KKO:2022:9 – Utsökningsbalken

Utmätningsmannen hade för täckande av B:s skulder mätt ut hälften av de aktier som berättigade till besittningen av en bostad på den grunden att B i bostadsaktiebolagets aktiebok hade införts som ägare till hälften av aktierna. Den andra samägaren A hävdade i utsökningsbesvären att hon hade köpt B:s andel redan före utmätningen. Eftersom A inte lade fram någon utredning om att hon skulle ha fått aktiebrevet i sin besittning före utmätningen, förkastade Högsta domstolen A:s utsökningsbesvär. (Omröstn.)

SkuldebrevsL 22 § 1 mom

Ulosottomies oli ulosmitannut B:n veloista puoliosuuden asunto-osakkeista sillä perusteella, että hänet oli merkitty asunto-osakeyhtiön osakeluetteloon osakkeiden puoliosuuden omistajaksi. Ulosottovalituksessa toinen yhteisomistaja A väitti ostaneensa B:n osuuden jo ennen ulosmittausta. Kun A ei esittänyt selvitystä siitä, että hän olisi saanut osakekirjan hallintaansa ennen ulosmittausta, Korkein oikeus hylkäsi A:n ulosottovalituksen. (Ään.)

VelkakirjaL 22 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 25.1.2019 nro 19/4338 ja Helsingin hovioikeuden päätös 9.1.2020 nro 16 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Nina Immonen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Pia Sandvik, Jukka Kontio ja Kristina Isaksson.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla siltä osin kuin asiassa on kyse Helsingin ulosottoviraston ulosmittauspäätöksestä 30.5.2018 (nro 507/6070/2018). Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.

Helsingin ulosottovirasto vaati vastauksissaan, että valitus hylätään. Verohallinto ei antanut siltä pyydettyä vastausta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Ari Kantor (eri mieltä), Päivi Hirvelä (eri mieltä) ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Ville Hinkkanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1-12 osalta. Esittelijä esitti, että kohtien 13-17 asemesta Korkein oikeus lausuisi seuraavaa:

Kirjallisena todisteena esitetyn kuitin mukaan A on kuitenkin maksanut osakkeista varainsiirtoveroa 17.6.2016 eli ennen ensimmäisen ulosmittauksen toimittamista. Kirjallisena todisteena esitetyn sähköpostiviestin mukaan myös osakkeiden omistusoikeuden siirtymisestä on ilmoitettu isännöitsijätoimistolle osakeluetteloon merkitsemistä varten 21.7.2016 eli ennen ensimmäistä ulosmittauspäätöstä.

Asiassa on siten esitetty ulkopuolisiin lähteisiin perustuvaa selvitystä osakekauppaan liittyvistä toimista eli varainsiirtoveron maksusta ja luovutusilmoituksesta, jotka on riidatta tehty ennen ensimmäistä ulosmittausta. Korkein oikeus katsonee siten selvitetyksi, että osakkeiden kauppa on tehty ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016. Se, että asiakirjat on lopulta esitetty isännöitsijätoimistolle vasta ulosmittauksen jälkeen tai että asiakirjat on toimittanut isännöitsijäntoimistolle A:n puolesta hänen poikansa B, ei anna aihetta arvioida ajankohtaa toisin.

Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 18-20 osalta. Esittelijä esitti, että kohtien 21-23 asemesta Korkein oikeus lausuisi seuraavaa:

Korkein oikeus todennee, että traditiota koskevan näytön arvioinnissa on otettava huomioon se, että osakekaupan ja ulosoton kohteena on ollut ainoastaan B:n omistama puoliosuus osakkeista ja että A on jo ennen osakekauppaa riidattomasti omistanut puolet osakkeista. Yhteisomistussuhteelle on annettava merkitystä arvioitaessa, mitä selvitystä A toisaalta kykenee esittämään ja toisaalta mitä selvitystä häneltä voidaan edellyttää osakkeiden hallinnan siirrosta.

