KKO:2024:40 – Förfalskning

A hade med bil kört B flera hundra kilometer till en ort där B hade för avsikt att genom att använda en falsk handling skaffa vapen av en person som sålde dem. När säljaren upptäckt att handlingen var falsk hade B tillgripit vapnen och fört dem till bilen med vilken A och B hade avlägsnat sig från platsen.

Högsta domstolen ansåg att A:s förfarande i sig hade främjat sannolikheten för att B:s förfalskningsbrott skulle fullbordas. Trots att A hade varit medveten om att B inte hade haft laglig rätt att skaffa vapen, hade A:s kännedom om B:s brottsplan dock hänfört sig till andra omständigheter än sådana som var väsentliga för brottsrekvisiten för förfalskning. Därför uppfylldes inte kravet på uppsåt när det gäller medhjälpsbrott och åtalet för medhjälp till förfalskning förkastades. (Omröstn.)

Högsta domstolen ansåg dessutom att A i egenskap av chaufför hade innehaft skjutvapen och gjort sig skyldig till skjutvapenbrott.

SL 33 kap 1 §

SL 41 kap 1 §

SL 5 kap 6 § 1 mom

SkjutvapenL 13 §

A oli kuljettanut B:n autolla usean sadan kilometrin matkan paikkakunnalle, jossa B:n tarkoituksena oli väärää asiakirjaa käyttämällä hankkia aseita niitä myyneeltä henkilöltä. Myyjän havaittua asiakirjan vääräksi B oli anastanut aseet ja tuonut ne autoon, jolla A ja B olivat poistuneet paikalta.

Korkein oikeus katsoi, että A:n menettely oli sinänsä edistänyt B:n väärennysrikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. Vaikka A oli ollut tietoinen siitä, ettei B:llä ollut laillista oikeutta hankkia aseita, A:n tietoisuus B:n rikossuunnitelmasta oli kuitenkin liittynyt muihin kuin väärennysrikoksen tunnusmerkistön kannalta olennaisiin seikkoihin. Tämän vuoksi avunantorikoksen edellyttämä tahallisuus ei täyttynyt ja syyte avunannosta väärennykseen hylättiin. (Ään.)

Lisäksi Korkein oikeus katsoi, että A oli auton kuljettajana pitänyt ampuma-aseita hallussaan ja syyllistynyt ampuma-aserikokseen.

RL 33 luku 1 §

RL 41 luku 1 §

RL 5 luku 6 § 1 mom

Ampuma-aseL 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään. Toissijaisesti A vaati rangaistuksen lieventämistä.

Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Muutos hovioikeuden tuomioon:

Syyte avunannosta väärennykseen (tuomiolauselman kohta 1) hylätään.

A tuomitaan hänen syykseen luetusta ampuma-aserikoksesta (tuomiolauselman kohta 3) ja hovioikeuden täytäntöönpantavaksi määräämästä jäännösrangaistuksesta yhteiseen 7 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Kaarlo Hakamies (eri mieltä). Esittelijä Pauliina Ratilainen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Olen eri mieltä väärennystä koskevan avunantotahallisuuden arvioinnista. Perustelujen kohtien 12-15 asemesta lausun seuraavaa.

Asiassa on ollut riidatonta, että A on toiminut autonkuljettajana ja odottanut B:tä autossa tämän asioidessa asianomistajan kanssa. Asiassa esitetyn todistelun perusteella käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että A oli ollut tietoinen matkan tarkoituksesta eli siitä, että B:n tarkoituksena oli hankkia laittomasti aseita ja että B oli muun ohella erehdyttänyt aseita myynyttä asianomistajaa hänen henkilöllisyydestään. Käräjäoikeus on pitänyt tätä tukevana seikkana muun ohella sitä, että A oli kääntänyt kuljettamansa auton C:n pihassa heti, kun B oli noussut autosta.

Hovioikeuteen toimittamassaan valituksessa A on kiistänyt osallisuutensa tekoon sillä perusteella, että hän ei ollut ollut tietoinen, millä tavalla väärennettyjä asiakirjoja, joilla myyjää oli erehdytetty, tultiin asiassa käyttämään. Valituksessaan hovioikeudelle A ei ole sinänsä riitauttanut tietoisuuttaan väärennettyjen asiakirjojen olemassaolosta.

