KKO:2022:68 – Vårdnaden om barn

A och B som bodde i samma kommun hade anförtrotts vårdnaden om barnen gemensamt och

enligt domstolens beslut skulle barnen bo varannan vecka hos vardera föräldern. B, som bodde 35 kilometer från barnens närskola, yrkade att domstolen skulle bestämma att hans hem anmäls som barnens officiella bostad, eftersom kommunen då skulle vara skyldig att ordna gratis skolskjuts och eftermiddagsverksamhet för barnen.

Av de skäl som närmare framgår av beslutet ansåg Högsta domstolen att den centrala bedömningsgrunden vid förordnande om vilket hem som anmäls som barnets officiella bostad var barnets bästa, och att rätten till gratis skolskjuts inte ensam för sig var ett tillräckligt skäl för att bestämma att B:s hem som låg längre ifrån barnens närskola skulle anmälas som barnens officiella bostad

Samassa kunnassa asuvien A:n ja B:n lapset oli määrätty yhteishuoltoon ja asumaan vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona. A, joka asui 35 kilometrin päässä lasten lähikoulusta, vaati, että lasten viralliseksi asuinpaikaksi määrätään ilmoitettavaksi hänen kotinsa, koska tällöin kunta olisi velvollinen järjestämään lapsille maksuttoman koulukuljetuksen ja iltapäivätoimintaa.

Korkein oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että lapsen viralliseksi asuinpaikaksi ilmoitettavaa kotia koskevaa määräystä annettaessa keskeinen harkintaperuste oli lapsen etu ja että oikeus ilmaiseen koulukuljetukseen ei ollut yksinään riittävä peruste määrätä lasten virallinen asuinpaikka ilmoitettavaksi kauempana lasten lähikoulusta asuvan A:n luokse.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Lapin käräjäoikeuden päätös 1.9.2020 nro 20/13456 ja Rovaniemen hovioikeuden päätös 8.6.2021 nro 153 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Anne Muranen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Tapio Alkula, Anu Pogreboff ja Marjo Juotasniemi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeussa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänen ja B:n yhteisessä huollossa olevien lasten C:n ja D:n viralliseksi asuinpaikaksi määrätään ilmoitettavaksi hänen kotinsa.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Paula Jutila.

Perustelut

1. A on vaatinut käräjäoikeudessa, että hänen ja B:n yhteiset lapset C ja D määrätään asumaan vuorotellen kummankin vanhemman luona ja että lasten viralliseksi asuinpaikaksi määrätään ilmoitettavaksi A:n koti.

2. Lasten virallista asuinpaikkaa koskevaa vaatimustaan A on perustellut sillä, että lasten virallisella kotiosoitteella on lasten koulunkäynnin kannalta olennainen merkitys, koska Posion kunta sitoutuu järjestämään ilmaisen koulukuljetuksen vain lasten viralliseen kotiosoitteeseen. Mikäli lasten kotiosoite olisi B:n luona koulun läheisyydessä, lapset eivät saisi lainkaan ilmaista koulukuljetusta 35 kilometrin matkalle A:n luota kouluun.

3. B on vastustanut vuoroasumista koskevaa vaatimusta ja vaatinut, että lapset määrätään asumaan hänen luokseen ja että A velvoitetaan suorittamaan hänelle elatusapua.

4. Käräjäoikeus on määrännyt, että lapset asuvat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona ja että lasten virallinen asuinpaikka ilmoitetaan B:n luo. Käräjäoikeus on todennut, että elatusapuvaatimuksia ei ollut esitetty vuoroasumistilanteen toteutumisen varalta ja että A vastaa yksin lasten koulukuljetuksesta aiheutuvista kustannuksista lasten ollessa tämän luona.

5. Käräjäoikeus on perustellut lasten virallista asuinpaikkaa koskevaa ratkaisuaan sillä, että B oli aina asunut lasten kanssa ja lapset olivat olleet äidin mukana myös vanhempien aikaisemman eron aikana. Äidillä ja lapsilla oli erittäin läheiset välit. Tarvetta tai perustetta muuttaa lasten asumista pois äidin luota ei ollut. Oikeus ilmaiseen koulukuljetukseen ei ollut yksinään riittävä peruste muuttaa virallista asuinpaikkaa koskevaa päätöstä. A:n ilmoituksen mukaan hän kykeni kustantamaan ja järjestämään koulukuljetukset.

6. A on valittanut käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen ja vaatinut, että lasten viralliseksi asuinpaikaksi määrätään ilmoitettavaksi hänen kotinsa. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua eikä sen perusteluja.

7. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, kumman vanhemman luokse lasten virallinen asuinpaikka määrätään ilmoitettavaksi.

8. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsenhuoltolaki) 9 a §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on ennen vuoroasumista koskevan päätöksen tekemistä otettava omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen päätöksen vaikutus lapsen kotikuntalain mukaiseen asuinpaikkaan. Tuomioistuimen tulee määrätä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Lapsenhuoltolain 9 a §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä, miten vastuu vuoroasumisen toteuttamisesta aiheutuvista kuljetuksista tai matkakuluista jakautuu asiaan osallisten kesken. Vastuun jakamista harkittaessa on otettava huomioon heidän kykynsä vastata kuljettamisesta tai kustannuksista sekä muut olosuhteet.

9. Lapsenhuoltolaissa lapsen virallisella asuinpaikalla tarkoitetaan kotikuntalain perusteella määräytyvää asuinpaikkaa. Kotikuntalain perusteluissa (HE 104/1993 vp s. 23) on todettu laissa asuinpaikalla tarkoitettavan sitä kiinteistöä, sillä sijaitsevaa rakennusta ja siinä olevaa huoneistoa, jossa henkilö asuu, sekä näitä tarkoittavaa osoitetta.

10. Kotikuntalain 2 §:n 2 momentin mukaan jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys. Pykälän 3 momentin mukaan jos henkilön omaa käsitystä kotikunnastaan ei ole voitu selvittää, hänen kotikuntansa on se kunta, johon hänellä on katsottava olevan kiintein yhteys asumisensa, perhesuhteidensa, toimeentulonsa ja muiden vastaavien seikkojen johdosta.

11. Lapsenhuoltolain esitöiden (HE 88/2018 vp s. 20 ja 46) mukaan lapsenhuoltolaissa lapsen asumista koskevalla määräyksellä on tarkoitus vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla se, kenelle pääasiallinen vastuu lapsen tosiasiallisesta hoidosta uskotaan. Kotikuntalain perusajatuksena on puolestaan kirjata väestötietojärjestelmään se, missä henkilö tosiasiallisesti asuu. Lapsella voi olla vuoroasumistilanteissakin vain yksi kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka, vaikka hän tosiasiallisesti asuisi vuorotellen kummankin vanhempansa luona.

12. Kotikuntalain mukaisella asuinpaikkamerkinnällä on vaikutusta monien lakisääteisten julkisten palveluiden määräytymiseen (HE 88/2018 vp s. 20). Tämän mukaan määräytyy muun ohella lapsen perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu lähikoulu ja lasta hoitava terveydenhuollon yksikkö. Tähän osoitteeseen toimitetaan myös lasta koskevat viralliset yhteydenotot.

13. Lapsen virallisen asuinpaikan mukaan määräytyy myös kunnan velvollisuus järjestää perusopetuslain 32 §:n 1 momentin nojalla maksuton koulukuljetus lapselle, jonka koulumatka on viittä kilometriä pidempi, sekä pykälän 4 momentin nojalla ohjattua toimintaa koulukuljetuksen odotusajaksi. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2006:10 todennut, että oikeus ilmaiseen koulukuljetukseen koskee vain väestörekisteriin merkityn asuinpaikan ja koulun välistä matkaa eikä kunnalla ole velvollisuutta järjestää koulukuljetusta samassa kunnassa asuvan toisen vanhemman luota lähikouluun. Maksuton koulukuljetus myönnetään siten lähtökohtaisesti oppilaan ensisijaisen, väestörekisteriin merkityn virallisen kotiosoitteen ja lähikoulun väliselle matkalle silloinkin, kun lapsi asuu vuorotellen kahden eri huoltajan luona.

14. Tuomioistuimen lapsenhuoltolain 9 a §:n nojalla antama määräys lapsen asuinpaikkaa koskevasta ilmoituksesta ei suoraan johda väestörekisterikirjaukseen, vaan lopullisen ratkaisun lapsen kotikunnasta ja siellä olevasta virallisesta asuinpaikasta tekee Digi- ja väestötietovirasto kotikuntalain säännösten nojalla. Tuomioistuimen antama määräys ei myöskään välittömästi vaikuta lapsen ja perheen saamien palveluiden ja etuuksien määräytymiseen. On kuitenkin perusteltua lähteä siitä, että tuomioistuimen huoltoriidan käsittelyn yhteydessä antamalla asuinpaikkamääräyksellä on tosiasiallista vaikutusta myös lapsen virallista asuinpaikkaa koskevan väestörekisterikirjauksen sisältöön sekä siihen, kumpaa kotia muut viranomaiset pitävät lapsen virallisena asuinpaikkana.

