KKO:2023:51 – Offentlighet vid rättegång

En ljudupptagning som hade gjorts av ett offentligt hörande av målsäganden under huvudförhandlingen i tingsrätten hade lagts ut på sociala medier, där den hade kommenterats olämpligt och på ett sätt som kränkte målsäganden.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det i målet inte var möjligt att förordna att ljudupptagningar som gjorts av berättelse av personer som hörts vid den offentliga huvudförhandlingen skulle hållas hemliga. (Omröstn.)

L om offentlighet vid rättegång i allmänna domstolar 1, 7, 9 och 13 §

Asianomistajan julkisesta kuulemisesta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä tehty äänitallenne oli julkaistu sosiaalisessa mediassa, jossa sitä oli kommentoitu epäasiallisesti ja asianomistajaa loukkaavasti.

YTJulkL 1 §

YTJulkL 7 §

YTJulkL 9 §

YTJulkL 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle, A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä, A ja B vaativat valituksissaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja äänitallenteet määrätään salassa pidettäviksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Päivi Hirvelä (eri mieltä), Mika Ilveskero, Jussi Tapani ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Matti Pyöriä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputuloksesta. Perustelen kantaani seuraavasti:

$f8

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että vaikuttaminen vireillä oleviin oikeudenkäynteihin julkisuuden kautta voi heikentää oikeudenkäyntiin osallisten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja erityisissä tilanteissa todennut sananvapautta koskevat rajoitukset hyväksyttäviksi turvaamassa tätä oikeutta (muun muassa C Ltd v. the United Kingdom (dec.), no. 14132/88, 13.4.1989, G. Hodgson, D. Woolf Productions Ltd. and National Union of Journalists v. the United Kingdom (dec.), nos. 11553/85+, 9.3.1987, Tourancheau and July v. France, no. 53886/00, § 66, 24.11.2005, Giesbert and Others v. France, nos. 68974/11+, §§ 95, 103, 1.6.2017).

$f9

$fa

$fb

Helsingin käräjäoikeuden päätös 21.9.2020 nro 20/2865

Käräjäoikeudessa oli aloitettu monipäiväinen pääkäsittely rikosasiassa, jossa A ja B olivat asianomistajina. Käräjäoikeus oli pääkäsittelyn ollessa kesken luovuttanut yleisöön kuuluvalle C:lle tämän pyynnöstä asianomistaja B:n julkisesta kuulemisesta tehdyn äänitallenteen. Äänitallenne oli luovuttamista seuraavana päivänä julkaistu sosiaalisessa mediassa, jossa sitä oli kommentoitu asianomistajaa loukkaavasti. C oli pyytänyt käräjäoikeudelta kaikkien todistelukertomusten tallenteita heti niiden valmistuttua.

Käräjäoikeus määräsi tekemiensä todistelukertomusten äänitallenteet salassa pidettäviksi.

Käräjäoikeuden mukaan kuulustelutallenteen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa oli tosiasiallisesti tarkoittanut sitä, että käräjäoikeuden määräämää taltiointikieltoa oli kierretty. Asianosaiset olivat oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 21 §:n nojalla voineet etukäteen luottaa siihen, ettei kuulemisista tehdä julkisuuteen päätyviä tallenteita ilman käräjäoikeuden lupaa ja oikeudenkäyntiin osallisten suostumusta. Julkaiseminen oli aiheuttanut haittaa asianomistajan yksityisyyden suojalle, minkä lisäksi se haittasi suullisen käsittelyn häiriötöntä kulkua sen vuoksi, etteivät asianomistajat halunneet aiemmassa laajuudessa kertoa asioistaan julkisessa oikeudenkäynnissä. Poissuljettua ei ollut, että myös asiassa myöhemmin kuultavat todistajat kertovat asioita eri tavalla, mikäli oli tiedossa, että asian äänitallenteet leviävät julkisuuteen. Ainoastaan salaamalla tallenteet saavutettiin tilanne, jossa tallenteiden julkaiseminen voitiin estää.

Asiaa kokonaisuutena harkittuaan käräjäoikeus katsoi, että äänitallenteiden salaisiksi määräämisestä aiheutuva haitta oikeudenkäynnin julkisuudelle oli pienempi kuin haitta, joka niiden julkaisemisella olisi ollut oikeusturvalle ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petra Spring.

Helsingin hovioikeuden päätös 21.6.2021 nro 817

C valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös äänitallenteiden salassapidosta kumotaan.

Hovioikeus katsoi, ettei oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta säädettyjä poikkeuksia ollut mahdollista tulkita käräjäoikeuden tekemällä tavalla laajentavasti eikä erityisesti ilman nimenomaisen säännöksen tukea. Lain sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan julkinen äänitallenne oli aina luovutettava sitä pyytävälle. Asiakirjojen salassapito ei voinut myöskään perustua sinänsä aiheelliseenkaan epäilyyn niiden myöhemmästä asiattomasta levittämisestä, sillä tämä merkitsisi käytännössä ennakkosensuuria. Ennakkosensuurin kielto koski myös sellaisten tietojen julkaisemista, jotka saattavat täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön tai loukata jonkun henkilön perusoikeuksia. Se ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että tällaisen tallenteen sisältämät tiedot olisivat sellaisenaan vapaasti julkaistavissa. Sen arvioiminen, oliko tallenteen sisältämiä tietoja julkaistaessa loukattu toisen yksityiselämää tai kunniaa, tapahtuu kuitenkin vasta jälkikäteen.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen äänitallenteiden salassapidosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Satu Saarensola, Kaarlo Hakamies (eri mieltä) ja Outi Mikkola. Esittelijä Laura Pihlamaa.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Hakamies katsoi, että mikäli tapauksen olosuhteissa käräjäoikeus olisi sallinut äänitallenteiden luovuttamisen, käräjäoikeus olisi toiminnallaan hyvin todennäköisesti edistänyt oikeudenkäynnin asianomistajiin kohdistunutta vihamielistä kohtelua sosiaalisessa mediassa ja vaarantanut siten yleistä luottamusta tuomioistuimeen ja sen puolueettomuuteen käsiteltävässä asiassa. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeinen osa on, että asianosainen saa esittää tuomioistuimelle asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisen todistelun. Jotta tämä oikeus toteutuisi myös tosiasiallisesti, tuomioistuimen tehtävänä on järjestää asianosaisten ja todistajien kuuleminen sellaisissa olosuhteissa, että he voivat esittää kertomuksensa vapaasti tuomioistuimelle ilman ulkopuolista painostusta ja että kuultavien yksityiselämän suoja tulee riittävästi turvatuksi. Salassapitomääräykselle oli ollut riittävä normatiivinen perusta.

Perustelut

1. Käräjäoikeuden monipäiväisessä pääkäsittelyssä on kuultu rikosasian toista asianomistajaa. Asianomistajan kuuleminen on ollut julkinen. Käräjäoikeus on äänittänyt kuulemisen. C on pyytänyt käräjäoikeudelta kaikkien kyseisessä oikeudenkäynnissä tallennettujen todistelukertomusten äänitallenteita heti niiden valmistuttua.

2. Asianomistajan kertomusta koskeva äänitallenne on kuulemista seuraavana päivänä julkaistu sosiaalisessa mediassa, jossa sitä on asianomistajan mukaan kommentoitu loukkaavasti. Asianomistajat ovat tämän jälkeen pyytäneet, että kuulemiset toimitetaan suljetuin ovin niiltäkin osin kuin kertomukset eivät sisällä salassa pidettävää tietoa.

3. Käräjäoikeus on katsonut, ettei asiassa ollut perusteita toimittaa pääkäsittelyä suljetuin ovin asianomistajien pyytämällä tavalla. Lisäksi käräjäoikeus on todennut, että asiassa ei ollut oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 tai 10 §:ssä säädettyä perustetta äänitallenteiden salaamiselle. Sen sijaan käräjäoikeus on asiaa kokonaisuutena harkittuaan katsonut, että tallenteiden salaiseksi määräämisestä aiheutuu oikeudenkäynnin julkisuudelle pienempi haitta kuin niiden julkisuudesta oikeusturvalle ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle sekä määrännyt tämän vuoksi äänitallenteet salassa pidettäviksi.

4. C on valittanut hovioikeuteen, joka on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen. Hovioikeus on katsonut, että käräjäoikeuden päätös äänitallenteiden määräämisestä salassa pidettäviksi oli ollut lakiin perustumaton.

5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, voidaanko julkisessa oikeudenkäynnissä tehdyt äänitallenteet asianosaisten ja todistajien kuulemisista määrätä salassa pidettäviksi.

6. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

8. Lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä salassa siltä osin kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista ja 3 kohdan mukaan siltä osin kuin se sisältää tietoja rikoksen uhrista, jos tiedon antaminen loukkaisi rikoksen uhrin oikeuksia tai hänen muistoaan tai läheisiään.

9. Lain 13 §:n 2 momentin mukaan videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan antaa vain luovuttamalla tallenne tuomioistuimessa nähtäväksi, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen.

10. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on turvattu perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa on määritelty myös oikeudenkäynnin julkisuuden rajoitusedellytyksiä, joiden mukaan päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi, nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta.

11. Yksityiselämän suoja on turvattu perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa, jonka mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

12. Rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU (rikosuhridirektiivi) 18 artiklan mukaan puolustukselle kuuluvia oikeuksia rajoittamatta jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niillä on käytössään toimenpiteitä uhrin ja hänen perheenjäsentensä suojelemiseksi toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pelottelulta ja kostotoimilta, myös siltä riskiltä, että heille aiheutuu emotionaalista tai psyykkistä haittaa, ja uhrin ihmisarvon suojelemiseksi kuulustelun ja hänen todistelutarkoituksessa antamansa lausunnon antamisen yhteydessä.

13. Oikeudenkäyntien julkisuus on yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisistä takeista, mitä osoittaa sekin, että käsittelyn julkisuus mainitaan erikseen perustuslain 21 §:ssä (LaVM 24/2006 vp s. 2). Perustuslain 12 §:n julkisuutta koskeva säännös rajaa mahdollisuuksia rajoittaa tuomioistuimien hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta (HE 13/2006 vp s. 10).

14. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettua lakia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 13/2006 vp s. 5) todetaan, että oikeudenkäynnin julkisuus saattaa olla eri syistä myös haitallista. Yksilön edun vuoksi on pidettävä salassa esimerkiksi yksilön persoonallisuutta voimakkaasti loukkaavat tiedot. Paitsi että tällaisten tietojen tuleminen julkisiksi loukkaisi henkilön yksityiselämän suojaa, se saattaisi joissakin tilanteissa johtaa jopa siihen, että asianosainen mieluummin luopuu koko oikeudenkäynnistä kuin alistuu häntä koskevien tietojen julkisiksi tulemiselle. Näin vaikuttaessaan oikeudenkäynnin julkisuus estäisi tosiasiallisesti henkilöä pääsemästä oikeuksiinsa ja käyttämästä hänelle perus- ja ihmisoikeutena kuuluvaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

15. Sanotun hallituksen esityksen perusteluissa on lähdetty siitä, että yleisille tuomioistuimille on annettava riittävästi harkintavaltaa ja keinoja sekä oikeudenkäynnin julkisuuden että sitä vastaan puhuvien seikkojen huomioon ottamiseksi ja siten mahdollisimman hyvään ratkaisuun pääsemiseksi tuomioistuimen käsitellessä yksittäistä asiaa (HE 13/2006 vp s. 5). Äänitallenteiden julkisuutta on arvioitava oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta koskevien säännösten perusteella. Oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että lainsäädännöllä ei sinällään suojata oikeudenkäyntiasiakirjaa, vaan sen sisältämiä tietoja (HE 13/2006 vp s. 29 ja 39).

