KKO:2022:71 – Sexualbrott

A hade haft samlag med B. B hade diagnostiserats med Aspergers syndrom och hennes intellektuella prestationsförmåga var på sin höjd på en svag medelnivå.

Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att det hade funnits rimligt tvivel om målsägandens i åtalet påstådda oförmåga att försvara sig eller att utforma eller uttrycka sin vilja och dessutom att det inte hade visats att A skulle ha varit medveten om dessa omständigheter när han hade samlag med B. Åtalet för våldtäkt förkastades. (Omröstn.)

SL 20 kap 1 § 2 mom

A oli ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa. B:llä oli diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, ja hänen älyllinen suoriutumisensa oli korkeintaan heikkoa keskitasoa.

RL 20 luku 1 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan ensisijaisesti, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijaisesti hän vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen enintään rikoslain 20 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakavaan raiskaukseen ja rangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi tai ehdollista vankeusrangaistusta alennetaan.

Syyttäjä ja asianomistaja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte raiskauksesta hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila (eri mieltä), Päivi Hirvelä, Timo Ojala (eri mieltä) ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Marja Reijonen-Schofield.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputuloksesta enkä muuta hovioikeuden tuomion lopputulosta. Perustelen kantaani Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelukohtien 1-29 jälkeen seuraavasti.

Rangaistussäännöksen tarkoittama kykenemättömyys puolustautua tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan voi johtua henkisestä kykenemättömyydestä. Jos asianomistajan henkinen toimintakyky on riittävän alhainen, vapaaehtoisuuden ilmaisulle ei voida antaa merkitystä. Vaikka henkilö tällaisessa tilanteessa ilmaisisi osallistuvansa sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, ei osallistumista ole pidettävä vapaaehtoisena, jos sairaus tai vammaisuus alentaa puolustautumiskykyä rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tässä arviossa tulee ottaa huomioon myös sosiaalinen paine tai henkilön eri suuntaiset motiivit ja niiden vaikutus asianomistajan kykyyn toimia.

Asianomistajalla diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä ja hänellä todettu korkeintaan heikkoa keskitasoa oleva älyllinen suoriutuminen alentaa asianomistajan kykyä toimia haasteellisissa sosiaalisissa tilanteissa. Asianomistaja on tarvinnut tukitoimia arjen toimista selviytymiseen.

Asianomistajan mentyä A:n asunnolle lainaamaan rahaa A on ehdottanut lainan suorittamiseksi seksiä. Ehdotus on ollut asianomistajalle yllättävä ja asianomistaja on joutunut hänelle vaikeaan tilanteeseen. Asianomistaja on kertomansa mukaan aluksi kieltäytynyt seksistä. Tilanteen edetessä asianomistaja oli kertomansa mukaan ahdistunut ja mennyt ”lukkoon” ja pelännyt ystävänsä suuttuvan, jos hän ei saa lainattua rahaa.

$101

A on tuntenut asianomistajan usean vuoden ajalta. Hän on voinut useiden vierailujen aikana tehdä havaintoja asianomistajan käyttäytymisestä. Hän on myös keskustellut asianomistajan kanssa asunnollaan 1-1,5 tunnin ajan ennen tämän siirtymistä makuuhuoneeseen. Näin ollen A:n on täytynyt havaita asianomistajalla olevan hänen käyttäytymiseensä ja toimintakykyynsä vaikuttava sairaus tai vammaisuus. Tältä osin ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko A ollut ennen tapahtumia tietoinen asianomistajan diagnoosista vai ei.

Asianomistajan tultua lainaamaan rahaa tämä on ensin kieltäytynyt seksistä. Kysymys on ollut 20 eurosta ja rahan saaminen on ollut asianomistajalle tärkeää, mistä A on tullut tietoiseksi. Ottaen huomioon se, että A on tuntenut asianomistajan entuudestaan ja asunnolla vietetyn ajan pituus, A:n on täytynyt havaita asianomistajan sairauden tai vammaisuuden vaikutus tämän toimintakykyyn ja kykyyn puolustautua tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan sukupuoliyhteyttä koskevilta ehdotuksilta. Katson, että A:n on täytynyt ymmärtää asianomistajan olevan avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan ja että asianomistaja on tämän avuttoman tilan vuoksi alistunut sukupuoliyhteyteen. A on asianomistajan puolustuskyvyttömyyttä hyväksikäyttäen päättänyt olla sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa ja toiminut siten tahallisesti.

