanut käyttöön toisen televisiolähetysten valvontamekanismin sen valvonnan lisäksi, joka lähettäjävaltion on toteutettava.

(17) Hallinto-oikeus on todennut, että Poliisihallitus ei ole viestintäpalvelulain nojalla toimivaltainen viranomainen keskeyttämään Suomen ulkopuolelta tulevaa televisiolähetystä. Valituksenalaista päätöstä ei ole tehty viestintäpalvelulain vaan arpajaislain nojalla. Arpajaislain nojalla Poliisihallitus ei puolestaan ole voinut kieltää Eurosportin Suomen ulkopuolelta tulevien televisiolähetysten edelleen lähettämistä. Valituksenalainen päätös on näin ollen kumottava.

(18) Kumotessaan Poliisihallituksen päätöksen edellä mainitulla tavoin AV-direktiiviin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisena, hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa Eurosportin valituksessaan hallinto-oikeudessa esittämiin muihin valitusperusteisiin.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(19)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Poliisihallituksen päätös saatetaan voimaan. Poliisihallitus on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta myös harkitsemaan ennakkoratkaisupyynnön tekemistä Euroopan unionin tuomioistuimelle.

(20)

on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä

(21) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

(22) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että asiassa esille tullut unionin oikeuden tulkintaa koskeva kysymys on vailla merkitystä tai että unionin tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa unionin oikeuden säännöstä tai määräystä taikka että se, miten unionin oikeutta on tulkittava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä.

(23) Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen jäljempänä tässä päätöksessä mainittu oikeuskäytäntö ja sen soveltamismahdollisuus kysymyksessä olevaan asiaan sekä ne perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön tekeminen olisi tarpeen. Tätä koskeva vaatimus on siten hylättävä.

2. Rahapelien markkinointi

2.1. Kysymyksenasettelu

(24) Asiassa on ratkaistavana, onko Poliisihallitus voinut arpajaislain 62 a §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla kieltää Eurosportia esittämästä sen Suomeen suunnatulla Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla muita kuin Veikkaus Oy:n toimeenpanemia rahapelejä koskevia mainoksia.

2.2. Osapuolten kannat

(26)

mukaan AVMS-direktiivin johdanto-osan 10. perustelukappaleesta ilmenee, että rahapelimainontaa ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa direktiivillä. Direktiivi ei siten vaikuta jäsenvaltion toimivaltaan päättää kansallisesta lähestymistavasta rahapelimainontaan, jos toimenpiteet ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia tavoiteltuun päämäärään nähden sekä välttämättömiä. Rahapelitoiminta ei kuulu AV-direktiivillä koordinoituihin aloihin, eikä direktiivin 4 artiklassa säädettyjä menettelyjä sovelleta rahapelitoimintaan. Näin ollen Poliisihallitus ei ole ottanut käyttöön toista televisiolähetysten valvontamekanismia sen valvonnan lisäksi, joka lähettäjävaltion on toteutettava.

(27) Kieltopäätöksen tarkoituksena ei ole estää toisesta jäsenvaltiosta lähetettävän televisiolähetyksen edelleen lähettämistä. Rahapelien markkinointia koskeva kielto kohdistuu ainoastaan mainoskatkoilla esiintyvään sisältöön. Mainokset ja teleostolähetykset keskeyttävät varsinaisen ohjelman, eikä mainoskatkolla esiintyvään markkinointiin kohdistuvassa kiellossa siten ole kysymys kiellosta lähettää uudelleen toisesta jäsenvaltiosta lähetettävää televisiolähetystä.

(28)

mukaan kukin jäsenvaltio valvoo ja varmistaa, että kaikki audiovisuaaliset mediapalvelut, joita sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat mediapalvelun tarjoajat lähettävät, ovat sen oikeusjärjestyksen sääntöjen mukaiset. Vastaanottamisen ja edelleen lähettämisen vapaudesta seuraa, että vastaanottava jäsenvaltio ei saa harjoittaa toisen jäsenvaltion audiovisuaalisten mediapalvelujen toissijaista valvontaa.

