KHO:2024:39 – Miljötillstånd

Högsta förvaltningsdomstolen hade i ärendet att avgöra om trafikutsläppen förorsakade av transporterna i samband med stenbrytning och -krossning borde ha beaktats som en del av verksamhetens miljötillståndsprövning och om tillståndsansökan hade kunnat avslås på den grunden att man i tillståndsprövningen inte hade kunnat försäkra sig om att trafiken inte orsakade oskäligt besvär för den närmaste bebyggelsen.

Som en nödvändig del av verksamheten ingick den trafik som transporten av krosset förutsatte. Transporten skedde på vägar där det från förut varit endast ringa tung trafik. Med beaktande av placeringen av de bostadsfastigheter som fanns i närheten av den skogsbilvägs korsning som ledde till verksamhetsplatsen, kunde en relativt liten ökning i det dagliga antalet tunga fordon anses betydande för bullernivån i området. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att den tunga trafiken i ifrågavarande situation till stor del angav bullernivån i vägens närområde och att trafiken kunde orsaka i 17 § i lagen om vissa grannelagsförhållanden avsett oskäligt besvär. Följaktligen skulle trafikutsläppen granskas som en del av verksamhetens miljötillståndsprövning.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att det var möjligt att förhindra och minska besvären av bullret och skakningarna som orsakades av trafiken i anslutning till verksamheten bland annat med tillståndsvillkor gällande verksamhetstider och -tidpunkter. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det utgående från utredningen i ärendet inte kunde anses uteslutet att man med tillståndsvillkor kunde förhindra att trafiken i anslutning till verksamheten orsakar sådant oskäligt besvär som utgör ett hinder för att bevilja tillståndet.

Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens och tillsynssektionens beslut och återförvisade ärendet till tillsynssektionen för ny behandling.

Miljöskyddslagen 48 § 1 och 2 mom., 49 §, 52 § 1 och 3 mom.

Lagen angående vissa grannelagsförhållanden 17 §

Se även HFD 2019:75 och HFD 2014:115

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi, justitieråden Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Jaakko Autio samt miljösakkunnigråden Janne Hukkinen och Seppo Hellstén. Föredragande Laura Leino.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko louhinta- ja murskaustoimintaan liittyvän kuljetusliikenteen päästöt tullut ottaa huomioon osana toiminnan ympäristölupaharkintaa ja oliko lupahakemus voitu hylätä sillä perusteella, että lupaharkinnassa ei ollut voitu varmistua siitä, että liikenteestä ei aiheutunut kohtuutonta rasitusta lähimmälle asutukselle.

Kyseessä olevaan toimintaan kuului välttämättömänä osana murskeen kuljetuksen edellyttämä liikenne teillä, joilla raskasta liikennettä oli ennestään vähän. Toiminta-alueelle vievän metsäautotien risteyskohdan läheisyyteen sijoittuvien asuinkiinteistöjen sijainti huomioon ottaen suhteellisen pientäkin raskaiden ajoneuvojen määrän päivittäistä lisäystä voitiin pitää alueen melutason kannalta merkittävänä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että raskas liikenne määritti kyseessä olevassa tapauksessa suurelta osin melutason teiden lähialueella, ja siitä saattoi aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Näin ollen liikenteen päästöjä oli tullut tarkastella osana toiminnan ympäristölupaharkintaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että toimintaan liittyvän liikenteen melu- ja tärinähaittoja oli mahdollista ehkäistä ja vähentää muun ohella toiminta-aikoja ja -ajankohtia koskevin lupamääräyksin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että saadun selvityksen perusteella arvioituna ei ollut pidettävä poissuljettuna, että lupamääräyksin voitiin estää se, että toimintaan liittyvästä liikenteestä aiheutuisi kyseessä olevalla sijoituspaikalla luvan myöntämisen esteenä olevaa kohtuutonta rasitusta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja valvontajaoston päätökset ja palautti asian valvontajaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ympäristönsuojelulaki 48 § 1 ja 2 momentti, 49 §, 52 § 1 ja 3 momentti

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §

Ks. myös KHO 2019:75 ja KHO 2014:115

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 17.1.2023 nro 31/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös muutoksenhakijoiden valituksen hylkäämisestä kumotaan. Hollolan kunnan elinvoimavaliokunnan valvontajaoston päätös kumotaan ja asia palautetaan elinvoimavaliokunnan valvontajaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Muutoksenhakijoiden valitus hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta oikeudenkäyntikulujen osalta sekä vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1)

on päätöksellään 27.11.2020 (25.11.2020 § 48) hylännyt A:n ja B:n (jäljempänä myös ”luvanhakija”) maa-aines- ja ympäristönsuojelulain mukaista yhteislupaa koskevan hakemuksen kalliokiviaineksen louhinnalle ja murskaukselle.

