KKO:2017:62 – Rättegångsförfarandet

Tingsrätten ansåg det visat att A hade satt en annan person i sitt ställe för att avlägga ett allmänt språkprov och att A hade använt det språkintyg som erhållits på detta sätt som vilseledande bevis i samband med en ansökan om medborgarskap. Tingsrätten dömde A för förfalskning. Hovrätten beviljade inte tillstånd till fortsatt handläggning i målet.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av beslutet att hovrätten av ändringsskäl borde ha beviljat tillstånd till fortsatt handläggning.

RB 25 a kap 11 §

SL 33 kap 1 §

SL 33 kap 6 §

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

OK 25 a luku 11 §

RL 33 luku 1 §

RL 33 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja syyte väärennyksestä hylätään.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja A:lle myönnetään asiassa jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava A:n valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Mika Huovila ja Lena Engstrand. Esittelijä Katariina Sorvari.

Syyte Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta väärennyksestä (tekoaika 25.1.2014 – 2.4.2014) sillä perusteella, että A oli teettänyt yleisen kielitutkintotodistuksen laittamalla sijaansa tuntemattomaksi jääneen henkilön suorittamaan kielitutkinnon ja käyttänyt näin saamaansa väärää tutkintotodistusta harhauttavana todisteena kansalaisuushakemuksen yhteydessä Maahanmuuttovirastolle.

A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 9.5.2016

Käräjäoikeus katsoi kirjallisina todisteina esitettyjen rikostutkimuslaboratorion ääni- ja käsialatutkimuslausuntojen sekä oikeuden istunnossa tekemien havaintojen perusteella, että asiassa ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A ei ollut itse osallistunut kielikokeeseen. Käräjäoikeus katsoi, että mainitusta kielikokeesta A:lle myönnetty todistus oli rikoslain 33 luvun 6 §:ssä tarkoitettu väärä todistuskappale, koska se oli ollut omiaan aiheuttamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään eli siitä, että A olisi osallistumalla kokeeseen itse saanut mainitunsisältöisen todistuksen. Kun A oli tämän väärän asiakirjan esittänyt Suomen kansalaisuutta hakiessaan, oli A:n toiminnallaan katsottava syyllistyneen väärennykseen.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen väärennykseen ja tuomitsi A:n 40 päiväsakkoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anne Ritala-Kananoja.

Turun hovioikeuden päätös 19.8.2016

A valitti hovioikeuteen ja vaati jatkokäsittelyluvan myöntämistä muutos-, tarkistus- ja muun painavan syyn perusteella. A katsoi, ettei menettely, josta asiassa on esitetty näyttöä, voinut ylipäätään olla väärennys. Käsiala- ja ääninäytteen perusteella A:n syyllisyydestä oli vähintään järkeviä epäilyjä. Asialla oli A:lle hänen kansalaisuushakemuksensa vuoksi erittäin suuri merkitys.

Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Perustelut

1. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta väärennyksestä sillä perusteella, että tämä oli käyttänyt teettämäänsä väärää yleisen kielitutkinnon tutkintotodistusta harhauttavana todisteena kansalaisuushakemuksen yhteydessä Maahanmuuttovirastolle. Teettäminen oli tapahtunut niin, että A oli laittanut kielikokeeseen sijaansa tuntemattomaksi jääneen henkilön ja että A oli näin saanut väärän tutkintotodistuksen.

2. A kiisti syytteen.

3. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A ei ollut itse osallistunut kielikokeeseen, josta hänelle oli myönnetty todistus. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä oli väärä todistuskappale, koska se oli ollut omiaan aiheuttamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään eli siitä, että vastaaja oli itse kokeeseen osallistumalla saanut mainitunsisältöisen todistuksen. Kun A oli esittänyt tämän väärän asiakirjan Suomen kansalaisuutta hakiessaan, hän oli syyllistynyt väärennykseen, mistä käräjäoikeus tuomitsi hänet 40 päiväsakkoon.

4. A valitti hovioikeuteen, joka ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa.

5. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää asiassa jatkokäsittelylupa.

6. Rikoslain 33 luvun 1 §:n mukaan väärennyksestä tuomitaan se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena. Saman luvun 6 §:n 2 momentin mukaan todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä.

7. Rikoslain esitöissä (HE 66/1988 vp s. 119) on todettu, että kotimaisessa oikeustieteessä on perinteisesti katsottu, että väärennyssäännösten tarkoitus on lähinnä suojata todistuskappaleiden ulkonaista luotettavuutta eli niiden oikeudellista aitoutta. Niiden varsinaisen sisällön totuudenmukaisuudella ei ole tässä suhteessa merkitystä. Asiakirjan on katsottu voivan olla väärä ainoastaan silloin, kun sen antajaksi on merkitty tai jollakin tavoin ilmaistu joku muu kuin sen todellinen antaja. Ehdotuksen mukaan lailla on pyritty vahvistamaan oikeustieteessä ja -käytännössä vakiintunut perusnäkemys siitä, että todistuskappaleen vääryys tarkoittaa sen omaa oikeaperäisyyttä koskevaa valhetta, ei sitä vastoin sen sisältämän todistusteeman muuta totuudenvastaisuutta.

8. Tässä asiassa on riidatonta, että A:n Maahanmuuttovirastolle esittämä kielitutkintotodistus on kielitutkintotoimikunnan puheenjohtajan allekirjoittama. Todistus on siten sen henkilön antama, joka on asiakirjassa merkitty todistuksen antajaksi.

9. Käräjäoikeus on asiassa esitetyn näytön perusteella katsonut, että A:n esittämä kielitutkintotodistus on väärä, koska se on ollut omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään sen vuoksi, että A ei ole itse osallistunut kielikokeeseen. Käräjäoikeus on siis katsonut, että asiakirja on väärä sen vuoksi, että sen sisältö ei vastaa totuutta. Käräjäoikeus on näin ollen perustanut ratkaisunsa laintulkintaan, joka poikkeaa siitä, mitä edellä esitetyin tavoin lain esitöissä on katsottu todistuskappaleen vääryydellä tarkoitettavan.

10. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole selvää, että käräjäoikeuden oikeudellinen arviointi väärennysrikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä olisi oikea. Käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta on siten aihetta epäillä oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

11. Tässä tilanteessa asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida sitä, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää myös muulla perusteella. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asiaa ei voida ottaa tutkittavaksi suoraan Korkeimmassa oikeudessa.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Väärennyksestä

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksistä