KKO:2018:12 – Gäldenärsbrott

A som var styrelsemedlem i ett aktiebolag hade under tre års tid flera gånger överfört medel, sammanlagt 54 693 euro, från bolaget till sig själv och sin hustru. Bokföringen av aktiebolagets affärshändelser och uppgörandet av bokslut hade försummats under tre räkenskapsperioder och uttaget av medel hade inte bokförts. Det var ostridigt att A hade utfört arbete för bolaget. Fråga om uttaget av medel hade skett utan godtagbart skäl och om A således genom sitt beteende hade gjort sig skyldig till grov oredlighet som gäldenär. Se KKO:2005:68 KKO:2005:119 KKO:2011:64

Osakeyhtiön hallituksen jäsen A oli kolmen vuoden aikana useita kertoja luovuttanut yhtiöstä varoja itselleen ja puolisolleen yhteensä 54 693 euroa. Osakeyhtiön liiketapahtumien merkitseminen kirjanpitoon ja tilinpäätösten laatiminen oli laiminlyöty kolmella tilikaudella eikä varojen nostoja ollut kirjattu yhtiön kirjanpitoon. Riidatonta oli, että A oli tehnyt yhtiön hyväksi työtä. Kysymys siitä, oliko varojen nosto tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä ja oliko A siten menettelyllään syyllistynyt törkeään velallisen epärehellisyyteen. Ks. KKO:2005:68 KKO:2005:119 KKO:2011:64

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan törkeä velallisen epärehellisyys syytekohdassa 5 ja että tämän vuoksi A:lle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta korotetaan ainakin kahdella kuukaudella.

A ei käyttänyt hänelle varattua mahdollisuutta vastauksen antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A tuomitaan kohdassa 5 rikoslain 39 luvun 1 a §:n nojalla törkeästä velallisen epärehellisyydestä (tekoaika 31.12.2006 – 28.2.2008). A:lle määrätään tästä sekä hovioikeuden hänen syykseen kohdassa 2.2 lukemasta törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kohdassa 3.2 lukemasta törkeästä veropetoksesta yhteinen 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistus.

Yhteinen vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja päättynyt 21.4.2017.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Vaatimukset ja vastaukset

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen muun muassa törkeästä velallisen epärehellisyydestä syytekohdassa 5, koska A oli yhdessä B:n kanssa hallituksen jäsenenä veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt antaa osakeyhtiön puolesta ennakonperinnän valvontailmoitukset ja elinkeinotulon veroilmoitukset. Laiminlyönnit olivat alkaneet yhtiön toiminnan alusta lukien ja niistä oli seurannut A:n ja B:n tieten yhtiölle piilevää verovelkaa, jonka määrä oli yhtiön verovelkaluettelon mukaan ollut 309 000 euroa ilman veronkorotuksia ja veronlisäyksiä. Samanaikaisesti A ja B olivat ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneet itselleen ja toiselle yhtiöstä varoja. A:lle ja hänen puolisolleen oli kolmen vuoden aikana luovutettu yhtiöstä 54 693 euroa. Luovutuksilla oli aiheutettu yhtiön maksukyvyttömyys jo sen toiminnan alkuvaiheessa vuonna 2006 ja sen jälkeen oleellisesti pahennettu sitä. A oli tavoitellut velallisen epärehellisyydessä huomattavaa hyötyä ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A kiisti syytteen. Hän oli ollut yhtiöön työsuhteessa, ja hänen yhtiöltä saamansa varat olivat olleet matkaennakoita ja palkkaennakoita, joihin hän oli ollut työsuhteensa perusteella oikeutettu. Suoritukset eivät olleet yhtiön liiketoimintaan nähden olennaisia.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 22.4.2015 nro 15/117866

