KKO:2022:1 – Ärekränkning

A som arbetade som frilansredaktör och faktaboksförfattare hade i ett Facebookinlägg, där hon utifrån B:s tidigare beteende hade antagit att B avsåg att med politiska syften störa A:s framträdande i offentligheten, uttalat sig förnedrande om B. Högsta domstolen ansåg att det i inlägget var fråga om kritik som riktade sig mot B:s förfarande inom politiken eller därmed jämförbar offentlig verksamhet och som gällde ett tema av allmänt intresse. Med hänsyn till de nedsättande och fientliga ställningstaganden mot vissa människogrupper som B hade framfört i offentligheten ansåg Högsta domstolen att uttalandena när inlägget bedömdes som en helhet inte tydligt överskred det som kan anses som godtagbart. Åtalet gällande ärekränkning förkastades.

SL 24 kap 9 § 1 mom 2 punkten

SL 24 kap 9 § 3 mom

Europeiska människorättskonventionen 8 art

Europeiska människorättskonventionen 10 art

Vapaana toimittajana ja tietokirjailijana työskennellyt A oli käsitellessään Facebook-kirjoituksessaan B:n aiemman käyttäytymisen perusteella olettamaansa B:n aikomusta poliittisin tarkoitusperin häiritä A:n julkista esiintymistä nimitellyt B:tä halventavasti. Korkein oikeus katsoi, että kirjoituksessa oli kyse arvostelusta, joka kohdistui B:n menettelyyn politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka koski yleistä mielenkiintoa herättävää aihetta. Ottaen huomioon B:n julkisuudessa esittämät tiettyjä ihmisryhmiä halventavat ja vihamieliset kannanotot, kirjoitusta kokonaisuutena arvioitaessa siinä käytettyjen ilmaisujen ei katsottu selvästi ylittäneen sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.

RL 24 luku 9 § 1 mom 2 kohta

RL 24 luku 9 § 3

IhmisoikeusSop 8 art

IhmisoikeusSop 10 art

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte kunnianloukkauksesta hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Päivi Hirvelä, Juha Mäkelä ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Lauri Länsman.

Syyte ja vastaus Oulun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 2.11.2016 tehdystä kunnianloukkauksesta. Syytteen mukaan A oli halventanut B:tä rajatulle joukolle julkaistussa Facebook-päivityksessään nimittelemällä B:tä halventavalla tavalla. Nimittelyä ei voitu pitää sellaisena arvosteluna, joka kohdistuisi B:n menettelyyn politiikassa ja joka ei selvästi ylittäisi sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

B yhtyi rangaistusvaatimukseen ja vaati A:lle lisäksi rangaistusta rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella sekä A:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta kärsimyksestä.

A kiisti syytteet ja korvausvaatimuksen ja vaati niiden hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 12.4.2019 nro 19/116976

$fc

Käräjäoikeus hylkäsi B:n esittämän rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohtaan perustuneen rangaistusvaatimuksen siitä, että kirjoituksen tieto väijyttämisestä, salanimellä esiintymisestä ja tarkoituksesta häiritä olisivat virheellisiä. Käräjäoikeus katsoi, etteivät yhdenkään B:n rangaistusvaatimuksessa käytetyn sanavalinnan osalta A:n väitteet olleet täysin perättömiä ja että A:lla oli vahvoja perusteita pitää tapahtumakuvaustaan totena. Molemmat osapuolet olivat tuoneet esille, että kirjakaupassa oli ollut vartijoita ja poliisi, joten tämä oli tosiseikka. A oli kirjoittanut häiriköinnistä, jota koskevat väitteet eivät esitetyssä muodossa olleet lainkohdassa tarkoitetulla tavalla totuudenvastaisia.

A:n B:hen kohdistunut arvostelu oli irtaantunut B:n politiikasta ja kohdistunut pikemminkin tämän henkilöön. Arvostelu ei ollut täyttänyt asianmukaisuuden vaatimusta. Mikäli A:n tarkoituksena olisi ollut esittää B:n harjoittamaan politiikkaan kohdistuvaa kritiikkiä, A:n ei olisi ollut tarpeen käyttää solvaussanoja. Voimakaskin arvostelu olisi ollut toteutettavissa muulla tavoin. Arvostelu oli selvästi ylittänyt sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä.

