KKO:2024:7 – Bestämmande av straff

A hade fyra gånger låtit bli att infinna sig för att utföra samhällstjänst och fått två anmärkningar och en varning för frånvaron. Efter det hade A ytterligare en gång varit frånvarande från samhällstjänsten utan godtagbar orsak.

Högsta domstolen ansåg att eftersom A efter varningen hade varit frånvarande från tjänstgöringen endast en gång, hade han inte på det sätt som avses i 24 a § 2 mom. 1 punkten lagen om verkställighet av samhällspåföljder trots varning upprepade gånger brutit mot sina skyldigheter, och att det således inte fanns förutsättningar att förvandla samhällstjänsten till ett ovillkorligt fängelsestraff. (Omröstn.)

L om verkställighet av samhällspåföljder 24 a §

‍A oli ollut neljä kertaa poissa yhdyskuntapalvelun suorituskerralta ja saanut poissaoloistaan kaksi huomautusta ja varoituksen. Tämän jälkeen A oli ollut ilman hyväksyttävää syytä vielä yhden kerran poissa yhdyskuntapalvelusta.

L yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta 24 a §

Asian käsittely käräjäoikeudessa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n suorittamatta oleva yhdyskuntapalvelurangaistuksen osa 30 tuntia muunnetaan ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

A ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Ari Kantor, Lena Engstrand, Tuija Turpeinen (eri mieltä) ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Minna Immonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

: Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputuloksesta. Lausun perustelujen kohdasta 5 alkaen seuraavaa:

Voimassa oleva 24 a §:n säännös koskien velvollisuuksien rikkomisesta aiheutuvaa seuraamusta lisättiin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin vuonna 2022. Säännöksellä muutettiin aikaisemmin voimassa olleen lain (2019/273) 26 §:ssä säädettyä, jonka mukaan jos tuomittu hänelle annetusta kirjallisesta varoituksesta huolimatta uudelleen tai muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo 21, 22, 38, 49, 72 tai 73 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan, Rikosseuraamuslaitoksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamiseksi syyttäjän ja tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Ennen edellä todettua lainmuutosta oikeuskäytännössä on vakiintuneesti muunnettu yhdyskuntarangaistus ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, mikäli yhdyskuntapalveluun tuomittu on yhden kerran kirjallisen varoituksen saamisen jälkeen rikkonut uudelleen yhdyskuntapalvelun suorittamiseen liittyviä keskeisiä velvollisuuksiaan.

Asiassa on arvioitava, onko lain 24 a §:n säätämisellä tältä osin muutettu tuomitulle velvollisuuksien rikkomisen perusteella määrättävän seuraamuksen edellytyksiä.

Mainittu lakimuutos on toteutettu samassa yhteydessä, jolloin säädettiin uusi laki henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa. Lain esitöistä ilmenee, että valmisteltujen lakiehdotusten keskiössä on ollut säätää rangaistusten täytäntöönpanon sekä muiden Rikosseuraamuslaitokselle kuuluvien tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilörekisterien pitämisestä ja muusta henkilötietojen käsittelystä. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtiin samassa yhteydessä lähinnä vain menettelysäännöksiä koskevia muutoksia, joiden tavoitteena oli yksinkertaistaa ja selkeyttää menettelytapoja seuraamusten täytäntöönpanossa (HE 246/2020 vp s. 1, 26 ja 32, sekä LaVM 13/2021 vp s. 3).

Mainittujen lakiehdotusten pääasiallinen sisältö ja yleisperusteluissa esitetyt tavoitteet eivät tue sitä käsitystä, että yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain muutoksilla olisi tässä yhteydessä tarkoitettu muuttaa tuomitulle velvollisuuksien rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten edellytyksiä, sellaisina kuin niitä on aikaisemman lain voimassaollessa vakiintuneesti sovellettu.

