KKO:2018:45 – Narkotikabrott

A hade i ca en och en halv månads tid innehaft 3,8 kilogram ca 13-procentigt amfetamin. A:s uppgift i en omfattande brottshärva hade varit att gömma narkotikan och på begäran lämna den tillbaka. Efter att ha gripits av polisen hade A genast erkänt sin gärning och för polisen visat var narkotikan var gömd.

Fråga om straffmätning och i synnerhet om hur A:s osjälvständiga och i egenskap av den som gömde narkotikan mer begränsade ställning än de andra delaktigas samt hans strävan att främja utredningen av brottet och avlägsna dess verkningar påverkar straffet.

SL 6 kap 3 §

SL 6 kap 4 §

SL 6 kap 6 § 3 punkten

SL 50 kap 2 §

A oli noin puolentoista kuukauden ajan pitänyt hallussaan 3,8 kilogrammaa noin 13-prosenttista amfetamiinia. A:n tehtävänä laajassa rikoskokonaisuudessa oli ollut kätkeä huumausaine-erä ja palauttaa se pyydettäessä takaisin. Jäätyään poliisin kiinniottamaksi A oli heti tunnustanut tekonsa ja osoittanut poliisille huumausaineen kätköpaikan.

Kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja erityisesti siitä, miten A:n epäitsenäinen ja muita osallisia rajoitetumpi asema huumausaineen kätkijänä sekä hänen pyrkimyksensä edistää rikoksen selvittämistä ja poistaa sen vaikutuksia vaikuttavat rangaistukseen.

RL 6 luku 3 §

RL 6 luku 4 §

RL 6 luku 6 § 3 kohta

RL 50 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 4.3.2016 nro 16/109481 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 21.6.2017 nro 17/125209 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Jorma Isotalo ja lautamiehet sekä hovioikeudessa sen jäsenet Antti Vaittinen, Tuula Keltikangas ja Yvonne Strömsholm.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan hänelle tuomitun rangaistuksen osalta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu rangaistus alennetaan 1 vuoteen 11 kuukauteen vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Marjut Jokela, Mika Huovila, Lena Engstrand ja Mika Ilveskero. Esittelijä Teemu Vanhanen.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 31.5. – 14.7.2015 tehdyn törkeän huumausainerikoksen, koska A oli laittomasti hankkinut ja pitänyt hallussaan suuren määrän huumausainetta. Hän oli ottanut kahdelta henkilöltä vastaan ja säilyttänyt 3,88 kilogrammaa amfetamiinia. Lisäksi A oli hankkinut ja pitänyt hallussaan 19 grammaa kannabista. A:n syyksi luettu amfetamiinin hallussapito on liittynyt rikoskokonaisuuteen, jossa muut henkilöt olivat tuoneet maahan amfetamiiniöljyä ja amfetamiinin valmistukseen tarvittavia muita aineita ja valmistaneet niistä amfetamiinia, josta osa oli annettu A:lle säilytettäväksi.

2. Käräjäoikeus on rangaistusta määrätessään ottanut huomioon, että A oli syyllistynyt vain huumausaineen kätkentään ja ettei hän ollut aikonutkaan myydä tai muutoin levittää huumausainetta. A:n teko olisi käräjäoikeuden mukaan sellaisenaan edellyttänyt noin kolmen vuoden vankeusrangaistusta. A oli kuitenkin erityisen merkittävästi edesauttanut törkeän huumausainerikoksen selvittämistä paljastamalla poliisille maastoon kätkemänsä amfetamiinin, jota muutoin ei ilmeisesti olisi koskaan löydetty. Hänen edellisestä vankeustuomiostaan oli lisäksi ehtinyt kulua yli viisi vuotta. Sen vuoksi käräjäoikeus on tuominnut A:lle kahden vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sen ohessa 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