A:n käyttämä loukkaava kielenkäyttö ei ollut sallittua myöskään sillä perusteella, mitä A oli kertonut aiheen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. Tämä sopi ylipäänsä huonosti siihen, että hän oli julkaissut tekstin Facebookissa rajatulle kaverijoukolleen, eli kertonut tarkoittaneensa tiedon noin 200:lle henkilölle, ei yleisölle. Siinäkin tapauksessa, että A:n esille ottamaa asiaa pidettäisiin yhteiskunnallisesti merkittävänä, A:n käyttämät ilmaisut olivat selvästi ylittäneet sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä.

A oli käyttänyt B:stä solvaavia sanoja, joiden esittämisen tarkoitus oli olosuhteet ja käytetyt sananvalinnat huomioon ottaen ollut B:n halventaminen. A:n käyttämistä sanoista yleisesti seurasi halveksuntaa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 2.11.2016 tehdystä kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoon ja korvausvelvollisuuteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ville Vuorialho.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 30.9.2020 nro 20/135427

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Hovioikeus totesi, että yleisesti ottaen A:n käyttämät ilmaisut aiheuttivat kuulijassa kielteisen vaikutelman, joka oli myös omiaan aiheuttamaan mielipahaa ilmauksen kohteeksi joutuneelle henkilölle ja kohdistamaan tähän halveksuntaa.

Hovioikeus totesi A:n osallistuneen kirjoituksessaan käsittelemäänsä tapahtumaan julkaisemansa kirjan vuoksi eikä toimittajana. A oli julkaissut kirjoituksen yksityishenkilönä omalla Facebook-seinällään. Kirjoituksesta ei ilmennyt, että se käsittelisi B:n menettelyä politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa, missä yhteydessä A:n käyttämät termit olisivat voineet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan olla sallittuja. Hovioikeus katsoi, että tapauksessa kyse ei ollut toimittajan poliitikkoon tai tämän toimintaan kohdistamasta julkisesta arvostelusta, kun A:n kirjoitus ei käsitellyt B:n harjoittamaa politiikkaa eikä A ollut laatinut kirjoitusta toimittajana.

$fd

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:n julkaisema kirjoitus oli halventanut B:tä siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä B:lle taikka tähän kohdistuvaa halveksuntaa. Hovioikeuden mukaan B:n kielenkäyttö muita henkilöitä kohtaan ei sekään oikeuttanut loukkaamaan B:n kunniaa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Teija Unkila, hovioikeudenneuvos Terhi Mokko ja asessori Meriel Koppström.

Perustelut

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt kunnianloukkaukseen. Ratkaistavana on ensinnäkin se, ovatko käytetyt ilmaisut rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla halventavia, ja mikäli näin on, soveltuuko niihin rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momentin rajoitussäännös ja vaatimus siitä, että ilmaisut eivät selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

3. Kunnianloukkaus on säädetty rangaistavaksi rikoslain 24 luvun 9 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan sakkoon se, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Pykälän 4 momentin mukaan kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

$100

5. Pykälän 3 momentin rajoitussäännöksen perustelujen mukaan toista halventavakin arvostelu voi olla rankaisematonta, jos sen kohteena on tämän menettely tietyillä julkisen toiminnan alueilla. Ollakseen sallittua arvostelun on kohdistuttava pikemminkin henkilön poliittiseen tai muuhun julkiseen toimintaan kuin hänen henkilöönsä. Arvostelun tarkoituksena ei tällöinkään saa olla toisen loukkaaminen. Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että esimerkiksi politiikan tai kulttuurin kritiikissäkin on syytä noudattaa alalla vallitsevia pelisääntöjä ja hyviä tapoja eikä sanoa selvästi enempää kuin on tarpeen toiminnan arvioimiseksi (HE 184/1999 vp s. 35 ja HE 19/2013 vp s. 47-48). Pykälän 4 momenttiin lisätyn rajoitussäännöksen tarkoituksena on ollut ottaa aiempaa laajemmin huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ilmaisuvapautta koskeva oikeuskäytäntö. Säännöksen perustelujen mukaan sen sisältö olisi lähtökohtaisesti samanlainen kuin yksityiselämää koskevan tiedon levittämisessä (HE 19/2013 vp s. 48-49).

6. Kunnianloukkausta koskevalla rangaistussäännöksellä turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 17 artiklassa tarkoitettua kunnian suojaa. Tämä suoja on johdettavissa myös yksityiselämän suojaa koskevasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta. Rangaistussäännöksen tulkinnassa on toisaalta otettava huomioon perustuslain 12 §:ssä, KP-sopimuksen 19 artiklassa ja ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvattu sananvapauden suoja. Tämän suojan keskeisenä ajatuksena on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä.

7. Kunnianloukkausta koskevan säännöksen tulkinnassa on siten otettava huomioon sananvapauden suoja. Rangaistussäännöksen soveltamisedellytyksiä arvioidessaan tuomioistuimen edellytetään punnitsevan yksityiselämän suojan ja sananvapauden välistä suhdetta ja löytävän näiden välille oikeudenmukaisen tasapainon. Tässä punninnassa on otettava huomioon muun muassa se, kuinka keskeisesti julkaistut tiedot kulloinkin koskettavat asianomaisen yksityiselämän ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä. (Ks. esim. KKO 2009:3, kohta 5, KKO 2010:39, kohta 10 ja KKO 2011:72, kohta 6.)

8. Ihmisoikeustuomioistuin on muun ohessa suuren jaoston ratkaisuissaan (von Hannover v. Saksa (no. 2) 7.2.2012, kohdat 108-113, ja Axel Springer AG v. Saksa 7.2.2012, kohdat 90-94) täsmentänyt periaatteita, joita on sovellettava punnittaessa vastakkain sananvapautta ja yksityiselämän suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että 8 ja 10 artiklan suoja on otettava periaatteessa yhtäläisesti huomioon. Sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi silloin, kun on kysymys keskustelusta, jolla on yleistä mielenkiintoa.

9. Ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt eron yleisesti tuntemattoman henkilön ja toisaalta poliitikon sekä julkisuuden henkilön yksityisyyden suojan välille. Poliitikkoon ja julkisuuden henkilöön kohdistuvien kriittisten kommenttien rajat ovat laajemmat, koska he ovat asettuneet tietoisesti alttiiksi sanojensa ja tekojensa tarkastelulle ja heiltä voidaan edellyttää suurempaa julkisuuden sietokykyä. Merkitystä tässä yhteydessä on sillä, liittyykö julkaisu henkilön toimintaan julkisuudessa vai kohdistuuko se yksinomaan henkilön yksityiselämään tai pyritäänkö julkaisulla pelkästään tyydyttämään määrätyn lukijakunnan uteliaisuutta.

10. Edelleen ihmisoikeustuomioistuimen mukaan huomioon tulee ottaa henkilön käyttäytyminen ennen artikkelin julkaisemista. Arviointiin vaikuttaa myös se, millä tavalla ja missä yhteydessä artikkeli on julkaistu ja millainen on ollut esittämistapa. Merkitystä on vielä julkaistujen tietojen totuudenmukaisuudella, yksityiselämään tunkeutumisen laadulla ja vakavuudella sekä julkaisemisesta aiheutuneilla seuraamuksilla. Toisaalta sananvapauteen kuuluu myös oikeus tietynlaiseen liioitteluun ja provokaatioon. Arviointiin vaikuttava seikka saattaa olla myös se, missä määrin julkaisua on levitetty (ks. esim. edellä mainitut von Hannover v. Saksa (no. 2) 7.2.2012 ja Axel Springer AG v. Saksa 7.2.2012 sekä von Hannover v. Saksa 24.6.2004, kohta 65, Couderc ja Hachette Filipacchi Associés v. Ranska (suuri jaosto) 10.11.2015, kohdat 100-103) ja Bédat v. Sveitsi (suuri jaosto) 29.3.2016, kohta 58).

$102

12. Tapauksessa Balaskas v. Kreikka toimittaja oli julkaissut blogin koulun rehtorin blogissaan kirjoittamasta poliittisesta kannanotosta historialliseen sotilasjuntan vastaiseen kansannousuun todeten rehtorin olevan muun muassa tunnettu uusnatsi. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan artikkeli koski yleisen mielenkiinnon kohdetta. Vaikka rehtorin yksityisyyden suoja oli suurempi kuin poliitikon, häneltä voitiin asemansa ja poliittisten blogikirjoitusten vuoksi edellyttää suurempaa sietokykyä kritiikkiä kohtaan. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että toimittajan ilmaisut olivat provokatiivisia ja kirjoitus sisälsi vahvaa kritiikkiä. Tämä oli kuitenkin toimituksellinen ratkaisu. Kirjoitusta kokonaisuutena arvioiden käytettyjä ilmaisuja ei ollut pidettävä henkilökohtaisena hyökkäyksenä tai loukkauksena rehtoria kohtaan (kohdat 56-59).

