KHO:2025:47 – Ulkomaalaisasia

Ändringssökanden hade ansökt om fortsatt uppehållstillstånd som sitt minderåriga barns vårdnadshavare. Barnet var finsk medborgare.

Ärendet gällde frågan om föräldern kunde anses vara sitt barns familjemedlem enligt 37 § 1 mom. i utlänningslagen trots att hen inte faktiskt hade kunnat delta i barnets vårdnad under de senaste åren eftersom barnets andra förälder och vårdnadshavare genom sitt agerande hade hindrat ändringssökandens och barnets umgänge (s.k. föräldraalienation).

Det hade i ärendet blivit utrett att ändringssökanden hade varit aktiv i att upprätthålla sin familjerelation till barnet. Hen hade med olika rättsmedel försökt delta i vårdnaden om sitt barn och verkställa umgängesrätten. Det hade även blivit utrett att orsaken till att umgänget mellan ändringssökanden och barnet hade förhindrats var den andra vårdnadshavarens ogrundade handlande.

Med beaktande av skyddet för familjelivet och barnets bästa var omständigheterna i ärendet sådana att ändringssökanden skulle anses vara sitt barns familjemedlem enligt 37 § 1 mom. i utlänningslagen.

Utlänningslagen 6 § 1 mom., 37 § 1 mom., 50 § 1 mom. och 66 a §

Europeiska människorättskonventionen art. 8

Konventionen om barnets rättigheter art. 3.1 och art. 7.1

Jfr HFD 2014:162, 2016:165, 2016:204, 2018:114

Ärendet har avgjorts av justitieråden Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans, Emil Waris och Päivi Pietarinen. Föredragande Karoliina Hyttinen.

Muutoksenhakija oli hakenut jatkolupaa Suomen kansalaisen alaikäisen lapsensa huoltajana.

Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko vanhempaa pitää alaikäisen lapsensa ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, vaikka hän ei ollut viime vuosina voinut osallistua tosiasiallisesti lapsen huoltoon, koska toisena huoltajana ollut vanhempi oli toimillaan estänyt vanhemman ja lapsen kanssakäymisen (ns. vieraannuttaminen).

Asiassa oli selvitetty, että muutoksenhakija oli ollut aktiivinen pitääkseen yllä perhesidettä lapseen. Hän oli oikeussuojakeinoja käyttäen pyrkinyt osallistumaan lapsensa huoltoon ja toteuttamaan tapaamisoikeutta. Asiassa oli myös selvitetty, että muutoksenhakijan ja lapsen kanssakäymisen estyminen oli johtunut lapsen toisen huoltajan perusteettomasta toiminnasta.

Kun otettiin huomioon perhe-elämän suoja ja lapsen etu, olosuhteet asiassa olivat sellaiset, että muutoksenhakijaa oli pidettävä lapsensa ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä.

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Yleissopimus lapsen oikeuksista 3 artikla 1 kappale ja 7 artikla 1 kappale

vrt. KHO 2014:162, 2016:165, 2016:204, 2018:114

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 23.8.2024 nro 4901/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Helsingin hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi.

Asian tausta

(1)

(jäljempänä muutoksenhakija) on 4.4.2019 hakenut jatkolupaa lapsensa huoltajana. Perheenkokoaja on muutoksenhakijan alaikäinen vuonna 2016 syntynyt lapsi, joka on Suomen kansalainen.

(2)

ei ole päätöksellään 20.11.2019 myöntänyt muutoksenhakijalle jatkolupaa.

(3)

on päätöksellään 18.1.2022 kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(4)

ei ole päätöksellään 22.7.2022 myöntänyt muutoksenhakijalle jatkolupaa. Muutoksenhakija on päätetty karkottaa kotimaahansa Ghanaan ja hänelle on määrätty 30 päivää aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti.

(5)

on 23.8.2024 hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeus on katsonut, että muutoksenhakija ei ole lapsen tosiasiallinen huoltaja eikä siten ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettu perheenjäsen, ja ettei hänelle ole maassa oleskelunsa aikana syntynyt Suomeen sellaisia kiinteitä siteitä, että hänelle voitaisiin tällä perusteella myöntää jatkolupa mainitun lain 54 §:n 7 momentin nojalla. Muutoksenhakijan karkottamiselle on näin ollen lain 149 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu peruste.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi.

$ed

(8)

on antanut lausunnon.