(29) AVMS-direktiivin johdanto-osan 10. perustelukappaleessa ei todeta, ettei rahapelien mainonta kuuluisi AV-direktiivillä yhteensovitettuihin aloihin. Kaikki audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, mukaan lukien rahapelien mainonta, on yhteensovitettu AV-direktiivillä. Kaupallinen viestintä, mukaan lukien televisiomainonta, on osa audiovisuaalisia mediapalveluja, joiden edelleen lähettämisen rajoittaminen on kokonaisuudessaan kiellettyä. Poliisihallituksen asettama kielto rajoittaa audiovisuaalisten mediapalvelujen edelleen lähettämistä EU-oikeuden vastaisesti, vaikka kielto kohdistuu ainoastaan mainontaan.

2.3. Sovellettavat oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö

2.3.1. Asiassa merkityksellisiä säännöksiä

(30)

2 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan arpajaisilla toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton.

(31) Arpajaislain 11 §:n mukaan Veikkaus Oy:llä on yksinoikeus rahapelien toimeenpanemiseen.

(32) Arpajaislain 14 b §:n 1 momentin (1286/2016) mukaan Veikkaus Oy saa markkinoida rahapelejä ja yhtiötä, jos markkinointi ei edistä taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja aiheuttavaa pelaamista ja jos markkinoinnilla ohjataan rahapelikysyntää tämän lain nojalla harjoitettavaan rahapelitoimintaan. Markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin. Markkinoinnissa ei saa kuvata runsasta pelaamista myönteisesti eikä pelaamattomuutta tai kohtuullista pelaamista kielteisesti. Rahapelien markkinointi on kielletty sellaisessa televisio- ja radiotoiminnassa, kuvaohjelman elokuvateatterissa tapahtuvassa julkisessa esittämisessä ja julkaisutoiminnassa, joka on suunnattu alaikäisille.

(33) Saman pykälän 3 momentin (1286/2016) mukaan Poliisihallituksen tehtävänä on valvoa, että rahapelien markkinoinnissa noudatetaan tämän lain ja kuluttajansuojalain (38/1978) säännöksiä. Veikkaus Oy:n on annettava vuosittain sisäministeriölle ja Poliisihallitukselle selvitys rahapelien markkinoinnista.

(34) Arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyä on arpojen myyminen tai välittäminen ilman mainitussa laissa edellytettyä lupaa toimeenpantuihin arpajaisiin ja muun kuin Veikkaus Oy:n toimeenpanemaan rahapeliin sekä tällaisten arpajaisten markkinointi.

(35) Arpajaislain 62 a §:n 1 momentin (1286/2016) 2 kohdan mukaan Poliisihallitus voi kieltää rahapelin toimeenpanon, jos rahapelin toimeenpanossa rikotaan 62 §:n 1 — 4 momentissa säädettyä kieltoa.

(36) Saman pykälän 2 momentin (677/2019) mukaan kielto voidaan kohdistaa rahapelin toimeenpanijaan sekä sellaiseen elinkeinonharjoittajaan tai yhteisöön, joka välittää rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja maksuja, luovuttaa tilan raha-automaattien käytettävänä pitämiseen tai markkinoi rahapelejä.

(37) Arpajaislain 62 c §:n (661/2010) 1 momentin mukaan Poliisihallitus voi asettaa 62 a tai 62 b §:ssä tarkoitetun kiellon tehosteeksi uhkasakon.

(38)

339 §:n (1207/2020) 1 momentin mukaan Valtioneuvosto voi määrätä enintään kuukauden ajaksi keskeytettäväksi Suomen ulkopuolelta tulevan televisio-ohjelmiston ja tilausohjelmapalvelun ohjelmiston edelleen lähettämisen, jos ohjelmistossa ilmeisellä tavalla toistuvasti:

1) syyllistytään rikoslain 11 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai 10 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan;

2) törkeästi rikotaan kuvaohjelmalain 6 §:n säännöksiä;

3) syyllistytään rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa rangaistavaksi säädettyyn terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn julkiseen kehottamiseen rikokseen.

(39)

(jäljempänä

) 56 artiklan 1 kohdan mukaan jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun jäsenvaltioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa.

