KKO:2023:13 – Extraordinärt ändringssökande

Tingsrätten hade genom en lagakraftvunnen dom tillräknat A grovt skjutvapenbrott. Huvudförhandling hade inte hållits i målet. Domaren som hade avgjort målet yrkade att domen skulle återbrytas, eftersom målet inte skulle ha fått avgöras i skriftligt förfarande.

Högsta domstolen avslog ansökan med motiveringen att domen inte kunde återbrytas med stöd av 31 kap. 8 § rättegångsbalken, eftersom ett återbrytande i målet inte skulle anses förenligt med den åtalades intresse.

RB 31 kap 8 §

A:n syyksi oli luettu käräjäoikeuden lainvoiman saaneella tuomiolla törkeä ampuma-aserikos. Asiassa ei ollut toimitettu pääkäsittelyä. Asian ratkaissut tuomari vaati tuomion purkamista, koska asiaa ei olisi saanut ratkaista kirjallisessa menettelyssä.

Korkein oikeus hylkäsi hakemuksen katsoen, että tuomiota ei voitu oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n nojalla purkaa, koska purkamista ei ollut pidettävä asiassa syytetyn edun mukaisena.

OK 31 luku 8 §

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin käräjäoikeus oli 27.11.2020 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla lukenut A:n syyksi 5.-8.7.2020 tehdyn törkeän ampuma-aserikoksen ja tuominnut hänet 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Asia oli ratkaistu kirjallisessa menettelyssä pääkäsittelyä toimittamatta.

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Asian ratkaissut tuomari vaati, että käräjäoikeuden tuomio puretaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen. Asiaa ei olisi saanut käsitellä kirjallisessa menettelyssä, koska törkeästä ampuma-aserikoksesta säädetty rangaistus on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Rangaistusasteikko on siten ylittänyt kirjallisen menettelyn käyttämiselle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäisrangaistuksen.

Korkein oikeus pyysi syyttäjältä ja A:lta hakemuksen johdosta vastauksen. Syyttäjä totesi, että asiassa oli tapahtunut menettelyvirhe ja että tuomio on purettava, mikäli A yhtyy purkuhakemukseen ja vaatii asiassa suullista käsittelyä. Syyttäjän mukaan tuomion purkamisen ei voida muussa tapauksessa katsoa tapahtuvan syytetyn eduksi.

A ei antanut vastausta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Silja Leino.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on hakemuksen kohteena olevalla lainvoimaisella tuomiolla pääkäsittelyä toimittamatta tuominnut A:n 5.-8.7.2020 tehdystä törkeästä ampuma-aserikoksesta 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, pitääkö tuomio purkaa asian ratkaisseen tuomarin hakemuksesta, kun asia on ratkaistu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvussa säädetyssä kirjallisessa menettelyssä sanotussa luvussa asetettujen edellytysten vastaisesti.

3. Purkuhakemuksen on laatinut asian käräjäoikeudessa ratkaissut tuomari. Hakija on sittemmin siirtynyt tuomariksi toiseen tuomioistuimeen, eikä ole enää hakemuksen tehdessään toiminut sen tuomioistuimen palveluksessa, jonka ratkaisusta muutoksenhaussa on kysymys.

4. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että rikosasian vastaajan eduksi tuomion purkamista on oikeutettu hakemaan muun muassa asian ratkaissut tuomari tai muu ratkaisun antanut lainkäyttäjä (esim. KKO 2018:73, kohta 2). Tämä perustuu yleisen edun vaatimukseen (KKO 2014:10, kohta 9). Lisäksi tuomion purkamista koskevan hakemuksen voi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tehdä myös sen tuomioistuimen päällikkötuomari, jossa asian ratkaissut tuomari tai muu lainkäyttäjä on ratkaisua tehdessään toiminut (KKO 2018:73, kohta 4).

5. Korkein oikeus toteaa, että tilanne, jossa tuomioistuinlaitoksen sisällä tuomarinvirkaan siirtynyt henkilö hakee aikaisemmin lainkäyttäjänä ratkaisemansa asian tuomion purkamista, rinnastuu merkityksellisellä tavalla edellisessä kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön, jonka mukaisesti tuomarilla on katsottu olevan oikeus hakea lainvoiman saaneen tuomion purkamista. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että asian ratkaisseella tuomarilla on tässä asiassa oikeus hakea tuomion purkamista. Näin ollen hakemus voidaan tutkia.

6. Hakemuksen perusteena on vedottu siihen, että asia oli käsitelty erheellisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvussa säädetyssä kirjallisessa menettelyssä.

7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan asia voidaan ratkaista pääkäsittelyä toimittamatta (kirjallinen menettely), jos mistään syyttäjän syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta ei syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

8. Rikoslain 41 luvun 2 §:n mukaan törkeästä ampuma-aserikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi neljä vuotta vankeutta. Törkeää ampuma-aserikosta koskevaa syytettä ei siten voida ratkaista käräjäoikeudessa pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisessa menettelyssä.

