KHO:2025:27 – Kansainvälinen suojelu

Migrationsverket hade ansett att A i sitt hemland Afghanistan hade en välgrundad fruktan för förföljelse, men förvägrat A asyl med stöd av den så kallade uteslutningsklausulen enligt 87 § 2 mom. i utlänningslagen eftersom det fanns grundad anledning misstänka att A i utförandet av sina arbetsuppgifter hade gjort sig skyldig till ett grovt icke-politiskt brott i sitt hemland.

A hade arbetat som soldat i Afghanistans nationella säkerhetsmyndighet. A hade i sitt arbete gripit personer och överlämnat dem åt rannsakningsenheten för förhör. Enligt A:s iakttagelser och Migrationsverkets utredning om landinformation användes tortyr i de förhör rannsakningsenheten genomförde.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att tillämpningen av uteslutningsklausulen inte kräver att personen fysiskt skulle ha utfört ett sådant brott eller en sådan gärning som avses i 87 § 2 mom. utan uteslutning tillämpas även på personer som på annat sätt har bidragit till brottet eller gärningen. Uteslutning kan till exempel tillämpas på sådana former av medhjälp där en person på ett väsentligt eller betydande sätt har bidragit till brottets eller gärningens utförande.

I bedömningen av en persons personliga ansvar ska man även beakta de omständigheter som kan eliminera ansvaret eller förminska det. Dylika omständigheter som framgår av personens berättelse ska bedömas objektivt, och man kan i bedömningen inte stöda sig endast på personens egen uppfattning om orsakerna till hens handlingar.

Högsta förvaltningsdomstolen bedömde att den tortyr av gripna personer som hade skett i rannsakningsenheten skulle anses vara grova icke-politiska brott enligt uteslutningsklausulen. Med beaktande av att tortyren upprepades, det stora antal operationer A deltog i och landinformationen om systematisk tortyr, fanns det grundad anledning misstänkta att de personer som gripits i A:s enhets operationer senare hade torterats. Eftersom A under flera år hade varit medveten om att de gripna personerna upprepade gånger torterades skulle A med tanke på varaktigheten av hens handlingar anses ha på ett väsentligt sätt medverkat till att tortyren ägde rum.

Eftersom A hade varit medveten om att användning av tortyr som förhörsmetod inte är acceptabelt, förminskades A:s personliga ansvar inte av att hen hade följt order av sin förman. A ansågs inte heller ha handlat under tvång.

A hade med stöd av 87 § 2 mom. i utlänningslagen kunnat förvägras asyl.

Se och jmf. HFD 2023:49

Utlänningslagen 87 § 2 mom. 2 punkten

Genèvekonventionen art.1 F b

Ärendet har avgjorts av justitieråden Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans och Emil Waris. Föredragande Minna Miettinen.

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että A oli kotimaassaan Afganistanissa vainon vaarassa, mutta jättänyt hänelle turvapaikan myöntämättä, koska ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin niin sanotun poissulkemislausekkeen nojalla oli perusteltua aihetta epäillä A:n työtehtäviään suorittaessaan syyllistyneen törkeään ei-poliittiseen rikokseen kotimaassaan.

A oli työskennellyt sotilaana Afganistanin kansallisessa turvallisuusvirastossa. Tässä työssään hän oli ottanut kiinni henkilöitä ja luovuttanut heitä tutkintayksikköön kuulusteltaviksi. A:n havaintojen sekä Maahanmuuttoviraston selvittämän maatiedon mukaan tutkintayksikön suorittamissa kuulusteluissa oli käytetty kidutusta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei poissulkemislausekkeen soveltaminen edellytä, että henkilö olisi fyysisesti suorittanut 87 §:n 2 momentissa tarkoitetun rikoksen tai teon, vaan poissuljentaa sovelletaan myös sellaiseen henkilöön, joka muulla tavalla myötävaikuttaa sen suorittamiseen. Poissuljentaa voidaan esimerkiksi soveltaa sellaisiin avunannon muotoihin, joissa henkilö on olennaisella tai merkittävällä tavalla myötävaikuttanut rikoksen tai teon toteuttamiseen.

Henkilökohtaista vastuuta koskevassa arvioinnissa on otettava huomioon myös seikat, jotka voivat poistaa vastuun tai vähentää sitä. Henkilön kertomuksesta ilmeneviä tällaisia seikkoja on kuitenkin arvioitava objektiivisesti, eikä arvioinnissa voida nojautua vain henkilön omaan käsitykseen hänen tekojensa syistä.

Korkein hallinto-oikeus arvioi, että tutkintayksikössä tapahtunutta kiinniotettujen kiduttamista oli pidettävä poissulkemislausekkeessa tarkoitettuna törkeänä muuna kuin poliittisena rikoksena. Kun otettiin huomioon kidutuksen toistuvuus, A:n osallistumien operaatioiden runsas määrä ja maatietolähteistä ilmenevä kidutuksen systemaattisuus, oli asiassa perusteltua aihetta epäillä,että A:n yksikön operaatioissa kiinniotettuja henkilöitä oli myöhemmin kidutettu. Koska A:lla oli ollut tietoa kiinniotettujen henkilöiden toistuvasta kidutuksesta usean vuoden ajan, oli hänen katsottava hänen toimintansa kesto huomioon ottaen olennaisella tavalla myötävaikuttaneen kidutuksen toteutumiseen.

Koska muutoksenhakija oli ollut tietoinen siitä, että kidutuksen käyttäminen kuulustelumenetelmänä ei ole hyväksyttyä, ei hänen henkilökohtaista vastuutaan vähentänyt tai poistanut se, että hän oli toiminut esimiehensä käskystä. A:n ei myöskään katsottu toimineen pakkotilassa.

A:lle oli voitu ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin nojalla jättää antamatta turvapaikka.

Ks. ja vrt. KHO 2023:49

Ulkomaalaislaki 87 § 2 momentti 2 kohta

Pakolaisyleissopimus 1 artikla F kohta b alakohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 31.1.2023 nro 583/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1)

on hakenut 14.3.2019 Suomesta kansainvälistä suojelua toisen kerran.

(2)

on 22.12.2021 tekemässään päätöksessä katsonut, että muutoksenhakijalla on perusteltu aihe pelätä joutuvansa kotimaassaan Afganistanissa vainon kohteeksi. Maahanmuuttovirasto ei ole antanut muutoksenhakijalle turvapaikkaa eikä myöntänyt oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella, koska on perusteltua aihetta epäillä hänen myötävaikuttaneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin törkeisiin muihin kuin poliittisiin rikoksiin. Muutoksenhakijalla on muulla perusteella voimassa oleva oleskelulupa Suomeen.

(3)

on viitannut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 2 momentin 2 kohtaan ja hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan siltä osin kuin hänelle ei ole annettu turvapaikkaa. Hän on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus järjestää suullisen käsittelyn.

(5) Vaatimusten tueksi on esitetty seuraavaa:

(6) Muutoksenhakija ei ole kuulunut siihen Afganistanin kansallisen turvallisuusviraston yksikköön, jonka mahdollisesti suorittamista kidutusteoista on kysymys. Muutoksenhakija ja hänen oma yksikkönsä eivät ole käyttäneet väkivaltaa pidätettyjä kohtaan. Hänellä ei ole ollut tarkempaa tietoa toisessa yksikössä mahdollisesti tapahtuneesta kidutuksesta, vaan hänen käsityksensä ovat perustuneet yksittäisiin havaintoihin ja huhupuheisiin. Hallinto-oikeuden johtopäätös siitä, että juuri muutoksenhakijan kiinni ottamia vankeja olisi kidutettu, perustuu olettamukseen. Näyttökynnys henkilökohtaisesta vastuusta on asetettu liian matalaksi.

(7) Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat soveltaneet poissulkemislauseketta lakien, kansallisen ja kansainvälisen oikeuskäytännön sekä UNHCR:n tulkintaohjeiden vastaisesti. Poissulkemislausekkeen soveltamiskynnys ei voi olla matala. Epäselvissä tapauksissa asia on

ja

-periaatteiden mukaisesti ratkaistava muutoksenhakijalle myönteisellä tavalla.