Valvontajaosto on perustellut päätöstään liikenteestä aiheutuvien vaikutusten osalta muun ohella seuraavasti:

$fc

(3)

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valituksen sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään liikenteestä aiheutuvien vaikutusten osalta muun ohella seuraavasti:

Melu-, pöly- ja tärinähaitat

(4) Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Lieran yksityistie on kapea sorapintainen tie, jossa on kelirikkoaikana voimassa kahdeksan tonnin painorajoitus. Hakemuksen mukaan kuljetusliikenteen määrässä on vaihtelua kysynnän mukaan. Kun otetaan huomioon mallinnettu toiminnan enimmäismelutaso ja mahdollinen samanaikainen hakemuksessa ilmoitettu enimmäiskuljetusmäärästä aiheutuva melu, haetusta toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu valtioneuvoston asetuksessa 800/2010 mainitun päivä raja-arvon ylittymistä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Toiminnan ensimmäisen aamutunnin ajalla on toiminnasta aiheutuva melu hyvin lähellä asetettua yöraja-arvoa. Hallinto-oikeus pitää esitettyä meluselvitystä kokonaisuutenaan riittävänä, vaikkakin se on sisältänyt edellä mainittuja epätarkkuuksia.

(5) Kun otetaan huomioon esitetyt toimenpiteet ehkäistä pölyhaittoja, hallinto-oikeus pitää esitettyä selvitystä riittävänä. Hallinto-oikeus pitää tärinästä annettua selvitystä riittävänä.

Kohtuuton rasitus

$fe

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7)

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös ja elinvoimavaliokunnan valvontajaoston päätös kumotaan ja että korkein hallinto-oikeus myöntää haetun luvan. Toissijaisesti he ovat vaatineet asian palauttamista elinvoimavaliokunnan valvontajaostolle uudelleen käsiteltäväksi. He ovat myös vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen.

Valituksen perusteena on esitetty muun ohella seuraavaa:

(8) Asian käsittely ei ole perustunut lisäselvityksenä laadittuun melun leviämisen mallinnukseen. Mallinnuksen mukaan Lierantien maa-ainesalueelle erkanevan metsäautotien risteysalueella toiminnan aiheuttama keskiäänitaso alittaa sovellettavat melutason ohje- ja raja-arvot. Haittaa ei voida pitää luvan myöntämisen esteenä tai naapuruussuhdelain tarkoittamana kohtuuttomana rasituksena. Mikäli varhaisen aamun liikenteen arvioidaan aiheuttavan kohtuutonta haittaa, tulisi luvassa antaa tätä koskevat lupamääräykset.

(9)

on antanut lausunnon.

(10)

$103

(11)

mukaan luvan myöntämiselle ei ole estettä terveydensuojelun kannalta, mikäli luvanhakija pystyy toiminnan aikana riittävällä tavalla torjumaan ympäristölle ja asutukselle aiheutuvia melu-, tärinä- ja pölyhaittoja.

(12)

on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä.

(13)

ovat vastineessaan vaatineet valituksen hylkäämistä. Laadittu melumallinnus on ollut puutteellinen. Toimintaan liittyvästä liikenteestä aiheutuu luvan myöntämisen esteenä olevaa kohtuutonta rasitusta. Melumallinnuksessa on käytetty virheellisiä arvoja liikennemääristä. Hakemuksen mukaan murskeen kuljetuksia on 0 — 50 käyntiä päivässä. Melua on laskettu 30 ajon mukaan päivässä. Yksi käynti alueella tarkoittaa kahta ohiajoa eli 0 — 100 ohiajoa päivässä. Vallitsevat olosuhteet asuinalueella ovat rauhalliset ja olosuhteet ovat olleet alueella asuville keskeisiä kriteerejä asuinpaikan valikoitumiseen. Muutos äänimaailmaltaan hiljaisessa asuinympäristössä on merkittävä. Vaikutusten aiheuttama muutos olosuhteissa on selvästi kohtuuton. Tärinä- tai pölyhaitasta ei ole tehty arviota.

(14)

on antanut vastaselityksen ja toimittanut täydennyksenä melun leviämismallinnuskartan, jossa on esitetty melutaso lähimmissä pihapiireissä arvioituna raskaan liikenteen viidenkymmenen käynnin mukaan. Päiväajan keskimääräinen melutaso pihapiireissä on noin 45 dB — 50 dB.

