KKO:2024:31 – Ändringssökande

Hovrätten hade dömt A till ett ovillkorligt fängelsestraff på mer än två år och bestämt att A skulle häktas. Efter att verkställigheten av fängelsestraffet hade inletts och hovrättens dom hade vunnit laga kraft anförde A klagan hos Högsta domstolen över hovrättens häktningsbeslut.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det inte var möjligt att avge utlåtande om klagan. Klagan avvisades.

TvångsmedelsL 3 kap 19 §

A oli hovioikeuden tuomiolla tuomittu yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja määrätty vangittavaksi. A toimitti hovioikeuden vangitsemispäätöstä koskeneen kantelun Korkeimpaan oikeuteen sen jälkeen, kun vankeusrangaistuksen täytäntöönpano oli alkanut ja hovioikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei A:n kantelusta voitu antaa lausuntoa. Kantelu jätettiin tutkimatta.

PakkokeinoL 3 luku 19 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.4.2020 nro 20/114404 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 31.3.2022 nro 22/113548 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Gisela McPherson ja lautamiehet ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Mirjami Paso ja Jan Ylitapio sekä asessori Laura Kirvesniemi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati kantelussaan, että hovioikeuden tuomioon sisältyvä määräys hänen vangitsemisestaan kumotaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Kantelu jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Mika Ilveskero, Timo Ojala, Kaarlo Hakamies ja Pasi Pölönen. Esittelijä Saara Ingström.

Perustelut

1. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta muun ohella kahdesta törkeästä petoksesta ja kahdesta törkeästä veropetoksesta sekä useista muista rikoksista. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

2. Syyttäjä on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut A:n tuomitsemista vankeusrangaistukseen käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A määrätään tuomiolla vangittavaksi. Hovioikeus on 31.3.2022 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 5 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistukseen ja määrännyt hänet heti vangittavaksi.

4. A:n kantelu on saapunut Korkeimpaan oikeuteen 11.7.2022 eli sen jälkeen, kun hovioikeuden tuomio on tullut lainvoimaiseksi. A:lle tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano on alkanut huhtikuussa 2022. Hovioikeuden tuomion määräys A:n vangitsemisesta ei siten ole enää ollut voimassa A:n kantelun saapuessa Korkeimpaan oikeuteen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on ensin kysymys siitä, haetaanko hovioikeuden tuomiollaan antamaan vangitsemismääräykseen muutosta valittamalla oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti vai saako vangitsemista koskevasta määräyksestä kannella määräajasta riippumatta pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n mukaisesti. Siinä tapauksessa, että hovioikeuden vangitsemismääräyksestä saa kannella määräajasta riippumatta, kysymys on vielä siitä, onko A:lla ollut oikeudellinen tarve muutoksenhakuun asiassa ja voidaanko vangitsemisen edellytyksistä antaa lausunto.

6. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden ratkaisusta valittamista varten on pyydettävä korkeimmalta oikeudelta valituslupa, jos valitus koskee hovioikeuden muutoksenhakuasteena ratkaisemaa asiaa tai tällaisen asian yhteydessä antamaa ratkaisua. Saman pykälän 2 momentin mukaan asiassa, jonka hovioikeus on ratkaissut ensimmäisenä oikeusasteena, haetaan muutosta valituslupaa pyytämättä.

7. Pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla, mutta vangittu saa kannella päätöksestä. Säännöstä koskevissa perusteluissa on todettu, että pääasian valituksessa voidaan liitännäisenä vaatia muutosta myös vangitsemisasian päätökseen. Toisaalta tuomitun vangitsemista koskevasta päätöksestä voi ennen valituksen tekemistä erikseen kannella (HE 222/2010 vp s. 259).

8. Korkein oikeus on vangitsemisasioita koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut, että silloin kun hovioikeus on käräjäoikeuden tuomiosta tehtyä valitusta käsitellessään tehnyt ensimmäisenä asteena vangitsemista koskevan päätöksen, siihen haetaan muutosta kantelemalla Korkeimpaan oikeuteen (KKO 2023:53, kohta 10).

9. Tässä asiassa on kysymys hovioikeuden muutoksenhakuasteena ratkaiseman pääasian tuomiossa olevasta vangitsemismääräyksestä. Hovioikeus on vasta ensimmäisenä oikeusasteena määrännyt vastaajan vangittavaksi käräjäoikeuden hylättyä syytteen.