(8)

on antanut lausunnon.

(9)

on antanut vastaselityksen ja kirjallisen lisäselvityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Kysymyksenasettelu

(10) Maahanmuuttovirasto on muutoksenhakijan turvapaikkapuhutteluissaan kertomien seikkojen perusteella katsonut hänen osallistuneen törkeisiin muihin kuin poliittisiin rikoksiin. Muutoksenhakija on työskennellyt sotilaana Afganistanin kansallisessa turvallisuusvirastossa (NDS,

) ja tässä työssään ottanut kiinni henkilöitä ja kuljettanut heitä tutkintayksikköön kuulusteltaviksi. Tutkintayksikön kuulustelumenetelmiin on kuulunut kidutus.

(11) Asiassa on ratkaistavana, onko muutoksenhakijalle voitu jättää antamatta turvapaikka ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun poissulkemislausekkeen perusteella. Keskeinen kysymys on se, onko muutoksenhakijan katsottava kiinniottotehtäviään suorittaessaan myötävaikuttaneen törkeään muuhun kuin poliittiseen rikokseen. Poissuljennan perusteena ei ole ollut se, että muutoksenhakija olisi henkilökohtaisesti osallistunut vangittujen kidutukseen.

2. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä

(12) Muutoksenhakija on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa asian selvittämiseksi ja muutoksenhakijan uskottavuuden arvioimiseksi.

(13) Muutoksenhakijaa on kuultu suullisesti hänen turvapaikkahakemuksensa perusteeksi esittämistään seikoista kolmessa Maahanmuuttoviraston vuonna 2016 ja kahdessa vuonna 2021 pitämässä turvapaikkapuhuttelussa. Hän on näissä puhutteluissa voinut kertoa asiaan vaikuttavista seikoista laajasti, ja hänelle on esitetty tarkentavia kysymyksiä. Muutoksenhakijalla on ollut myös mahdollisuus täydentää kertomustaan kirjallisesti. Hänelle on hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa varattu oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 58 §:n 2 momentin mukaisesti tilaisuus esittää kirjallista lisäselvitystä.

(14) Muutoksenhakijan turvapaikkakertomuksensa tueksi kertomat seikat on lähtökohtaisesti hyväksytty tosiseikoiksi siten, että niiden perusteella hänen on katsottu olevan vainon vaarassa kotimaassaan eikä myöskään sisäinen pako olisi hänen kohdallaan mahdollinen. Asiassa ei siten ole epäselvyyttä tapahtumien kulusta (ks. ja vrt. KHO 2023:119). Käsiteltävässä asiassa on keskeistä arvioida, voidaanko muutoksenhakijan kertomien, tosiseikoiksi hyväksyttyjen tietojen ja maatiedon valossa pitää häntä henkilökohtaisesti vastuullisena teoistaan ja soveltaa poissulkemislauseketta.

(15) Suullista käsittelyä on pyydetty erityisesti sen selvittämiseksi, onko muutoksenhakija ollut tietoinen mahdollisesta kidutuksesta lähellä olevassa yksikössä, hänen mahdollisuuksistaan puuttua siihen ja hänen mahdollisuuksistaan erota tehtävästään.

(16) Muutoksenhakijan kertomus on pääasiassa hyväksytty tosiseikkana myös siltä osin, mitä hän on kertonut tapahtumista, jotka liittyvät hänen tietoisuuteensa kidutuksesta ja mahdollisuuksiinsa toimia toisin. Se, missä päätöksentekijän arviointi on poikennut muutoksenhakijan näkemyksestä, on koskenut muutoksenhakijan subjektiivista käsitystä siitä, mitä johtopäätöksiä hänen tietoisuudestaan tai mahdollisuudestaan toimia toisin tulisi tehdä niistä tapahtumista, jotka on hyväksytty tosiseikoiksi. Myötävaikutuksen ja henkilökohtaisen vastuun arvioinnissa ei voida kuitenkaan nojautua henkilön omaan käsitykseen hänen tekojensa hyväksyttävyydestä, vaan arvioinnin on oltava objektiivista. Muutoksenhakija ei ole vedonnut sellaisiin seikkoihin, joiden arvioimiseen kirjallinen selvitys ei soveltuisi. Asiassa ei ole kyse rikosoikeudellisesta arvioinnista.