Tämä käy ilmi myös lain muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen 24 a §:ää koskevista yksityiskohtaisista perusteluista (HE 246/2020 vp s. 93-94). Perusteluissa on todettu, että varoitus olisi huomautusta ankarampi seuraamus, mitä korostaisi se, että jos tuomittu rikkoo velvollisuuksiaan uudelleen varoituksesta huolimatta, kyse olisi törkeästä velvollisuuksien rikkomisesta. Huomautuksella ei olisi tällaista vaikutusta. Säännösmuutoksella ei olisi tarkoitus muuttaa aikaisempia seuraamuksen määräämiskäytäntöjä.

Edelleen pykälän 2 momentin perusteluissa (HE 246/2020 vp s. 94) on todettu, että momentin ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu rikkominen olisi kuten aikaisemminkin törkeää, jos tuomitulle on annettu varoitus ja hän rikkoo velvollisuuksiaan toistuvasti uudelleen. Rikkomusten toistuvuudella olisi tällöin merkitystä arvioitaessa rikkomisen törkeyttä. Esimerkiksi päihderikkomus täytäntöönpanon alkuvaiheessa ja sen uusiminen täytäntöönpanon loppuvaiheessa ei välttämättä olisi törkeää velvollisuuksien rikkomista, mutta päihtymys useassa peräkkäisessä tilaisuudessa varoituksen jälkeen olisi velvollisuuksien törkeää rikkomista.

Esitöissä esitettyjen esimerkkien valossa ei siten voida pitää poissuljettuna, etteikö velvollisuuden rikkominen toiseen kertaan voisi jo itsessään olla säännöksessä tarkoitettua törkeää velvollisuuksien rikkomista, mutta tässä arvioinnissa merkitystä olisi annettava myös rikkomusten uusimisnopeudelle.

Edelleen lain esitöissä velvollisuuksien rikkomisen käsittelyä koskevan 26 §:n perustelujen (HE 246/2020 vp s. 95) mukaan Rikosseuraamuslaitoksen tulisi jo varoitusta määrättäessä kiinnittää tuomitun huomiota siihen, että varoituksen jälkeen rikkomisen toistaminen voisi johtaa rikkomisen käsittelemiseen törkeänä.

Edellä todetun mukaisesti lain perusteluissa ei aseteta velvollisuuksien törkeän rikkomisen edellytykseksi vähintään kahta rikettä varoituksen antamisen jälkeen. Tällaista edellytystä ei voida myöskään pitää loogisena ottaen huomioon velvollisuuksien rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten asteittaiseen ankaroitumiseen perustuva järjestelmä, sillä ensimmäisestä varoitusta seuranneesta rikkeestä ei tällöin aiheutuisi tuomitulle seuraamusta lainkaan.

Voimassa olevan 24 a §:n säännöksen sanamuodon mukaan velvollisuuksien rikkominen on törkeää, jos tuomittu varoituksesta huolimatta toistuvasti rikkoo velvollisuuksiaan. Sanan ”toistuvasti” yleiskielinen merkitys ei ole yksiselitteinen, sillä toistuvuus voi viitata tässä yhteydessä aikaisemman rikkeen toistamiseen uudelleen tai velvollisuuksien rikkomiseen useita kertoja. Lain sisältöä tulkittaessa on huomioitava, että säännöksen sanamuodossa ei edellytetä menettelyn toistuvuutta varoituksen antamisen jälkeen, vaan varoituksesta huolimatta. Tämä puhuu sen tulkinnan puolesta, että toistuvuudella on tässä yhteydessä tarkoitettu aikaisemman, varoitukseen johtaneen menettelyn toistamista uudelleen. Tämä tulkinta on myös johdonmukainen säännöksen perusteluissa lausuttuun sekä yleiseen rangaistusjärjestelmään nähden.

Edellä lausutun perusteella katson, että velvollisuuksien rikkominen on lain 24 a §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla törkeää, kun yhdyskuntapalveluun tuomittu rikkoo velvollisuuksiaan varoituksesta huolimatta menettelynsä toistaen uudelleen.