Käräjäoikeus totesi, että A oli toiminut työnjohtajana Norjassa ja että hänelle oli suoritettu matkaennakoita ja palkkaennakoita. Käräjäoikeus katsoi, että A oli ollut yhtiöön työsuhteessa ja että hänellä oli sen vuoksi oikeus mainittuihin korvauksiin. Korvaukset oli maksettu kolmen vuoden aikana, eivätkä ne olleet yhtiön liiketoimintaan nähden olennaisia. Käräjäoikeus katsoi siten jääneen näyttämättä, että A olisi ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut itselleen tai toiselle yhtiön varoja. Käräjäoikeus hylkäsi syytekohdan 5 syytteen törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Käräjäoikeus hylkäsi lisäksi A:n osalta syytteen törkeästä kirjanpitorikoksesta syytekohdassa 1, mutta luki hänen syykseen törkeän kirjanpitorikoksen syytekohdassa 2.2 ja törkeän veropetoksen syytekohdassa 3.2, joista hänelle tuomittiin yhteinen 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistus. Käräjäoikeus katsoi, että vankeusrangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi, koska A:ta ei ollut aikaisemmin rekisteröity rikoksista.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Björn Beijar ja käräjänotaari Sini Lahdenperä sekä lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 20.4.2016 nro 16/116639

Hovioikeus, jonne syyttäjä valitti muun muassa syytekohdan 5 osalta, toimitti pääkäsittelyn.

Hovioikeus viittasi ratkaisuun KKO 2011:64 ja katsoi, että siitä ilmenevän oikeusohjeen mukaan osakeyhtiön hyväksi työtä tekevälle voidaan yhtiön taloudellisena kriisiaikanakin maksaa tekemästään työstä kohtuullinen palkkio. Hovioikeus totesi, että A oli tehnyt yhtiön hyväksi työtä ja että A:lle ja hänen puolisolleen oli kolmen vuoden aikana siirretty yhtiöstä varoja yhteensä 54 693 euroa. Hovioikeus katsoi, että kyseistä summaa oli suoritusten yhteismäärän ja niiden suoritusajankohtien sekä yhtiön toiminnan laajuuden perusteella arvioiden pidettävä kohtuullisena korvauksena A:n yhtiön hyväksi tekemästä työstä. Nostojen todellista tarkoitusta ei ollut aihetta epäillä, vaikka palkanmaksun kirjanpidollisia ja verotuksellisia säännöksiä ei ollut palkkioita nostettaessa noudatettu.

Hovioikeus katsoi lisäksi, että yhtiön varojen luovuttamisella A:lle oli ollut velallisena olleen yhtiön toimintaan liittyvä taloudellisesti ja oikeudellisesti perusteltu syy. Kohtuullisen palkkion maksamisella yhtiön hyväksi tehdystä työstä ei ollut myöskään vaarannettu velkojien taloudellisia etuja. Varojen luovuttaminen A:lle ei siten ollut tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syytekohdan 5 osalta. Hovioikeus alensi A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 3 kuukauteen ja määräsi sen käräjäoikeuden tavoin ehdolliseksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mikko Pentti, Harri Kurkinen ja Jukka Mäkelä.

Perustelut

$da

2. A on käräjäoikeudessa tunnustanut saaneensa yhtiöltä mainitut rahavarat. A on kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Hän oli ollut yhtiöön työsuhteessa, ja kyseiset rahavarat olivat olleet palkka- ja matkaennakoita, joihin hän oli yhtiön hyväksi tekemänsä työn perusteella oikeutettu.

3. Syyte törkeästä velallisen epärehellisyydestä on alemmissa oikeusasteissa A:n osalta hylätty. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että suorituksia oli pidettävä kohtuullisena korvauksena työstä, jota A oli yhtiön hyväksi tehnyt. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että A:lle tehtyjen luovutusten todellista tarkoitusta ei ollut syytä epäillä, vaikka palkanmaksun kirjanpidollisia ja verotuksellisia säännöksiä ei ollut noudatettu palkkioita maksettaessa.

4. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa todennut olevan riidatonta, että A oli tehnyt yhtiön hyväksi työtä. Syyttäjän mukaan kysymys on kuitenkin velallisen epärehellisyydestä, koska A oli yhtiön edustajana laiminlyönyt yhtiön kirjanpidon pitämisen eikä palkkojen maksamisessa ollut noudatettu myöskään palkanmaksua koskevaa lainsäädäntöä.

5. Korkeimmassa oikeudessa on keskeisesti kysymys siitä, onko varojen luovutus yhtiöstä A:lle tapahtunut rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä.

6. Rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan velallinen, joka ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä. Saman luvun 1 a §:n 1 kohdan mukaan teko on törkeä, jos velallisen epärehellisyydessä tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja velallisen epärehellisyys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että velallisen todellisten ja erääntyneiden velkojen maksaminen ei lähtökohtaisesti ole perusteetonta eivätkä tällaiset maksut huononna velallisen varallisuusasemaa sellaisella tavalla, joka tulisi rangaistavaksi velallisen epärehellisyytenä (KKO 1998:82, KKO 2000:74, KKO 2009:70, kohta 15, KKO 2011:33, kohta 7 ja KKO 2011:64, kohta 9).

$dd

$de

10. Ratkaisu KKO 2011:64 eroaa ratkaisuista KKO 2005:68 ja KKO 2005:119 siten, että ensin mainitussa kysymys ei ole ollut siitä, että aikaisemmin tehtyjen kirjanpitomerkintöjen oli myöhemmin selitetty olleen palkkaa tai korvausta kuluista, vaan siitä, että varojen nostoja ei ollut merkitty kirjanpitoon konkurssia edeltäneenä ajanjaksona. Ratkaisussaan Korkein oikeus katsoi, ettei se, että kirjanpitomerkinnät ovat puutteelliset, sellaisenaan osoittanut varojen luovutuksen tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä.

11. Velkojien suojaamisen tavoitteesta kuitenkin johtuu, että silloin, kun osakeyhtiö osakkeenomistajana olevan toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella maksaa tälle korvausta työstä, maksamisessa on noudatettava valitun korvauksen suoritustapaa koskevia säännöksiä. Jos säännöksistä johtuvat velvoitteet tietoisesti laiminlyödään kokonaan, yhtiön varojen luovutusta, jota väitetään korvaukseksi mainitun henkilön yhtiön hyväksi tekemästä työstä, ei yleensä voida pitää rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävänä. Tällaisessa tilanteessa hyväksyttävyyden arviointiin ei vaikuta se, onko kyseinen henkilö tosiasiassa tehnyt työtä yhtiön hyväksi vai ei.

12. A:lle ja hänen puolisolleen on vuosina 2006 – 2008 suoritettu yhtiöstä yhteensä 54 693 euroa, joka on ollut palkkaa A:n yhtiön hyväksi tekemästä työstä. Yhtiössä ei ole pidetty sen toiminta-aikana kirjanpitoa eikä yhtiössä ole laadittu tilinpäätöksiä. Yhtiö ei myöskään ole vuotta 2006 lukuun ottamatta toimittanut valvontailmoituksia palkoista, jotka se on vuosina 2006 – 2008 maksanut. A ja B on näiden laiminlyöntien johdosta tuomittu lainvoimaisesti alemmissa oikeuksissa rangaistukseen törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta. Riidatonta hovioikeudessa on ollut myös se, että A ei ole henkilökohtaisessa verotuksessaan ilmoittanut saaneensa yhtiöstä palkkaa.

13. Yhtiön palkkojen maksamisessa ei ole noudatettu kirjanpito- ja verolainsäädännön velvoitteita. Laiminlyönnit ovat alkaneet heti yhtiön toiminnan aloittamisesta lukien ja jatkuneet yhtiön toiminnan päättymiseen asti. Kyseisten laiminlyöntien ilmeisenä tarkoituksena on ollut jättää yhtiön liiketoimintaan kuuluvat verot ja julkisoikeudelliset maksut suorittamatta, mikä ilmentää johdonmukaista piittaamattomuutta yritystoiminnan lakisääteisiä velvoitteita ja yhtiön velkojien etuja kohtaan. Yhtiöstä A:lle tehtyjä varojen luovutuksia ei näin ollen voida pitää rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävinä. Luovutuksilla on lisäksi loukattu yhtiön velkojien etuja.