(17) Korkein hallinto-oikeus katsoo, kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasiassa annetun lain 57 §, että hallinto-oikeus on voinut ratkaista asian järjestämättä suullista käsittelyä. Suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa tarpeen asian selvittämiseksi.

3. Pääasia

3.1 Sovellettavat oikeusohjeet

(18) Ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena.

(20) Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on vakavaa aihetta epäillä, että hän on tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen turvapaikkamaan ulkopuolella ennen kuin hänet otettiin maahan pakolaisena eli ennen pakolaisaseman myöntämiseen perustuvan oleskeluluvan myöntämishetkeä —.

(21) Saman artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan henkilöihin, jotka yllyttävät siinä mainittuihin rikoksiin tai tekoihin tai muulla tavoin osallistuvat niiden suorittamiseen.

3.2 Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä

(22) Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2023:49 arvioinut Afganistanin paikallispoliisissa alaikäisenä toimineen hakijan henkilökohtaista vastuuta. Hakija oli paikallispoliisissa toimiessaan kuljettanut vankeja selliin tietoisena siitä, että heitä siellä pahoinpideltäisiin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että paikalliset olosuhteet huomioon otettuna hakija ei nuoruutensa, kouluttamattomuutensa ja kasvuympäristönsä vuoksi ollut välttämättä mieltänyt, että hän oli kiinniotettuja kuljettaessaan olennaisella tavalla myötävaikuttanut törkeisiin rikoksiin.

(23) Ennakkopäätöksessä KHO 2018:147 on ollut arvioitavana Syyrian armeijassa asepalvelusta suorittaneen hakijan henkilökohtainen vastuu hänen pidättämiensä henkilöiden myöhemmästä mahdollisesta kidutuksesta. Asiassa katsottiin, ettei hakijan voitu katsoa olevan henkilökohtaisesti vastuussa kiinniotettujen henkilöiden myöhemmästä mahdollisesta kidutuksesta, kun erityisesti otettiin huomioon A:n asema armeijan organisaatiossa asevelvollisuutta suorittavana henkilönä.

(24) Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessä KHO 2014:131 arvioinut hakijan henkilökohtaista vastuuta Afganistanin valtion turvallisuuselimessä tehdyistä rikoksista. Hakija oli tehtävässään soluttautunut terroristijoukkoihin, saanut siellä ase- ja terroristikoulutuksen sekä toiminut terroristijoukkojen komentajana. Poissulkemislausekkeen soveltamisedellytyksiä arvioitaessa ei ollut merkitystä sillä, että osallistuminen tekoihin ihmisyyttä vastaan oli ollut pakollista virka- tai peitetehtäviin osallistumisen vuoksi. Asiassa oli ollut perusteltua aihetta epäillä hakijan osallistuneen terroristijoukoissa rikokseen ihmiskuntaa (ihmisyyttä) vastaan.

3.3 Poissulkemislausekkeen soveltamista koskevia tulkintaohjeita

(25) UNHCR:n (

/ Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö) käsikirjan mukaan poissulkemislausekkeen soveltamiseksi on riittävää, että voidaan katsoa olevan perusteltua aihetta epäillä henkilön tehneen jonkin poissulkemislausekkeessa kuvatuista teoista. Poissulkemislausekkeita on kuitenkin tulkittava suppeasti, koska poissulkemislausekkeesta aiheutuu vakavia seurauksia kyseiselle henkilölle. (kohta 149) (

)

$116

(27) UNHCR:n tulkintaohjeen mukaan poissulkemislausekkeen käyttö edellyttää sitä, että henkilö on henkilökohtaisesti vastuussa teosta, mikäli hän on tehnyt teon itse tai hän on myötävaikuttanut olennaisella tavalla teon suorittamiseen tietoisena oman myötävaikuttamisensa merkityksestä lopputuloksen kannalta. Henkilökohtaista vastuuta arvioitaessa merkitystä on annettava henkilön vapaaehtoisuudelle, hänen asemalleen ja mahdollisuuksilleen vaikuttaa ryhmän tekemisiin. Henkilön ei ole tarvinnut itse osallistua tekoihin fyysisesti, vaan riittävää on niiden alulle paneminen, avustaminen, edistäminen ja hankkeen suunnittelu. (

$119

(29) UNHCR:n tulkintaohjeen mukaan todistustaakka poissuljennasta on valtiolla. Sopimuksen 1 F artiklassa asetetun näyttökynnyksen ylittyminen edellyttää selvää ja uskottavaa näyttöä (

). UNHCR:n tausta-asiakirjan mukaan riittävän korkealla näyttökynnyksellä myös varmistetaan, että poissulkemislausekkeen soveltaminen on sopusoinnussa pakolaissopimuksen humanitäärisen päämäärän kanssa (

).

(30) UNHCR:n pakolaissopimuksen 1 F artiklaa koskevan lausuman mukaan poissulkemislausekkeen soveltaminen ei edellytä syyllisyyden määrittämistä rikosoikeudellisessa mielessä. Näytön tason on oltava kuitenkin riittävän korkea, jotta varmistetaan, että pakolainen ei joudu erehdyksessä turvapaikkaoikeuden ulkopuolelle. Vaatimuksena on siten oltava luotettava, uskottava ja vakuuttava näyttö, joka on pelkkää epäilystä tai väitettä voimakkaampi. (

3.4 Muutoksenhakijan kertomus

(31) Muutoksenhakija on kertomansa perusteella työskennellyt kotimaassaan vuosina 2011 — 2014 noin kolmen ja puolen vuoden ajan sotilaana Afganistanin kansallisessa turvallisuusvirastossa eli NDS:ssä. Muutoksenhakija on saanut koulutusta ja osallistunut tehtäviin, joiden tarkoituksena on ollut ottaa kiinni talibaneja ja heidän tukijoikseen epäiltyjä henkilöitä sekä luovuttaa heidät tutkinnasta vastaaville yksiköille. Tutkinnan tultua päätökseen asian käsittely on siirtynyt armeijan oikeusistuimeen, minkä jälkeen muutoksenhakijan yksikkö on kuljettanut vangit vankilaan.

(32) Muutoksenhakija on osallistunut sekä Afganistanin kansallisen turvallisuusviraston omiin operaatioihin että yhteistyössä ulkomaalaisten joukkojen kanssa toteutettuihin operaatioihin. Muutoksenhakijan kertomus operaatioiden lukumäärästä on turvapaikkaprosessin aikana vaihdellut, mutta Maahanmuuttovirasto on katsonut selvitetyksi, että muutoksenhakija on osallistunut vähintään 300 operaatioon, joiden tarkoituksena on ollut vangita talibaneiksi tai heidän tukijoikseen epäiltyjä henkilöitä.

(33) Muutoksenhakija on turvapaikkapuhuttelussaan kertonut ymmärtäneensä jo ensimmäisen työvuotensa aikana, että Afganistanin kansallisen turvallisuusviraston omista operaatioista kiinniotettuja on kidutettu tutkinnasta vastaavassa yksikössä. Hän on kertonut kuulleensa tutkinnasta vastaavasta yksiköstä eli niin sanotusta valvontatalosta kidutukseen viittaavia ääniä päivittäin silloin, kun siellä oli kiinniotettuja.

(34) Muutoksenhakijan havaintojen mukaan kidutusta ei kuitenkaan tapahtunut silloin, kun tukikohdassa oli läsnä ulkomaalaisia joukkoja. Hän on myös kuullut muilta sotilailta, että valvontatalossa kidutetaan niitä kiinniotettuja, jotka eivät suostu yhteistyöhön kuulustelijoiden kanssa. Lisäksi muutoksenhakija on tehnyt joitakin kidutukseen viittaavia havaintoja kuljettaessaan vankeja valvontatalosta vankilaan. Hän on kertonut esimerkiksi siitä, että osa valvontatalosta noudetuista vangeista ei kyennyt kävelemään kunnolla. Muutoksenhakija on valitusvaiheessa korostanut, että hän ei kuitenkaan missään vaiheessa varmuudella tiennyt, tapahtuiko valvontatalossa kidutusta.

