KKO:2023:18 – Handling

A Ab som idkade privat parkeringsövervakning yrkade att B Ab som idkade biluthyrningsverksamhet skulle förete avtalshandlingar angående uthyrning av bilar, av vilka enligt A Ab framgick av vem A Ab kunde driva in s.k. privaträttsliga övervakningsavgifter på grund av oriktig parkering.

Högsta domstolen ansåg att det vid tillämpningen av 17 kap. 61 § rättegångsbalken, som gäller bevisning till framtida säkerhet, var möjligt att förordna att en handling skulle läggas fram för domstolen enligt det förfarande som föreskrivs i kapitlets 40 §. Det var dock inte möjligt att tillämpa 17 kap. 61 § rättegångsbalken för att utreda vem som var sökandens motpart i ett eventuellt tvistemål om indrivning av fordran. Ansökan avslogs.

RB 17 kap 40 §

RB 17 kap 61 §

Korkein oikeus katsoi, että todistelua vastaisuuden varalta koskevaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ää sovellettaessa voitiin määrätä asiakirja tuotavaksi tuomioistuimeen luvun 40 §:ssä säädetyn menettelyn mukaisesti. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ää ei kuitenkaan voitu soveltaa sen selvittämiseksi, kuka on hakijan vastapuoli mahdollisessa saatavan perintää koskevassa riita-asiassa. Hakemus hylättiin.

OK 17 luku 40 §

OK 17 luku 61 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A Oy:lle myönnettiin valituslupa.

A Oy vaati valituksessaan, että B Oy velvoitetaan luovuttamaan A Oy:n vaatimat asiakirjat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Minna Heikinsalmi.

Hakemus ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava A Oy vaati, että autonvuokraustoimintaa harjoittava B Oy velvoitetaan luovuttamaan jäljennökset vuokrasopimuksista, joista ilmeni B Oy:ltä tiettynä aikana auton vuokranneiden henkilöiden tiedot. A Oy tarvitsi tiedot selvittääkseen, ketkä olivat velvollisia suorittamaan A Oy:lle niin sanottuja yksityisoikeudellisia valvontamaksuja ja kohdistaakseen näihin henkilöihin vapaaehtoisen perinnän virheellisen pysäköinnin vuoksi. A Oy vetosi hakemuksensa tueksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiin.

B Oy vaati, että hakemus hylätään. B Oy:llä ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiin perustuvaa velvollisuutta luovuttaa vaadittuja asiakirjoja.

Käräjäoikeuden päätös 24.6.2020 nro 20/35863

Käräjäoikeus katsoi, että A Oy:n oikeus oli todisteiden vastaanottamisen varassa. Lisäedellytys, jonka mukaan oli oltava vaara, että todiste häviää tai se voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin, ei sanamuotonsa perusteella vaikuttanut soveltuvan tilanteeseen, jossa pyritään selvittämään tulevan asian vastaaja. Säännöksen tulkinnassa oli kuitenkin otettava huomioon, että sen ei tullut estää A Oy:tä saamasta selville oikeutensa toteutumisen kannalta olennaista tietoa. Asiakirjan esittämisvelvollisuus ei myöskään ollut B Oy:n kannalta kohtuutonta.

Johtopäätöksenään käräjäoikeus lausui, että B Oy voitiin määrätä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n nojalla esittämään A Oy:n vaatimat asiakirjat. Käräjäoikeus velvoitti B Oy:n luovuttamaan vaaditut asiakirjat käräjäoikeudelle ja A Oy:lle käräjäoikeuden päätöksessä tarkemmin määritellyin tavoin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Jaakkola.

Helsingin hovioikeuden päätös 3.9.2021 nro 1125

B Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään.

Hovioikeus totesi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n säännös velvollisuudesta asiakirjan esittämiseen voi tulla sovellettavaksi vain tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. A Oy:n vaatimusta ei ollut esitetty oikeudenkäynnissä, jossa asiakirjaa haluttiin käyttää todisteena. Riita-asiaa, johon esitettäväksi vaaditut asiakirjat näyttönä liittyisivät, ei ylipäätään ollut vireillä.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n osalta hovioikeus totesi, että A Oy vaati asiakirjoja luovutettavaksi sen selvittämiseksi, kenen kanssa ajoneuvon pysäköimistä koskeva

sopimus oli syntynyt, eli kysymys oli vastapuolen selvittämisestä mahdollista perintää ja tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että todistelua vastaisuuden varalta ei ollut tarkoitettu sen selvittämiseksi, kuka olisi hakijan vastapuoli tulevassa oikeudenkäynnissä tai mitä kanneperusteita, oikeustosiseikkoja tai todisteita olisi löydettävissä. Hovioikeus katsoi, ettei oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n perusteella ollut mahdollista antaa A Oy:n vaatimaa määräystä.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi A Oy:n vaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Johanna Jylhä ja Aksu Jokinen sekä asessori Tuukka Vähätalo. Esittelijä Tinja Schröder.

