KKO:2020:39 – Rättegångsbiträde

B var under förundersökning misstänkt för misshandel av sin maka A. Med hänsyn till A:s och B:s förhållande såsom äkta makar som bodde i samma hushåll, att A delvis var ekonomiskt beroende av B och att B på grund av sitt yrke hade bättre kännedom om straffprocessen ansåg Högsta domstolen att det var befogat att med stöd av 2 kap. 1 a § 2 punkten lagen om rättegång i brottmål förordna ett rättegångsbiträde för A.

BRL 2 kap 1 a § 2 punkten

B oli esitutkinnassa epäiltynä aviopuolisoonsa A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä. Ottaen huomioon A:n ja B:n välisen suhteen laatu samassa taloudessa asuvina aviopuolisoina, A:n osittain taloudellisesti riippuvainen asema B:stä ja B:n ammattiinsa liittyvä parempi tuntemus rikosoikeudenkäynnistä Korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäyntiavustajan määrääminen A:lle oli perusteltua oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla.

ROL 2 luku 1 a § 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kymenlaakson käräjäoikeuden päätös 14.6.2019 nro 19/6569 ja Itä-Suomen hovioikeuden päätös 26.7.2019 nro 412 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjänotaari Juha-Matti Kiviluoto ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Merja Lahti, Tuulikki Räsänen ja Virpi Pääkkönen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

Asianajaja X määrätään A:n oikeudenkäyntiavustajaksi esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Jarmo Littunen, Mika Huovila, Lena Engstrand ja Juha Mäkelä. Esittelijä Paula Jutila.

Perustelut

1. A on 8.4.2019 tehnyt poliisille rikosilmoituksen. Poliisin laatiman tutkintailmoituksen mukaan A on kertonut aviopuolisonsa B:n 6.4.2019 raivostuneen ja läpsäisseen A:ta avokämmenellä vasemmalle poskelle siten, että tämä oli menettänyt hetkeksi ymmärryksensä, mutta ei ollut mennyt tajuttomaksi. Tämä oli tapahtunut heidän yhteisessä kodissaan perheen kahden alaikäisen lapsen ollessa kotona. Rikosnimikkeeksi tutkintailmoitukseen on kirjattu pahoinpitely.

2. A on käräjäoikeuteen 20.5.2019 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että oikeustieteen maisteri Y määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 15.5.2019 lukien oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla. Hän on perustellut hakemustaan sillä, että hän on perheväkivallan uhri ja asianomistajana pahoinpitelyasian esitutkinnassa. A on käräjäoikeuden kehotuksesta sittemmin täydentänyt hakemustaan ilmoittamalla vireillä olevan rikosasian yksilöintitiedot sekä epäiltynä olevan puolisonsa poliisiammatin.

3. Käräjäoikeus on päätöksellään 14.6.2019 hylännyt A:n hakemuksen. Käräjäoikeuden mukaan pelkkä lähisuhdeväkivallan uhrina oleminen ja osapuolten väliseen suhteeseen vetoaminen ei riitä, vaan lisäksi edellytetään, että avustajan määräämistä on tapauskohtaisen harkinnan nojalla pidettävä perusteltuna. A ei ole näyttänyt olevansa selvästi heikommassa tai erityisen alisteisessa asemassa suhteessa rikoksesta epäiltyyn B:hen.

4. A on hakenut muutosta käräjäoikeuden päätökseen ja pyytänyt, että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 28.5.2019 lukien. Hän on valituksessaan todennut B:n pahoinpidelleen häntä perheen yhteisessä kodissa ja viitannut myös siihen, että henkinen ja fyysinen väkivalta on ollut jatkuvaa. Hän on ilmoittanut kertovansa esitutkinnassa tarkemmin myös aikaisemmasta väkivallasta ja aikovansa esittää asiassa myös vahingonkorvausvaatimuksia. Hän on todennut olevansa B:hen nähden selvästi heikommassa asemassa muun ohessa taloudellisen riippuvuutensa johdosta.

5. Hovioikeus on hylännyt valituksen. Se on todennut, että valitukseen liitetyn tutkintailmoituksen mukaan epäiltynä tekona on rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitettu pahoinpitely 6.4.2019. Hovioikeus on katsonut, ettei tutkintailmoituksen sisältö tue käsitystä oikeudenkäyntiavustajan määräämisen tarpeesta.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, tuleeko A:lle määrätä oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla.