9. Tässä tapauksessa käräjäoikeus on voinut tutkia ja ratkaista asian sekä tuomita rangaistuksen yhden tuomarin kokoonpanossa. Kysymys ei siten ole tuomioistuimen päätösvaltaisuutta koskevasta puutteesta, vaan käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti käsitellessään asian kirjallisessa menettelyssä pääkäsittelyä toimittamatta. Tällaisessa menettelysäännöksen virheellisessä soveltamisessa on lähtökohtaisesti kyse oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta muusta oikeudenkäyntivirheestä.

10. Käräjäoikeuden tuomio on annettu 27.11.2020. Ylimääräinen muutoksenhakemus on saapunut Korkeimpaan oikeuteen 2.2.2022. Hakemus on näin ollen saapunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan päättymisen jälkeen. Sen vuoksi hakemusta ei voitaisi tutkia kanteluna.

11. Korkein oikeus on eräissä tilanteissa tutkinut ensisijaisesti tuomiovirhekantelun alaan kuuluvan ylimääräisen muutoksenhakemuksen lainvoiman saaneen tuomion purkamista koskevana hakemuksena. Esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2014:93 ja KKO 2014:95 Korkein oikeus on tutkinut tuomionpurkua koskevina hakemuksina tuomiovirhekantelun määräajan umpeutumisen jälkeen tehdyt hakemukset, jotka perustuivat väitteeseen asian tutkimisesta ne bis in idem -kiellon vastaisesti.

12. Korkein oikeus katsoo edellä todetut seikat huomioon ottaen, että tässä asiassa hakemusta on arvioitava siinä esitetyn mukaisesti siitä lähtökohdasta, täyttyvätkö asiassa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa säädetyt edellytykset tuomion purkamiselle.

13. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan pykälässä säädetyin edellytyksin purkaa syytetyn eduksi. Pykälän 4 kohdan mukaan tuomion purkaminen on mahdollista, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Korkein oikeus toteaa, että vastaavasta purkuperusteesta ei ole säädetty mainitun luvun 9 §:ssä, joka koskee lainvoimaisen tuomion purkamista syytetyn vahingoksi. Lisäksi asian ratkaisseella tuomarilla ei ole katsottu olevan oikeutta hakea tuomionpurkua viimeksi mainitun lainkohdan nojalla syytetyn vahingoksi (KKO 2014:10). Asiassa on näistä syistä perusteltua arvioida ensin, koituisiko tuomion purkaminen tässä tapauksessa syytetyn eduksi.

14. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiin kuuluu, että syytetty saa asiansa käsitellyksi lainmukaisessa järjestyksessä. Se, että rikosoikeudellinen seuraamus tuomitaan soveltaen virheellisesti menettelysäännöksiä, on myös omiaan heikentämään yleistä luottamusta tuomioistuimen toimintaa ja rikoslainkäyttöä kohtaan. Lainvoimaiseen tuomioon liittyviin oikeudenkäyntivirheisiin on kuitenkin tarkoitus puuttua ensi sijassa tuomiovirhekantelun perusteella, ja tuomionpurun perusteena ovat lähtökohtaisesti tuomion aineelliset virheet.

15. Edellä mainituista syistä Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa tuomion purkamisen koitumista syytetyn eduksi keskeisessä asemassa on virheen vaikutus asian lopputulokseen, ja pelkästään oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvillä seikoilla on tässä arvioinnissa vähäinen merkitys. Sanottua vaikutusta lopputulokseen on puolestaan arvioitava sen perusteella, mikä on tuomionpurun tosiasiallinen merkitys syytetyn kannalta.

16. Tässä asiassa A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla sekä ilmoittanut luopuvansa oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuvansa asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Edelleen A on tyytynyt saamaansa tuomioon, ja käräjäoikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi. A ei myöskään ole yhtynyt Korkeimmassa oikeudessa esitettyyn purkuhakemukseen. Asiassa on hakemuksen tueksi vedottu ainoastaan menettelyn lainvastaisuuteen.

17. Korkein oikeus toteaa, että tuomionpurussa ratkaisun oikeusvoima poistettaisiin ja asia palautettaisiin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Asia palautuisi siihen oikeudenkäyntivaiheeseen, jossa virhe on tapahtunut, ja asiassa olisi toimitettava pääkäsittely. Mikäli tuomionpurun jälkeen A:lle tuomittaisiin uudestaan ehdollinen vankeusrangaistus, sille olisi lisäksi määrättävä uusi koeaika, jonka vähimmäispituudeksi on rikoslain 2 b luvun 3 §:n 1 momentissa säädetty yksi vuosi. A:lle nyt tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on päättynyt 27.11.2022. Uuden rangaistuksen määräämistä uudelleen alkavine koeaikoineen ei voida pitää A:n edun mukaisena.

18. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että tuomion purkaminen ei olisi asiassa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä edellytetyin tavoin syytetyn edun mukaista. Näin ollen hakemus on hylättävä.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Tuomionpurun hakija

Ylimääräisen muutoksenhaun peruste

Tuomion purkaminen rikosasiassa syytetyn eduksi