(35) Muutoksenhakijan mukaan hänellä ei ole asemansa perusteella ollut mahdollisuutta puuttua toisessa yksikössä mahdollisesti tapahtuneeseen kidutukseen, josta hänellä ei ole ollut mitään näyttöä. Muutoksenhakijalla ei ole myöskään ollut mahdollisuutta irtisanoutua työstään, sillä jatkosopimukset on tehty työssä menestyneille sotilaille automaattisesti kysymättä heiltä itseltään. Työnantaja on jatkuvasti painottanut, kuinka heihin on investoitu paljon.

(36) Maahanmuuttoviraston päätöksessä selostetuista maatietolähteistä ilmenee, että Afganistanin kansallisen turvallisuusosaston pidätyskeskuksissa on esiintynyt systemaattista kidutusta (

3.5 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(37) Poissulkemisperusteiden tarkoitus on Geneven yleissopimuksen mukaisesti luodun järjestelmän uskottavuuden säilyttäminen, eikä poissulkemislausekkeen soveltaminen ole harkinnanvaraista (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 9.11.2010

, C-57/09 ja C-101/09, 115 — 119 kohdat). Poissulkemislauseketta on kuitenkin poikkeamissäännöksenä tulkittava suppeasti.

(38) Poissuljenta edellyttää, että henkilö on henkilökohtaisessa vastuussa ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa tarkoitetusta rikoksesta tai teosta. Henkilön ei tarvitse fyysisesti suorittaa kyseistä rikosta tai tekoa, vaan poissuljentaa sovelletaan myös sellaiseen henkilöön, joka muulla tavalla myötävaikuttaa sen suorittamiseen. Poissuljentaa voidaan esimerkiksi soveltaa sellaisiin avunannon muotoihin, joissa henkilö on olennaisella tai merkittävällä tavalla myötävaikuttanut rikoksen tai teon toteuttamiseen.

(39) Poissulkemislausekkeen soveltamiseksi on riittävää, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä henkilön tehneen poissuljennan perusteena olevan teon. Arvioinnissa on otettava huomioon myös asiassa ilmenneet seikat, jotka voivat poistaa henkilökohtaisen vastuun tai vähentää sitä.

(40) Poissuljennan edellytysten täyttymistä on tarkasteltava kokonaisuutena sen perustuessa henkilön omaan kertomukseen. Epäilyä rikoksesta on pidettävä perusteltuna, kun henkilö on oma-aloitteisesti kertonut poissuljennan perusteena olevista teoista eikä asiassa ole ilmennyt syytä kyseenalaistaa hänen kertomuksensa luotettavuutta siltä osin. Sen arvioiminen, onko asiassa olemassa seikkoja, jotka poistavat tai lieventävät henkilön henkilökohtaista vastuuta tapahtuneesta rikoksesta, tapahtuu myös henkilön kertomuksesta ilmenevien seikkojen perusteella. Henkilökohtaisen vastuun poistavia näkökohtia on arvioitava objektiivisesti eikä arvioinnissa voida nojautua vain henkilön omaan käsitykseen hänen tekojensa syistä.

(41) Muutoksenhakijan kertomuksesta kidutukseen viittaavista havainnoistaan on pääteltävissä, että kiinniotettujen kiduttamista on tutkintayksikössä tapahtunut toistuvasti. Korkein hallinto-oikeus arvioi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tavoin, että tutkintayksikössä tapahtunutta kiinniotettujen kiduttamista on pidettävä poissulkemislausekkeessa tarkoitettuna törkeänä muuna kuin poliittisena rikoksena.