Osakekirjaan tehdyn siirtomerkinnän lisäksi osakekirjojen hallinnan luovutuksesta on asiassa esitetty selvityksenä jäljennös osakekirjasta, jossa on Hypoteekkiyhdistyksen puolesta tehty merkintä ”Jätetty Hypoteekkiyhdistykseen 22.9.2015”. Merkinnästä ei ilmene, kenen toimesta osakekirja on tuolloin Hypoteekkiyhdistykselle jätetty ja missä tarkoituksessa. A on myös esittänyt Suomen Hypoteekkiyhdistyksen 23.3.2021 päivätyn saldotodistuksen, jonka mukaan hän on pantannut kysymyksessä olevat osakkeet lainansa vakuudeksi. Todistuksesta ei ilmene, milloin panttaus on tapahtunut.

Korkein oikeus todennee, että mikäli osakekirja on ollut Hypoteekkiyhdistyksen hallussa 22.9.2015 lähtien, on erittäin epätodennäköistä, että asiakirjaan on voitu tehdä tätä aikaisempaan ajankohtaan päivätty siirtomerkintä. Lisäksi kun A on 22.9.2015 ollut joka tapauksessa ja riidattomasti vähintään osakkeiden puoliosuuden omistaja, ei panttaus tuolloin tai myöhemminkään ole voinut tapahtua ilman hänen disponointiaan tai muuta myötävaikutusta. Tähän nähden sille, ettei osakekirjaan tehdystä merkinnästä ilmene kenen toimesta osakekirja on Hypoteekkiyhdistykselle jätetty tai ettei Hypoteekkiyhdistyksen myöhemmin päivätystä saldotodistuksesta ilmene, milloin A on osakekirjan pantannut, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä. Asiakirjat tukevat siten A:n väitettä, että hän on saanut osakekirjat hallintaansa ennen ensimmäistä ulosmittausta.

Kun kaupan ajankohdasta on esitetty uskottava näyttö ja osakkeiden myöhempää käyttöä koskeva kirjallinen todistelu lisäksi osoittaa, että A:lla on ollut osakekirjat kaupan jälkeen hallussaan, Korkein oikeus katsonee näyttöä kokonaisuutena arvioiden tulleen selvitetyksi, että A on saanut osakekirjat haltuunsa ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016.

Korkein oikeus todennee, että A on siten ollut jälkimmäisen ulosmittauksen hetkellä eli 30.5.2018 osakkeiden omistaja ja saa suojaa B:n ulosmittausvelkojia vastaan. Ulosmittaus 30.5.2018 on kohdistunut sivullisen omaisuuteen, joten se kumottaneen. Samoin kumottaneen hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset siltä osin kuin ne koskevat mainittua ulosmittausta.

Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hirvelä.

Perustelut

1. B on yhdessä äitinsä A:n kanssa omistanut huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet asunto-osakeyhtiössä, puoliksi kumpikin. Huoneisto on ollut A:n käytössä. Ulosottomies on 5.8.2016 ulosmitannut B:n veloista tämän nimissä olleen osuuden osakkeista. Ulosottomies on uudelleen 30.5.2018 ulosmitannut saman osuuden B:n muista veloista.

2. A on 18.6.2018 käräjäoikeudelle toimittamassaan ulosottovalituksessa vaatinut, että ulosmittauspäätökset kumotaan. A on kertonut ostaneensa B:n omistaman osuuden asunto-osakkeista 2.7.2015 eli jo ennen ensimmäistä ulosmittausta. Ulosmittaus on siten kohdistunut sivullisen omaisuuteen.

3. Käräjäoikeus on katsonut, että aiempi ulosmittauspäätös 5.8.2016 oli tullut lainvoimaiseksi, ja jättänyt valituksen sitä koskevilta osin tutkimatta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus on katsonut, että 2.7.2015 päivättyä kauppaa ei ollut tehty tai ainakaan täytetty ennen ensimmäistä ulosmittauspäätöstä 5.8.2016. Tämän vuoksi B ei ollut voinut velkojia sitovasti enää ulosmittauspäätöksen jälkeen luovuttaa omistamaansa puoliosuutta asunto-osakkeista A:lle. B:n omistusosuus osakkeista oli siten voitu myös 30.5.2018 ulosmitata hänen veloistaan. Käräjäoikeus on hylännyt valituksen ulosmittauspäätöksen 30.5.2018 osalta.

4. A on valittanut hovioikeuteen, joka ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta arvioitavana se, onko kysymyksessä oleva puoliosuus asunto-osakkeista voitu 30.5.2018 ulosmitata B:n veloista.

6. Ulosottokaaren 4 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan sivulliselle kuuluvaa omaisuutta ei saa ulosmitata, paitsi jos se ulosottoperusteen mukaan vastaa hakijan saatavasta tai kuuluu velalliselta ulosmitattuun esineeseen sen ainesosana tai tarpeistona. Ulosottokaaren 4 luvun 37 §:n mukaan velallinen ei saa ulosmittauspäätöksen jälkeen hävittää taikka ilman ulosottomiehen lupaa luovuttaa tai pantata ulosmitattua omaisuutta tai muutoin määrätä siitä. Kiellon vastainen toimi on velkojiin nähden tehoton. Luovutuksensaaja tai muu sivullinen voi kuitenkin saada vilpittömän mielen suojaa niin kuin erikseen säädetään.

7. Lain perusteluissa (HE 13/2005 vp s. 44) on todettu, että se, milloin omaisuus kuuluu sivulliselle ja milloin velalliselle, ratkeaa myös ulosotossa lähtökohtaisesti tavanomaisten siviilioikeudellisten sääntöjen mukaan. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (ks.

, kohta 6 ja KKO 2020:64, kohta 9) on katsottu, että kun kysymys sivullisen oikeudesta tulee tuomioistuimen tutkittavaksi, ei ole enää samoja menettelyn tehokkuuteen perustuvia syitä kuin ulosottomenettelyssä rajoittaa omistusoikeutta arvioitaessa merkityksellisten seikkojen piiriä helposti selvitettäviin ja havaittaviin seikkoihin ulosottokaaren 4 luvun 10 §:ssä säädetyin tavoin. Perusteltua on, että omistusta arvioidaan tällöin yleisten varallisuusoikeudellisten sääntöjen mukaan.

8. Irtaimen omaisuuden luovutuksensaaja saa suojaa luovuttajan ulosmittausvelkojia vastaan eli vaihdantasuojaa yleensä jo pätevän luovutussopimuksen perusteella (esim. KKO 2012:17, kohta 11). Velkakirjalain 22 §:n 1 momentin mukaan juoksevan velkakirjan luovutus ei kuitenkaan ole luovuttajan velkojia sitova, ellei se, jolle luovutus on tapahtunut, ole saanut velkakirjaa haltuunsa.

9. Velkakirjalain 22 §:n säännöstä sovelletaan myös, kun luovutus koskee osakekirjaa. Väitettynä osakekaupan ajankohtana tästä oli viittaussäännös asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 11 §:ssä (1599/2009), joka on sittemmin kumottu huoneistotietojärjestelmää koskevan lain säätämisen yhteydessä (laki 1330/2018, voimaan 1.1.2019). Korkein oikeus toteaa, että aikaisempia säännöksiä sovelletaan tästä huolimatta edelleen, kunnes osakekirja on mitätöity osakehuoneistorekisteriin kirjaamisen yhteydessä (laki huoneistotietojärjestelmää koskevan lainsäädännön voimaanpanosta, 1329/2018, 10 §).

10. Ensimmäinen ulosmittaus 5.8.2016 on perustunut siihen, että asunto-osakeyhtiön osakeluettelon mukaan osakkeiden puoliosuus on tuolloin ollut velallisen eli B:n omistuksessa. Ulosottomies on saanut tiedon sivullisomistajaa koskevasta väitteestä vasta nyt kysymyksessä olevan toisen ulosmittauksen 30.5.2018 jälkeen, kun A on 18.6.2018 jättänyt käräjäoikeudelle ulosottovalituksen. Kun B:n nimissä ollut osuus osakkeista on 5.8.2016 ulosmitattu, ulosottokaaren 4 luvun 37 §:stä on seurannut, että B ei ole enää tuon ajankohdan jälkeen voinut luovuttaa osuuttaan A:lle ulosottovelkojiaan sitovasti.

