KKO:2024:10 – Skjutvapen

A hade som grovt skjutvapenbrott tillräknats att han hade förvärvat, innehaft och sålt tre funktionsdugliga automatvapen utan att ha sådana tillstånd som krävs för dessa åtgärder. Dessutom hade A gjort sig skyldig till två grova skjutvapenbrott, där föremålet för brottet hade varit bristfälligt deaktiverade automatvapen och delar som är centrala för att sådana vapen ska kunna modifieras och sättas i funktionsdugligt skick.

Fråga om straffmätning.

SL 41 kap 2 §

SL 6 kap 3 §

SL 6 kap 4 §

Kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

RL 41 luku 2 §

RL 6 luku 3 §

RL 6 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla rajoitettuna kysymykseen rangaistuksen mittaamisesta.

A vaati valituksessaan tältä osin, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Jussi Tapani ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Ville Hiltunen.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 16.12.2021 nro 21/151666

Käräjäoikeus luki A:n syyksi kolme törkeää ampuma-aserikosta (kohdat 15, 18 ja 22), ampuma-aserikoksen (kohta 21) ja huumausainerikoksen (kohta 23).

Käräjäoikeus katsoi kohdassa 15 (tekoaika 25.1.2016-9.5.2017) selvitetyksi, että A oli ampuma-aselain vastaisesti ilman yksityistä ennakkolupaa tuonut Suomeen kolme tunnisteetonta AK-47-merkkistä rynnäkkökivääriä. Aseet olivat toimintatavaltaan sarjatuliaseita ja siksi ampuma-aselaissa tarkoitettuja erityisen vaarallisia ampuma-aseita. Aseita ei ollut deaktivoitu Suomen säädösten edellyttämällä tavalla. A oli ilman vaadittavaa hankintalupaa ja hallussapitolupaa pitänyt aseita hallussaan ja tämän jälkeen myynyt ne ampuma-aselain vastaisesti tuntemattomille henkilöille.

Käräjäoikeus katsoi kohdassa 18 (tekoaika 1.1.-27.3.2017) selvitetyksi, että A oli ampuma-aselain vastaisesti ilman vaadittavaa hankintalupaa hankkinut eräältä henkilöltä yhteensä 7 600 euron kauppahinnalla ja ilman hallussapitolupaa pitänyt hallussaan tunnisteetonta UZI-merkkistä konepistoolia, tunnisteetonta Colt M-16A1 -merkkistä rynnäkkökivääriä ja Tokarev M 26 (VZ) -konepistoolia sekä näihin aseisiin sopivia patruunoita. Aseet olivat toimintatavaltaan sarjatuliaseita ja siksi ampuma-aselaissa tarkoitettuja erityisen vaarallisia ampuma-aseita. A oli ampuma-aselain vastaisesti luovuttanut myymällä aseista kaksi yhteisellä 6 200 euron kauppahinnalla ja yhden velaksi 2 000 euron kauppahinnalla henkilölle, jolla ei ollut hankintalupaa aseille.

Kohdassa 22 (tekoaika 1.1.2015-9.5.2017) käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli hankkinut ja pitänyt hallussaan kahta Colt M16 -rynnäkkökiväärin alarunkoa, kolmea Scorpion-konepistoolin runkoa, kahta kaliiperin 7.62 piippua sekä yhteensä 67:ää eri kaliiperin patruunaa. Lisäksi A oli valmistanut ja pitänyt hallussaan kaliiperin .22 revolverin patruunarullan keskeneräistä aihiota ja revolverin rungon aihiota.

A:n oli edelleen kohdassa 21 (tekoaika 21.2.2012-9.5.2017) selvitetty pitäneen hallussaan puutteellisesti deaktivoitua Tokarev TT33 -pistoolia ja kohdassa 23 (tekoaika 1.1.2016-9.5.2017) kasvattaneen kahta kannabiskasvia saadakseen niistä 150 grammaa marihuanaa käytettäväksi.

Käräjäoikeus totesi rangaistusta määrätessään, että A:n syyksi luetuista teoista vakavin oli kohdan 15 törkeä ampuma-aserikos, josta oikeudenmukainen yksikkörangaistus olisi noin 1 vuosi ja 5 kuukautta vankeutta. Käräjäoikeus katsoi oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi A:n syyksi luetuista rikoksista 2 vuotta 2 kuukautta vankeutta.