10. Tällaisessa tilanteessa hovioikeuden tuomiolla vangittavaksi määrätyllä on mahdollisuus kannella erikseen vangitsemista koskevasta määräyksestä taikka pääasian valituksen yhteydessä vaatia muutosta myös vangitsemiseensa (ks. myös esimerkiksi KKO 1996:39). A on toimittanut Korkeimmalle oikeudelle erillisen kantelun hovioikeuden vangitsemismääräyksestä. Korkein oikeus ottaa asian käsiteltäväkseen kanteluna.

11. Hovioikeus on tuomitessaan A:n vankeusrangaistukseen määrännyt hänet pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla vangittavaksi. Hovioikeuden vangitsemismääräyksen voimassaolo on mainitun pykälän 3 momentin nojalla lakannut rangaistuksen täytäntöönpanon alettua.

12. A:n kantelu on pantu vireille sen jälkeen, kun hänelle tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano on alkanut. Muutoksenhaku vangitsemista koskevaan päätökseen tällaisessa tilanteessa, kun määräys vangitsemisesta ei enää ole voimassa, merkitsee asiallisesti muutoksenhakua vangitsemispäätöksen perusteluihin. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että asianosaisella ei ole pääsääntöisesti oikeutta hakea muutosta pelkästään tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin eikä oikeutta muutoksenhakuun tilanteissa, joissa ratkaisun lopputulos ei voisi enää hänen eduksensa muuttua (KKO 2023:20, kohta 6).

13. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä voitu poiketa ja katsoa muutoksenhakijalla olevan oikeudellinen tarve muutoksenhakuun erityisesti silloin, kun kysymys on ollut pakkokeinon kohteena olleen henkilön muutoksenhausta vapauteen kohdistuviin pakkokeinopäätöksiin (KKO 2023:20, kohta 7). Tällöin on yleensä ollut kyse henkilön oikeudesta saattaa muutoksenhaun kohteeksi kysymys siitä, onko hänen perusoikeuksiensa rajoittamiselle ollut lailliset perusteet. Lisäksi muutoksenhakuoikeutta arvioitaessa merkitystä on annettu Korkeimman oikeuden mahdollisuuksille huolehtia lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta (KKO 2023:20, kohdat 11 ja 15).

14. Hovioikeuden tuomiollaan ensimmäisenä oikeusasteena vangittavaksi määräämä voi, kuten edeltä ilmenee, pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n nojalla jo ennen valituksen tekemistä kannella vangitsemista koskevasta määräyksestä ilman määräaikaa. Korkein oikeus toteaa, että kantelumahdollisuuden tarkoituksena on olla joustava ja nopea muutoksenhakukeino vangitun vaatiessa muutosta vangitsemispäätökseen. Tuomiolla vangittavaksi määrätyllä on lisäksi mahdollisuus säännönmukaisella muutoksenhakukeinolla saattaa muutoksenhaun kohteeksi kysymys siitä, onko hänen vangitsemiselleen ollut lailliset perusteet.

15. Tuomiolla vangittavaksi määrätyllä ei voida yleensä katsoa olevan oikeudellista tarvetta saattaa kantelulla muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltäväksi kysymystä vangitsemismääräyksen lainmukaisuudesta enää sen jälkeen, kun vangitsemismääräyksen sisältävä tuomio on tullut lainvoimaiseksi ja vangitsemismääräyksen voimassaolo on lakannut rangaistuksen täytäntöönpanon alettua. Kantelun tarkoitus joustavana ja nopeana muutoksenhakukeinona tai vangitun oikeusturvaan liittyvät seikat eivät puolla näin laajaa muutoksenhakumahdollisuutta pelkästään vangitsemisratkaisun perusteluihin.

16. Hovioikeuden tuomio on tullut lainvoimaiseksi ja tuomioon sisältyvän vangitsemismääräyksen voimassaolo on lakannut ennen A:n kantelun vireille panoa Korkeimmassa oikeudessa. Edellä mainituilla perusteilla A:lla ei ole enää kantelun jättäessään ollut oikeudellista tarvetta saattaa Korkeimman oikeuden tutkittavaksi kysymystä vangitsemisensa perusteiden laillisuudesta. Myöskään lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta huolehtiminen ei tällaisessa tilanteessa puolla toisenlaista tulkintaa.

17. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n kantelusta ei voida antaa lausuntoa. Näin ollen kantelu tulee jättää tutkimatta.

Asian tausta

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Muutoksenhakua koskevat oikeusohjeet

Muutoksenhakukeinoa koskeva arviointi tässä asiassa

Vangitsemismääräystä koskevan kantelun tutkiminen

Korkeimman oikeuden arviointi käsiteltävänä olevassa asiassa