3. Syyttäjän valitettua A:lle tuomitusta rangaistuksesta hovioikeus on katsonut, että A:n syyksi luetusta teosta tulisi lähtökohtaisesti tuomita useamman vuoden pituinen vankeusrangaistus. Lievemmän rangaistuksen puolesta puhui kuitenkin se, että A oli toiminut vain huumausaineen kätkijänä ja että hän oli auttanut poliisia tutkimuksissa paljastamalla huumausainekätkön ja luovuttamalla huumausaineen koko määrän poliisille. Vaikka huomioon otettiin myös se, että kätketyn huumausaineen amfetamiinipitoisuus oli ollut korkeintaan 15 prosenttia, käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli liian lievä amfetamiinin suuri määrä huomioon ottaen. Hovioikeus on tuominnut A:lle 2 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:lle tuomittavasta rangaistuksesta. Arvioitavana on erityisesti se, miten A:n osuus rikoskokonaisuudessa amfetamiinierän kätkijänä tulee ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa. Arvioitavana on myös se, mikä merkitys rangaistuksen mittaamisessa on sillä, että A on pyrkinyt edistämään rikoksensa selvittämistä ja poistamaan sen vaikutuksia paljastamalla poliisille huumausainekätkön.

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

6. Viimeksi mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan myös rikoksen tekotapa vaikuttaa törkeysarvosteluun. Tekotapojen erot heijastavat pääsääntöisesti teon vaihtelevaa vahingollisuutta tai vaarallisuutta taikka ne kertovat tekijän syyllisyyden asteesta. Tekotapaa määrittävien piirteiden kuten esimerkiksi tekijän aseman merkitys määräytyy sen mukaan, mitä ne kertovat teon vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta tai tekijän syyllisyydestä (HE 44/2002 vp s. 189 – 190).

7. Rangaistus määrätään kulloinkin tarkasteltavana olevaa rikosta koskevassa säännöksessä säädetyn rangaistusasteikon perusteella. Sen pohjalta tapahtuvassa mittaamisharkinnassa ovat keskeisessä asemassa kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ratkaisut (esim. KKO 2017:23 kohta 7).

8. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

9. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä sitä on ollut, koska huumausaineen laatu ja määrä ilmentävät huumausainerikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta (esim. KKO 2017:23 kohta 9).

10. Tässä asiassa kysymyksessä ollut amfetamiini on erittäin vaarallinen huumausaine. Amfetamiinia on ollut 3,88 kiloa ja se on ollut vahvuudeltaan noin 13-prosenttista. Amfetamiinin keskimääräisenä pitoisuutena eli tavanomaisena käyttövahvuutena on pidetty noin 25 prosenttia (KKO 2006:82 kohta 7). A:n syyksi luetun rikoksen kohteena ollut amfetamiini on siten ollut tavanomaista miedompaa. Keskimääräisen vahvuiseksi muunnettuna amfetamiinia on ollut noin kaksi kilogrammaa, mikä sekin on suuri määrä. Yksin huumausaineen määrän ja sen laadun perusteella törkeästä huumausainerikoksesta tulisi A:lle mitata noin neljän ja puolen vuoden vankeusrangaistus.

11. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:9 todennut, huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä (kohta 12).

12. Korkein oikeus on viimeksi mainitussa ratkaisussaan punninnut laajamittaiseen huumausaineiden maahantuontiin osallistuneen huumausainekuriirin rangaistukseen vaikuttavia seikkoja. Määrättäessä rangaistusta kuriirille on ratkaisun mukaan kiinnitettävä huomiota maahantuodun huumausaineen laadun ja määrän lisäksi kuriirin osuuteen rikoksen tekemisessä ja muihin hänen syyllisyyteensä vaikuttaviin tekijöihin (kohta 17).

13. Korkein oikeus on mainitussa ratkaisussaan pitänyt huumausainekuriirin syyllisyyttä lisäävänä seikkana sitä, että kuriirin tehtävää voidaan laajamittaisessa huumausaineiden maahantuonnissa pitää välttämättömänä ja keskeisenä (kohta 15). Toisaalta kuriiriin kohdistuvaa moitearvostelua vähentävänä on pidetty sitä, että pelkästään kuriirina toimivan tekijän osuus on arvioitaessa huumausaineiden laitonta maahantuontia kokonaisuudessaan yleensä vähämerkityksellisempi ja epäitsenäisempi kuin huumausaineiden maahantuonnin organisoinnista huolehtineiden tekijöiden osuus rikokseen (kohta 16).

14. Huumausainekuriirin vähäisempään osuuteen rikoksen tekemisessä voi mainitun ratkaisun mukaan viitata se, että tehtävä rajoittuu vain tiettyyn kuljetustehtävään ja ettei kuriiri käytä maahan tuomaansa huumausaine-erään määräysvaltaa tai osallistu huumausaineiden laittoman maahantuonnin tai edes oman osuutensa suunnitteluun. Samaa voi osoittaa myös se, että kuriiri ei saa osallistumisestaan huumausaineiden laittomaan maahantuontiin muuta hyötyä kuin palkkion, joka on vähäinen verrattuna laittomasti maahan tuodun huumausaine-erän edelleen levittämisestä odotettavissa olevaan taloudelliseen hyötyyn. Lisäksi huumausainekuriiri voidaan yleensä tarvittaessa korvata toisella henkilöllä (kohta 16).

$e0

16. Amfetamiinia valmistaneet henkilöt olivat pyytäneet tuntemaansa A:ta säilyttämään kysymyksessä olevan amfetamiinierän. A oli ensin piilottanut amfetamiinin kotinsa takapihalle kaivamaansa kuoppaan ja myöhemmin siirtänyt sen syrjäisempään maastokätköön. Poliisi oli ottanut A:n kiinni noin puolitoista kuukautta sen jälkeen, kun hän oli saanut amfetamiinin haltuunsa. Kiinnioton yhteydessä A:lta oli löytynyt 19 grammaa kannabista. Vielä samana päivänä A oli osoittanut poliisille amfetamiinin kätköpaikan, jolloin muovipusseihin ja purkkeihin pakattu amfetamiini oli saatu takavarikoitua.

17. Arvioidessaan A:n osuutta huumausainerikoksen tekemisessä Korkein oikeus kiinnittää huomiota ensinnäkin siihen, että A on pitänyt huumausainetta hallussaan suhteellisen pitkän ajan. A on lisäksi itsenäisesti vastannut huumausaineen kätkemisestä ja vain hän on tiennyt huumausaineen sijainnin. Hän on myös kerran siirtänyt kätkemänsä huumausaine-erän uuteen paikkaan. A:n tehtävä ei ole ollut rikoskokonaisuuden kannalta keskeinen mutta se on ollut tarpeellinen, jotta huumausainetta voitaisiin myöhemmin levittää. Nämä seikat korostavat A:n syyllisyyttä ja siten myös teon moitittavuutta.

18. Toisaalta A on suostunut kätkemään huumausaine-erän tuntemiensa henkilöiden pyynnöstä tarkoituksin, että hän palauttaa sen takaisin pyydettäessä. A ei ole muilla tavoilla osallistunut huumausainerikokseen taikka sen suunnitteluun tai valmisteluun. Vaikka huumausaine-erä on ollut noin puolentoista kuukauden ajan A:n hallinnassa, kysymys on pääasiassa ollut luonteeltaan passiivisesta säilyttämisestä. Korkeimman oikeuden käytettävissä olevasta oikeudenkäyntiaineistosta ei ilmene, että hänelle olisi ennen tehtävään ryhtymistä luvattu palkkio. Huumausaineen tilapäisestä säilyttämisestä tai kätkemisestä tekijälle tuleva hyöty, kuten rahapalkkio, on yleensä vähäinen verrattuna huumausaineen edelleen levittämisestä odotettavissa olevaan hyötyyn, eikä mikään asiassa esitetty viittaa siihen, että A olisi voinut odottaa saavansa tehtävästään ainakaan tavanomaista suuremman palkkion.