(15) Vastaselitys on lähetty tiedoksi

,

ja

sekä

.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(16) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on luvanhakijan valituksesta ratkaistavana, onko luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan liikenteen vaikutukset otettu ympäristölupaharkinnassa asianmukaisesti huomioon.

(17) Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että Vaasan hallinto-oikeus on luvanhakijan valituksesta antamassaan päätöksessä katsonut, että lupahakemuksen hylkääminen muilla valvontajaoston päätöksessä esitetyillä perusteilla ei ollut lainmukaista.

Sovellettavat oikeusohjeet

(18)

5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan

tarkoitetaan ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään.

(19) Saman momentin 2 kohdan mukaan

tarkoitetaan sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

(20) Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä.

(21) Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan: 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski; 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle; 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden, ja viihtyisyyden kannalta; 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus; 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

(22) Ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentin (504/2019) mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista.

(23) Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

(24) Saman pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

(25) Ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 — 5 kohtien mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa; 3) 16 — 18 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

(26) Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä; 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista; 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

(27) Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

(28)

17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

(29) Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

(30)

4 a §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskeva lupahakemus ja samaa hanketta koskeva ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupahakemus on käsiteltävä yhdessä ja ratkaistava samalla päätöksellä, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana. Yhteistä lupaa voidaan hakea yhdellä lupahakemuksella.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(31) Asiassa on aluksi arvioitava, tuleeko kyseessä olevaan louhinta- ja murskaustoimintaan liittyvän liikenteen päästöjen vaikutukset ottaa huomioon osana toiminnan ympäristölupaharkintaa.

(32) Korkein hallinto-oikeus on aiemmassa oikeuskäytännössään (ks. KHO 2014:115) todennut, että ympäristölupaharkinnan piiriin ei lähtökohtaisesti kuulu liikenteen yleisten ympäristöhaittojen huomioon ottaminen yleiseen liikenteeseen osoitetulla alueella, joka ei kuulu suoranaisesti toiminnanharjoittajan vastuulle. Tapauskohtaisesti ympäristölupaharkinnassa on kuitenkin otettava huomioon liikenteen ympäristöhaitat laajemmalla alueella. Luvanvaraiseen toimintaan välttämättömänä osana kuuluvan liikenteen aiheuttamia päästöjä on perusteltua tarkastella lupaharkinnassa varsinaista toiminta-aluetta laajemmalla alueella silloin, kun tämä liikenne määrittää yksinomaan tai suurimmaksi osaksi liikennealueelta aiheutuvat päästöt, ja näistä päästöistä voidaan arvioida aiheutuvan merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa taikka kohtuutonta rasitusta (ks. KHO 2019:75).

(33) Lupahakemuksen mukaan toimintaan liittyviä murskeen kuljetusajoja on päivittäin nollasta viiteenkymmeneen murskeen kysynnästä riippuen. Liikennettä on ympäri vuoden ja yleisimmin maanantaista perjantaihin kello 6 — 22 välisenä aikana. Kulku maa-ainesalueelle tapahtuu vanhalta Helsingintieltä Lierantielle, jota ajetaan noin puolitoista kilometriä. Lierantieltä käännytään metsäautotielle, jota ajetaan alle kilometri. Valvontajaoston päätöksen mukaan alueelle kulkevan reitin varrella Lierantien varressa sadan metrin säteellä tiestä sijaitsee kahdeksan asuinrakennusta ja 150 metrin säteellä noin 12 asuinrakennusta. Lierantieltä suunnittelualueelle kulkevan metsäautotien liittymä sijaitsee kahden vakituiseen asumiseen käytettävän kiinteistön välissä. Alue on nykyisellään melko hiljaista maaseutualuetta, jossa etenkin raskasta liikennettä on vähän.

$112

(35) Asiassa on seuraavaksi luvanhakijan valituksesta otettava kantaa siihen, onko lupahakemus voitu hylätä sillä perusteella, että saadun selvityksen perusteella ei ole voitu varmistua siitä, ettei toimintaan liittyvästä liikenteestä mahdolliset lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta lähinnä toiminta-aluetta ja kuljetusreittiä sijaitsevilla asuinkiinteistöillä.

(36) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että häiritsevimmäksi liikenteen päästöksi koetaan yleensä melu, minkä lisäksi liikenne saattaa aiheuttaa lähimmillä kiinteistöillä tärinä- ja pölyhaittoja. Luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa onkin otettava huomioon muun ohella liikenteestä aiheutuvan rasituksen laatu, alueen olosuhteet sekä mahdollisuudet ehkäistä haittoja lupamääräyksin.

$113

$114

(39) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että toimintaan liittyvien kuljetusten määriä ja ajankohtia koskevat tiedot ovat kokonaisuutena arvioiden osin epätarkkoja ja puutteellisia. Melua koskevaa mallinnusta on täydennetty vielä korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetussa selvityksessä. Saadun selvityksen perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että toimintaan liittyvästä kuljetusliikenteestä saattaa aiheutua metsäautotien risteyksessä sijaitsevien kiinteistöjen piha-alueilla yöajan ohjearvon tasolla olevaa melua. Risteysalueella sijaitsevien kiinteistöjen kohdalla raskas liikenne saattaa aiheuttaa myös tärinää, jota on pidettävä häiritsevänä erityisesti yöaikaan. Liikennettä on hakemuksen mukaan ympärivuotisesti ja mahdollisesti myös viikonloppuisin. Melun leviämismallinnuksessa ei ole erikseen arvioitu, miten melutasoon vaikuttaa lähimpien kiinteistöjen sijainti risteyksen tuntumassa tai se, että tiellä voi olla liikennettä toiminta-aika huomioon ottaen myös aamulla yöaikaan (klo 22 — 07).

(40) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä todettuun nähden ei voida varmistua siitä, etteikö toiminnasta hakemuksen mukaisesti harjoitettuna aiheutuisi kyseessä olevalla alueella kohtuutonta rasitusta lähimpänä sijaitsevilla asuinkiinteistöillä. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös mahdollisuudet rajoittaa toiminnasta aiheutuvia haittoja lupamääräyksin.

(41) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että toimintaan liittyvän liikenteen melu- ja tärinähaittojen vähentämiseen on saatavilla rajoitetusti teknisiä ratkaisuja. Näitä haittoja on kuitenkin mahdollista ehkäistä ja vähentää toiminta-aikoja ja -ajankohtia koskevin lupamääräyksin. Ympäristöluvassa voidaan muun ohella määrätä toiminta-ajoista siten, että kuljetuksia ei saa harjoittaa häiritsevimmäksi koettuina varhaisen aamun tai myöhäisen illan tunteina. Myös toiminnan rajoittaminen esimerkiksi viikonloppuisin tai loma-aikoina on mahdollista. Luvassa voidaan lisäksi asettaa tarpeelliset määräykset muun ohella melu-, pöly- ja tärinävaikutusten tarkkailusta.

(42) Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että saadun selvityksen perusteella arvioituna ei ole pidettävä poissuljettuna, että lupamääräyksin voidaan estää se, että toimintaan liittyvästä liikenteestä aiheutuisi kyseessä olevalla sijoituspaikalla eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta. Lupamääräysten asettamista varten asiassa ei ole riittäviä selvityksiä eri rajoitusten mahdollisesta merkityksestä haittojen ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja valvontajaoston päätökset on kumottava ja asia on palautettava valvontajaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

(43) Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että asiaa uudelleen käsiteltäessä toiminnanharjoittajalle on varattava tilaisuus tarvittaessa täydentää lupahakemustaan liikennettä koskevan selvityksen sekä mahdollisesti toiminnan rajoittamisen osalta. Lupaviranomaisen tulee osana lupaharkintaa arvioida luvan myöntämisen edellytyksiä ottaen huomioon mahdollisuudet rajoittaa toimintaa muun ohella toiminta-aikoja ja päiviä, päivittäisiä liikennemääriä ja kuljetusreittejä sekä muualta tuotavan kiviaineksen murskaustoimintaa koskien.

Oikeudenkäyntikulut

(44) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta muuteta. A:lle ja B:lle ei liioin ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi, oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Hellstén. Asian esittelijä Laura Leino.

Hollolan kunnan elinvoimavaliokunnan valvontajaosto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden ylituomari Riikka Mäki ja lainoppinut hallinto-oikeustuomari Annukka Lagerstam sekä luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari Saara Juopperi. Asian on esitellyt Maritta Feodoroff.

A ja B

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Hollolan kunnan terveydensuojeluviranomaisen

I, J ja K

Muutoksenhakija

Hollolan kunnan elinvoimavaliokunnan valvontajaostolle, H:lle

I:lle, J:lle

K:lle

L:lle

M:lle

Ympäristönsuojelulain

ympäristön pilaantumisella

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain

Maa-aineslain