7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten: 1) rikoslain 20 luvussa tarkoitetussa seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana; 2) rikoslain 21 luvun 1-6 ja 6 a §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna; 3) henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

8. Rikosoikeudenkäyntilain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/1995 vp s. 48) mukaan lain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdassa tarkoitettu perusteltu tarve avustajan määräämiselle saattaa olla esimerkiksi silloin, kun asianomistaja ja rikoksesta epäilty ovat lähiomaisia ja asianomistaja selvästi heikommassa asemassa oleva osapuoli. Sellainen tilanne saattaa olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun vaimo on miehensä väkivaltarikoksen asianomistaja. Hyvin läheisten henkilöiden välisissä väkivaltarikoksissa on usein kysymys henkilöä myös henkisesti syvästi loukkaavista rikoksista. Kohdassa 2 tarkoitetuissa rikoksissa, toisin kuin pykälän 1 kohdassa tarkoitetuissa rikoksissa, edellytetään tapauskohtaista harkintaa siitä, onko oikeudenkäyntiavustajan määräämisen tarve olemassa. Lisäksi erityisesti kun rikosta selvitetään esitutkintavaiheessa, asianomistaja tarvitsee oikeudellisen avun lisäksi henkistä tukea.

$c6

10. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1998:111 katsonut, että tappoa koskevassa asiassa surmatun henkilön vanhemmille, jotka eivät olleet epäillyn lähisukulaisia tai tämän kanssa muutoinkaan läheisiä, ei voitu määrätä avustajaa rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla. Ratkaisussa KKO 2010:86 sen sijaan katsottiin, että tapon yrityksen kohteeksi joutuneelle 19-vuotiaalle asianomistajalle, joka oli oikeudenkäynnissä esittänyt korvausvaatimuksia hänelle aiheutuneen henkilövahingon johdosta, voitiin määrätä oikeudenkäyntiavustaja rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla. Merkitystä annettiin asianomistajan nuorelle iälle ja epävarmalle taloudelliselle asemalle sekä sille, että korvausvaatimusten esittäminen oli edellyttänyt oikeudellista tietämystä ja korvauskäytännön tuntemusta. Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä puolsi osaltaan myös tarve varmistaa asianosaisten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä, jossa vastapuolelle oli myönnetty oikeusapua ja määrätty avustaja.

11. A on asianomistajana esitutkinnan kohteena olevassa rikosasiassa, jossa hänen aviopuolisoaan B:tä epäillään pahoinpitelystä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan B:n epäillään lyöneen A:ta huhtikuussa 2019 avokämmenellä vasemmalle poskelle perheen yhteisessä kodissa. Puolisoilla on kaksi yhteistä alaikäistä lasta. A on ilmoittanut olevansa opiskelija ja heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi osaksi riippuvainen B:n elatuksesta.

12. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan mukaan asianomistajalle voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja muun muassa rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa pahoinpitelyssä, jota koskevasta rikosepäilystä nyt on kysymys. Avustajan määrääminen edellyttää mainitun 2 kohdan mukaan lisäksi, että määräämistä on pidettävä perusteltuna huomioon ottaen asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. Korkein oikeus katsoo, että edellisessä kohdassa mainitut A:n ja B:n väliseen suhteeseen liittyvät seikat puoltavat oikeudenkäyntiavustajan määräämistä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla.

13. Oikeudenkäyntiavustajan määräämisessä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla on pitkälti kysymys tapauskohtaisesta harkinnasta, mikä ilmenee myös lainkohdan sanamuodosta. Harkittaessa avustajan määräämistä pykälän 2 kohdan nojalla voidaan siten ottaa huomioon muitakin seikkoja kuin asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. Huomioon voidaan tällöin ottaa myös sellaisia seikkoja, joilla voidaan perustella avustajan määräämistä mainitun pykälän 3 kohdan nojalla henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevissa asioissa. Mainitun 3 kohdan säätämisen tarkoituksena oli edellä todetuin tavoin laajentaa asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksiä sen takia, että väkivaltarikoksen uhri voi olla tavallista heikommassa asemassa myös muusta syystä kuin hänen ja epäillyn välisen suhteen vuoksi.

14. B on ammatiltaan poliisi, jolle esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin kulku ja käytännöt sekä asianosaisten oikeudet ovat jo lähtökohtaisesti tutummat kuin niitä ennestään tuntemattomalle henkilölle. Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä A:lle puoltaa siten osaltaan myös tarve varmistaa asianosaisten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä.

15. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n välinen suhde samassa taloudessa asuvina aviopuolisoina sekä muut edellä kuvatut asian harkintaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikeudenkäyntiavustajan määrääminen A:lle on rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla perusteltua.

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa