KKO:2023:3 – Nödvärn

B hade på natten berusad infunnit sig utanför A:s bostad i ett våningshus. Han hade haft en motorsåg och en kofot med sig och verbalt hotat A och dennes partner som hade befunnit sig på bostadens balkong på andra våningen. A hade från balkongen skjutit ett skott med hagelgevär framför B i asfalten så att hagel hade studsat mot B:s nedre extremiteter. B hade brutit sig in i våningshusets trappuppgång genom att krossa ytterdörrens glas med kofoten och försökt tränga sig in i A:s bostad genom att med motorsågen såga en öppning i dörren till A:s bostad. När B hade böjt sig in i bostaden genom öppningen och försökt öppna bostadens dörr inifrån hade A skjutit B med hagelgeväret en gång i axeln.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att A:s senare skott var tillåtet som nödvärnshandling.

SL 4 kap 4 §

B oli tullut yöllä päihtyneenä A:n kerrostaloasunnon edustalle mukanaan moottorisaha ja sorkkarauta ja uhannut sanallisesti toisessa kerroksessa sijainneen asunnon parvekkeella olleita A:ta ja tämän seurustelukumppania. A oli ampunut parvekkeelta laukauksen haulikolla B:n eteen asfalttiin, josta hauleja oli kimmonnut B:n alaraajoihin. B oli murtautunut kerrostalon porraskäytävään rikkomalla ulko-oven lasin sorkkaraudalla ja yrittänyt tunkeutua A:n asuntoon sahaamalla moottorisahalla aukon A:n asunnon oveen. Kun B oli kumartunut aukosta asunnon sisään ja yrittänyt avata asunnon oven sisäpuolelta, A oli ampunut B:tä kerran haulikolla olkapäähän.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että A:n jälkimmäinen laukaus oli hätävarjelutekona sallittu.

RL 4 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko hovioikeuden selvitetyksi katsoma A:n menettely hätävarjelutekona sallittu tai anteeksiannettava hätävarjelun liioitteluna, sekä A:lle tuomittua rangaistusta.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyte tapon yrityksestä syytekohdassa 5 hylätään.

A vapautetaan syytekohdan 5 osalta kaikesta korvausvelvollisuudesta B:lle.

A tuomitaan hänen syykseen kohdissa 3 ja 6 luetuista vaaran aiheuttamisesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 30.6.2024.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä, Eva Tammi-Salminen ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Heikki Kemppinen.

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 28.10.2020 nro 20/140847

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli saapunut päihtyneenä A:n kerrostaloasunnon pihamaalle yöllä mukanaan moottorisaha ja sorkkarauta. B:n uhkailtua suusanallisesti A:ta sekä tämän asunnossa ollutta seurustelukumppania A oli ampunut toisessa kerroksessa sijaitsevan asuntonsa parvekkeelta haulikolla yhden laukauksen noin 20 metrin päähän B:n eteen asfalttiin, josta hauleja oli kimmonnut B:n alaraajoihin.

Tämän jälkeen B oli hajottanut kerrostalon ulko-oven lasin sorkkaraudalla ja tunkeutunut porraskäytävään. B oli leikannut moottorisahalla A:n asunnon oveen noin 30 senttimetriä leveän ja 60 senttimetriä korkean aukon, josta kurottamalla hän oli pyrkinyt avaamaan asunnon ovea sisäpuolelta. Tässä tilanteessa A oli ampunut B:tä haulikolla 3-5 metrin etäisyydeltä vasempaan olkapäähän.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi parvekkeelta ammutun laukauksen osalta vaaran aiheuttamisen sekä haulikon ja kahden patruunan luvattoman hankinnan ja hallussapidon osalta ampuma-aserikoksen. B puolestaan tuomittiin laittomasta uhkauksesta ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta.

B:tä kohti ammutun toisen laukauksen osalta käräjäoikeus totesi, että A:n menettely täytti tapon yrityksen tunnusmerkistön. Hätävarjelun osalta käräjäoikeus katsoi, että A:lla ja hänen seurustelukumppanillaan olisi ollut mahdollisuus soittaa poliisille jo siinä vaiheessa, kun B oli pihalla moottorisaha kädessään tai kun he kuulivat alhaalta rikotun lasin ääniä. Toisaalta A:lta ja hänen seurustelukumppaniltaan ei voitu edellyttää pakenemista asunnosta hyppäämällä parvekkeelta, jolta pudotus maahan oli noin viisi metriä.

B:n hallussa olleita moottorisahaa ja sorkkarautaa olisi voitu käyttää ihmisen vahingoittamiseen. Toisaalta B ei ollut päässyt sisälle A:n asuntoon, joten ei voitu varmasti sanoa, olisiko B käyttänyt välineitä A:n ja hänen seurustelukumppaninsa vahingoittamiseen.

Ampuma-aseella ampuminen lähietäisyydeltä kohti ihmistä on järeimpiä puolustustekoja. A:n aikaisempi laukaus osoitti, että hän oli valmis käyttämään ampuma-asetta ihmistä vastaan muutoinkin kuin äärimmäisessä hädässä. A:n menettelyä ei voitu hyväksyä. Asiaa olisi saatettu arvioida toisin esimerkiksi tilanteessa, jossa B olisi päässyt sisään asuntoon ja ollut tulossa käynnissä oleva moottorisaha kohotettuna kohti A:ta. Tällöinkin laukaus olisi tullut suunnata ensi sijassa kohti alaraajoja.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi hätävarjelun liioitteluna tehdyn tapon yrityksen. Sovellettavaksi tuli lievennetty rangaistusasteikko, mutta tapauksessa ei oltu aivan lähellä tilannetta, jossa A olisi kokonaan rangaistusvastuusta vapaa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä vahingonkorvausvelvollisuuteen B:lle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Timo Lehtonen ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 30.9.2021 nro 21/140719

A valitti hovioikeuteen tapon yritystä koskevasta syytekohdasta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Atte Andersson, Terhi Salo ja Mervi Kutvonen (eri mieltä).

Perustelut

1. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että tapon yritystä koskevan syytekohdan 5 asianomistaja B on saapunut päihtyneenä A:n kerrostaloasunnon pihamaalle 29.6.2020 yöaikaan mukanaan moottorisaha ja sorkkarauta. Kun B oli uhkaillut suusanallisesti A:ta sekä tämän asunnossa ollutta seurustelukumppania, A on ampunut toisessa kerroksessa sijaitsevan asuntonsa parvekkeelta haulikolla yhden laukauksen B:n eteen asfalttiin, josta hauleja on kimmonnut B:n alaraajoihin. Tämän jälkeen B on hajottanut kerrostalon ulko-oven lasin sorkkaraudalla ja tunkeutunut porraskäytävään. B on yrittänyt tunkeutua A:n asuntoon leikkaamalla moottorisahalla asunnon oveen noin 30 senttimetriä leveän ja 60 senttimetriä korkean aukon, josta kurottamalla hän on pyrkinyt avaamaan asunnon ovea sisäpuolelta. Tässä tilanteessa A on ampunut B:tä haulikolla 3-5 metrin etäisyydeltä vasempaan olkapäähän.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että A on B:tä olkapäähän ampuessaan syyllistynyt hätävarjelun liioitteluna tehtyyn tapon yritykseen, jonka perusteella A ei kuitenkaan ole ollut kokonaan rangaistusvastuusta vapaa, vaan kyseessä on ollut rangaistuksen lieventämisperuste. A:n syyksi on lisäksi luettu parvekkeelta ammutun laukauksen osalta vaaran aiheuttaminen sekä aseen ja kahden patruunan luvattoman hallussapidon osalta ampuma-aserikos. Hänet on tuomittu 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä vahingonkorvausvelvollisuuteen B:lle. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A toiminut syytekohdassa 5 rikoslain 4 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisessa hätävarjelussa, jolloin käsillä on syytteen ja vahingonkorvausvaatimusten hylkäämiseen johtava oikeuttamisperuste.