16. Videotallennetta tai siihen rinnastettavaa muuta kuva- ja äänitallennetta koskevaa lain 13 §:n 2 momenttia on perusteltu sillä, että aineiston väärinkäyttämisen mahdollisuus ja sen seurausten laajakantoisuus huomioon ottaen kyseisen aineiston luovuttaminen tuomioistuinten ulkopuolelle epäilemättä johtaisi yksityisyyden ja persoonallisuuden suojan loukkauksiin (HE 13/2006 vp s. 49).

17. Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 24/2006 vp s. 6) pitänyt sanotun lainkohdan säännösehdotuksen perusteluista ilmi käyvää huolta aiheellisena varsinkin, kun säännöksessä tarkoitettuja tallenteita on myös käytännössä levitetty julkisuudessa. Lakivaliokunta on kuitenkin korostanut sitä, että tuomioistuimen luovuttaessa tallenteesta kopion siitä ei vielä sinällään seuraa oikeutta saattaa tallenteen sisältö esimerkiksi joukkotiedotusvälineen avulla yleisön saataviin. Tätä kysymystä on arvioitava muun lainsäädännön ja tiedotusvälineiden itsesääntelynormiston avulla.

18. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään katsonut, että tietyissä tilanteissa vihamielinen mediakampanja voi vaikuttaa kielteisesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja johtaa valtion velvollisuuteen turvata tuomioistuimen puolueettomuus. Mikä tahansa kommentti mediassa ei kuitenkaan vaaranna oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, vaan tuomioistuimen on tutkittava, onko käsillä riittävät oikeusturvan takeet, jotta oikeudenkäynti olisi kokonaisuutena oikeudenmukainen (ks. Čivinskaitè v. Liettua 15.9.2020, kohdat 120 ja 122 ja Paulikas v. Liettua 24.1.2017, kohdat 57 ja 58).

19. Vaikka ihmisoikeussopimuksessa säännellyssä yksityiselämän suojassa on etupäässä kysymys yksilön vapauspiiristä viranomaisten taholta tulevaa puuttumista vastaan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että ihmisoikeussopimuksen 8 artikla voi edellyttää valtiolta myös positiivisia toimenpiteitä oikeuksien turvaamiseksi (esim. X ja Y v. Alankomaat 26.3.1985, kohta 23).

20. Rikosuhridirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/2015 vp s. 28) on todettu, että rikosuhridirektiivin 18 artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista ja että voimassa oleva lainsäädäntö sisältää useita keinoja, joilla uhria ja hänen perheenjäseniään voidaan suojella toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pelottelulta ja kostotoimilta.

Asiassa selvitetyt seikat

21. C:n käräjäoikeudesta tilaama asianomistajan kuulemista koskeva äänitallenne on julkaistu sellaisenaan videotoistopalvelussa. Julkaisua on kommentoitu useita kertoja, ja kommentit ovat koskeneet asianomistajan kertomuksen sisällön kyseenalaistamista ja asianomistajan esiintymisen arvostelua. Asianomistajat ovat esittäneet tallenteiden salaamista koskevan vaatimuksensa tueksi näyttönä kuvakaappauksia sosiaalisesta mediasta. Korkein oikeus toteaa, että osaa kommenteista on pidettävä sisällöltään asianomistajan henkilöä loukkaavana ja ilmaisutavaltaan epäasiallisena.

22. Asianomistajat ovat kertoneet, että heidän on kuulemisissaan täytynyt käydä laajasti läpi syytteen alaisen teon aiheuttamaa pelkoa, ahdistusta, kärsimystä ja vahinkoa, minkä seikkojen he ovat katsoneet kuuluneen heidän yksityisyytensä suojan piiriin. Asianomistajat ovat tienneet, että C oli tilannut tallenteet myös tulevista kuulemisista ja ilmoittanut julkaisevansa ne sosiaalisessa mediassa. Asianomistajat ovat katsoneet, että kuulemistallenteiden julkaiseminen sosiaalisessa mediassa, jossa niitä voitaisiin kommentoida epäasiallisesti, vaikuttaisi asianomistajien ja todistajien kertomuksiin syytteessä kuvatuista tapahtumista.

Arviointi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla

23. Korkein oikeus toteaa, että äänitallenteiden julkisuutta on arvioitava lähtökohtaisesti oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta koskevien säännösten perusteella. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 3 kohdan säännösten suojan kohteena on oikeudenkäyntiasiakirjan sisältämä laissa yksilöity salassa pidettävä tieto. Tässä asiassa kysymyksessä olevat äänitallenteet on tehty tuomioistuimen julkisessa pääkäsittelyssä, jossa ei ole esitetty salassa pidettäväksi säädettyä tietoa. Käräjäoikeus on toimittanut asianomistajien kuulemisen yleisön läsnä olematta siltä osin kuin on ollut kysymys arkaluonteisista asianomistajien terveydentilaan liittyvistä seikoista, eikä asiassa ole kyse näistä äänitallenteista. Asian julkisessa käsittelyssä tehtyjä äänitallenteita koskeva salassapito ei voi perustua sanotun lain 9 §:ään.

24. Lain 13 §:n 2 momentin mukaan videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan antaa säännöksessä mainituin edellytyksin vain luovuttamalla tallenne tuomioistuimessa nähtäväksi. Äänitallenteet eivät kuulu säännöksen soveltamisalaan, eikä säännöstä voida soveltaa nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

25. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain säännökset eivät siten mahdollista tallenteita koskevan salassapitomääräyksen antamista tässä asiassa.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytysten ja asianosaisten yksityiselämän suojan turvaaminen

26. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, edellyttävätkö oikeus perustuslailla ja ihmisoikeussopimuksella suojattuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja julkisen vallan velvollisuus oikeudenkäynnin asianosaisten yksityiselämän suojaamiseen poikkeamista edellä todetusta lainsäädännön lähtökohdasta. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon niin ikään perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvattu oikeus julkiseen oikeudenkäyntiin.

27. Edellä mainittujen perus- ja ihmisoikeuksien välisessä punninnassa keskeistä on tällöin arvioida, muodostuuko oikeudenkäynti kokonaisuutena epäoikeudenmukaiseksi sen vuoksi, että käräjäoikeuden äänitallenne on luovutettu ja julkaistu yleisön saataville ja yleisesti kommentoitavaksi.

28. Asianomistajat ovat katsoneet, että kuulemistallenteiden julkaiseminen sosiaalisessa mediassa, jossa niitä voitaisiin kommentoida epäasiallisesti, vaikuttaisi asianomistajien ja todistajien kertomuksiin syytteessä kuvatuista tapahtumista. Asianomistajat ovat kertoneet kuulemistensa yhteydessä syytteessä tarkoitettujen rikosten vaikutuksesta heidän elämäänsä. Heidän kertomansa seikat ovat kuuluneet heidän yksityiselämänsä piiriin, kuitenkin siten, että siltä osin kuin heitä on kuultu julkisessa oikeudenkäynnissä, näitä seikkoja ei ole pidetty arkaluonteisina.

