KKO:2021:30 – Rättegångsförfarandet

Tingsrätten hade funnit att A hade skjutit en årsunge av björn och dömt honom för jaktbrott till ett villkorligt fängelsestraff på 60 dagar samt meddelat honom jaktförbud för 1 år och 3 månader.

I sina besvär till hovrätten yrkade A att huvudförhandling skulle hållas. Hovrätten avslog A:s begäran om huvudförhandling och dömde utifrån åklagarens motbesvär A för grovt jaktbrott och höjde fängelsestraffet till 4 månader samt förlängde jaktförbudet till 3 år.

Med hänvisning till sin fasta rättspraxis konstaterade Högsta domstolen att det inte hade varit klart onödigt att hålla huvudförhandling, eftersom målets art och dess betydelse för A hade förutsatt att han ges möjlighet att bli personligen hörd vid huvudförhandling. Målet återförvisades till hovrätten. Se KKO:2021:26 KKO:2018:53 KKO:2017:19 KKO:2016:54 KKO:2014:74 KKO:2014:56 KKO:2012:99 KKO:2011:22

RB 26 kap 14 § 1 mom

RB 26 kap 14 § 2 mom

Käräjäoikeus oli katsonut A:n ampuneen vuotta nuoremman karhun ja tuominnut hänet metsästysrikoksesta ehdolliseen 60 päivän vankeusrangaistukseen sekä metsästyskieltoon 1 vuodeksi 3 kuukaudeksi.

Valituksessaan hovioikeudelle A vaati pääkäsittelyn toimittamista. Hovioikeus hylkäsi A:n pääkäsittelypyynnön ja tuomitsi A:n syyttäjän vastavalituksen perusteella törkeästä metsästysrikoksesta korottaen vankeusrangaistuksen 4 kuukaudeksi ja pidentäen metsästyskiellon 3 vuoden pituiseksi.

Viitaten vakiintuneeseen oikeuskäytäntöönsä Korkein oikeus totesi, ettei pääkäsittelyn toimittaminen ollut selvästi tarpeetonta, koska asian laatu ja merkitys A:lle olivat edellyttäneet, että hänelle varataan mahdollisuus tulla pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti kuulluksi. Asia palautettiin hovioikeuteen. Ks.

OK 26 luku 14 § 1 mom

OK 26 luku 14 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna siltä osin kuin hovioikeus oli hylännyt hänen vaatimuksensa pääkäsittelyn toimittamisesta.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Vastauksessaan syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Mika Huovila, Lena Engstrand ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Heikki Kemppinen.

KKO:2021:26

KKO:2018:53

KKO:2017:19

KKO:2016:54

KKO:2014:74

KKO:2014:56

KKO:2012:99

KKO:2011:22

Syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta törkeästä metsästysrikoksesta käräjäoikeus totesi asiassa olleen riidatonta, että A oli 21.8.2019 ampunut karhun noin 20 metrin etäisyydeltä hyvissä olosuhteissa. A:lla oli ollut taustatietona se, että alueella liikkuu karhunpentu (erauskarhu) ja hän oli tähän tietoon luottaen ampunut yksin liikkuneen karhun, jonka hän oli kertomansa mukaan ennen ampumishetkeä nähnyt ensimmäisen kerran noin 100 metrin päästä. Karhun paino oli ollut noin 20 kilogrammaa. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että kyseessä ei ollut ollut erauskarhu, vaan alle vuoden ikäinen karhu.

Käräjäoikeus totesi, että aina rauhoitettua alle vuoden ikäistä karhua koskeva metsästyskielto korosti metsästäjälle asetettua huolellisuusvelvoitetta. A:n menettely oli ollut törkeän huolimatonta. Rikoksen kokonaisarvostelussa käräjäoikeus otti huomioon A:lla olleet taustatiedot, karhun liikkumisen ilman emää sekä sen, että karhun ikää koskevista epäilyksistä oli välittömästi ilmoitettu viranomaisille ja siten edesautettu asian selvittämistä. Tekoa ei ollut kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi metsästysrikoksen ja tuomitsi hänet siitä 60 päivän ehdolliseen vankeuteen. Lisäksi A määrättiin metsästyskieltoon 1 vuoden 3 kuukauden ajaksi sekä menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetty kivääri.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mika-Pekka Sarkkinen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 22.9.2020 nro 20/133954

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään tai hänen syykseen luetaan enintään metsästysrikkomus ja metsästyskielto kumotaan tai sitä lyhennetään. Lisäksi A pyysi, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn. Syyttäjä vaati vastavalituksessaan, että A:n syyksi luetaan törkeä metsästysrikos.

A:n pääkäsittelypyynnön osalta hovioikeus lausui, että kysymys oli pääasiassa riidattomasta tapahtumainkulusta tehtävistä johtopäätöksistä ja asian oikeudellisesta arvioinnista eikä käräjäoikeuden näytön arvioinnista jäänyt varteenotettavaa epäilystä. A:lle mahdollisesti tuomittava rangaistus oli ratkaistavissa oikeuskäytännön perusteella eikä A:n henkilökohtainen kuuleminen rangaistuksen määräämisen osalta ollut tarpeen. Näiden seikkojen vuoksi pääkäsittelyn toimittaminen oli selvästi tarpeetonta ottaen myös huomioon erityisesti asian laatu ja merkitys A:lle.

Pääasiaa arvioidessaan hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tuomion perusteluihin sekä syyttäjän esittämään uuteen kirjalliseen todisteeseen viitaten näytetyksi, että A:n ampuma karhu oli ollut alle vuoden ikäinen pentu.

Teon huolimattomuuden osalta hovioikeus totesi, että alle yksivuotiaan karhunpennun ja yli yksivuotiaan erauskarhun erottaminen voi sinänsä olla haastavaa. A oli toisaalta havainnoinut karhua etäältä vain lyhyehkön ajan, ja hän oli ampunut sen hyvissä olosuhteissa luottaen saamaansa ennakkotietoon erauskarhusta. Karhun erauskarhuksi pieni koko huomioon ottaen A:n olisi tullut pidättyä ampumasta karhua ennen kuin hän oli varmistautunut siitä, että kyse oli erauskarhusta. Kun hän ei ollut näin menetellyt, hän oli rikkonut olosuhteiden häneltä edellyttämää huolellisuutta, vaikka hänellä olisi kokeneena karhun metsästäjänä ollut kyky ja tilaisuus sitä noudattaa.

Huolimattomuuden törkeydestä hovioikeus totesi, että velvollisuus selvittää metsästyksen kohde ja olla metsästämättä rauhoitettua eläintä ovat metsästyksessä keskeisiä. Kun ammuttu karhu oli selvästi alle vuoden ikäinen, rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkitys puhui vahvasti huolimattomuuden törkeyden puolesta. Karhulla oli eläimenä erityinen suojeluarvo, joten vaarannetun edun tärkeys puolsi huolimattomuuden katsomista törkeäksi. Koska A oli ampunut karhun havainnoituaan sitä etäältä vain lyhyen aikaa ja luottaen lähinnä saamaansa ennakkotietoon, myös loukkauksen todennäköisyys puhui törkeyden puolesta. A oli ottanut tietoisen riskin, että hänen ampumansa karhu voi olla pentu. Hovioikeus katsoi A:n törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti metsästäneen alle vuoden ikäisen karhun ja siten syyllistyneen metsästysrikokseen.

$e2

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä metsästysrikoksesta 4 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen ja pidensi metsästyskiellon 3 vuoden pituiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kamppinen, Virve Salo ja Suvi Hannula (eri mieltä). Esittelijä Elisa Lehtosaari (mietintö).

Esittelijä esitti mietintönään, että A:n tekoa ei olisi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä ja että käräjäoikeuden tuomiota ei muutettaisi. Eri mieltä ollut jäsen hyväksyi mietinnön.

Perustelut

1. Syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta törkeästä metsästysrikoksesta käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli törkeästä huolimattomuudesta ampunut alle vuoden ikäisen karhunpennun. Katsottuaan, ettei A:n tekoa ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi metsästysrikoksen ja tuominnut hänet 60 päivän vankeusrangaistukseen, joka on määrätty ehdolliseksi. A on lisäksi määrätty metsästyskieltoon 1 vuodeksi 3 kuukaudeksi.

2. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että syyte hylätään tai hänen katsotaan syyllistyneen enintään metsästysrikkomukseen ja että metsästyskielto kumotaan tai sitä lyhennetään. A on myös vaatinut, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn hänen itsensä sekä yhden todistajan kuulemiseksi. Syyttäjä on vastavalituksessaan vaatinut, että A:n syyksi luetaan törkeä metsästysrikos.

3. Hovioikeus on hylännyt A:n vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta. Hovioikeus on katsonut, että kysymys oli pääasiassa riidattomasta tapahtumainkulusta tehtävistä johtopäätöksistä ja asian oikeudellisesta arvioinnista eikä käräjäoikeuden näytön arvioinnista jäänyt varteenotettavaa epäilystä. A:lle mahdollisesti tuomittava rangaistus oli ratkaistavissa oikeuskäytännön perusteella, eikä A:n henkilökohtainen kuuleminen rangaistuksen määräämisen osalta ollut tarpeen. Näiden seikkojen vuoksi pääkäsittelyn toimittaminen oli selvästi tarpeetonta ottaen myös huomioon asian laatu ja merkitys A:lle.

4. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi törkeän metsästysrikoksen, korottanut rangaistuksen 4 kuukaudeksi ehdollista vankeutta ja pidentänyt metsästyskiellon 3 vuoden pituiseksi.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut toimittaa asiassa pääkäsittely.

6. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

7. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan hovioikeudessa tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos pääkäsittely toimitetaan ja asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Viitatun 12 §:n 1 momentissa säädetään, että asia ratkaistaan esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta.

8. Edellä mainittujen lainkohtien perustelujen (HE 105/2009 vp s. 38 ja 68) mukaan pääsääntö on, että pääkäsittely toimitetaan asianosaisen sitä vaadittua. Näin menetellään myös silloin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista. Pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asianosaisen pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos nämä kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

9. Lain perustelujen mukaan pääkäsittelyn toimittamista voidaan pitää selvästi tarpeettomana asian laadun perusteella ainakin silloin, kun ratkaistavana on vain oikeudenkäyntiä koskeva kysymys, valitus on selvästi perusteeton tai riidaton taikka kun kysymyksessä on yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia, kuten esimerkiksi sakon muuntorangaistuksen määräämistä tai yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi koskeva valitus. Valittajalle vähämerkityksellisenä voidaan taas pitää asiaa, joka ei liity merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. Esimerkiksi rikoksen törkeys ja rangaistuksen ankaruus ovat huomioon otettavia tekijöitä arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle (HE 105/2009 vp s. 68).

$e6

11. Jo ratkaisuissa KKO 2012:99 (kohta 14) ja KKO 2014:56, (kohta 8) on todettu, että pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevien säännösten esitöissä sekä niissä viitatuissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa on korostettu syytetyn oikeutta tulla myös muutoksenhaussa henkilökohtaisesti kuulluksi ja että kuulematta jättämisen perusteiden tulee olla painavia. Ratkaisussa KKO 2014:74 (kohta 23) on lisäksi todettu, että pääkäsittely on mahdollista toimittaa eri laajuisena kunkin yksittäisen asian vaatimalla tavalla. Tapauskohtaisesti voi myös osoittautua tarpeelliseksi, että hovioikeus tiedustelee asianosaiselta, onko pääkäsittely kuitenkin toimitettava asianosaisen itsensä kuulemiseksi, kun hovioikeus katsoo asianosaisen pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta näytön uudelleen vastaanottamista varten tulevan hylättäväksi.

12. Pääkäsittelyn toimittaminen rikosasian vastaajan sitä vaatiessa on selvä pääsääntö, josta voidaan poiketa vain silloin, kun pääkäsittely on selvästi tarpeeton. Valittajalla itsellään on siten yleensä oikeus halutessaan tulla kuulluksi myös hovioikeudessa.

13. Arvioitaessa sitä, voidaanko asianosaisen vaatiman pääkäsittelyn toimittamista pitää selvästi tarpeettomana, huomiota on kiinnitettävä erityisesti asian laatuun ja merkitykseen asianosaiselle. Asian merkityksestä A:lle Korkein oikeus toteaa seuraavaa.

14. Käräjäoikeuden tuomittua A:n metsästysrikoksesta hovioikeus on syyttäjän vastavalituksen johdosta lukenut A:n syyksi metsästysrikoksen törkeän tekomuodon ja siten varsin vakavan rikoksen. Sen vuoksi hovioikeus on myös korottanut A:lle tuomittavan rangaistuksen kaksinkertaiseksi eli 4 kuukauden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi ja pidentänyt myös metsästyskiellon 3 vuodeksi eli yli kaksinkertaiseksi verrattuna käräjäoikeuden määräämään metsästyskieltoon. Yksistään arvioitavana olleen rikoksen vakavuus ja siitä seuranneen rangaistuksen ankaruus ovat merkinneet sitä, ettei asia ole A:lle vähämerkityksellinen. A:ta ei ole aikaisemmin rekisteröity rikoksesta. Lisäksi A on kertonut harrastaneensa metsästystä vuosikymmenten ajan, joten metsästyskiellon pituus on ollut omiaan korostamaan asian merkitystä A:n kannalta. Näin ollen pääkäsittelyn toimittaminen ei ole ollut selvästi tarpeetonta huomioon ottaen asian merkitys A:lle, ja asia on jo tästä syystä palautettava hovioikeuteen A:n kuulemiseksi.

15. Asian laatua koskevan edellytyksen osalta Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 48 a luvun 1 a §:n mukaan törkeään metsästysrikokseen voi syyllistyä tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta. Tässä tapauksessa hovioikeuden arvioitavana on ollut muun ohella se, onko A:n menettely ollut törkeän huolimatonta, ja jos tähän päädytään, onko metsästysrikosta ollut syyttäjän vastavalituksessaan esittämällä tavalla perusteltua pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vaikka asian tosiseikat ovat olleet pääosin riidattomat, ratkaisun edellyttämät oikeudelliset arviot eivät ole olleet laadultaan niin yksinkertaisia ja selväpiirteisiä, että pääkäsittelyn toimittamista on voitu tältäkään kannalta pitää selvästi tarpeettomana. Tätä osoittaa osaltaan sekin, että hovioikeus on päätynyt äänestämään rikoksen kokonaistörkeyttä koskevasta arvioinnista. Pääkäsittelyn toimittaminen A:n kuulemiseksi ei siten ole ollut selvästi tarpeetonta myöskään asian laatu huomioon ottaen.

16. Edellä mainittujen pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevien säännösten ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely A:n kuulemiseksi. Asia palautetaan jatkokäsittelyä varten hovioikeuteen, jonka tulee järjestää ainakin niin sanottu suppea pääkäsittely. Tässä yhteydessä A:lla on oikeus tulla kuulluksi paitsi hänelle tuomittavista seuraamuksista myös hänen väitettyyn huolimattomuuteensa ja rikoksen törkeysarviointiin liittyvistä seikoista.

17. Valitusasiaa käsiteltäessä voi ilmetä seikkoja, jotka antavat aiheen arvioida uudelleen, jääkö käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioiden varteenotettavaa epäilystä. Tämän vuoksi on perusteltua jättää hovioikeuden arvioitavaksi se, onko hovioikeudessa toimitettava pääkäsittely myös näytön vastaanottamiseksi. Hovioikeus voi suorittaa tämän arvion myös sen jälkeen, kun se on kuullut A:ta suppeassa pääkäsittelyssä.

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat oikeusohjeet

Pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuus tässä tapauksessa