(9)

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Kysymyksenasettelu

(10) Asiassa on kysymys siitä, voidaanko vanhempaa pitää alaikäisen lapsensa ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, vaikka hän ei ole viime vuosina voinut osallistua tosiasiallisesti lapsen huoltoon, koska toisena huoltajana ollut vanhempi on toimillaan estänyt vanhemman ja lapsen kanssakäymisen (ns. vieraannuttaminen). Vanhempi on kuitenkin pyrkinyt käytettävissä olevin keinoin puolustamaan asemaansa lapsen huoltajana ja toteuttamaan tälle kuuluvaa tapaamisoikeutta.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

2.1 Kansainväliset sopimukset

(11) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Saman artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

(12) Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

(13) Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

2.2 Ulkomaalaislaki esitöineen

(14) Ulkomaalaislain 6 § 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

(16) Ulkomaalaislain 50 § 1 momentissa säädetään, että Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

(17) Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

(18) Hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi (HE 28/2003 vp) todetaan, että lain 37 § sisältäisi vastaavat säännökset kuin aiemman ulkomaalaislain (378/1991) 18 b §. Ulkomaalaislain 37 § 1 momentin osalta yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että perheenjäsenen määritelmä sisältäisi suomalaisen käsitteen mukaisen ydinperheen jäsenet. Näillä tarkoitetaan puolisoa ja huollossa olevia alaikäisiä naimattomia lapsia. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa, joka yleensä on lapsen vanhempi. Huolto voi kuitenkin olla eri syistä siirretty tai siirtynyt pois vanhemmalta. Tällöin huoltosuhde yleensä osoitettaisiin asiakirjoilla.

3. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

(19) Ulkomaalaislain 37 § 1 momentissa säädetään, että jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Oikeuskäytännössä on eritelty toisistaan muodollinen ja tosiasiallinen huoltajuus.

$f0

(21) Asiassa saadun selvityksen mukaan muutoksenhakija ja perheenkokoajana toimiva lapsi ovat asuneet yhdessä ennen vanhempien eroa. Lapsi on vuosina 2017 — 2018 tavannut muutoksenhakijaa säännöllisesti ja ollut tällä hoidossa. Vuoden 2018 jälkeen muutoksenhakijan ja lapsen tapaamiset eivät ole muutamia kertoja lukuun ottamatta toteutuneet. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen mukaan tapaamisia olisi parittomina viikkoina perjantain kello 17 ja sunnuntain kello 16 välisenä aikana.

(22) Muutoksenhakija on hakiessaan jatkolupaa perhesiteen perusteella tuonut esille, että lapsen toinen huoltaja on vaikeuttanut lapsen suhdetta muutoksenhakijaan. Muutoksenhakija on esittänyt yleisten tuomioistuinten asiassa antamia ratkaisuja, joiden mukaan lapsen toinen huoltaja ei ole myötävaikuttanut muutoksenhakijan ja lapsen tapaamisten onnistumiseen eikä turvannut lapsen yhteyttä muutoksenhakijaan. Toiminnalle ei ole ollut hyväksyttävää syytä. Maahanmuuttoviraston päätöksessä on todettu, että lapsen toinen huoltaja on estänyt muutoksenhakijan ja perheenkokoajan väliset tapaamiset ja yhteydenpidon useamman vuoden ajan. Vaikka käräjäoikeuden päättämä tapaamisoikeus toteutuisi, Maahanmuuttovirasto on pitänyt sitä liian suppeana, jotta muutoksenhakijaa voitaisiin katsoa lapsensa tosiasialliseksi huoltajaksi.

(23) Käsiteltävässä asiassa on selvitetty, että muutoksenhakija on ollut aktiivinen pitääkseen yllä perhesidettä lapseen. Muutoksenhakija on oikeussuojakeinoja käyttäen pyrkinyt osallistumaan lapsensa huoltoon ja toteuttamaan tapaamisoikeutta. Asiassa on myös selvitetty, että muutoksenhakijan ja lapsen kanssakäymisen estyminen on johtunut lapsen toisen huoltajan perusteettomasta toiminnasta.

(24) Yleiset tuomioistuimet ovat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoa koskevat asiat ratkaistessaan ottaneet huomioon valtion positiivisen velvoitteen suojata muutoksenhakijan ja hänen lapsensa oikeutta perhe-elämään. Muutoksenhakijan ja hänen lapsensa tilanteesta saadun selvityksen perusteella mainittua velvoitetta ei voida täyttää, jos muutoksenhakijan asemaa ei tunnusteta ulkomaalaislaissa tarkoitettuna perheenjäsenenä. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan ja hänen lapsensa tilanne, perhe-elämän suoja ja lapsen etu, muutoksenhakijaa on pidettävä ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä.

(25) Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan muutoksenhakija on nyttemmin hakenut jatko-oleskelulupaa Suomen kansalaisen puolisona. Maahanmuuttoviraston arvioitavaksi jää, myönnetäänkö muutoksenhakijalle oleskelulupa korkeimman hallinto-oikeuden sille palauttamassa asiassa tai käsitteleekö Maahanmuuttovirasto hakemukset yhdessä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans, Emil Waris ja Päivi Pietarinen. Asian esittelijä Karoliina Hyttinen.

A

Maahanmuuttovirasto

Helsingin hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marianne Lastikka ja Suvi Turunen, joka on myös esitellyt asian.

Muutoksenhakija