$103

15. Ratkaisussa 2011:101 Korkein oikeus on arvioidessaan lehtikirjoitusten halventavuutta todennut, ettei arvostelun tarkoituksena saa olla toisen loukkaaminen. Asian yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden vähäpätöisen menettelyn tarkoituksellisen näyttävä ja paisutteleva julkinen arvostelu saattaa olla rangaistavaa kunnian loukkaamisena. Korkein oikeus katsoi, että kirjoituksissa oli kerrottu koulukiistasta asiallisesti eikä tapahtumia ollut erityisesti paisuteltu. Esille ei tullut mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä A:n kirjoittaessaan tärkeästä asiasta tarkoittaneen tahallaan halventaa X:ää (kohta 7).

Kirjoituksessa käytettyjen ilmaisujen halventavuus

17. A on Facebook-kirjoituksessaan kutsunut B:tä tunnetuksi rasistiksi ja natsiksi sekä julkaisunsa aluksi kertonut kirjoituksen koskevan suomalaisia natsipellejä.

18. A on vedonnut siihen, että kirjoituksessa käytetyt ilmaisut eivät olleet kunnianloukkaussäännöksessä tarkoitettuja solvaavia tai halventavia ilmaisuja, vaan luonnehdintoja B:n poliittisesta ideologiasta.

21. Korkein oikeus katsoo, että ilmaisut, joissa toista henkilöä kutsutaan rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi, ovat ainakin yksittäin arvioituina toista halventavia ja täyttävät tältä osin rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittaman toisen halventamisen. A:n on siten katsottava kirjoituksessaan käyttäneen B:stä halventavia ilmaisuja.

22. Kärkevät ja halventavatkaan ilmaisut eivät kuitenkaan välttämättä merkitse rikoslain tarkoittamaa toisen kunnian loukkaamista, ja niitä tulee tarkastella huomioon ottaen se asiayhteys, missä ilmaisu on esitetty. Sen vuoksi on tarpeen arvioida rikoslain 24 luvun 9 §:n rajoitussäännöksen soveltumista asiaan.

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momentin rajoitussäännöksen merkitys

24. B on katsonut A:n yrittäneen kirjoituksellaan perusteettomasti saada hänet näyttämään vaaralliselta henkilöltä ja siten vahingoittaa hänen mainettaan. A:n käyttämät ilmaisut olivat loukkaavia.

25. Kirjallisista todisteista ilmenee, että B on jo ennen kyseessä olevan Facebook-kirjoituksen julkaisemista esittänyt julkisesti muun muassa blogikirjoituksissa tiettyjä ihmisryhmiä halventavia ja vihamielisiä näkemyksiä (kirjalliset todisteet 11, 12, 14 ja 17). Käräjäoikeuden toteamin tavoin riidatonta on myös se, että B:n tarkoituksena on ollut yhdessä toisen henkilön kanssa saapua esittämään A:lle kysymyksiä ja tallentaa tilanne videolle.

26. Käräjäoikeus on todennut asiassa riidattomaksi lisäksi sen, että B on kyseisen kirjoituksen julkaisemisen aikaan ollut vaaliehdokkaana, osallistunut julkisiin tapahtumiin, joissa hän on toiminut myös järjestäjänä ja juontajana sekä esiintynyt sosiaalisessa mediassa. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että B on tekoaikana ollut mukana politiikassa ja muussa julkisessa toiminnassa. Korkein oikeus katsoo asiassa esitetyn kirjallisen aineiston perusteella, että tätä lähtökohtaa ei ole aihetta arvioida toisin.

27. Hovioikeuden mukaan rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momentin rajoitussäännös ei soveltunut asiassa muun ohella sen vuoksi, että A oli julkaissut kirjoituksen yksityisellä Facebook-sivullaan eikä toimittajana.

28. Ihmisoikeustuomioistuin on soveltanut ihmisoikeussopimuksen 8 ja 10 artikloita internetin välityksellä tapahtuneeseen viestintään ja todennut, että internetillä on merkittävä rooli tiedonvälityksessä. Samalla se aiheuttaa perinteisiä tiedotusvälineitä suuremman riskin erityisesti yksityisyyden suojalle. (Ks. Editorial Board of Pravoye Delo ja Shtekel v. Ukraina 5.5.2011, kohta 63, Delfi v. Viro 16.6.2015, kohta 133 ja Egill Einarsson v. Islanti 7.11.2017, kohta 46.)

29. Korkein oikeus on samoin ratkaisussa KKO 2018:51 yksityiselämän loukkaamista koskevan rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin rajoitussäännöksen osalta todennut, että sananvapaus on perustuslain mukaan jokaiselle kuuluva oikeus eikä sen sisältö riipu siitä, mitä välinettä tiedon levittämiseen käytetään. Erityisesti internetin myötä mahdollisuudet perinteisestä mediasta riippumattomaan tiedonvälitykseen ovat laajentuneet huomattavasti, ja tällaisen tiedonvälityksen merkitys julkiselle keskustelulle on kasvanut (kohta 32).

30. Korkein oikeus toteaa, että rajoitussäännöksen sanamuoto on esittämistavan ja -välineen sekä kannanoton esittäjän suhteen avoin, ja säännöksessä tarkoitettu poliittiseen tai siihen rinnastettavaan julkiseen toimintaan kohdistuva arvostelu voidaan esittää sosiaalisessa mediassa. Myös kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamista koskevat esityölausumat (HE 184/1999 vp ja HE 19/2013 vp) tukevat tätä käsitystä.

31. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että sillä seikalla, että A on julkaissut kirjoituksen yksityisellä Facebook-sivullaan, tai sillä, onko hän julkaissut päivityksen yksityishenkilönä vai nimenomaisesti tietokirjailijana tai toimittajana, ei ole rajoitussäännöksen soveltamisessa olennaista merkitystä.

32. Hovioikeus on edelleen arvioinut, että A:n kirjoitus ei käsitellyt B:n menettelyä politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa eikä kirjoituksesta ilmennyt se, että tekstin tarkoitus oli käsitellä yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa, eli toimittajiin kohdistuvaa häirintää.

33. Korkein oikeus toteaa, ettei kirjoituksessa ole suoraan tuotu ilmi valemedioista kirjoittaviin toimittajiin kohdistuvaa häirintää yleisenä ilmiönä. Kirjoitus koskee nimenomaisesti Rovaniemellä järjestettyä näihin aihepiireihin liittyvää kirjan esittelytilaisuutta, jossa A:n oli tarkoitus esiintyä ja johon B:n oli tarkoitus tulla paikalle haastattelemaan A:ta ja tallentamaan tilanne. B:n poliittinen toiminta vaaliehdokkaana ja erityisesti ulkomaalaisasioihin kantaa ottavana aktiivisena mielipidevaikuttajana on kirjallisista todisteista ilmenevin tavoin ollut tuolloin tunnettua ja yleisesti tiedossa. Sitä tukee myös tapahtuman jälkeen B:n toiminnasta esitetty kirjallinen todistelu.

34. A on Facebook-kirjoituksessaan kritisoinut B:n edellä kuvattua menettelyä eli olettamaansa B:n tavoitetta kirjan esittelytilaisuudessa julkisesti häiritä häntä poliittisessa tarkoituksessa. A:n ja B:n kohtaaminen sanotussa tilaisuudessa ei toteutunut, mutta A on voinut perustaa näkemyksensä B:n toimintatavoista tämän menettelyyn muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Kirjoituksessa on siten ollut kysymys arvostelusta, joka on kohdistunut B:n menettelyyn politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momentin rajoitussäännös soveltuu asiaan.

Ovatko A:n käyttämät ilmaisut hyväksyttäviä?

35. Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, ylittävätkö A:n käyttämät ilmaisut selvästi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Tässä arvioinnissa on keskeistä se, liittyykö keskustelun aiheeksi nostettu kysymys yleistä mielenkiintoa herättävään aiheeseen, jolloin sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä yleinen kiinnostavuus on koskenut laajasti yhteiskunnassa mielenkiintoa tai huolta herättäviä aiheita niin, että ulkopuolelle on rajautunut lähinnä toisen henkilön yksityiselämään tukeutuva tiedottaminen, jossa keskeinen tarkoitus on yleisön uteliaisuuden tyydyttäminen (ks. esim. Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi (suuri jaosto) 27.6.2017, kohdat 167-171).

36. Kuten edellä on jo todettu, Facebook-kirjoitus koski A:n olettamaa B:n aikomusta tulla A:n kirjan julkiseen esittelytilaisuuteen tarkoituksenaan poliittisiin ja yhteiskunnallisiin näkemyksiinsä perustuen häiritä tilaisuutta, mitä on pidettävä yleistä mielenkiintoa herättävänä aiheena. Kuitenkaan vielä aiheen yleinen mielenkiinto ja merkittävyys eivät tee ilmaisua rankaisemattomaksi, jos ilmaisun sisältö tai sen esittämisen tarkoitus on asiayhteys huomioiden ollut loukkaava.

37. Edellä todetuin tavoin A:n käyttämät ilmaisut sellaisenaan ovat halventavia. Tällaisetkaan ilmaisut eivät kuitenkaan välttämättä merkitse kunnianloukkausta, vaan niitä tulee tarkastella siinä yhteydessä, missä ne on esitetty. Edellä perusteluissa käsitellyissä ratkaisuissa KKO 2007:70, KKO 2011:71 ja KKO 2013:70 kärjekkäitäkään ilmaisuja ei katsottu rangaistaviksi huomioon ottaen niiden asiayhteys. Kirjoituksen sisältöä ja tarkoitusta arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovat julkaisun kohteen aikaisempi käyttäytyminen, se yhteys, missä kirjoitus on julkaistu, kirjoituksen esittämistapa sekä seuraukset kirjoituksen kohteelle.

38. Myös oikeus liioitteluun ja provokaatioon on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tietyissä tilanteissa sananvapauden suojaamaa. Provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi. Myös kunnianloukkaussäännöksen esitöissä ja oikeuskäytännössä on todettu, että toista halventavakin arvostelu voi olla rankaisematonta, jos sen kohteena on menettely julkisen toiminnan alueilla.

39. Korkein oikeus toteaa, että B on edellä kohdassa 25 todetulla tavalla esittänyt julkisessa toiminnassaan provosoivia, tiettyjä ihmisryhmiä halventavia ja vihamielisiä näkemyksiä. Korkein oikeus katsoo, että B:n tulee oman menettelynsä vuoksi itsekin sietää kovempaa kritiikkiä omaa toimintaansa kohtaan.

40. A:n kirjoitus on julkaistu 2.11.2016 eli samana päivänä, jolloin hänen oli tarkoitus esiintyä kirjan esittelytilaisuudessa. Kirjoitus oli suunnattu hänen omille Facebook-seuraajilleen. Kirjoitusta kokonaisuutena arvioitaessa käytettyjen lausumien on tässä yhteydessä esitettyinä katsottava kohdistuneen ensi sijassa B:n poliittisia tarkoitusperiä palvelevaan oletettuun häirintätarkoitukseen, ja sen taustalla on ollut tieto laajemmasta toimittajiin kohdistuvasta häirinnästä. Kirjoituksen pääpaino on ollut B:n menettelyssä eikä hänen henkilökohtaisissa ominaisuuksissaan, vaikka se on sisältänyt yksittäisiä asialliseen keskusteluun kuulumattomia ja sinänsä loukkaavia ilmaisuja.

41. Korkein oikeus toteaa, että A:n esittämä kritiikki ei olisi yleistä yhteiskunnallista mielenkiintoa omaavan teemansa osalta edellyttänyt loukkaavien ilmaisujen käyttämistä. Huomioon ottaen kuitenkin erityisesti B:n itse julkisuudessa esittämät yhteiskunnalliset kannanotot, kirjoitusta ei kokonaisuutena arvioituna voida pitää rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi sen ylittävänä, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. A:n menettely ei siten täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sovellettava lainkohta ja ratkaisun lähtökohdat

Sananvapautta ja yksityisyyden suojaa koskevaa oikeuskäytäntöä

Arviointi tässä asiassa