15. Laissa ei ole säädetty niistä perusteista, jotka tulee ottaa huomioon annettaessa lapsen viralliseksi asuinpaikaksi ilmoitettavaa kotia koskevaa määräystä lapsenhuoltolain 9 a §:n nojalla. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että myös tällaisen määräyksen tulee parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa lapsen etua ja muita lapsenhuoltolain 10 §:ssä säädettyjä harkintaperusteita. Tuomioistuimen tulee siten huolellisesti harkita, mikä merkitys lapsen virallisella asuinpaikalla on kysymyksessä olevalle lapselle ja myös vanhemmille ja minkä sisältöinen määräys parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa kysymyksessä olevan lapsen etua käsillä olevassa tilanteessa.

16. A:lla ja B:llä on kaksi yhteistä alaikäistä lasta, vuonna 2010 syntynyt C ja vuonna 2014 syntynyt D. Vanhemmat ovat muuttaneet erilleen vuonna 2019. Heidän avioeronsa on tullut voimaan alkuvuonna 2020. Lapset on käräjäoikeuden tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellä määrätty jäämään vanhempiensa yhteishuoltoon ja asumaan vuoroviikoin kummankin vanhemman luona.

17. B asuu Posion keskustassa, jossa myös lasten koulu sijaitsee. A puolestaan asuu perheen entisessä yhteisessä kodissa Posion kunnan Y:n kylässä, josta on matkaa Posion keskustassa olevaan lasten kouluun noin 35 kilometriä. B oli muuttanut pois perheen yhteisestä kodista Y:n kylästä vuonna 2019 ja tehnyt tuolloin muuttoilmoituksen A:ta kuulematta paitsi omasta myös C:n ja D:n puolesta. Lasten virallinen asuinpaikka on siten aina ollut samassa paikassa kuin B:n.

18. Edellä kohdassa 13 lausutun perusteella selvää on, että Posion kunta ei ole perusopetuslain nojalla velvollinen järjestämään lapsille koulukuljetusta A:n luo eikä ohjattua toimintaa kuljetusten odotusaikoina, kun B:n koti on ilmoitettu C:n ja D:n viralliseksi asuinpaikaksi.

19. Lasten koulukuljetuksesta aiheutuu A:n mukaan hänelle noin 228-273 euron kuukausittaiset kustannukset. Etusija on A:n mukaan kunnan järjestämisvastuulla olevien lasten koulukuljetuksilla ja vain heidän lukujärjestyksensä on otettu huomioon kuljetuksia järjestettäessä. D:n on tämän vuoksi jäätävä koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhoon, josta aiheutuu A:lle tarpeettomia kustannuksia.

20. B:n mukaan lasten koulukuljetus järjestyy nykyiselläkin asuinpaikkamääräyksellä. D pääsisi halutessaan suoraan koulun päättymisen jälkeen kotiin, mutta hän haluaa käydä iltapäiväkerhossa, mihin hänellä on B:n mukaan oikeus asuinpaikastaan riippumatta.

22. C:tä ja D:tä on kuultu sosiaalitoimessa, jossa heidän mielipidettään muun ohessa asumiseen on selvitetty huoltoriitaan liittyvän olosuhdeselvityksen laatimisen yhteydessä. Molemmat lapset ovat tuolloin ilmaisseet halunsa asua äitinsä B:n luona. Lapsia ei ole kuultu suoraan heidän virallista asuinpaikkaansa koskevasta kysymyksestä eikä kukaan asianosainen ole tällaista myöskään Korkeimmassa oikeudessa pyytänyt.

23. Korkein oikeus toteaa, että määräys lapsen virallisesta asuinpaikasta on ratkaistava siten, että lapsen etu toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.

$db

25. Asiassa on tämän jälkeen ensiksi arvioitava sitä, mikä merkitys virallisella asuinpaikalla on lapsen elämän ja arjen kannalta. Lähtökohtaisesti ratkaisu, joka pysyttää lapsen asuinympäristön ja elinpiirin entisellään sekä suojaa lasta eron tuomien muutosten keskellä, on lapsen edun mukainen. Lapsen etua toteuttaa siten usein sellainen asuinpaikkailmoitusta koskeva määräys, joka mahdollistaa lapsen päivähoitopaikan, koulun ja harrastusten säilymisen ennallaan. Tässä asiassa lasten virallista asuinpaikkaa koskevalla ilmoituksella on merkitystä lähinnä A:n ja B:n eikä C:n ja D:n arjessa.