Katson, että asianomistajan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen vakavuus huomioon ottaen asiassa ei tule sovellettavaksi rikoslain 20 luvun 1 §:n 3 momentin säännös. A on syyllistynyt menettelyllään hovioikeuden hänen syykseen lukemaan raiskaukseen. Katson, että aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen syyksilukemisen osalta ei ole.

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ojala.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 4.2.2020 nro 20/104664

Käräjäoikeus katsoi syytteen johdosta selvitetyksi, että A oli 1.8.-1.9.2017 ollut sukupuoliyhteydessä asianomistaja B:n kanssa käyttämällä hyväkseen sitä, että B oli sairauden tai vammaisuuden takia ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. A oli käyttänyt hyväkseen rahapulassa olleen B:n Aspergerin oireyhtymästä johtuvaa madaltunutta toimintakykyä siten, että sovittuaan B:n kanssa, että tämä tulee hakemaan 20 euroa lainaksi, A oli asunnollaan painostanut B:n vasten tahtoaan suostumaan sukupuoliyhteyteen rahan luovutusta vastaan.

Käräjäoikeus totesi, että B:llä ei ollut ollut sairaudestaan johtuen keinoja vastustaa A:n painostusta ja että tilanne oli ollut B:lle sosiaalisesti haasteellinen ja pelottava. A oli tuntenut B:n useiden vuosien ajalta, joten A:n oli täytynyt havaita B:n sosiaalisiin tilanteisiin vaikuttavat erityispiirteet. A oli siten käyttänyt hyväkseen sitä, että B oli ollut sairaudestaan johtuen kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan olemalla sukupuoliyhteydessä B:n kanssa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n raiskauksesta 1 vuoden 5 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet suorittamaan B:lle vahingonkorvauksia.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Johanna Kantanen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 16.2.2021 nro 21/106504

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että joka tapauksessa rangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi. Syyttäjä ja B vaativat valituksen hylkäämistä.

$105

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion rangaistuksen mittaamisen osalta, mutta lievensi rangaistuksen ehdolliseksi vankeudeksi ja tuomitsi sen ohessa 70 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta-Liisa Rautsi, Seppo Isometsä ja Tero Vauhkonen.

Perustelut

1. Asiassa on selvitetty, että A oli ollut sukupuoliyhteydessä entuudestaan tuntemansa asianomistajan kanssa. Asianomistaja oli tullut A:n asuntoon lainaamaan rahaa, mihin A oli ilmoittanut suostuvansa sukupuoliyhteyttä vastaan. Sukupuoliyhteys oli tapahtunut asianosaisten välisen keskustelun jälkeen. Asiassa on myös riidatonta, että asianomistajalla oli diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asianomistaja hänellä todetun Aspergerin oireyhtymän vuoksi ollut kykenemätön puolustamaan itseään taikka muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan sekä onko A ollut tietoinen tästä puolustautumis- tai tahdonmuodostuskyvyn puuttumisesta ja onko hän käyttänyt sitä hyväkseen olemalla sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa.

3. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

4. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttia sisällöllisesti vastaava säännös lisättiin raiskausta koskevaan rangaistussäännökseen vuonna 2011 lailla 495/2011. Mainitun lainmuutoksen johdosta puolustuskyvyttömyyttä aiheuttavien tilojen kuten sairauden tai vammaisuuden hyväksikäyttö sukupuoliyhteyden harjoittamiseksi tuli arvioitavaksi seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen sijasta rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin raiskaussäännöksen nojalla. Muutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 283/2010 vp s. 7-8) uudistusta perusteltiin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellisen suojan vahvistamisella.

5. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttia koskevien perustelujen (HE 283/2010 vp s. 11) mukaan puolustuskyvyttömyyttä osoittavilla tiloilla tarkoitetaan samaa kuin ennen lainmuutosta voimassa olleessa laissa. Aikaisemman lain esitöiden (HE 6/1997 vp s. 180) mukaan puolustuskyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että asianomainen ei pysty henkisen tai ruumiillisen esteen takia joko lainkaan tai ainakaan merkittävästi estämään toisen menettelyä. Tahdottomuutta kuvataan toisen kyvyttömyydellä muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Puolustuskyvyttömyys ja tahdottomuus voivat johtua esimerkiksi sairaudesta tai vammaisuudesta.

6. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaista raiskausta koskevissa tai aikaisemman lain esitöissä (HE 6/1997 vp s. 173 ja 180, HE 238/2010 vp s. 11 ja HE 216/2013 vp s. 5-6) ei tarkemmin eritellä yhtäältä puolustuskyvyttömyyttä ja toisaalta kyvyttömyyttä muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Hallituksen esityksessä (HE 216/2013 vp s. 6) todetulla tavalla puolustuskyvyttömyyttä saattavat aiheuttaa pysyväisluonteisina säännöksessä mainitut sairaus ja vammaisuus. Säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan edellytä tilan pysyväisluonteisuutta, vaan sairaus- ja vammaisuustilanteissa henkilö voi esimerkiksi puhekykyyn liittyvien ongelmien, henkisen toiminnan heikentymisen tai mielentilan häiriintymisen vuoksi olla kyvytön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

7. Rikoslain 20 luvun 1 §:ää koskevissa esitöissä (HE 216/2013 vp s. 6-7) todetaan tahallisuuden osalta, että 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa rikoksentekijän on miellettävä, että uhri on avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan ja että uhri on tämän avuttoman tilan vuoksi alistunut sukupuoliyhteyteen. Lainkohdan soveltaminen ei tahallisuuden kannalta edellytä sitä, että uhri nimenomaisesti vastustaa sukupuoliyhteyttä. Tahallisuus ei myöskään välttämättä edellytä sitä, että rikoksentekijällä on alun perin ollut tarkoitus raiskata uhrinsa.

8. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisua siitä, miten sairauden tai vammaisuuden vaikutusta henkilön kykyyn puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtonsa tulee arvioida. Korkein oikeus on arvioinut asianomistajan humalatilan vaikutusta henkilön puolustuskyvyttömyyteen ratkaisussaan KKO 2019:78 (kohdat 8 ja 24) ja todennut rangaistavuuden edellytyksenä olevan, että toinen on todella puolustuskyvytön eikä vain esimerkiksi huumaavan aineen vaikutuksen alainen. Esimerkiksi tajuissaan ja hereillä olevan päihtyneen henkilön kyky puolustaa itseään tai muodostaa ja ilmaista oma tahtonsa vaihtelee yksilöllisesti ja vaikeasti arvioitavin tavoin.

9. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

10. Mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohdat 5 ja 6) todennut, ettei näyttökynnys seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa. Korkein oikeus on myös ratkaisussaan KKO 2021:5 (kohta 96) korostanut näytön arvioinnin tapauskohtaisuutta.

Asianomistajan terveydentila

12. Lääkärinlausunnon 11.6.2018 mukaan asianomistajalla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä ja todettu heikkoa keskitasoa/heikkoa tasoa oleva älyllinen suoriutuminen. Asianomistajan on todettu näistä syistä johtuen olevan impulsiivinen ja tilanteiden hahmotuksen olevan vaikeaa haasteellisissa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin asianomistaja voi toimia itselleen vahingollisesti tai voi joutua herkästi hyväksikäytetyksi. Asianomistajan voi olla vaikeaa pitää puoliaan, mutta välillä hän voi taas ajautua ylilyönteihin.

13. Lääkärinlausunnosta ilmenee asianomistajan toimintakyvyn olevan alentunut siten, että hän on ollut pitkäaikaisesti tuetussa asumisessa. Asianomistaja on tarvinnut tukea arjen toimintakykyyn.

Asianomistajan kertomus Korkeimmassa oikeudessa

14. Asianomistaja on Korkeimmassa oikeudessa kertonut tavanneensa A:n vuosia aikaisemmin ennen kysymyksessä olevaa tapahtumaa ja vierailleensa tämän luona useita kertoja ystävänsä V:n kanssa. Tapahtumapäivänä hän oli ollut viettämässä aikaa ystävänsä Z:n luona, jolloin heille oli tullut tarve lainata rahaa. Asianomistaja oli pyytänyt A:lle lähettämällään viestillä tätä lainaamaan hänelle 20 euroa. A oli ilmoittanut, että asianomistaja voi hakea rahan hänen luotaan.