14. Alempien oikeuksien hylättyä syytteen asiassa on vielä arvioitava, ovatko suoritukset aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden ja oleellisesti pahentaneet sitä.

15. Yhtiölle on sen toiminnan aloittamisesta vuonna 2006 lukien alkanut kertyä piilevää verovelkaa, joka on koskenut elinkeinotulon tuloveroa, sen maksamista palkoista toimitettavia ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Yhtiön verovelat ovat sen toiminnan päättyessä tilikaudella 1.2.2008 – 31.1.2009 olleet yhteensä 309 000 euroa. Syyttäjän kirjallisena todisteena esittämästä verotarkastuskertomuksesta ilmenee, että nyt kysymyksessä olevan syytteen tekoaikana 31.12.2006 – 28.2.2008 yhtiölle kertyneen, ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja koskevan piilevän verovelan yhteismäärä on ollut 83 430 euroa. Törkeää veropetosta koskevassa syytekohdassa 3, jonka osalta hovioikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi, on vahvistettu, että yhtiön toiminnassa on vuonna 2007 vältetty 41 600 euroa elinkeinotulon tuloveroa. Riidatonta hovioikeudessa on ollut, että yhtiö on maksukyvytön.

16. A on yhtiön toiminta-aikana tehnyt yhtiöstä oikeudettomia nostoja 54 693 eurolla. Oikeudettomien nostojen määrä on ollut huomattava, ja kun yhtiölle on samaan aikaan kertynyt piilevää verovelkaa, jonka määrä on tasaisesti kasvanut, Korkein oikeus katsoo, että A:n tekemät oikeudettomat suoritukset ovat osaltaan aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden jo vuonna 2006 ja sen jälkeen oleellisesti pahentaneet sitä.

17. A on 31.12.2006 – 28.2.2008 ilman hyväksyttävää syytä yhdessä B:n kanssa oikeudettomasti luovuttanut itselleen ja toiselle X Oy:n varoja vuonna 2006 yhteensä 21 263 euroa, vuonna 2007 yhteensä 27 330 euroa ja vuonna 2008 yhteensä 6 100 euroa. Yhtiöstä tehdyt mainitut oikeudettomat suoritukset ovat aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden vuonna 2006 ja sen jälkeen oleellisesti pahentaneet sitä.

18. Korkein oikeus toteaa, että A on menettelyllään tavoitellut huomattavaa hyötyä. Hyödyn määrä ylittää selvästi sen, mitä velallisen epärehellisyyden arvioiminen törkeäksi vähintään edellyttää. Huomioon ottaen myös rikoksen suhteellisen pitkä tekoaika Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettua velallisen epärehellisyyttä on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

19. Alempien oikeusasteiden syyksilukemien rikosten lisäksi A:n syyksi luetaan syytekohdassa 5 törkeä velallisen epärehellisyys. A:lle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta on siksi korotettava, ei kuitenkaan tuntuvasti. Oikeudenmukainen yhteinen vankeusrangaistus A:n syyksi luettavista rikoksista on 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta. Hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Syyksilukemista koskeva muutos ei anna aihetta seuraamusharkinnan olennaiseen uudelleen arviointiin. Hovioikeuden määräämää ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaikaa on pidettävä riittävänä.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Velallisen epärehellisyyttä koskeva rangaistussäännös

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä

Arvio suoritusten hyväksyttävyydestä tässä tapauksessa

Yhtiön maksukyvyttömyydestä

Syyksilukeminen ja rikoksen törkeysarviointi

Rangaistusseuraamus