Hovioikeus on pääkäsittelyssä kuullut tapahtumista asianomistajaa, joka on muun ohella kertonut B:n nousseen autosta papereita heilutellen. Lisäksi hovioikeus on kuullut molempia vastaajia, joista A on halunnut tulla kuulluksi todistelutarkoituksessa ensimmäisen kerran hovioikeuden pääkäsittelyssä. Hovioikeuden tuomion mukaan hän on kertonut, että hänelle oli vasta paikan päällä selvinnyt ”homman nimi”, mutta toisaalta ettei hän ollut tiennyt mitään asiakirjoista, joita B oli kaupan yhteydessä käyttänyt. Hovioikeus on tehnyt esitetystä näytöstä samat johtopäätökset kuin käräjäoikeus hyväksyen käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen.

Korkeimmassa oikeudessa A on kiistänyt syytteen väärennyksestä sillä perusteella, ettei hän ollut tietoinen väärennettyjen asiakirjojen sisällöstä. A ei ole pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista Korkeimmassa oikeudessa.

$f8

Syyte ja vastaus Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ensisijaisesti väärennyksestä ja toissijaisesti avunannosta väärennykseen (syytekohta 1) sekä lisäksi ampuma-aserikoksesta (syytekohta 3).

Väärennystä koskevan teonkuvauksen mukaan A ja B olivat yhdessä käyttäneet C:n kanssa käydyillä asekaupoilla harhauttavana todisteena X:n nimelle tehtyä aselupahakemusta ja lupapäätöstä, jotta C myisi kolme pistoolia heille. B oli lisäksi aiemmin valmistanut kyseisen väärän asiakirjan. Aseita koskevassa kaupankäynnissä B oli esittänyt asiakirjan C:lle ja A oli toiminut autonkuljettajana. Toissijaisesti A oli edellä kuvatulla menettelyllään syyllistynyt avunantoon väärennykseen.

Ampuma-aserikoksen teonkuvauksen mukaan A ja B olivat yhdessä laittomasti pitäneet hallussaan kolmea pistoolia. B oli ottanut aseet haltuunsa ja vienyt A:n kuljettamaan autoon. He olivat yhdessä poistuneet paikalta aseiden kanssa.

A kiisti syytteen. Hän ei ollut käyttänyt väärennettyä asiakirjaa eikä pitänyt aseita hallussaan, vaan toiminut ainoastaan autonkuljettajana.

Käräjäoikeuden tuomio 25.11.2021 nro 21/150595

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat lähteneet Helsingistä Ilmajoelle A:n kuljettamalla autolla. B:n mukaan hän oli pyytänyt serkkuansa A:ta kuljettajaksi, kun hänellä itsellään ei ollut ajo-oikeutta.

Erityisesti ajomatkan pituuden sekä A:n ja B:n sukulaisuussuhteen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n tienneen, että he olivat menossa asekaupoille. B:n matkan aikana soittamien puheluiden perusteella A:n oli täytynyt olla tietoinen siitä, että B oli esittäytynyt toisena henkilönä. Sukulaisuussuhde huomioiden A:n oli täytynyt tietää, ettei B saisi aseen osto- tai hallussapitolupaa. A:n oli siten täytynyt olla tietoinen siitä, että he eivät olleet menossa laillisille asekaupoille. Tätä johtopäätöstä tuki myös se, että A oli kääntänyt kuljettamansa auton C:n pihassa heti B:n noustua autosta ja ajanut pihasta tielle vauhdilla B:n juostua autoon aseet sylissään.

A oli merkittävällä tavalla auttanut B:tä rikoksen tekemisessä toimimalla autonkuljettajana. A oli ollut tietoinen siitä, ettei B:llä ollut laillista oikeutta hankkia aseita sekä B:n rikossuunnitelmasta. Käräjäoikeus katsoi A:n menettelyllään syyllistyneen syyttäjän toissijaisen syytteen mukaisesti avunantoon väärennykseen.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi A:n tienneen jo C:n luokse mentäessä, että B tulee tuomaan luvattomasti hankittuja aseita A:n kuljettamaan ajoneuvoon. Käräjäoikeus katsoi A:n siten syyllistyneen myös ampuma-aserikokseen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n tämän syyksi luetuista rikoksista ja täytäntöön pantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta yhteiseen 11 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Minna Kangasmäki ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 9.11.2022 nro 22/144718

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan tai se lievennetään sakoksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta, mutta alensi A:n rangaistusta. Hovioikeus katsoi, että ankarimmin rangaistavana rikoksena oli pidettävä ampuma-aserikosta, josta oikeudenmukainen rangaistus olisi 4 kuukautta vankeutta. Avunannolla väärennykseen ei ollut sanottavaa merkitystä rangaistuksen mittaamiseen. Täytäntöön pantavaksi määrätty jäännösrangaistus huomioiden A tuomittiin yhteiseen 7 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuula Keltikangas, Ulla Maija Hakomäki ja Tapio Kaarniemi.

Perustelut

1. Hovioikeus on tuominnut A:n rangaistukseen avunannosta B:n syyksi luettuun väärennykseen sekä ampuma-aserikoksesta. A oli toiminut Helsingistä Ilmajoelle autonkuljettajana B:lle, joka oli valmistanut väärennetyn aseluvan ja käyttänyt sitä harhauttavana todisteena hankkiessaan aseita. Saatuaan aseet haltuunsa B oli tullut aseet sylissään A:n kuljettamaan autoon, ja he olivat yhdessä poistuneet paikalta. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli jo tätä ennen ollut selvillä matkan tarkoituksesta eli siitä, että he olivat menossa hakemaan luvattomia aseita.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, onko A syyllistynyt avunantoon väärennykseen. Toiseksi kysymys on siitä, onko hän pitänyt aseita laittomasti hallussaan siten, että hänen voidaan katsoa syyllistyneen ampuma-aserikokseen.

Avunantovastuun edellytykset

3. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.

4. Avunantoa voi olla kaikentyyppinen tahallinen myötävaikuttaminen toisen henkilön tekoon, joka edistää tätä päätekoa ja lisää sen tekemisen mahdollisuutta ja jota ei ole katsottava rikoskumppanuudeksi tai yllytykseksi. Avunannon muodostavan myötävaikutuksen on toteuduttava ennen päätekoa tai sen aikana (ks.

, kohta 5 ja siinä mainitut ratkaisut). Rikoksen tekeminen voi joissain tapauksissa jatkua vielä senkin jälkeen, kun sen täyttymispiste on saavutettu. Tällöin avunanto voi tulla kyseeseen, vaikka rikoksen juridinen täyttymispiste olisi jo saavutettu (HE 44/2002 vp s. 157).

5. Rangaistava avunanto edellyttää tahallisuutta. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Avunantajan tahallisuuden osalta vaaditaan hänen tietoisuuttaan tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä. Avunantajan tulee pitää ainakin varsin todennäköisenä, että päärikos tehdään ja että sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat toteutuvat (ks. esim. KKO 2015:10, kohta 8 ja KKO 2021:80, kohta 4). Avunantotahallisuuden täyttyminen ei kuitenkaan edellytä avunantajan olevan tietoinen kaikista päätekijän rikossuunnitelman yksityiskohdista.

Arviointi tässä asiassa

6. Tässä asiassa päärikoksena, jota hovioikeus on katsonut A:n avunantajana edistäneen, on B:n väärennysrikos. B:n syyksi on luettu se, että hän oli käyttänyt C:n kanssa käydyillä asekaupoilla harhauttavana todisteena erään kolmannen henkilön nimelle tehtyä aselupahakemusta ja lupapäätöstä, jotta C myisi kolme pistoolia B:lle. B oli lisäksi aiemmin valmistanut kyseisen väärän asiakirjan. Aseita koskevassa kaupankäynnissä B oli esittänyt asiakirjan C:lle. Näin ollen asiassa tulee molempien tekotapojen osalta arvioitavaksi se, onko A ennen B:n rikosta tai sen aikana avunantovastuun edellyttämällä tavalla tahallaan edistänyt B:n syyksi luettua menettelyä.

7. Rikoslain 33 luvun 1 §:n mukaan väärennyksestä tuomitaan se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena.

8. B:n osalta väärennyksen tunnusmerkistö on täyttynyt jo siinä vaiheessa, kun hän on valmistanut väärennetyn asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena. B:n kuljettaminen autolla aseiden hakemiseksi on tapahtunut rikoksen tämän tekotavan jälkeen eikä A siten ole edistänyt B:n rikosta tältä osin.

9. Korkein oikeus toteaa, että B:llä ei ole ollut ajo-oikeutta ja A on toiminut kuljettajana usean sadan kilometrin ajomatkalla. A:n menettelyn seurauksena B on päässyt käyttämään väärennettyä aselupaa todisteena aseiden hankkimiseksi. A:n menettely on siten sellaisenaan edistänyt väärennyksen tunnusmerkistön mukaisen väärän todistuskappaleen käyttämisen toteutumista. Syyksilukeminen edellyttää kuitenkin lisäksi, että A on toiminut tahallisesti.

10. Avunantotahallisuus tässä asiassa edellyttää, että A on tiennyt, että B on hankkimassa aseita nimenomaan väärää asiakirjaa käyttämällä tai pitänyt tätä vähintäänkin varsin todennäköisenä.

11. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tavoin näytetyksi, että A oli tullut tietoiseksi siitä, että B oli menossa asekaupoille, ja kuullut ajomatkan aikana, että tämä oli soittaessaan aseiden myyjälle esittäytynyt toiseksi henkilöksi. Sukulaisuussuhteen perusteella A:n oli hovioikeuden mukaan tullut tietää, ettei B saisi aseen osto- tai hallussapitolupaa ja näin ollen A:n oli täytynyt olla tietoinen siitä, että B ei ollut menossa laillisille asekaupoille.

12. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut näyttönä edellisestä kohdasta ilmeneviin seikkoihin ja lisäksi siihen, että A oli asianomistajan pihaan saavuttuaan kääntänyt auton valmiiksi lähtöä varten ja lähtenyt vauhdikkaasti ajamaan heti B:n saavuttua autoon, kuten asianomistaja oli pääkäsittelyssä kertonut.

13. A on hovioikeuden tuomion mukaan kertonut hovioikeudessa, että hän ei ollut tiennyt mitään asiakirjoista, joita B oli kaupan yhteydessä käyttänyt.

14. Korkein oikeus katsoo, että syyttäjän vetoamat edellä kohdissa 11 ja 12 todetut seikat eivät riitä osoittamaan, että A olisi ollut tietoinen väärän asiakirjan olemassaolosta, sen sisällöstä tai sen käyttämisestä, vaikka hän onkin ollut tietoinen siitä, että B:llä ei ole ollut laillista oikeutta aseiden hankintaan. Koska syyttäjän vetoamat seikat eivät riitä syyksilukevaan tuomioon, Korkeimmassa oikeudessa ei ole tarpeen arvioida syytettä vastaan puhuvan A:n kertomuksen uskottavuutta, mikä edellyttäisi suullisen käsittelyn toimittamista. Vaikka A:n menettely sinänsä on edistänyt B:n tavoitetta saada luvattomat aseet haltuunsa, A:n tietoisuus B:n rikossuunnitelmasta ei ole koskenut väärennysrikoksen tunnusmerkistön kannalta olennaisia seikkoja.

15. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n avunantotahallisuutta väärennysrikokseen ei ole näytetty toteen. Syyte avunannosta väärennykseen on siten hylättävä.

Sovellettavat säännökset

16. Rikoslain 41 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ampuma-aserikoksesta tuomitaan muun ohella se, joka ampuma-aselain (1/1998) vastaisesti hankkii, pitää hallussaan tai luovuttaa ampuma-aseen.

17. Ampuma-aselain 13 §:n määritelmäsäännöksen mukaan ampuma-aselaissa tarkoitetaan ampuma-aseiden:

1) kantamisella niiden käyttämistä tässä laissa säädettyihin hyväksyttäviin käyttötarkoituksiin;

2) kuljettamisella niiden siirtämistä paikasta toiseen;

3) säilyttämisellä niiden hallintaa silloin, kun niitä ei kanneta tai kuljeteta;

4) hallussapidolla niiden kantamista, kuljettamista tai säilyttämistä.

18. Rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan, jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Tekijävastuu edellyttää paitsi yhteisymmärrystä siitä, että yhdessä toteutettava teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, myös kokonaisuuden kannalta merkityksellistä osallistumista rikoksen tekemiseen (esim. KKO 2009:47, kohta 8 ja KKO 2017:88, kohta 40).

19. A on katsonut, että aseet ovat olleet ainoastaan B:n hallussa. A:n mukaan aseiden tuominen autoon, jonka kuljettajana hän on ollut, ei ole riittävä peruste katsoa, että aseet olisivat olleet hänen hallussaan.

20. Korkein oikeus on huumausainerikoksia koskevassa oikeuskäytännössään katsonut hallussapidon edellyttävän sitä, että tekijällä on mahdollisuus käyttää aineeseen kohdistuvaa tosiasiallista määräysvaltaa. Näin on katsottu olevan silloin, kun huumausaine ei ole fyysisesti tekijän hallussa (esim. KKO 2001:91 sekä myös KKO 2024:2, kohta 7).

22. Korkein oikeus katsoo, että A:lla ja B:llä on ollut yhteisymmärrys matkan tarkoituksesta eli luvattomien aseiden hankinnasta, ja A on kuljettaessaan B:n usean sadan kilometrin matkan myös osallistunut rikoksen tekemiseen kokonaisuuden kannalta merkityksellisellä tavalla. A on ollut tietoinen siitä, että B tuo luvattomasti hankittuja aseita A:n kuljettamaan ajoneuvoon.

23. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että A on ajoneuvon kuljettajana toimiessaan pitänyt aseita hallussaan yhdessä B:n kanssa tekijäkumppanuuden edellyttämällä tavalla. A on menettelyllään syyllistynyt ampuma-aserikokseen.

Oikeusneuvos Hakamies:

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Avunanto väärennykseen

Ampuma-aserikos

Rangaistus

KKO 2021:80