A:lle on määrätty 1.4.2022 kirjallinen varoitus, koska hän ei ollut saapunut yhdyskuntapalvelun suorituskerralle. A on tämän jälkeen 7.8.2022 toistanut menettelynsä ja jäänyt uudelleen yhdyskuntapalvelun suorituskerralta pois ilman hyväksyttävää syytä. A on siten varoituksesta huolimatta toistuvasti rikkonut yhdyskuntapalvelun ehtoja. Hänen menettelyään on pidettävä lain 24 a §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella törkeänä velvollisuuksien rikkomisena.

Tämän vuoksi määrään, että A:n yhdyskuntapalvelurangaistus muunnetaan suorittamatta olevan 30 tunnin osalta 30 päivän ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

Aikaisempi tuomio

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus oli 20.10.2021 tuominnut A:n 55 päivän vankeusrangaistuksen sijasta 55 tunnin mittaiseen yhdyskuntapalvelurangaistukseen.

Syyttäjän vaatimus Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati 6.10.2022 vireille tulleessa asiassa, että A:lle 20.10.2021 tuomitusta 55 tunnin yhdyskuntapalvelusta suorittamatta oleva osa 30 tuntia muunnetaan ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, koska A oli törkeästi rikkonut velvollisuuksiaan.

A oli 5.3.2022 saanut suullisen huomautuksen yhdestä poissaolosta ja 28.3.2022 kirjallisen huomautuksen kahdesta poissaolosta yhdyskuntapalvelun suorituskerralta. A:lle oli 1.4.2022 annettu kirjallinen varoitus, koska hän ei ollut saapunut seuraavallekaan suorituskerralle. A oli tämän jälkeen 7.8.2022 jäänyt yhdyskuntapalvelun suorituskerralta pois ilman hyväksyttävää syytä. Yhdyskuntaseuraamustoimisto oli tämän vuoksi 30.8.2022 keskeyttänyt yhdyskuntapalvelun toimeenpanon.

Vastaus

A vastusti syyttäjän muuntovaatimusta katsoen, ettei kysymys ollut velvollisuuksien törkeästä rikkomisesta.

Käräjäoikeuden tuomio 1.3.2023 nro 23/108862

Käräjäoikeus totesi, että yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 24 a §:n 2 momentin mukaan tuomitulle voidaan määrätä muun muassa 39 §:n mukainen seuraamus, eli muuntaa yhdyskuntapalvelun suorittamatta oleva osa valvontarangaistukseksi tai ehdottomaksi vankeudeksi, jos hän rikkoo velvollisuuksiaan törkeästi. Momentin 1 kohdan mukaan velvollisuuksien rikkominen on törkeää, jos tuomittu varoituksesta huolimatta toistuvasti rikkoo velvollisuuksiaan tai jättää seuraamuksen suorittamisen aloittamatta tai kesken.

Käräjäoikeuden mukaan A oli varoituksen saatuaan ollut ainoastaan kerran poissa suorituskerralta ilman hyväksyttävää syytä. Käräjäoikeus katsoi, että kyse ei siten ollut toistuvasta velvollisuuksien rikkomisesta, eikä A:n velvollisuuksien laiminlyönti ollut yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 24 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla törkeää.

Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen yhdyskuntapalvelun muuntamisesta ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jenny Andersson-Trontti.

Perustelut

1. A oli ollut neljä kertaa poissa yhdyskuntapalvelun suorituskerralta ja saanut yhden suullisen ja yhden kirjallisen huomautuksen sekä kirjallisen varoituksen. A oli tämän jälkeen jäänyt kerran pois ilman hyväksyttävää syytä, jolloin A:n yhdyskuntapalvelurangaistuksen täytäntöönpano oli keskeytetty. Syyttäjä on vaatinut käräjäoikeudessa, että A:n suorittamatta oleva yhdyskuntapalvelurangaistuksen osa muunnetaan ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, koska A oli törkeästi rikkonut velvollisuuksiaan. Käräjäoikeus on hylännyt vaatimuksen.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 24 a §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla varoituksesta huolimatta toistuvasti rikkonut velvollisuuksiaan ja onko velvollisuuksien rikkominen siten ollut tällä perusteella törkeää.

3. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 24 a §:n 1 momentin mukaan tuomitulle voidaan antaa varoitus, jos hän rikkoo 21, 22, 38, 49, 72 tai 73 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan. Varoituksen sijasta tuomitulle voidaan antaa huomautus, jos velvollisuuksien rikkominen on vähäistä eikä se ole toistuvaa.

4. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan tuomitulle voidaan määrätä 39, 55, 62, 67 ja 75 §:n mukainen seuraamus, jos hän rikkoo velvollisuuksiaan törkeästi. Momentin 1 kohdan mukaan velvollisuuksien rikkominen on törkeää, jos tuomittu varoituksesta huolimatta toistuvasti rikkoo velvollisuuksiaan.

5. Lain 24 a §:n esitöissä (HE 246/2020 vp s. 93 ja 94 sekä LaVM 13/2021 vp s. 28 ja 31) on todettu, että pykälän 1 momentissa säädettyjen velvollisuuksien rikkomisten seuraamukseksi voidaan määrätä huomautus tai varoitus. Varoituksen sijasta tuomitulle voidaan antaa huomautus, jos velvollisuuksien rikkominen on vähäistä eikä se ole toistuvaa. Sitä, että varoitus olisi huomautusta ankarampi seuraamus, korostaisi se, että jos tuomittu rikkoo velvollisuuksiaan uudelleen varoituksesta huolimatta, kyse olisi törkeästä velvollisuuksien rikkomisesta. Huomautuksella ei olisi tällaista vaikutusta. Säännösmuutoksella ei olisi tarkoitus muuttaa nykyisiä seuraamuksen määräämiskäytäntöjä.

6. Pykälän 2 momentin perusteluissa (HE 246/2020 vp s. 94) on edelleen todettu, että momentin ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu rikkominen olisi kuten nykyisinkin törkeää, jos tuomitulle on annettu varoitus ja hän rikkoo velvollisuuksiaan toistuvasti uudelleen. Edellytyksenä olisi se, että rikkomuksesta on aiemmin annettu varoitus. Rikkomusten toistuvuudella olisi merkitystä arvioitaessa rikkomisen törkeyttä. Esimerkiksi päihderikkomus täytäntöönpanon alkuvaiheessa ja sen uusiminen täytäntöönpanon loppuvaiheessa ei välttämättä olisi törkeää velvollisuuksien rikkomista, mutta päihtymys useassa peräkkäisessä tilaisuudessa varoituksen jälkeen olisi velvollisuuksien törkeää rikkomista.

7. Törkeästä velvollisuuksien rikkomisesta säädettiin aikaisemmin lain 26 §:ssä (273/2019). Tämän lainkohdan mukaan, jos tuomittu hänelle annetusta kirjallisesta varoituksesta huolimatta uudelleen tai muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo 21, 22, 38, 49, 72 tai 73 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan, Rikosseuraamuslaitoksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamiseksi syyttäjän ja tuomioistuimen käsiteltäväksi.

$e5

9. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita tulkita lain sanamuotoa laajentavasti siten, että velvollisuuksien rikkominen olisi lain 24 a §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla törkeää, kun yhdyskuntapalveluun tuomittu rikkoo velvollisuuksiaan varoituksen jälkeen vain yhden kerran. Yhdyskuntapalveluun tuomitulle aiemmin ennen varoitusta annetuilla huomautuksilla ei ole merkitystä tässä arvioinnissa.

10. A on riidattomasti rikkonut yhdyskuntapalvelun velvollisuuksia yhden kerran varoituksen jälkeen. Koska A ei ole rikkonut velvollisuuksiaan varoituksesta huolimatta toistuvasti, hänen menettelyään ei ole pidettävä yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 24 a §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella törkeänä velvollisuuksien rikkomisena.

11. Näillä perusteilla vaatimus yhdyskuntapalvelun muuntamisesta ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi on hylättävä.

Oikeusneuvos Turpeinen

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sovellettavat säännökset

Arvioinnin lähtökohdat

A

rviointi tässä asiassa