19. Kun A:n toiminta on rajoittunut yksinomaan huumausaineen kätkemiseen, Korkein oikeus katsoo, että hänelle tuomittavan rangaistuksen tulee olla huomattavasti alempi kuin vastaavanlaisen huumausaine-erän valmistamisesta tai levittämisestä yleensä tuomitaan. Edellä todettujen seikkojen perusteella Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta ennen lieventämisperusteen soveltamista jonkin verran alle kolmen vuoden vankeusrangaistusta.

20. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteita ovat muun ohella tekijän pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia ja hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä.

21. Mainitussa lainkohdassa tarkoitettujen rangaistuksen lieventämisperusteiden tarkoituksena on rohkaista tekijää selvittämään rikostaan ja ehkäisemään sen seurauksia. Kuten lain esitöistä ilmenee, rikoksentekijän teonjälkeisen käyttäytymisen tuoma rangaistuksen lievennys perustuu lähinnä tarkoituksenmukaisuussyihin, kuten prosessitaloudellisiin säästöihin ja tutkinnallisiin etuihin sekä rikoksen haittojen vähentämiseen (HE 44/2002 vp s. 198 – 199).

22. Rangaistusta mitattaessa voidaan antaa merkitystä tekijän kaikenlaisille pyrkimyksille selvittää rikoksensa ja estää tai poistaa sen vaikutuksia. Lainkohdan tausta ja tavoitteet huomioon ottaen on kuitenkin perusteltua, että tekijän toimet teon jälkeen vaikuttavat tuomittavaan rangaistukseen sitä enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa toimet tehdään. Lisäksi tekijän menettelyn vaikutus rangaistuksen mittaamiseen on vielä merkittävämpi silloin, kun rikoksen seuraukset pystytään ehkäisemään tai muutoin poistamaan. Myös tekijän oma-aloitteisuudelle, mitä lainkohdassa ei edellytetä, voidaan antaa merkitystä (KKO 2015:69 kohta 11).

$e3

24. Arvioidessaan lieventämisperusteen vaikutusta A:lle tuomittavaan rangaistukseen Korkein oikeus toteaa, että hän on välittömästi tunnustanut tekonsa poliisin otettua hänet kiinni. A on lisäksi edeltä kohdasta 16 ilmenevin tavoin heti paljastanut poliisille huumausainekätkön, jonka sijainnin vain hän on tiennyt ja jonka löytäminen ilman hänen myötävaikutustaan olisi ollut vaikeaa tai mahdotonta. Hän on siten myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen ja estänyt sen, että suuri määrä erityisen vaarallista huumausainetta olisi päätynyt levitykseen. Korkein oikeus katsoo, että A:n pyrkimys estää rikoksensa vaikutuksia ja edistää sen selvittämistä on perusteltua ottaa huomioon alentamalla hänelle tuomittavaa vankeutta noin kolmanneksella kohdassa 19 mainitusta rangaistuksesta eli noin vuodella.

25. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta on 1 vuosi 11 kuukautta vankeutta.

26. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (KKO 2015:18 kohta 19 ja siinä mainitut ratkaisut). Tuomittaessa lähes kahden vuoden pituinen vankeus täysikäiselle tekijälle vankeuden ehdolliseksi määrääminen edellyttää painavia perusteita. Koska asiassa ei ole tullut ilmi tällaisia perusteita, vankeus on tuomittava A:lle ehdottomana.

Asian tausta

Kysymyksenasettelu

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

Huumausaineen laatu ja määrä rangaistuksen mittaamisessa

Rangaistuksen mittaaminen huumausaineen kätkijälle

Rangaistuksen mittaaminen A:n syyksi luetusta rikoksesta

Lieventämisperusteen vaikutus rangaistukseen

A:lle tuomittava rangaistus