11. Esitettyjen väitteiden perusteella asiassa onkin ratkaisevaa, onko A:n ja B:n välillä sovittu jo ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016, että osakkeet siirtyvät kokonaan A:n omistukseen, ja onko A saanut osakekirjan sitä ennen myös haltuunsa niin kuin velkakirjalain 22 §:n 1 momentissa velkojia sitovalta luovutukselta edellytetään.

$e3

13. A:n ja B:n välillä tehty kauppakirja on päivätty 2.7.2015. Kauppakirjan mukaan omistusoikeus kaupan kohteeseen on siirtynyt ostajalle kaupantekotilaisuudessa. Osakekirjaan tehdyn siirtomerkinnän mukaan B on siirtänyt osakekirjan A:lle kaupantekopäivänä. Kauppakirjan mukaan kauppahinta on sovittu maksettavaksi 30.9.2015 mennessä.

14. A ja B ovat kertoneet, että tosiasiassa kauppahinta oli tullut suoritetuksi jo ennen kaupantekoa A:n B:n puolesta suorittamilla lukuisilla erinäisillä maksuilla. Maksuista esitetyt tositteet eivät osoita, että ne olisivat olleet kauppahinnan osasuorituksia, mikä olisikin ristiriidassa sen kanssa, että kauppakirjan mukaan kauppahinta maksettaisiin myöhemmin. Kauppahinnan maksamisella ei sinänsä ole välitöntä merkitystä osakkeiden luovutuksensaajan vaihdantasuojan kannalta, mutta sillä on merkitystä todistustosiseikkana arvioitaessa osakekaupan tapahtumista ja sen ajankohtaa.

15. A on maksanut varainsiirtoveron osakekaupasta vasta 17.6.2016 eli vähän ennen osakkeiden ulosmittausta. B:n on selvitetty ilmoittaneen 21.7.2016 eli juuri ennen ulosmittausta isännöitsijätoimistolle osakkeiden omistusoikeuden siirtymisestä A:lle. Siirron merkitsemiseen tarvittavat asiakirjat on kuitenkin esitetty isännöitsijätoimistolle vasta 17.8.2016 eli ulosmittauksen jälkeen. Tämä on ensimmäinen ajankohta, jona asiassa esitetty selvitys selvästi osoittaa jonkun ulkopuolisen henkilön nähneen kauppaa koskevia asiakirjoja. Tällöinkin asiakirjat on toimittanut B esiintyen ostajan eli A:n puolesta.

16. A:n on tässä asiassa lainvoimaisesti katsottu saaneen jo syksyllä 2016 tiedon siitä, että B:n nimissä ollut osuus on ulosmitattu. Hän on kuitenkin vasta toisen ulosmittauksen jälkeen 18.6.2018 vireille panemassaan, nyt kysymyksessä olevassa, ulosottovalituksessa vedonnut osakkeiden omistusoikeuteensa. Asiassa ei ole esitetty A:n ja B:n kertomusten ja heidän itsensä laatimien tai laadituttamien asiakirjojen lisäksi selvitystä siitä asiassa keskeisestä seikasta, että osakekauppa olisi tehty kauppakirjan päiväyksen mukaisesti jo ennen ulosmittausta. Siihen, että kauppa on tosiasiassakin tuolloin tehty, lähinnä viittaa varainsiirtoveron maksaminen, mutta tämäkin on edellä todetulla tavalla tapahtunut väitettyyn kaupan ajankohtaan nähden varsin myöhään ja vain vähän ennen ulosmittausta.

17. Korkein oikeus katsoo jääneen vähintäänkin epäselväksi, onko B luovuttanut A:lle omistusoikeuden osakeosuuteensa ainakaan ennen sen ulosmittausta 5.8.2016.

18. A:n suoja B:n ulosottovelkojia vastaan edellyttää ennen ulosmittausta tapahtuneen luovutussopimuksen lisäksi sitä, että A on ennen ulosmittausta saanut osakekirjan hallintaansa eli niin sanottua traditiota. Hallinnan luovutus edellyttää ulkoisesti havaittavaa osakekirjan erottamista luovuttajan tosiasiallisesta määräysvallasta ja luovuttamista saajan hallintaan. Tavallisesti tämä tapahtuu osakekirjan siirtämisellä luovuttajalta luovutuksensaajalle. Jos osakekirja on kolmannen hallussa, traditio toteutetaan ilmoittamalla tälle luovutuksesta. Tradition tapahtuminen on siten yleensä vaikeuksitta osoitettavissa.

19. Traditiovaatimus vaihdantasuojan edellytyksenä koskee myös sellaista tilannetta, jossa osakkeen yhteisomistaja saa omistukseensa toisen yhteisomistajan osuuden osakkeista. Vaatimus ei täyty sillä, että myyjänä ollut osapuoli pitää osakekirjaa edelleen hallussaan, mutta kaupan jälkeen ostajan lukuun. Vain sellaisessa tapauksessa, että osakekirja olisi ennestään ollut ostajan hallussa, traditiota ei vaadita. Tässä asiassa ei ole väitettykään, että osakekirja olisi ennen kauppaa ollut A:n hallussa.

20. Pelkästään se, että osakekirjassa on 2.7.2015 päivätty merkintä osakkeiden siirrosta B:ltä A:lle, ei riitä tämän jutun olosuhteissa osoittamaan, että A olisi saanut hallintaansa osakekirjan jo ennen ulosmittausta 5.8.2016.

21. Selvitykseksi osakkeiden hallinnan saamisesta A on Korkeimmassa oikeudessa esittänyt kopioita asiakirjasta, jossa on Suomen Hypoteekkiyhdistyksen virkailijan merkintä ”Jätetty Hypoteekkiyhdistykseen 22.9.2015”. Merkinnästä ei ilmene, mitä asiakirjoja tuolloin on otettu vastaan eikä myöskään missä tarkoituksessa ja kenen nimissä ne on luovutettu. Asiassa todisteiksi esitetyt valokopiot eivät luotettavasti osoita, että merkintä olisi tehty alkuperäiseen osakekirjaan. Asiakirjakopioita ei voida pitää näyttönä siitä, että juuri A olisi kyseisten asunto-osakkeiden yksinomaisena omistajana ja osakekirjan haltijana jättänyt asiakirjat luottolaitokselle. Vastaanottokuittauksen päiväyksen ajankohtana ja vielä vuoden sen jälkeenkin osakkeet ovat nimittäin osakerekisterin mukaan olleet A:n ja B:n yhteisomistuksessa. Korkein oikeus toteaa, ettei tämä asiakirja osoita A:n saaneen osakekirjaa hallintaansa ennen ulosmittausta.

22. A on lisäksi Korkeimmassa oikeudessa esittänyt Suomen Hypoteekkiyhdistyksen 23.3.2021 päivätyn saldotodistuksen, jonka mukaan A on pantannut kysymyksessä olevat osakkeet lainansa vakuudeksi. Todistuksesta ei ilmene, milloin panttaus on tapahtunut, eikä sekään osoita A:n saaneen osakekirjaa hallintaansa ennen ulosmittausta 5.8.2016.

23. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, ettei A ole näyttänyt saaneensa luovutuksen nojalla osakekirjaa hallintaansa ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016. Osakkeet eivät siten ole tuolloin olleet A:n omistuksessa sillä tavalla, että osakkeiden osuuden luovutus velkakirjalain 22 §:n mukaan sitoisi luovuttajan velkojia. B:n omistusosuus on siten voitu 5.8.2016 ja edelleen 30.5.2018 ulosmitata B:n veloista.

Esittelijäneuvos Hinkkasen

Oikeusneuvos Hirvelä:

Oikeusneuvos Kantor:

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeuksissa

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

Tarkennettu kysymyksenasettelu

Osakkeiden luovutuksesta esitetty selvitys ja sen arviointi

Korkeimman oikeuden johtopäätös

KKO 2012:17