26. Lapsen edun mukaista on, että tuomioistuimen määräys heidän asuinpaikkaansa koskevasta ilmoituksesta turvaa hänen käytännön viranomais- ja muiden asioidensa hoitamisen mahdollisimman sujuvasti. Sen vuoksi voi olla perusteltua määrätä lapsen virallinen asuinpaikka ilmoitettavaksi sellaisen vanhemman luokse, joka on vakiintuneesti kantanut pääasiallisen vastuun lapsesta ja hoitanut lapsen kouluun ja terveydenhoitoon liittyvät sekä muut vastaavat asioinnit.

27. B on ilmoittanut kantaneensa jo vanhempien yhteiselämän aikana sekä kantavansa edelleen pääasiallisen vastuun lasten kodin ulkopuolisten asioiden hoitamisesta sekä vastaanottaneensa aina lapsia koskevan postin. Korkeimmalla oikeudella ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella aihetta epäillä, etteivätkö lasten asiat olisi hoituneet tällä tavalla lasten edun mukaisesti eikä A:kaan ole sellaista väittänyt. Lasten virallista asuinpaikkaa koskevan määräyksen muuttaminen tarkoittaisi tässä tapauksessa hyvin todennäköisesti muutosta näihin vakiintuneisiin käytäntöihin, mitä ei lähtökohtaisesti voida pitää lasten edun mukaisena.

28. A on vedonnut asiassa siihen, että lasten virallisen asuinpaikan muuttuminen pois heidän lapsuudenkodistaan Y:n kylästä oli johtunut ainoastaan siitä, että B oli A:ta kuulematta tehnyt lapsista muuttoilmoituksen muuttaessaan pois perheen yhteisestä kodista vuonna 2019. Korkein oikeus toteaa, että B:n kodille ei ole perusteltua antaa etusijaa vain siksi, että lasten virallinen asuinpaikka on aina ollut äidin luona. Olosuhteiden vakiintumiselle voidaan sen sijaan antaa merkitystä siltä osin kuin kysymys on lasten asioiden hoitamiseen liittyvistä, jo vanhempien yhteiselämän aikana vakiintuneista, molempien omaksumista toimintatavoista.

29. A:n ja B:n kertomuksilla on selvitetty, että lapset pääsevät maksulliseen koulukuljetukseen ja D voi käydä iltapäiväkerhossa virallisesta asuinpaikastaan riippumatta. Virallisella asuinpaikalla on merkitystä näiltä osin vain siinä suhteessa, aiheutuuko koulukuljetus- ja iltapäivätoiminnasta A:lle kustannuksia vai ovatko nämä toiminnat maksuttomia.

30. Lapsen edun mukaista on, että lapsen koulukuljetuksesta aiheutuvat kustannukset eivät vaaranna vanhemman toimeentuloa ja elatuskykyä. Tämänkaltaiset seikat voivat puoltaa lapsen virallisen asuinpaikan määräämistä ilmoitettavaksi lähikoulusta kauempana asuvan vanhemman luokse. Oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen ei kuitenkaan voi sellaisenaan olla ilman edellä kerrottuja vaikutuksia riittävä peruste määrätä virallinen asuinpaikka ilmoitettavaksi kauempana koulusta asuvan vanhemman luokse.

31. Lasten edun ei voida katsoa vaarantuvan, jos vanhempi kykenee toimentuloaan vaarantamatta vastaamaan kuljetuskustannuksista. Tässä asiassa A on nimenomaisesti ilmoittanut kykenevänsä vastaamaan lasten koulukuljetusten kustannuksista, eikä hän ole vaatinut lapsenhuoltolain 9 a §:n 3 momentin mukaisen kustannusten jakautumista koskevan määräyksen antamista. Yksin oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen ja iltapäivätoimintaan ei siten puolla lasten virallisen asuinpaikan määräämistä ilmoitettavaksi A:n luokse.

32. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että koulukuljetuksesta aiheutuvat kustannukset voidaan ottaa huomioon lapsen edun mukaista virallista asuinpaikkaa koskevassa harkinnassa. Ne eivät kuitenkaan voi yksin olla peruste määrätä lapsen virallinen asuinpaikka ilmoitettavaksi kauempana lapsen lähikoulusta asuvan vanhemman luo. Kun B:n on selvitetty huolehtineen aina ja huolehtivan edelleenkin pääasiassa lasten tavanomaiseen arkeen liittyvistä juoksevista asioista, lasten edun mukaista on, että B huolehtii näistä asioista jatkossakin. Korkein oikeus katsoo siten olevan lasten edun mukaista määrätä B:n koti ilmoitettavaksi C:n ja D:n viralliseksi asuinpaikaksi.

Asian tausta

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

Lasten viralliseksi asuinpaikaksi ilmoitettavaa kotia koskevan määräyksen harkintaperusteista

Asiassa saatu selvitys

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

Johtopäätös