(42) Kertomansa mukaan muutoksenhakija ei ole itse osallistunut kiduttamiseen. Muutoksenhakija on kertonut, että ensimmäisen palvelusvuotensa aikana hän oli alkanut epäillä kiinniotettuja kidutettavan ja tehnyt tähän liittyviä havaintoja ajoittain jopa päivittäin. Muutoksenhakijalla on siten ollut tietoa kiinniotettujen henkilöiden kidutuksesta usean vuoden ajan. Myös muutoksenhakijan yksikkö on tehnyt sellaisten henkilöiden kiinniottoja, jotka on luovutettu tutkintayksikölle.

(43) Kun otetaan tämän lisäksi huomioon niiden operaatioiden runsas määrä, joihin muutoksenhakija työuransa aikana osallistui, sekä maatietolähteistä ilmenevät tiedot turvallisuusviranomaisten harjoittaman kidutuksen systemaattisuudesta, on asiassa katsottava tulleen selvitetyksi, että on perusteltua aihetta epäillä, että myös muutoksenhakijan yksikön operaatioissa kiinniotettuja henkilöitä on myöhemmin kidutettu. Ottaen huomioon toiminnan keston muutoksenhakijan on katsottava olennaisella tavalla myötävaikuttaneen kidutuksen toteutumiseen.

(44) Turvallisuusvirastossa työskennellessään muutoksenhakija on suorittanut tehtävänsä esimiehensä käskystä. Vaikka kidutuksen käyttäminen kuulustelumenetelmänä on ollut turvallisuusviraston operaatioissa varsin laajaa, muutoksenhakija on silti tiennyt, että se ei ole ollut edes hänen omassa toimintapiirissään yleisesti hyväksyttyä. Näin ollen muutoksenhakijan henkilökohtaista vastuuta ei vähennä tai poista se, että hän on toiminut esimiehensä käskystä.

(45) Muutoksenhakija on työskennellyt kolmen ja puolen vuoden ajan turvallisuusvirastossa. Näin pitkän ajan kestänyt palvelus osoittaa, että muutoksenhakija on suhtautunut hyväksyvästi tai vähintäänkin välinpitämättömästi turvallisuusviraston toiminnassa tapahtuneisiin oikeudenvastaisuuksiin, joista hän on ollut tietoinen. Muutoksenhakijan kertomuksesta ei ole käynyt ilmi, että muutoksenhakija olisi pyrkinyt toimimaan toisin tai edes selvittänyt mahdollisuuksiaan toimia toisin. Muutoksenhakijan ei asiassa saadun selvityksen perusteella voida katsoa olleen sellaisen välittömän uhan alainen, että hän olisi tosiasiallisesti ollut pakotettu suorittamaan tehtävänsä ja siten myötävaikuttamaan poissuljennan perusteena oleviin rikoksiin.

(46) Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että on perusteltua aihetta epäillä muutoksenhakijan tehneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun muun kuin poliittisen rikoksen. Tämän vuoksi hänelle ei voida antaa Suomessa turvapaikkaa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans ja Emil Waris. Asian esittelijä Minna Miettinen.

Muutoksenhakija

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Anna Salminen, Tommi Toijonen ja Jonna Peltonen, joka on myös esitellyt asian.

in dubio pro reo

benefit of the doubt

the National Directorate of Security

United Nations High Commissioner for Refugees

Handbook on Procedures and Criteria for Determining Refugee Status under the 1951 Convention and the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, February 2019

Background Note on the Application of the Exclusion Clauses: Article 1F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4 September 2003

UNHCR Guidelines on International Protection No.5: Application of the Exclusion Clauses: Article 1F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003

European Asylum Support Office: EASO Practical Guide: Exclusion, tammikuu 2017

UNHCR Guidelines on International Protection: Application of the Exclusion Clauses: Article 1 F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003

UNHCR Background Note on the Application of the Exclusion Clauses: Article 1 F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003

UNHCR Statement on Article 1 F of the 1951 Convention, July 2009

United States Department of State: Country Reports on Human Rights Practises for 2012, 2013, 2014 ja 2015: Afganistan ja United Nations Assistance Mission in Afganistan 2011, 2013 ja 2015 (update): Treatment Of Conflict-Related Detainees In Afghan Custody

yhdistetyissä asioissa B ja D