4. Rikoslain 4 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

5. Korkein oikeus toteaa, että hätävarjelua koskevaa säännöstä sovellettaessa on arvioitava ensiksi sitä, onko kysymyksessä ollut joko aloitettu tai välittömästi uhkaava oikeudeton hyökkäys, ja seuraavaksi, onko puolustautuminen hyökkäystä vastaan ollut ylipäänsä tarpeen. Jos vastaus näihin kysymyksiin on myöntävä, on arvioitava tarkemmin puolustusteon tarpeellisuutta. Tähän arviointiin vaikuttaa muun muassa se, mitä välinettä puolustustekoon on käytetty, missä hyökkäyksen vaiheessa sitä on käytetty ja millä tavalla sitä on käytetty. Puolustusteon pitäminen tarpeellisena edellyttää myös sitä, että hyökkäys ei olisi ollut torjuttavissa vähemmällä väkivallalla. Vaikka puolustusteko katsottaisiin tarpeelliseksi, on vielä vertailtava sen vahingollisuutta ja vaarallisuutta sillä suojatun edun merkittävyyteen eli arvioitava sitä, onko puolustusteko ilmeisesti ylittänyt sen, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana ottaen huomioon säännöksessä mainitut seikat.

6. Korkein oikeus toteaa, että silloin kun A on ampunut B:tä, B on ollut tunkeutumassa A:n asuntoon oveen leikkaamansa reiän kautta moottorisahalla ja sorkkaraudalla varustautuneena. Kyseessä on ollut hätävarjelusäännöksessä tarkoitettu jo aloitettu oikeudeton hyökkäys. Arvioitavana on tällöin se, onko B:n vasempaan olkapäähän ammuttu laukaus ollut puolustustekona tarpeellinen ja onko teko ilmeisesti ylittänyt sen, mitä voidaan pitää kokonaisuutena arvostellen puolustettavana.

7. Alempien oikeusasteiden selvitetyksi katsomien seikkojen perusteella B on murtautunut ensin kerrostalon ulko-oven ja sitten A:n asunnon oven läpi varsin nopeasti A:n parvekkeelta ampuman laukauksen jälkeen. A:n asunnosta on ollut toinen ulospääsy parvekkeelta, joka on kuitenkin sijainnut viiden metrin korkeudessa. A:lla ei siten ole ollut tilanteessa pakoreittiä. Hyökkäyksen nopeus on myös merkinnyt, että mahdollinen poliisille soittaminen ja avun odottamaan jääminen ei olisi estänyt B:n tunkeutumista asuntoon.

8. Siitä huolimatta, että B:n hyökkäyksen aloittamiseen on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut A:n parvekkeelta ampuma laukaus, on hyökkäys erityisesti laatunsa puolesta ollut A:n kannalta yllätyksellinen ja raju. Tilanteessa, jossa B on leikannut A:n oveen aukon moottorisahalla, A:lla on ollut perusteltu aihe uskoa sekä oman että seurustelukumppaninsa hengen ja terveyden olevan vaarassa. Kun B on A:n tieten tätä ennen A:n asunnon ulkopuolella uhannut A:ta sanallisesti ja heti tämän jälkeen murtautunut rakennukseen hajottamalla ulko-oven, on välittömän väkivallan uhka ollut tilanteessa ilmeinen riippumatta siitä, että B ei ollut ampumistilanteessa vielä päässyt sisään A:n asuntoon. Puolustautuminen B:n hyökkäyksen torjumiseksi on siten ollut tarpeen.

9. Ampuma-aseella toteutettua puolustustekoa voidaan lähtökohtaisesti pitää erittäin voimakkaana etenkin silloin, kun hyökkääjä ei ole itse varustautunut vastaavalla välineellä. Huomioon on kuitenkin otettava se, että B:n hyökkäykseen käyttämän moottorisahan voidaan katsoa soveltuvan erittäin vakavan väkivallan käyttöön. A on ennen hyökkäystä ampunut B:n eteen asfalttiin laukauksen, jota hän on itse kuvannut varoituslaukaukseksi. B on siten aloittanut hyökkäyksen tietäen, että A:lla on haulikko, ja siitä huolimatta, että hänen viereensä oli ammuttu ja hauleja oli kimmonnut hänen alaraajoihinsa. Kun lieviä vammoja aiheuttanut varoituslaukaus on ollut vaikutukseton, ei A:n ole asunnon oven leikkaamisen yhteydessä voitu kohtuudella edellyttää odottavan hyökkäyksen etenemistä pidemmälle tai puolustautuvan asetta vähemmän vaarallisella välineellä.

10. Jotta A:n puolustustekoa voitaisiin pitää hätävarjeluna, hänen on tullut käyttää asetta tavalla, joka aiheuttaa hyökkääjälle lievimmät mahdolliset henkilövahingot. Aseella ampuminen lähietäisyydeltä keskivartaloon aiheuttaa varsin todennäköisesti kuoleman.