29. Korkein oikeus toteaa, että kohdissa 21 ja 22 kuvatulla menettelyllä voi olla haitallisia vaikutuksia siihen, kokevatko asianosaiset ja todistajat voivansa kertoa vapaasti ja totuudenmukaisesti oikeudenkäynnin kohteena olevista tapahtumista. Mikäli tämä tavoite ei toteudu, asianosaisten mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi oikeudenmukaisesti ja tasavertaisessa menettelyssä saattaa vaarantua. Painostusvaikutuksen riski korostuu, kun kuulemistallenteiden pyytäjä ilmoittaa ennakolta julkaisevansa haltuunsa saamansa tallenteet.

30. Kysymyksessä olevassa oikeudenkäynnissä itsessään ei ole kuitenkaan tapahtunut asianomistajien yksityiselämän suojan loukkausta, eikä siinä ole ilmennyt muitakaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta loukkaavia piirteitä. Käräjäoikeus on ottanut huomioon asianomistajien oikeudet rajoittamalla oikeudenkäynnin julkisuutta siltä osin kuin kysymys on ollut arkaluonteisista yksityiselämää koskevista tiedoista. Asianomistajia ei ole häiritty oikeudenkäynnin aikana, vaan asianomistajien loukkaavaksi kokema menettely on tapahtunut oikeudenkäynnin ulkopuolella.

31. Yleistä mielenkiintoa herättävän oikeudenkäynnin julkisuuden rajoittaminen on perustettava myös todistelua koskevien tallenteiden salassa pitämistä koskevassa harkinnassa objektiiviseen arviointiin. Tältä osin asianosaisen käsitys tallenteiden julkisen kommentoinnin haitallisuudesta ei ole ratkaisevaa. Kun arviointi kohdistuu vasta tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuviin oikeudenkäynnin häiriötekijöihin, tallenteiden salaiseksi määräämiselle asetettavien edellytysten merkitys korostuu.

32. Perustuslain mukaan oikeudenkäyntiasiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, ja julkisuuden rajoittamisesta on säädettävä lailla. Lainsäädännössä on tehty edellä käsitelty ero kuva- ja äänitallenteiden sekä äänitallenteiden välillä, ja tarpeelliseksi on katsottu rajoittaa vain kuva- ja äänitallenteiden luovuttamista. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain säännökset eivät tässä asiassa mahdollista äänitallenteita koskevan salassapitomääräyksen antamista. Korkein oikeus toteaa, että äänitallenteiden salaamista puoltavien, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseen tai yksityiselämän suojaamisen liittyvien perusteiden pitää siten olla erityisen painavia, kun otetaan huomioon edellä kuvattu sääntelyrakenne.

33. Arvioitavana olevaan oikeudenkäyntiin on liittynyt aikaisemmin kuvatulla tavalla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja yksityiselämän suojan kannalta ongelmallisia piirteitä. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että nämä seikat eivät ole tässä asiassa niin painavia, että ne johtaisivat oikeudenkäynnin muodostumiseen kokonaisuutena arvioituna epäoikeudenmukaiseksi ja että ne riittäisivät perustamaan tuomioistuimelle oikeuden määrätä lainsäädännön osoittamasta lähtökohdasta poiketen äänitallenteet salassa pidettäviksi.

34. Korkein oikeus toteaa, että rikosuhridirektiivin tulkintavaikutus ei anna aihetta arvioida salassapitomääräyksen antamista tältä osin toisin. Rikoksen uhrien oikeuksien loukkauksena ei voida pitää vielä sitä, että tuomioistuin luovuttaa julkisessa oikeudenkäynnissä esitetyn tiedon sitä pyytäneelle. Mahdollinen loukkaus toteutuu vasta, jos yksityiselämän suojan piiriin kuuluva tieto sittemmin julkaistaan rikoksen uhria loukkaavalla tavalla.

35. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että valituksessa tarkoitettuja käräjäoikeuden julkisesta käsittelystä tekemiä äänitallenteita ei voida määrätä salassa pidettäviksi.

Oikeusneuvos Hirvelä:

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeuksissa

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Säännösten esityöt ja säännöksiä koskeva oikeuskäytäntö

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

Johtopäätös