(40) Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (jäljempänä

, sellaisena kuin se on muutettuna AVMS-direktiivillä) johdanto-osan 22. perustelukappaleen mukaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä myös tietyn rahallisen panoksen käsittävät pelit kuten arpajaiset, vedonlyönnit ja muu rahapelitoiminta, online-pelit ja hakukoneet, mutta ei vedonlyöntiin tai rahapeleihin kohdistuva yleisradiotoiminta.

(41) Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808 (

$15b

(42) AVMS-direktiivin johdanto-osan 30. perustelukappaleen mukaan on tärkeää suojella tehokkaasti alaikäisiä altistumiselta rahapelejä koskevalle audiovisuaaliselle kaupalliselle viestinnälle. Tässä yhteydessä unionin ja kansallisella tasolla on useita itse- tai yhteissääntelyyn perustuvia järjestelmiä vastuullisen rahapelien pelaamisen edistämiseksi, myös audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä.

(43) AV-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan ’audiovisuaalisella mediapalvelulla’

i) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 ja 57 artiklassa määriteltyä palvelua, kun palvelun tai siitä erotettavissa olevan osan pääasiallisena tarkoituksena on tarjota yleisölle ohjelmia mediapalvelun tarjoajan toimituksellisella vastuulla tiedonvälitys-, viihdytys- tai valistustarkoituksessa direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen sähköisten viestintäverkkojen avulla; tällaiset audiovisuaaliset mediapalvelut ovat joko tämän kohdan e alakohdassa määriteltyjä televisiolähetyksiä tai tämän kohdan g alakohdassa määriteltyjä tilattavia audiovisuaalisia mediapalveluja;

ii) audiovisuaalista kaupallista viestintää;.

(44) Saman kohdan b alakohdan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan ’ohjelmalla’ ääntä sisältävää tai ääntä sisältämätöntä liikkuvien kuvien sarjaa, joka muodostaa pituudestaan riippumatta yhden yksittäisen osan mediapalvelun tarjoajan laatimassa ohjelma-aikataulussa tai ohjelmaluettelossa, mukaan lukien pitkät elokuvat, videoleikkeet, urheilutapahtumat, tilannekomediat, dokumenttiohjelmat, lastenohjelmat ja draamaohjelmat;.

(45) Saman kohdan e alakohdan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan ’televisiolähetystoiminnalla’ tai ’televisiolähetyksellä’ (lineaarinen audiovisuaalinen mediapalvelu) audiovisuaalista mediapalvelua, jonka mediapalvelun tarjoaja tarjoaa ohjelmien seuraamiseksi reaaliajassa tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti.

(46) Saman kohdan h alakohdan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan ’audiovisuaalisella kaupallisella viestinnällä’ äänen kanssa tai ilman ääntä lähetettävää kuvaa, jonka tarkoituksena on suoraan tai epäsuorasti edistää taloudellista toimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tavaroiden tai palvelujen myyntiä taikka kyseisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön julkista kuvaa. Tällaista kuvaa lähetetään ohjelman yhteydessä tai se sisällytetään ohjelmaan maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan tai omiin myynninedistämistarkoituksiin. Audiovisuaalinen kaupallinen viestintä sisältää muun muassa televisiomainonnan, sponsoroinnin, teleostoslähetykset ja tuotesijoittelun.

(47) Saman kohdan i alakohdan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan ’televisiomainonnalla’ kaikenlaista kauppaan, liike-elämään tai ammattitoimintaan liittyvää ilmoitusta, jonka julkinen tai yksityinen yritys taikka luonnollinen henkilö lähettää joko maksua tai muuta vastiketta vastaan tai omiin myynninedistämistarkoituksiinsa edistääkseen tavaroiden tai palvelujen, mukaan lukien kiinteä omaisuus, oikeudet ja sitoumukset, toimittamista maksua vastaan.

(48) AV-direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikki sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvien mediapalvelun tarjoajien lähettämät audiovisuaaliset mediapalvelut ovat sen oikeusjärjestyksen sääntöjen mukaiset, jota sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa yleisölle tarkoitettuihin audiovisuaalisiin mediapalveluihin.

(49) AV-direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava alueellaan vapaus vastaanottaa audiovisuaalisia mediapalveluja muista jäsenvaltioista, eivätkä ne saa rajoittaa niiden edelleen lähettämistä alueellaan perustein, jotka liittyvät tällä direktiivillä yhteensovitettaviin aloihin.

(50) AV-direktiivin 20 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoitettaessa televisiomainoksia tai teleostoslähetyksiä ohjelmien keskelle ohjelmien eheys ei kärsi ohjelman luonnolliset tauot sekä ohjelman kesto ja luonne huomioon ottaen, eikä oikeuksien haltijoiden oikeuksia loukata.

(51) AV-direktiivin 20 artiklan 2 kohdan mukaan televisiota varten tehtyjen elokuvien, lukuun ottamatta sarjoja, sarjafilmejä ja dokumenttiohjelmia, elokuvateosten ja uutisohjelmien lähetyksen saa keskeyttää televisiomainoksilla, teleostoslähetyksillä tai molemmilla kerran kutakin aikataulun mukaista vähintään 30 minuutin jaksoa kohti. Lastenohjelmien lähetyksen saa keskeyttää televisiomainoksilla kerran kutakin aikataulun mukaista vähintään 30 minuutin jaksoa kohti edellyttäen, että ohjelman aikataulun mukainen kesto on pitempi kuin 30 minuuttia. Teleostoslähetysten välittäminen on kielletty lastenohjelmien aikana. Uskonnollisten tilaisuuksien lähetyksiin ei saa sijoittaa televisiomainoksia eikä teleostoslähetyksiä.

2.3.2. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

2.3.2.1. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva oikeuskäytäntö

(52) Televisio-ohjelmien lähetystoiminnan vapauden varmistamiseksi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (jäljempänä

) 2 artiklassa säädetään, että kaikissa yhteisöstä peräisin olevissa ja siellä vastaanotettaviksi tarkoitetuissa lähetyksissä, ja erityisesti toisessa jäsenvaltiossa vastaanotettaviksi tarkoitetuissa lähetyksissä, on noudatettava lähetysten alkuperämaan niitä säännöksiä, joita sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa yleisölle tarkoitettuihin lähetyksiin, sekä tämän direktiivin säännöksiä. Vastaavasti jäsenvaltioiden on taattava vapaus vastaanottaa televisiolähetyksiä toisista jäsenvaltioista, eivätkä ne saa rajoittaa niiden lähettämistä alueelleen perustein, jotka kuuluvat tässä direktiivissä yhteensovitettuihin aloihin, tämän estämättä direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille annettua toimintamahdollisuutta (27 kohta).

(53) Direktiiviä sovelletaan myös televisiomainonnan sisältöön. Sen 12 artiklassa säädetään, että televisiomainonta ei saa loukata ihmisarvoa, sisältää minkäänlaista rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen perustuvaa syrjintää, loukata uskonnollista tai poliittista vakaumusta, suosia terveyttä tai turvallisuutta vahingoittavaa toimintaa tai suosia ympäristönsuojelun vastaista toimintaa. Direktiivin 13 ja 14 artiklassa säädetään ehdottomasta televisiomainontakiellosta, joka koskee savukkeita ja muita tupakkatuotteita sekä sellaisia lääketuotteita ja lääkehoitoja, jotka ovat saatavissa vain lääkärin määräyksestä siinä jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan televisiolähetystoiminnan harjoittaja kuuluu. Direktiivin 15 artiklassa säädetään joitakin rajoituksia televisiomainonnalle, joka koskee alkoholijuomia. Direktiivin 16 artiklassa taas säädetään useista periaatteista, jotka koskevat erityisesti alaikäisten suojelua, jota koskee myös V luku ja sen 22 artikla (31 kohta).

(54) Direktiivillä toteutetaan televisiolähetystoiminnan ja televisio-ohjelmien jakelun osalta televisiomainontaa ja sponsorointia koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittaminen, joka on kuitenkin ainoastaan osittaista (32 kohta).

(55) Direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on taattava vapaus vastaanottaa televisiolähetyksiä toisista jäsenvaltioista, eivätkä ne saa rajoittaa niiden lähettämistä alueelleen perustein, jotka koskevat televisiomainontaa ja sponsorointia, mutta direktiivin vaikutuksena ei kuitenkaan ole sulkea täysin ja automaattisesti pois sitä, että sovelletaan muita oikeussääntöjä kuin niitä, jotka koskevat erityisesti ohjelmien lähetystä ja jakelua (33 kohta).

(56) Ei siis ole lähtökohtaisesti direktiivin vastaista soveltaa kansallista lainsäädäntöä, jonka yleinen tavoite on kuluttajansuoja, mutta jolla ei oteta käyttöön toista televisiolähetysten valvontamekanismia sen valvonnan lisäksi, joka lähettäjävaltion on toteutettava. Direktiivillä kiellettynä rajoituksena ei voida pitää sitä, että jäsenvaltio soveltaa muista jäsenvaltioista lähetettyihin televisio-ohjelmiin kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa käsiteltävän kaltaista lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on kuluttajansuoja ja jossa tätä varten säädetään kielloista ja velvoitteista, joita mainostajien on taloudellisten seuraamusten uhalla noudatettava (34 kohta).

(57) Direktiivillä ei estetä sitä, että jäsenvaltio ryhtyy kuluttajien suojaa harhaanjohtavalta mainonnalta koskevan yleisen lainsäädännön mukaisesti toimenpiteisiin mainostajaa vastaan toisesta jäsenvaltiosta lähetetyn televisiomainoksen takia, jos näillä toimenpiteillä ei estetä varsinaista televisio-ohjelmien lähettämistä sen alueelle kyseisestä toisesta jäsenvaltiosta (38 kohta).

(58) Kansallinen toimenpide, jolla yleisesti pyritään yleiseen järjestykseen perustuvaan tavoitteeseen ja jolla säännellään järjestelyjä, jotka koskevat televisiokanavan jakelua kuluttajille vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ei ole tällainen rajoitus siltä osin kuin tällaiset järjestelyt eivät estä mainitun kanavan varsinaista edelleenlähettämistä. Tällaisella toimenpiteellä ei näet oteta käyttöön toista kyseessä olevan kanavan lähetyksen valvontamekanismia sen valvonnan lisäksi, joka lähettäjäjäsenvaltion on toteutettava (77 kohta).

2.3.2.2. Rahapelejä koskeva oikeuskäytäntö

(59) Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä

) määräykset eivät ole esteenä sellaiselle Suomen lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa yhdelle ainoalle julkiselle toimielimelle annetaan raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen yksinoikeuksia, kun huomioon otetaan ne yleisen edun mukaiset päämäärät, joiden vuoksi tätä lainsäädäntöä on pidettävä perusteltuna (43 kohta).

(60) Rahapelejä koskeva lainsäädäntö kuuluu alueisiin, joilla on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä moraalisten, uskonnollisten ja kulttuuristen näkökohtien osalta. Koska alaa ei ole yhdenmukaistettu yhteisössä, jokaisen jäsenvaltion on arvioitava näillä alueilla omien arvoarvostelmiensa mukaisesti, mitä vaatimuksia on asetettava kyseisten intressien suojaamiseksi (57 kohta).

(61) Jos toimenpide on niin rajoittava kuin monopoli, sen käyttöönottoon — joka voi olla perusteltua ainoastaan kuluttajansuojan erityisen korkean tason takaamiseksi — on liityttävä sellaisten oikeussääntöjen antaminen, joilla voidaan taata, että kyseisen monopolin haltija kykenee tosiasiallisesti tavoittelemaan johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti haluttua päämäärää siihen määrällisesti oikein mitoitetulla ja laadullisesti sitä varten muokatulla tarjonnalla, jota viranomaiset valvovat tiukasti (kohta 83).

(62) EY 49 artiklaa on tulkittava niin, ettei sen kanssa ole ristiriidassa pääasioissa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion säännöstö, jossa kielletään mainostamasta mainitussa valtiossa asuville henkilöille yksityisten talouden toimijoiden muissa jäsenvaltioissa ansaintatarkoituksessa järjestämiä onnenpelejä (46 kohta).

(63) SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, ettei sen vastainen ole jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden pelikasinoiden mainonta tässä jäsenvaltiossa sallitaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että pelaajien suojelua koskevissa tämän toisen jäsenvaltion lain säännöksissä annetaan olennaisilta osin samantasoiset takeet kuin vastaavissa ensimmäisen jäsenvaltion lain säännöksissä (36 kohta).

(64) Vaikka unionin tuomioistuin on todennut, ettei SEUT 56 artikla ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään toimijoita, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin, joissa ne tarjoavat laillisesti onnenpelejä internetissä, tarjoamasta vastaavia palveluja asianomaisen jäsenvaltion alueella, on muistutettava, että kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa tutkitulla kansallisella lainsäädännöllä otettiin käyttöön onnenpelimonopoli, jossa valtion tehokkaasti valvomalle elimelle annettiin yksinoikeudet harjoittaa onnenpelitoimintaa (36 kohta).

(65) On ilmeistä, että rajoitus, jolla mahdollisuus mainostamiseen kyseessä olevassa jäsenvaltiossa varataan ainoastaan sen alueella sijaitseville onnenpelilaitoksille, joilla on toimintaansa varten toimilupa, ylittää sen, mitä voidaan pitää oikeasuhteisena, koska Belgian hallituksen ilmoittamien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävissä vähemmän rajoittavia keinoja, kuten se, että toisessa jäsenvaltiossa sijaitseville onnenpelilaitoksille sallittaisiin mainostaminen sillä ehdolla, että tämän toisen jäsenvaltion lain säännöksissä, joiden noudattamista siellä myös valvotaan, annetaan olennaisilta osin samantasoiset takeet kuin asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevissa vastaavissa lain säännöksissä (28 kohta).

2.4. Oikeudellinen arviointi

2.4.1. AV- ja AVMS-direktiivit

(66) Asiassa on ensin arvioitava, seuraako AV- ja AVMS-direktiiveistä, ettei Poliisihallitus ole voinut arpajaislain nojalla kieltää Eurosportia markkinoimasta rahapelejä Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla.

(67) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Poliisihallituksen päätöksen kohteena olevassa rahapelejä koskevassa markkinoinnissa on ollut kysymys AV-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetusta audiovisuaalisesta kaupallisesta viestinnästä, johon muun ohella televisiomainonta sanotun säännöksen perusteella kuuluu. Saman kohdan a alakohdan ii alakohdan perusteella kysymys on siten ollut direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta audiovisuaalisesta mediapalvelusta. Direktiivissä ei ole säädetty siitä, että rahapelejä koskeva audiovisuaalinen kaupallinen viestintä ei kuuluisi direktiivin soveltamisalaan. Tästä seuraa, että direktiiviä sovelletaan myös Poliisihallituksen päätöksen kohteena oleviin palveluihin.

(68) AV-direktiivin 3 artiklan 1 kohdasta puolestaan seuraa, että jäsenvaltioiden on varmistettava alueellaan vapaus vastaanottaa audiovisuaalisia mediapalveluja muista jäsenvaltioista, eivätkä ne saa rajoittaa niiden edelleen lähettämistä alueellaan perustein, jotka liittyvät tällä direktiivillä yhteensovitettaviin aloihin.

(69) AV-direktiivin VII luku sisältää säännöksiä muun ohella televisiomainonnasta. Luvussa säädetään joistakin yleisistä periaatteista koskien televisiomainontaa (19 ja 20 artikla), tiettyjä lääketuotteita (21 artikla) ja alkoholituotteita (22 artikla) koskevasta televisiomainonnasta sekä televisiomainospalojen osuudesta lähetyksissä. Sanotussa luvussa tai direktiivin muissakaan säännöksissä ei ole kuitenkaan säädetty rahapelejä koskevasta audiovisuaalisesta kaupallisesta viestinnästä.

(70) AV-direktiivin johdanto-osan 22. perustelukappaleen mukaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä tietyn rahallisen panoksen käsittävät pelit kuten arpajaiset, vedonlyönnit ja muu rahapelitoiminta, online-pelit ja hakukoneet, mutta ei vedonlyöntiin tai rahapeleihin kohdistuvaa yleisradiotoimintaa.

$167

(72) Saman direktiivin johdanto-osan 30. perustelukappaleen mukaan on tärkeää suojella tehokkaasti alaikäisiä altistumiselta rahapelejä koskevalle audiovisuaaliselle kaupalliselle viestinnälle. Edelleen saman kappaleen mukaan tässä yhteydessä unionin ja kansallisella tasolla on useita itse- tai yhteissääntelyyn perustuvia järjestelmiä vastuullisen rahapelien pelaamisen edistämiseksi, myös audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä.

(73) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että AV- ja AVMS-direktiivien johdanto-osien edellä mainituissa perustelukappaleissa todetun sekä AV-direktiivin VII luvun perusteella rahapelitoiminta ja rahapelejä koskeva audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, mukaan lukien televisiomainonta, eivät kuulu aloihin, joita AV-direktiivillä toteutettu yhteensovittaminen koskee.

(74) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan rahapelejä koskeva lainsäädäntö kuuluu alueisiin, joilla on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä moraalisten, uskonnollisten ja kulttuuristen näkökohtien osalta. Koska alaa ei ole yhdenmukaistettu yhteisössä, jokaisen jäsenvaltion on arvioitava näillä alueilla omien arvoarvostelmiensa mukaisesti, mitä vaatimuksia on asetettava kyseisten intressien suojaamiseksi (esimerkiksi asia C42/07,

, 57 kohta, ja siinä viitattu oikeuskäytäntö). AV- ja AVMS-direktiivit eivät merkitse poikkeusta tähän vakiintuneessa oikeuskäytännössä tunnustettuun periaatteeseen.

(75) Tästä seuraa, että niiden perusteiden, joilla Poliisihallitus on kieltänyt Eurosportia markkinoimasta rahapelejä, ei ole katsottava liittyvän AV-direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla direktiivillä yhteensovitettaviin aloihin. Kielto ei siten ole ollut direktiivin 3 artiklan vastainen.

(76) AVMS-direktiivin johdanto-osan 10. perustelukappaleeseen nähden asiassa on kuitenkin lisäksi arvioitava, merkitseekö Poliisihallituksen asettama kielto toisesta jäsenvaltiosta tulevan televisiolähetyksen edelleenlähetyksen estämistä Suomen alueella AV-direktiivin vastaisesti.

(77) AV-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa on määritelty ”audiovisuaalinen mediapalvelu”. Säännöksessä erotetaan toisistaan yhtäältä muun ohella 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut ”televisiolähetykset” ja toisaalta audiovisuaalinen kaupallinen viestintä.

(78) Kun otetaan huomioon, että Poliisihallituksen Eurosportille asettama kielto on koskenut yksinomaan AV-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua audiovisuaalista kaupallista viestintää, johon saman kohdan h alakohdan mukaan muun ohella televisiomainonta kuuluu, direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyvästä audiovisuaalisen mediapalvelun määritelmästä seuraa, että kielto ei ole merkinnyt toisesta jäsenvaltiosta tulevan televisiolähetyksen edelleenlähetyksen estämistä Suomen alueella.

(79) Asiassa ei ole myöskään edes väitetty, että Poliisihallituksen päätöksellä olisi keskeytetty Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavan edelleen lähettäminen Suomessa, vaan kyseistä kanavaa voidaan päätöksestä huolimatta jakaa edelleen Suomessa ja suomalaiset kuluttajat voivat edelleen sitä katsoa.

(80) Edellä todetusta seuraa, että Poliisihallituksen asettamassa kiellossa ei ole ollut kysymys sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 339 §:ssä tarkoitetusta televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen keskeyttämisestä, jota koskeva toimivalta kuuluu sanotun säännöksen mukaan valtioneuvostolle.

(81) Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei AV- ja AVMS-direktiiveistä seuraa, ettei Poliisihallitus ole voinut arpajaislain nojalla kieltää Eurosportia markkinoimasta rahapelejä Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla.

