KKO:2023:56 – Rättegångsförfarandet

Enligt villkoren i ett konsumentkreditavtal mellan A och X Ab hade det avtalats att regleringsprovisionen för lånet skulle betalas i månatliga poster under lånetiden. Enligt avtalsvillkoren för lånet skulle regleringsprovisionen betalas i sin helhet, om krediten återbetalades i förtid. A hade återbetalat lånet i förtid med en ny konsumentkredit som hon upptagit hos X Ab, och X Ab hade i det sammanhanget innehållit betalning för hela regleringsprovisionen.

X Ab hade i tingsrätten yrkat att A skulle förpliktas att till bolaget erlägga den nya kreditens till betalning förfallna kapital. A hade motsatt sig yrkandet och ansett att det krävda beloppet var för stort till den del det gällde beloppet av regleringsprovisionen för det tidigare lånet. Enligt A stred kreditvillkoret vad beträffade regleringsprovisionen mot konsumentskyddslagen och konsumentskyddsdirektivet 2008/48/EG, och beloppet av regleringsprovisionerna för lånetiden efter förtidsåterbetalningen skulle således dras av från det skuldkapital som X Ab krävde. Tingsrätten ansåg att A inte hade lagt fram skäl för yrkandet på att hennes betalningar till X Ab skulle återbetalas.

Högsta domstolen ansåg att hovrätten borde ha meddelat A tillstånd till fortsatt handläggning av gransknings- och prejudikatsskäl.

KSL 7 kap 27 § 2 mom

Konsumentkreditdirektivet 2008/48/EG art 16.1

RB 25 a kap 11 § 1 mom 2 punkten

RB 25 a kap 11 § 1 mom 3 punkten

A:n ja X Oy:n välisen kuluttajaluottosopimuksen ehtojen mukaan lainan järjestelypalkkio oli sovittu maksettavaksi laina-aikana kuukausittaisissa erissä. Lainan sopimusehtojen mukaan järjestelypalkkio tuli luoton ennenaikaisen takaisinmaksun tapauksessa maksaa kokonaisuudessaan. A oli maksanut lainan ennenaikaisesti X Oy:ltä ottamallaan uudella kuluttajaluotolla, missä yhteydessä X Oy oli pidättänyt itsellään suorituksen koko järjestelypalkkiosta.

X Oy oli käräjäoikeudessa vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan sille uuden luoton erääntyneen pääoman. A oli vastustanut vaatimusta katsoen, että vaadittu määrä oli aikaisemman lainan järjestelypalkkion määrää koskevilta osin liian suuri. A:n mukaan luoton sopimusehto oli järjestelypalkkion osalta kuluttajansuojalain ja kulutusluottodirektiivin 2008/48/EY vastainen ja ennenaikaisen maksun jälkeisen laina-ajan järjestelypalkkioiden määrä tuli siten vähentää X Oy:n vaatimasta velkapääomasta. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut esittänyt perusteita vaatimukselleen hänen X Oy:lle tekemiensä suoritusten palauttamisesta.

Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa tarkistus- ja ennakkoratkaisuperusteella.

KSL 7 luku 27 § 2 mom

Kulutusluottosopimuksista annettu direktiivi 2008/48/EY 16 art 1 kohta

OK 25 a luku 11 § 1 mom 2 kohta

OK 25 a luku 11 § 1 mom 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 29.6.2021 nro 21/28176 ja Turun hovioikeuden päätös 14.12.2021 nro 832 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mika Herhi sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Lea Rosa Pohjola, Erkki Reijonen ja Camilla Mäkinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen käsiteltäväksi.

X Oy vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Muutos hovioikeuden päätökseen:

A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Sanna Holkeri.

Perustelut

1. A oli 25.8.2017 ottanut X Oy:ltä 7 000 euron kuluttajaluoton. Lainasopimuksen mukainen lyhennystapa oli kuukausittainen tasalyhennys ja laina-aika 48 kuukautta. Lainan järjestelypalkkio oli sopimuksen mukaan 1 526 euroa, ja se tuli suorittaa koko laina-ajan kuluessa kuukausittain erääntyvissä 31,79 euron erissä.

2. Lainasopimukseen sisältyi ehto, jonka mukaan lainansaajalla oli oikeus maksaa koko loppuvelka takaisin milloin tahansa ennen lainan eräpäivää. Ehdon mukaan lainan saajan tuli tällöin maksaa myös kaikki lainan kulut, mukaan lukien lainan järjestelypalkkio kokonaisuudessaan.

3. A oli maksanut lainan kokonaisuudessaan 19.12.2017 samalta luotonantajalta ottamallaan uudella 8 200 euron kuluttajaluotolla. Luotonantaja oli pidättänyt A:lle uuden luoton perusteella maksettavasta määrästä aikaisempaan luottoon liittyvän järjestelypalkkion kokonaisuudessaan eli myös niiltä osin kuin järjestelypalkkio olisi maksuohjelman mukaan erääntynyt lainan ennenaikaisen takaisinmaksun jälkeen. Näiden erien osuus järjestelypalkkion määrästä oli yhteensä 1 271,60 euroa.

4. Käräjäoikeus on 18.10.2018 annetulla yksipuolisella tuomiolla velvoittanut A:n suorittamaan X Oy:lle lainasopimuksen 19.12.2017 perusteella 7 917,24 euroa pääomaa sekä lisäksi korkoja ja kuluja.

5. A on hakenut käräjäoikeudessa takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon vaatien kanteen hylkäämistä pääoman osalta 5 147,85 euron ylittäviltä osin. A on käräjäoikeudessa vedonnut muun ohella siihen, että vaadittu velkapääoma on liian suuri, koska hän ei ole saanut luoton määrää kokonaisuudessaan käyttöönsä, vaan siitä on perusteettomasti pidätetty 1 271,60 euroa lainasopimukseen 25.8.2017 perustuneen luoton järjestelypalkkiota, joka on kohdistunut luoton ennenaikaisen maksun jälkeiseen aikaan. A on katsonut, että hänellä on luoton ennenaikaisen takaisinmaksun perusteella ollut Euroopan unionin kulutusluottosopimuksista annetun direktiivin 2008/48/EY (kulutusluottodirektiivi) 16 artiklan 1 kohta sekä sitä koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen oikeus vähennykseen kaikista luoton kustannuksista järjestelypalkkiot mukaan lukien.

6. Käräjäoikeus on hylännyt takaisinsaantihakemuksen muun ohella sillä perusteella, että A ei käräjäoikeuden arvion mukaan ollut esittänyt perusteita vaatimukselleen hänen luotonantajalle tekemiensä suoritusten määräämisestä palautettavaksi.

7. A on valittanut hovioikeuteen, joka ei ole myöntänyt hänelle jatkokäsittelylupaa.

8. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa siltä osin kuin hän on vastustanut velkomuskannetta sillä perusteella, että luotonantaja on perusteetta pidättänyt häneltä 25.8.2017 otetun lainan ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä 1 271,60 euroa järjestelypalkkiota.

9. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on huomioon ottaen käräjäoikeuden päätös ja A:n muutoksenhakemus arvioitava, onko jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ollut oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 kohdassa tarkoitettu tarkistusperuste ja 3 kohdassa tarkoitettu ennakkoratkaisuperuste. Jatkokäsittelylupa on myönnettävä 2 kohdan mukaan, jos käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä ja 3 kohdan mukaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeää myöntää asiassa jatkokäsittelylupa.

10. Tarkistusperustetta sovelletaan silloin, kun tuomion perustelut ovat niin puutteelliset, ristiriitaiset tai epäselvät, ettei lopputuloksen oikeellisuutta ja sen muuttumisen todennäköisyyttä ole mahdollista arvioida. Tarkistusperustetta sovellettaessa ratkaisevaa on se, ovatko perustelut riittävät ratkaisun lopputuloksen oikeellisuuden arvioimista varten (KKO 2020:42, kohta 16).

11. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että ennakkoratkaisuperusteesta on kysymys erityisesti silloin, kun laissa ei ole selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään ongelmaan ja kysymys on periaatteellisesti merkityksellisestä asiasta. Jos asiassa sovellettavaan sääntelyyn liittyy objektiivisesti arvioiden jokin huomionarvoinen tulkintaongelma, hovioikeuden on myönnettävä jatkokäsittelylupa siinäkin tapauksessa, että se pitää käräjäoikeuden kannanottoa tulkintakysymykseen ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta oikeana (ks.

, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut).

12. Kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevan 7 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan kuluttajalla on oikeus maksaa kuluttajaluotto tai sen osa ennen luoton erääntymistä. Pykälän 2 momentin mukaan jos kuluttaja maksaa luoton tai sen osan ennenaikaisesti, on jäljellä olevasta luotonantajan saatavasta vähennettävä se osa luottokustannuksista, joka kohdistuu käyttämättä jäävään luottoaikaan. Luotonantaja saa kuitenkin periä kokonaisuudessaan luottosopimuksessa yksilöidyt, kyseisen luoton perustamiseen liittyvistä toimista aiheutuneet todelliset kulut.

13. Lain perusteluista (HE 24/2010 vp s. 40) ilmenevällä tavalla kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön kulutusluottodirektiivin 16 artiklan 1 kohta, jonka mukaan kuluttajalla on milloin tahansa oikeus täyttää luottosopimuksen mukaiset velvollisuutensa kokonaan tai osittain. Tällöin kuluttajalla on oltava oikeus kohtuulliseen vähennykseen luoton kokonaiskustannuksista, ja tämä vähennys koostuu koroista ja kustannuksista sopimuksen jäljellä olevana voimassaoloaikana.

$d9

15. Kuluttajansuojalain 7 luvun 5 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa mainitun luvun säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön.

16. A on myös hovioikeudessa vedonnut siihen, että yhtiö oli kanteen perusteena olevaa luottoa myöntäessään pidättänyt A:lta kulutusluottodirektiivin vastaisen ja A:ta sitomattoman ehdon perusteella 1 271,60 euroa aikaisemman luoton järjestelypalkkiota luoton ennenaikaisen maksun jälkeiseltä ajalta.

17. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene, millä perusteilla A:n vaatimusta vähentää velkapääoman määrästä häneltä ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä pidätetty 1 271,60 euron järjestelypalkkio on siinä pidetty perusteettomana. Hovioikeus ei siten ole tältä osin voinut arvioida käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Jatkokäsittelylupa olisi näin ollen tullut myöntää tarkistusperusteella.

18. Korkein oikeus toteaa edelleen, että unionin tuomioistuimen Lexitor-tuomion perusteella kulutusluottodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan mukainen kuluttajan oikeus luottokustannuksista ennenaikaisen maksun perusteella tehtävään vähennykseen koskee myös luottosopimuksen voimassaoloaikaan liittymättömiä kertaluonteisia maksuja. Kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentti näyttäisi kuitenkin tietyin edellytyksin mahdollistavan sen, että tällaiset maksut jäisivät kuluttajalle säädetyn vähennysoikeuden ulkopuolelle.

19. Korkein oikeus katsoo, että kuluttajansuojalain kysymyksessä oleva säännös on siten tulkinnanvarainen tilanteessa, jossa luoton ennenaikaisesti takaisin maksaneelta kuluttajalta on luottosopimuksen ehtojen perusteella peritty koko järjestelypalkkio. Asiasta ei ole myöskään Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä. Kysymys kuluttajilla luoton ennenaikaisen maksun perusteella olevan vähennysoikeuden sisällöstä on lisäksi periaatteellisesti merkityksellinen, joten jatkokäsittelylupa olisi tullut myöntää myös ennakkoratkaisuperusteella.

20. Asian käsittelyä on oikeusastejärjestys huomioon ottaen perusteltua jatkaa hovioikeudessa.

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

Kysymyksenasettelu

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset

Sovellettavat säännökset ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Korkeimman oikeuden arviointi jatkokäsittelyluvan myöntämisestä

KKO 2023:2