$10a

16. Asianomistaja on lisäksi kertonut sosiaalisten tilanteiden olevan hänelle Aspergerin oireyhtymän vuoksi haastavia, eikä hän välttämättä ymmärrä kaikkia tilanteita. V oli saattanut mainita aikaisempien vierailujen aikana asianomistajan Aspergerin oireyhtymästä A:lle, mutta asianomistaja ei ollut tästä itse kertonut. Korkein oikeus toteaa, että se on toimittamassaan suullisessa käsittelyssä voinut tehdä välittömiä havaintoja asianomistajan viittaamista oireyhtymän vaikutuksista, joilla on merkitystä arvioitaessa sitä, onko A:n ollut mahdollista tehdä päätelmiä asianomistajan puolustautumis- tai tahdonmuodostamiskyvystä tämän käyttäytymisen perusteella.

Vastaajan kertomus Korkeimmassa oikeudessa

17. A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut asianomistajan käyneen joitakin vuosia ennen kysymyksessä olevaa tapahtumaa yhdessä V:n kanssa hänen luonaan lähinnä ajamassa V:n moottorikelkalla, joka oli ollut säilytyksessä A:n luona. Tapahtumapäivänä asianomistaja oli pyytänyt viestillä A:ta rahaa lainaksi ja tullut tämän luokse käymään. Asianomistajalla oli ollut tarve saada rahaa, ja hän oli kysynyt sitä useita kertoja.

18. A oli ehdottanut asianomistajalle rahan lainaamisen kuittaamista seksin harrastamisella. He olivat keskustelleet asiasta viidestä kymmeneen minuuttia, mutta A ei ole tarkemmin muistanut käydyn keskustelun sisältöä. A ei ole muistanut, että asianomistaja olisi kieltäytynyt tai ollut tilanteessa vastentahtoinen. A ei ollut painostanut asianomistajaa eikä ollut havainnut, että tämä olisi ollut paniikissa. Asianomistaja oli ollut hiljaa, mennyt edeltä makuuhuoneeseen ja riisuuntunut. A oli ollut yllättynyt, että asianomistaja oli suostunut, ja mennyt perässä ja riisunut omat vaatteensa.

19. Sukupuoliyhteyden jälkeen asianomistaja oli ottanut rahan ja poistunut asunnosta. A ei ollut tehnyt havaintoja asianomistajan terveydentilasta eikä ollut koskaan keskustellut siitä. Hän oli kuullut asianomistajalla todetusta Aspergerin oireyhtymästä ensimmäisen kerran vasta esitutkinnassa, eikä A ollut aiemmin keskustellut asianomistajan vaan V:n kanssa.

Todistajien kertomukset Korkeimmassa oikeudessa

20. Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultu Z on kertonut rahan lainaamisesta olennaisilta osin samalla tavoin kuin asianomistaja. Z:n mukaan asianomistaja oli A:n luota palattuaan joko heti tai vasta myöhemmin kertonut itkien, ettei mene uudelleen lainaamaan rahaa A:lta, koska oli joutunut harrastamaan seksiä rahan saadakseen. Z on lisäksi kertonut hänen ja asianomistajan keskustelleen asianomistajalla todetusta Aspergerin oireyhtymästä. Z:n mukaan oireyhtymää ei välttämättä havaitse, jos asianomistajan tapaa ohimennen, mutta sen huomaa, mikäli on vähänkään pidemmän ajan tekemisissä asianomistajan kanssa.

21. Todistajana kuultu X on Korkeimmassa oikeudessa kertonut toimineensa asianomistajan tukihenkilönä muutaman vuoden ajan ja olleensa tämän kanssa viikoittain tekemisissä vuonna 2017. Tapaamisissa oli käyty läpi kuulumisia ja tapahtumia sekä tehty kodin askareita. Asianomistaja oli kertonut tulleensa raiskatuksi ja tekijän olleen A. Asianomistaja oli ollut itkuinen kertoessaan tapahtumista. Lisäksi X on kertonut asianomistajalla olleen haasteita ja puutteita sosiaalisessa kanssakäymisessä. Asianomistaja oli ollut helposti muiden vietävissä, halunnut tulla hyväksytyksi kaveriporukassa ja oli esimerkiksi antanut rahojaan kavereilleen.

