KKO:2018:83 – Förverkandepåföljd

Målsägandena hade i tingsrätten yrkat att svaranden skulle dömas att ersätta en skada orsakad genom brott, men de hade inte överklagat tingsrättens dom, genom vilken åtalet och ersättningsyrkandena hade förkastats. Åklagaren hade först under huvudförhandlingen i hovrätten yrkat att vinningen av brottet skulle förverkas. Hovrätten skulle inte ha fått avvisa yrkandet på förverkande.

BRL 5 kap 3 § 1 mom

BRL 5 kap 17 § 1 mom

RB 26 kap 1 §

Asianomistajat olivat käräjäoikeudessa vaatineet, että vastaaja tuomitaan korvaamaan rikoksella aiheuttamansa vahinko, mutta he eivät olleet hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon, jolla syyte ja korvausvaatimukset oli hylätty. Syyttäjä oli esittänyt rikoshyötyä koskevan menettämisvaatimuksen vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä. Hovioikeus ei olisi saanut jättää menettämisvaatimusta tutkimatta.

ROL 5 luku 3 § 1 mom

ROL 5 luku 17 § 1 mom

OK 26 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.11.2015 (nro 15/147926) ja Helsingin hovioikeuden tuomio 23.2.2017 (nro 17/107505) kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Erja Kalske-Haikonen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Tapio Vanamo, Erkki Koivula ja Tarja Ryhänen-Dahlman.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 7 377,57 euroa.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomioon sisältyvä asian käsittelyä koskeva päätös, jolla hovioikeus on jättänyt tutkimatta syyttäjän esittämän menettämisvaatimuksen, kumotaan. Asia palautetaan syyttäjän A:han kohdistaman rikoshyötyä koskevan menettämisvaatimuksen osalta käsiteltäväksi Helsingin hovioikeuteen, jonka on otettava omasta aloitteestaan asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jarmo Littunen, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Asko Välimaa. Esittelijä Heidi Myllys.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on hylännyt syyttäjän A:han kohdistaman syytteen kohdan 1 kavalluksesta tai kätkemisrikoksesta ja kohtien 2 – 4 ja 6 mukaisista neljästä petoksesta. Käräjäoikeus on hylännyt samalla asianomistajien itsensä ajamat, petosrikoksiin perustuneet vahingonkorvausvaatimukset.

2. Valituksessaan hovioikeudelle syyttäjä on toistanut rangaistusvaatimuksensa. Kun asianomistajat yhtä lukuun ottamatta olivat tyytyneet käräjäoikeuden tuomioon, syyttäjä on vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä esittänyt A:han kohdistetun vaatimuksen petosrikoksilla saadun hyödyn menettämisestä valtiolle.

3. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi syytteen mukaiset kätkemisrikoksen ja petosrikokset, mutta jättänyt petoksilla saatua rikoshyötyä koskeneen menettämisvaatimuksen tutkimatta. Hovioikeus on perustellut päätöstään sillä, että menettämisvaatimus olisi tullut esittää jo haastehakemuksessa käräjäoikeudelle tai viimeistään syyttäjän valituksessa hovioikeudelle. Perusteluissa on viitattu myös siihen, että käräjäoikeuden tuomio on vahingonkorvausvaatimusten hylkäämisen osalta lainvoimainen.

4. Korkeimman oikeuden arvioitavana on, voidaanko syyttäjän vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämä menettämisvaatimus tutkia.

5. Rikoslain 10 luvun 9 §:n mukaan menettämisseuraamus määrätään syyttäjän vaatimuksesta, kun kysymys on syyttäjän ajamasta rikosasiasta. Haastehakemuksessa on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan ilmoitettava syytteenalaisen teon ohella muun muassa rangaistus- ja menettämisvaatimus sekä muut vaatimukset ja lainkohdat, joihin ne perustuvat.

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmässä hovioikeudelle on muun muassa mainittava, miltä kohdin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta, mitä muutoksia vaaditaan tehtäviksi ja mihin perusteisiin ja todisteisiin vaatimukset perustuvat. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava.

7. Syyttäjä ja vain yksi asianomistajista olivat ilmoittaneet tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon. Muiden asianomistajien vaatimusten osalta käräjäoikeuden ratkaisu oli saanut lainvoiman. Hovioikeuden tutkittavana on syyttäjän ja asianomistajan valituksen johdosta ollut, onko vastaaja syyllistynyt syytteessä tarkoitettuihin rikoksiin ja mitä seuraamuksia hänelle on niiden johdosta tuomittava.

8. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 6 momentin nojalla rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä ei tuomita valtiolle menetetyksi siltä osin kuin se on tuomittu tai tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena. Vahingonkorvaus ja hyödyn menettäminen ovat saman teon vaihtoehtoisia taloudellisia seuraamuksia siten, että menettämisseuraamus on vahingonkorvaukseen nähden toissijainen. Näin ollen se, että asianomistajan yksityisoikeudellinen vahingonkorvausvaatimus on ratkaistu lainvoimaisesti, ei ole estänyt hovioikeutta tällä perusteella ottamasta tutkittavaksi syyttäjän menettämisseuraamusta koskevaa vaatimusta.

$c9

10. Tässä tapauksessa syyttäjällä ei vielä käräjäoikeudessa ole ollut aihetta esittää menettämisvaatimusta, koska asianomistajat olivat itse esittäneet vahingonkorvausvaatimuksensa, jotka määrältään vastasivat petosrikoksilla saatua hyötyä. Vaatimuksen esittäminen on tullut ajankohtaiseksi vasta, kun asianomistajat olivat tyytyneet käräjäoikeuden ratkaisuun, jolla heidän vahingonkorvausvaatimuksensa oli hylätty. Hovioikeuden ei siten olisi tullut jättää syyttäjän menettämisvaatimusta tutkimatta sen vuoksi, että se olisi voitu esittää jo haastehakemuksessa käräjäoikeudelle.

11. Kun syyttäjä hakee käräjäoikeuden tuomioon muutosta syytteen tultua hylätyksi, syyttäjä voi valituksessaan esittää uusia seikkoja ja vaatimuksia, jotka liittyvät valituksessa tarkoitettuun tekoon. Hovioikeuden ratkaistavaksi tarkoitetut vaatimukset perusteluineen tulisi oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 15 §:n ja 26 luvun 1 §:n osoittamin tavoin esittää valituskirjelmässä hovioikeudelle. Oikeuskäytännössä on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että rikosasiassa uusia, valituskirjelmässä mainitsematta jääneitä seikkoja voidaan esittää ja syytettä tarkistaa vielä hovioikeuden pääkäsittelyssä. Edellytyksenä tällöin on, että jatkokäsittelyssä otetaan asianmukaisesti huomioon vastaajan mahdollisuudet valmistella puolustustaan ja puolustautua (KKO 2010:59, 2008:6, 2003:97).

12. Rikoshyödyn menettäminen on rikoksen julkisoikeudellinen seuraamus, jonka esittämiselle oikeudenkäynnin aikana ei ole laissa asetettu nimenomaista syytteenmuutoskieltoa vastaavaa rajoitusta. Vaikka menettämisseuraamus voidaan lisäksi rikoslain 10 luvun 9 §:n nojalla käsitellä muutoinkin kuin vain syytteen käsittelyn yhteydessä, kuten lainvoimaisen syyksilukemisen jälkeen, ei tästä seuraa ehdotonta estettä tutkia menettämisvaatimusta, joka esitetään vasta hovioikeudessa. Korkein oikeus katsoo, että menettämisvaatimuksen esittämiselle valitusajan päättymisen jälkeen ja vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ole estettä silloin, kun vaatimus liittyy suoraan muutoin hovioikeuden tutkittavana olevaan syytteeseen. Menettämisvaatimusta ei voida torjua sillä perusteella, että vaatimus olisi voitu tehdä jo valituskirjelmässä.

13. Siinä tilanteessa, että syyttäjä ensi kertaa hovioikeuden pääkäsittelyssä esittää menettämisvaatimuksen, hovioikeuden on vastaavalla tavalla kuin syytettä tarkistettaessa huolehdittava siitä, että vastaajalla on riittävästi aikaa ja edellytykset puolustuksensa valmisteluun. Menettämisvaatimuksen laadusta riippuen vaatimuksen myöhäinen esittäminen voi johtaa hovioikeudessa toimitettavan pääkäsittelyn peruuttamiseen ja käsittelyn siirtämiseen myöhemmäksi tai jopa asian palauttamiseen käräjäoikeuteen sen varmistamiseksi, että vastaajalla on riittävä mahdollisuus puolustautua ja oikeus muutoksenhakuun.

14. Tässä tapauksessa menettämisvaatimuksen peruste ja määrä ovat ilmenneet jo käräjäoikeudessa esitetyn syytteen teonkuvauksista. A on siten asiallisesti ottanut kantaa menettämisvaatimuksen perusteisiin jo vastatessaan syytteeseen ja asianomistajien vahingonkorvausvaatimuksiin käräjäoikeudessa. Menettämisvaatimukseen ei ole liittynyt uusia tosiseikkoja tai todistusaineistoa. Hovioikeuden pääkäsittelyssä A:ta on avustanut lakimies. Näissä olosuhteissa hovioikeus olisi voinut A:n oikeusturvaa vaarantamatta tutkia myös hovioikeuden pääkäsittelyssä esitetyn menettämisvaatimuksen.

15. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on menetellyt virheellisesti, kun se on jättänyt syyttäjän menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen tutkimatta. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Korkeimman oikeuden arviointi