Perustelut

1. Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava A Oy on vaatinut, että autonvuokraustoimintaa harjoittava B Oy velvoitetaan luovuttamaan jäljennökset tarkemmin yksilöidyistä B Oy:n ja sen asiakkaiden välisistä vuokrasopimuksista. A Oy on perustellut vaatimustaan sillä, että vuokrasopimuksista ilmenee, ketkä ovat velvollisia suorittamaan sille niin sanottuja yksityisoikeudellisia valvontamaksuja. A Oy tarvitsee asiakirjoista ilmenevät autonvuokraajien tiedot kohdistaakseen heihin vapaaehtoisen perinnän virheellisen pysäköinnin vuoksi. B Oy on hakemuksensa tueksi vedonnut muun muassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiin. Käräjäoikeus on hyväksynyt vaatimuksen.

2. B Oy on valittanut hovioikeuteen, joka on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja hylännyt A Oy:n vaatimuksen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko B Oy velvoittaa esittämään vaaditut asiakirjat sen selvittämiseksi, kuka on A Oy:n vastapuoli mahdollisessa saatavan perintää koskevassa asiassa.

4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen, jos asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä. Säännös koskee todistelua vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Asiakirjojen esittämistä koskeva A Oy:n vaatimus ei liity vireillä olevaan oikeudenkäyntiin. Velvollisuus asiakirjan esittämiseen ei siten voi perustua suoraan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ään.

5. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ssä säädetään todistelusta vastaisuuden varalta. Toisin kuin muut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännökset, se ei koske todistelua vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Pykälän 1 momentin mukaan asianomaisen henkilön hakemuksesta käräjäoikeudessa kuullaan todistajaa tai asiantuntijaa taikka esitetään asiakirja tai esine taikka toimitetaan katselmus riita-asiassa, josta oikeudenkäynti ei vielä ole vireillä, jos hakijan oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen tai katselmuksen toimittamisen varassa. Edellytyksenä on lisäksi vaara, että todistajaa tai asiantuntijaa voidaan vain vaikeuksin kuulla myöhemmin tai että muu todiste häviää tai että se voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin taikka että katselmus voidaan vain vaikeuksin toimittaa myöhemmin.

6. Pykälän säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 46/2014 vp), aiemmin voimassa ollutta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10 §:ää koskevasta hallituksen esityksestä (HE 137/1945 vp) tai lainvalmistelutöistä muutoinkaan ei ole saatavissa merkityksellistä tulkinta-apua nyt arvioitavana olevien kysymysten suhteen.

7. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ssä säädetään todistelun vastaanottamisesta tuomioistuimessa. Pykälän sanamuodosta ei ilmene, että tuomioistuin voisi pykälää soveltaessaan määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen.

$dc

9. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ää sovellettaessa voidaan määrätä asiakirja tuotavaksi tuomioistuimeen luvun 40 §:ssä säädetyn menettelyn mukaisesti.

10. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n 1 momentin mukaan todistelua vastaisuuden varalta voidaan ottaa vastaan riita-asiassa, josta oikeudenkäynti ei ole vireillä, jos hakijan oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen varassa. Säännöksen sanamuodosta ilmenee, että hakijan on kyettävä yksilöimään kysymyksessä oleva ennakoitu riita-asia riittävällä tavalla niin, että voidaan arvioida hakijan oikeuden saattavan olla vaaditun todistelun varassa. Todistelua on siten esitettävä tuomioistuimelle hakijan väitetyn oikeuden näyttämiseksi, ja hakijan on perusteltava, kuinka esitettäväksi vaadittu todiste vaikuttaa asian ratkaisemiseen. Sääntelyn tarkoituksena ei sitä vastoin ole käyttää todistelun turvaamiseen tarkoitettuja keinoja esimerkiksi pelkästään mahdollisten kanneperusteiden tai vastapuolten selville saamiseen.

11. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n laveampi tulkinta voisi edistää aineellisen oikeuden toteutumista yksittäistapauksissa. Se tekisi kuitenkin mahdolliseksi hakijan vastapuolen rasittamisen ja tuomioistuinlaitoksen kuormittamisen esimerkiksi laajoilla asiakirjojen esittämistä koskevilla, mahdollisesti tarpeettomilla vaatimuksilla.

12. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että todistelua vastaisuuden varalta koskevaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ää ei voida soveltaa ja siihen liittyen luvun 40 §:n mukaista määräystä asiakirjan tuomisesta tuomioistuimeen ei voida antaa vain siinä tarkoituksessa, että hakija voisi asiakirjan perusteella selvittää, kuka on riita-asiassa hakijan mahdollinen vastapuoli.

13. A Oy on perustellut vaatimustaan sillä, että vaatimuksen kohteena olevista sopimuksista ilmenee, ketkä ovat sitä kohtaan maksuvelvollisia. Kyse on siten vain sen selvittämisestä, kuka olisi yhtiön vastapuoli saatavan perintää koskevassa asiassa. Edeltä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A Oy:n vaatimusta voida hyväksyä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännösten perusteella.

[Perustelujen kohta 14 jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

15. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että A Oy:n hakemus on hylättävä.

Asian tausta

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

Arvioinnin lähtökohtia

Voidaanko asiakirja määrätä tuotavaksi tuomioistuimeen, kun kysymys on todistelusta vastaisuuden varalta?

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n soveltamisen edellytykset

Arviointi tässä asiassa