22. Todistajana kuultu Y on Korkeimmassa oikeudessa kertonut toimineensa ohjaajana tuetun asumisen yksikössä, jossa asianomistaja oli asunut, ja tavanneensa asianomistajaa päivittäin. Asianomistaja oli kertonut todistajalle menneensä lainaamaan rahaa, josta vastineeksi oli pyydetty ja harrastettu seksiä. Kertoessaan tapahtumista Y:lle asianomistaja oli purskahtanut itkuun ja ollut hyvin ahdistunut. Y ei ole tarkkaan muistanut, milloin tilanne oli asianomistajan kertoman mukaan tapahtunut. Lisäksi Y on kertonut asianomistajan olleen helposti manipuloitavissa ja puhuttavissa ympäri, sillä hänen ymmärryksensä taso oli tavanomaista heikompi.

23. Todistajana kuultu V on Korkeimmassa oikeudessa kertonut tutustuneensa asianomistajaan tuetun asumisen yksikössä ja A:han ostettuaan tältä moottorikelkan, jota oli säilytetty tämän luona. V ja asianomistaja olivat vierailleet useita kertoja A:n perheen luona parin vuoden aikana. V oli vierailuillaan ajanut moottorikelkalla, ja hän ja asianomistaja olivat myös käyneet katsomassa A:lla olleita eläimiä. Vierailuiden aikana oli keskusteltu ja vietetty aikaa myös A:n ja tämän perheen kanssa. Aspergerin oireyhtymästä oli saattanut olla puhetta yleisellä tasolla, koska sekä V:llä että asianomistajalla oli todettu sanottu oireyhtymä.

Arvioinnin lähtökohdat

24. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisten kertomukset sukupuoliyhteyttä edeltävistä tapahtumista ja siitä, miten sukupuoliyhteyteen on päädytty, ovat suurelta osin yhteneväiset. Keskeisin ero näiltä osin koskee ensinnäkin sitä, onko asianomistaja ensin kieltäytynyt ehdotetusta seksistä, ja toiseksi sitä, miten pitkään asunnolla oli keskusteltu ennen sukupuoliyhteyteen päätymistä. Korkein oikeus toteaa, että asianomistaja on kertonut tapahtumista uskottavasti ja johdonmukaisesti. Asianomistajan arvio asunnolla vietetystä ajasta saa tukea todistaja Z:n kertomuksesta. Korkein oikeus katsoo, että tapahtumia tulee arvioida asianomistajan kertomuksen perusteella siten, että asianomistaja oli ollut A:n asunnolla tunnista puoleentoista tuntiin ja hän oli ensin kieltäytynyt seksistä.

25. Asian ratkaisemisen kannalta olennaista on sen arviointi, onko asianomistaja ollut sairautensa tai vammaisuutensa takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan ja onko A tästä tietoisena käyttänyt tätä hyväkseen ollessaan sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. Riittävää ei siten ole, että asianomistajan sairaus tai vammaisuus on heikentänyt hänen kykyään toimia tilanteessa, vaan hänen on tullut olla tilansa vuoksi kykenemätön estämään vastaajan menettelyä.

26. A on lisäksi kiistänyt olleensa tietoinen asianomistajan sairaudesta tai vammaisuudesta ja sen mahdollisesta vaikutuksesta asianomistajan toimintakykyyn. A:n tietoisuuden kannalta merkityksellisiä ovat myös ne havainnot, joita asianomistajan käyttäytymisen perusteella on mahdollista tehdä hänen sairaudestaan tai vammaisuudestaan ja sen vaikutuksesta hänen kykyynsä puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan.

Puolustuskyvyttömyyttä ja tahdottomuutta koskeva arviointi

27. Erilaiset sairaudet tai vammaisuudet vaikuttavat laadustaan ja vaikeusasteestaan riippuen eriasteisesti henkilön kykyyn puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Myös henkilön muut ominaisuudet ja tilannekohtaiset olosuhteet voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten sairaus tai vammaisuus eri tilanteissa ilmenee henkilön toiminnassa. Sairauden tai vammaisuuden vaikutus henkilön toimintakykyyn onkin arvioitava tapauskohtaisesti esitetyn todistelun perusteella.

28. Edellä selostetusta lääkärinlausunnosta ilmenee, että asianomistajalla on todettu Aspergerin oireyhtymä, jolla on lausunnossa selostettuja vaikutuksia asianomistajan toimintakykyyn. Korkein oikeus toteaa, että huomioon ottaen Aspergerin oireyhtymän ilmenemismuotojen laaja kirjo yksinomaan oireyhtymää koskevan diagnoosin perusteella ei voida tehdä päätelmää sen vaikutuksesta asianomistajan puolustus- tai tahdonmuodostuskykyyn yksittäisessä tilanteessa. Lääkärinlausunnolla, asianomistajan kertomuksella sekä X:n ja Y:n kertomuksilla on kuitenkin selvitetty, että asianomistajalla todettu Aspergerin oireyhtymä ja alentunut älyllinen suoriutumiskyky vaikuttavat hänen vuorovaikutustaitoihinsa sekä kykyynsä hahmottaa ja ymmärtää sosiaalisia tilanteita.

29. Asianomistaja on kertonut uskottavasti ja johdonmukaisesti tapahtumien kulusta, asunnolla vietetystä ajasta sekä kokemastaan paniikista ja lukkiutumisesta. Hän on todennut kuvailemansa olotilan syynä olleen A:n käyttäytymisen ja seksin harjoittamisen ehtona rahan saamiseen sekä sen, että hän oli tarvinnut rahaa ja hän oli pelännyt ystävänsä Z:n reaktiota, jos hän ei sitä saa. Tämän vuoksi asianomistaja ei kertomansa mukaan ollut poistunut paikalta ennen rahojen saamista.

$10c

31. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei siten voida varmuudella todeta, mutta ei myöskään poissulkea sitä mahdollisuutta, että asianomistajalla todettu sairaus tai vammaisuus on voinut alentaa hänen toimintakykyään tai ymmärryskykyään niin merkittävästi, että hänen voitaisiin katsoa olleen tapahtumaolosuhteissa kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Näin ollen A:n syyllisyydestä jää jo tältä osin varteenotettava epäily. A:n kiistettyä myös tekoa koskevan tahallisuutensa Korkein oikeus kuitenkin arvioi vielä sitä, mitä A:n on asiassa selvitetyissä olosuhteissa katsottava tienneen tai mieltäneen asianomistajan sairaudesta tai vammaisuudesta ja sen vaikutuksesta asianomistajan käyttäytymiseen.

Tahallisuutta koskeva arviointi

$10d

33. Asianomistajan tultua lainaamaan rahaa ja A:n ehdotettua lainan vastineeksi seksiä asianomistaja on ensin kieltäytynyt. Rahan saaminen on kuitenkin ollut asianomistajalle tärkeää, minkä vuoksi A:n ehdotus on keskustelun jälkeen johtanut sukupuoliyhteyteen. Keskustelun sisältö ja sävy on jäänyt tarkemmin selvittämättä, mutta näyttämättä on jäänyt, että A olisi keskustelun yhteydessä painostanut asianomistajaa suostumaan seksiin.

34. Asianomistaja on siirtynyt makuuhuoneeseen, missä hän on oma-aloitteisesti riisunut vaatteensa ja käynyt sängylle, jossa sukupuoliyhteys on tapahtunut. Yhdynnän jälkeen asianomistaja on ottanut vastaajan lupaaman rahasumman ja poistunut paikalta. Asianomistajan kerrotussa käyttäytymisessä tai asianosaisten muussa kanssakäymisessä ei ole osoitettu tulleen esille seikkoja, joiden perusteella A:n on täytynyt havaita syytteessä väitetty asianomistajan kykenemättömyys puolustautua sukupuoliyhteyttä koskevilta ehdotuksilta tai muodostaa tai ilmaista sitä koskeva tahtonsa.

35. Korkein oikeus katsoo näin ollen jääneen näyttämättä myös se, että A olisi ollut tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen syytteessä väitetystä asianomistajan kykenemättömyydestä puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan ja että hän olisi käyttänyt sitä hyväkseen ollessaan sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa.

36. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että syyte on hylättävä näyttämättömänä.

Oikeusneuvos Ojala:

Puolustuskyvyttömyys ja tahdottomuus

Lopputulos

Oikeusneuvos Huovila:

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Raiskausta koskeva rangaistussäännös ja sen tulkinta

Näytön arvioinnin lähtökohdat

Asiassa esitetty näyttö

Korkeimman oikeuden arviointi