2.4.2. SEUT 56 artikla ja sitä koskeva oikeuskäytäntö

(83) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 56 artikla ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään toimijoita, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin, joissa ne tarjoavat laillisesti onnenpelejä internetissä, tarjoamasta vastaavia palveluja asianomaisen jäsenvaltion alueella, kun kansallisella lainsäädännöllä on otettu käyttöön rahapelimonopoli, jossa valtion tehokkaasti valvomalle elimelle on annettu yksinoikeus harjoittaa rahapelitoimintaa (asia C-3/17,

, 36 kohta ja yhdistetyt asiat C‑447/08 ja C‑448/08,

, 46 kohta).

(84) Arpajaislain 11 §:n mukaan Veikkaus Oy:llä on yksinoikeus rahapelien toimeenpanemiseen.

(85) Asiassa ei ole edes väitetty, että kyseinen Suomen arpajaislainsäädäntöön perustuva järjestely tai sen toimeenpano ei olisi unionin tuomioistuimen rahapelejä koskevalle yksinoikeusjärjestelmälle asettamien vaatimusten (ks. erityisesti yhdistetyt asiat C-316/07, C-358/07 — C-360/07, C-409/07 ja C-410/07,

) mukainen. Asiassa C-124/97,

, tuomioistuin on lisäksi katsonut, että palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat EY:n perustamissopimuksen määräykset eivät ole esteenä sellaiselle Suomen lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa yhdelle ainoalle julkiselle toimielimelle annetaan raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen yksinoikeuksia, kun huomioon otetaan ne yleisen edun mukaiset päämäärät, joiden vuoksi tätä lainsäädäntöä on pidettävä perusteltuna.

(86) Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että Poliisihallituksen Eurosportille asettama kielto markkinoida rahapelejä Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla ei ole ollut myöskään palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan SEUT 56 artiklan ja sitä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastainen.

(87) Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään unionin tuomioistuimen asioissa C-176/11,

, ja C-695/21,

, annettujen tuomioiden perusteella, kun otetaan huomioon, että nämä tuomiot eivät ole koskeneet Suomen arpajaislainsäädännön kaltaisia rahapelitoimintaa koskevia yksinoikeusjärjestelmiä vaan useiden toimijoiden malliin perustuvia konsessio- tai lisenssijärjestelmiä.

2.5. Johtopäätös

(88) Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että Poliisihallitus on voinut arpajaislain 62 a §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla kieltää Eurosportia Suomeen suunnatulla Eurosport 1 (Finland) -televisiokanavalla esittämästä muita kuin Veikkaus Oy:n toimeenpanemia rahapelejä koskevia mainoksia.

(89) Edellä todettuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi mainitsemillaan perusteilla tullut kumota Poliisihallituksen päätöstä. Koska hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut kantaa Eurosport SAS:n valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämiin kaikkiin muihin valitusperusteisiin, hallinto-oikeuden päätös on kumottava oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevine ratkaisuineen, ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle Eurosport SAS:n valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämien muiden valitusperusteiden käsittelemiseksi ja asian ratkaisemiseksi uudelleen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Vesa-Pekka Nuotio, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Anna Ahlberg.

Eurosport SAS:lle

Poliisihallitus

AV-direktiivi

AVMS-direktiivi

Helsingin hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maarit Lindroos, Jukka Reinikainen ja Henna Nevalainen, joka on myös esitellyt asian.

Eurosport SAS

Eurosport SAS:n

Arpajaislain

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen

SEUT

Yhdistetyt asiat C-34/95, C-35/95 ja C-36/95 De Agostini ja TV-shop

televisiodirektiivi

Asia C-622/17 Baltic Media Alliance

Asia C-124/97 Läärä ym.

EY

Asia C-42/07 Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International

Yhdistetyt asiat C-316/07, C-358/07 — C-360/07, C-409/07 ja C-410/07 Stoss

Yhdistetyt asiat C‑447/08 ja C‑448/08 Sjöberg ja Gerdin

Asia C-176/11 HIT ja HIT LARIX

Asia C-3/17 Sporting Odds

Asia C-695/21 Recreatieprojecten Zeeland BV ja muut

Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International

Sporting Odds

Sjöberg ja Gerdin

Stoss

Läärä ym.

HIT ja HIT LARIX