11. Vaikka tilanne on edennyt nopeasti, A on ehtinyt ennen aseen käyttöä harkita tekoaan. A:n kertomuksen mukaan hänellä on kuitenkin aikaisemmin ampumansa laukauksen jälkeen ollut haulikossaan vain yksi patruuna jäljellä. Tätä seikkaa ei ole riitautettu.

12. Käräjäoikeus on katsonut, että A ei ole tilanteessa pystynyt valitsemaan sitä, mihin kohtaan B:n vartaloa hän laukauksensa suuntaa. Korkein oikeus toteaa, että A on ampunut laukauksen tilanteessa, jossa B on ollut porraskäytävässä ja kurottanut kädellään asunnon sisäpuolelle oveen leikkaamastaan aukosta. Aukon ja muilta osin asianosaisten välissä olleen oven takia vakavien vammojen aiheutuminen on ollut todennäköisintä juuri olkavarren alueelle eikä esimerkiksi B:n päähän tai keskivartaloon. Toisaalta ampuminen esimerkiksi B:n jalkoihin on oven takia ollut käytännössä vaikeaa. Edellä todetuin tavoin A:n ei ole kohtuudella voitu edellyttää odottavan B:n tunkeutumista sisään asuntoon vain sen takia, että hän voisi käyttää asetta puolustuksekseen vähemmän vaarallisella tavalla.

13. Arvioituaan edellä kuvattuja seikkoja kohdassa 5 esitettyjen tulkinnan lähtökohtien valossa Korkein oikeus katsoo, että A:lta ei ole voitu vaatia B:n hyökkäyksen torjumiseksi aseen käyttöä eri tavalla kuin hän on puolustusteon toteuttanut. A:n puolustusteko on näissä olosuhteissa ollut tarpeellinen B:n hyökkäyksen torjumiseksi. Ottaen huomioon erityisesti sen, että moottorisahalla varustautuneen B:n raju hyökkäys olisi pidemmälle edettyään todennäköisesti vakavasti vaarantanut A:n ja hänen seurustelukumppaninsa henkeä ja terveyttä, Korkein oikeus katsoo, että puolustusteko ei ole myöskään ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavana. Kyse on siten ollut sallitusta hätävarjelusta eli oikeuttamisperusteesta. Näin ollen syyte tapon yrityksestä sekä siihen perustuvat B:n korvausvaatimukset on hylättävä.

14. Koska syyte tapon yrityksestä hylätään, A:lle muista teoista tuomittu rangaistus on määrättävä uudestaan. Parvekkeelta ammutun laukauksen osalta syyksi luettua vaaran aiheuttamista voidaan pitää itsessään varsin vakavana. Laukausta on edeltänyt B:n suusanallinen uhkailu, eikä ampuminen siis ole tapahtunut täysin ilman syytä. Menettely on kuitenkin ollut B:n kannalta yllättävää ja tuossa vaiheessa uhkauksiin nähden täysin ylimitoitettu. Vaikka kyseessä on ollut yö, jolloin sivullisten liikkuminen alueella on ollut epätodennäköistä, on laukauksen ampumista kerrostaloasunnon pihamaalla pidettävä erityisen moitittavana. Haulikon ja kahden patruunan laittomaan hallussapitoon perustuva ampuma-aserikos ei ole laadultaan aivan vähäinen, mutta se ei olennaisesti vaikuta tässä asiassa tuomittavaan yhteiseen rangaistukseen.

15. Oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista vaaran aiheuttamisesta ja ampuma-aserikoksesta on Korkeimman oikeuden arvion mukaan 6 kuukautta vankeutta. Pituutensa perusteella vankeusrangaistus voi tulla tuomittavaksi ehdollisena. A on kerran aikaisemmin tuomittu lyhyeen ehdolliseen vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä. Tuomio on annettu noin vuotta ennen nyt käsiteltyjä tekoja. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n aikaisempi vankeusrangaistus edellytä tässä tapauksessa ehdottoman vankeuden tuomitsemista.

Asian tausta ja Korkeimmassa oikeudessa ratkaistava kysymys

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

Rangaistuksen määrääminen