Asian on ovat ratkaisseet käräjätuomarit Kirsi Huotari ja Anne Karhu sekä käräjänotaari Katariina Virkkunen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.12.2022 nro 22/151567

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota rikosten syyksilukemisen osalta.

Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava oli kohdan 18 törkeä ampuma-aserikos, jossa kysymys oli kolmesta erityisen vaarallisesta, toimintakuntoisesta sarjatuliaseesta, joista kaksi A oli luovuttanut eteenpäin huomattavalla kauppahinnalla ja kolmannen velaksi. Rikoksen vakavuus huomion ottaen siitä yksinään tuomittava oikeudenmukainen rangaistus olisi ollut noin 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta.

Hovioikeuden mukaan kohdan 15 törkeästä ampuma-aserikoksesta olisi yksittäisenä rikoksena tullut tuomita yli yhden vuoden vankeusrangaistus. Kyse oli erityisen vaarallisista ampuma-aseista, joiden ei kuitenkaan ollut selvitetty olleen toimintakuntoisia mutta joita oli luovutettu eteenpäin. Kohdan 22 törkeästä ampuma-aserikoksesta, jossa oli kysymys erityisen vaarallisten ampuma-aseiden osista, olisi yksinään tullut tuomita vajaa vuosi vankeutta. Kohdan 21 ampuma-rikoksella oli kokonaisrangaistukseen vähäisempi vaikutus, ja kohdan 23 huumausainerikoksella ei ollut siihen juurikaan vaikutusta.

Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema 2 vuotta 2 kuukautta vankeutta oli oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sisko Heimonen, Tuulikki Räsänen ja Päivi Törmänen.

Perustelut

1. A:n syyksi on luettu kolme törkeää ampuma-aserikosta (kohdat 15, 18 ja 22), ampuma-aserikos (kohta 21) ja huumausainerikos (kohta 23), joiden teonkuvaukset ilmenevät edellä selostetusta käräjäoikeuden tuomiosta.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

3. Korkeimmassa oikeudessa, jossa vain A on muutoksenhakijana, on kysymys A:lle tuomittavan rangaistuksen mittaamisesta.

4. Rikoslain 41 luvun 1 §:n mukaan ampuma-aserikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Luvun 2 §:n mukaan törkeästä ampuma-aserikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

7. Rikoslain ampuma-aserikoksia koskevan sääntelyn keskeinen sisältö perustuu vuonna 1998 voimaan tulleeseen ampuma-aselainsäädännön uudistukseen, jota koskevan hallituksen esityksen perustelujen (HE 183/1997 vp s. 129) mukaan ampuma-aserikoksen perustekomuotona olisi pidettävä sellaisen ampuma-aseen hallussapitoa, jota aseluvassa ei olisi nimenomaisesti mainittu. Tyypillisenä ampuma-aserikoksena olisi niin ikään pidettävä tekoa, jossa asetta pidetään hallussa hallussapitoon oikeuttavan luvan voimassaoloajan päätyttyä.

8. Ampuma-aserikoksen törkeän tekomuodon sisällyttäminen lakiin on hallituksen esityksen perustelujen (s. 130-131) mukaan ollut tarpeellista sellaisten rikostapausten vuoksi, joissa ampuma-aserikoksen kohteena on ollut huomattava määrä laittomasti hallussa pidettyjä aseita ja joissa teot ovat olleet erittäin hyvin edeltä käsin suunniteltuja. Myös Euroopan yhdentyminen ja säännönmukaisen sisärajavalvonnan poistaminen ovat hallituksen esityksen mukaan edellyttäneet riittävien rangaistusuhkien olemassaoloa vakavia tekomuotoja varten. EU:n jäsenvaltio, jonka ampuma-aseita koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön ei sisälly riittäviä rangaistusuhkia, voi helposti muodostua kansainvälisen laittoman asekaupan keskukseksi tai ainakin kauttakulkumaaksi. Edelleen hallituksen esityksen mukaan laitonta asekauppaa on pidettävä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta erityisen tuomittavana ilmiönä. Laittomasti kaupatut ampuma-aseet päätyvät useimmiten rikollisten käyttöön.

9. Rangaistuksen mittaamista törkeästä ampuma-aserikoksesta koskevaa Korkeimman oikeuden aikaisempaa oikeuskäytäntöä ei ole. Käytettävissä olevien tilastojen mukaan näistä rikoksista on viime vuosina tuomittu keskimäärin noin 9-10 kuukauden vankeusrangaistuksia (Suomen virallinen tilasto: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset).

10. Korkein oikeus toteaa, että törkeänä ampuma-aserikoksena voi tulla arvioitavaksi moitittavuudeltaan hyvin erilaisia tekoja. Rangaistuksen mittaamisperusteiden kannalta merkitystä on rikoksen kohteena olevan ampuma-aseen tai aseen osan vaarallisuuden lisäksi erityisesti sillä, minkälaista teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä tekijän syyllisyyttä rikoksen tekotapa muuten osoittaa. Kuten lain esitöistä ilmenee, laiton asekauppa on ampuma-aserikosten vaarallisimpia ja vahingollisimpia tekotapoja. Laittomasti myydyt ampuma-aseet ovat usein anastettuja, ampumakuntoisia tai helposti ampumakuntoiseksi muunnettavia ja ne tyypillisesti päätyvät sellaisille henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä aseluvan saamiseksi ja jotka pitävät aseita hallussaan rikoksentekovälineinä tai muun rikollisen toiminnan turvaamiseksi.

11. A on tuomittu käräjäoikeudessa yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen, jota hovioikeus ei ole A:n valituksesta alentanut. A on Korkeimmassa oikeudessa väittänyt, että hovioikeus on rikkonut reformatio in peius -kieltoa eli huonontamiskieltoa, kun se on katsonut, että kohdan 18 törkeä ampuma-aserikos olisi A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava ja siitä olisi yksinään tullut tuomita noin 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta, vaikka käräjäoikeus oli pitänyt tätä rikosta lievemmin rangaistavana kuin kohdan 15 rikosta, josta käräjäoikeuden mukaan olisi yksinään tullut tuomita noin 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta. Korkein oikeus toteaa, että huonontamiskielto koskee vain ratkaisun lopputulosta. Ylempi tuomioistuin voi siten muuttaa tuomion perusteluja sen estämättä, että muutoksenhakija saattaa pitää muutettuja perusteluja itselleen epäedullisina (ks. esimerkiksi KKO 2016:81, kohta 16). Hovioikeuden ratkaisussa ei siten ole rikottu huonontamiskieltoa.

12. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava kohdan 18 törkeä ampuma-aserikos, jossa A:n on selvitetty ostamalla hankkineen ja pitäneen hallussaan kolmea sarjatuliasetta eli rynnäkkökivääriä ja kahta konepistoolia, jotka soveltuvat sotilaskäyttöön, sekä aseisiin sopivia patruunoita. Aseet ovat olleet deaktivoiduista aseista toimintakuntoisiksi muunnettuja tai vanhoista ja uusista aseen osista koottuja. Kaikki aseet ovat olleet toimintakuntoisia sarjatulella ammuttaessa. A on luovuttanut aseet edelleen myymällä ne toiselle henkilölle osittain velaksi.

13. A:n menettelyssä on ollut kysymys laittomasta asekaupasta, ja rikoksen kohteena on ollut useita ampumakuntoisiksi muunnettuja sarjatulitoimisia ampuma-aseita, jotka ovat selvästi tavanomaisia käsiaseita vaarallisempia ja joille ei pääsääntöisesti ole hyväksyttävää käyttötarkoitusta viranomaistoiminnan ulkopuolella. A on pyrkinyt hyötymään toiminnastaan taloudellisesti, vaikka hänen saamansa rikoshyöty on jäänyt verrattain vähäiseksi. Korkein oikeus toteaa, että A:n teko on ollut lajissaan varsin vahingollinen ja vaarallinen. Näillä perusteilla yksin tästä teosta tulisi tuomita selvästi keskimääräistä ankarampi rangaistus. Korkein oikeus katsoo, että sanotusta rikoksesta tulisi mitata lähtökohtaisesti 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistus.

$dc

15. Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvattu A:n syyksi luettujen törkeiden ampuma-aserikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä niiden A:ssa osoittama syyllisyys edellyttäisi ankarampaa kuin nyt tuomittua 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistusta.

[Perustelujen kohta 16 jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

17. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittua rangaistusta ei ole aihetta alentaa.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa