KKO:2024:8 – Utsökningsbalken

A hade i underhållsavtal som fastställts av kommunens grundtrygghetsnämnd förbundit sig att betala underhåll till sina barn. A hade inte betalat underhåll medan barnen hade varit omhändertagna och placerade i vård utom hemmet. Efter att ha beviljat barnen underhållsstöd hade Folkpensionsanstalten genom utsökning börjat driva in obetalda underhållsbidrag av A.

Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att A inte hade befriats från sin skyldighet enligt underhållsavtalen att betala underhåll medan barnen var omhändertagna och placerade i vård utom hemmet. Kommunens (numera välfärdsområdets) beslut att avstå från att uppbära underhållsbidrag för att ersätta kostnaderna för vården utom hemmet innebar inte att Folkpensionsanstalten inte hade kunnat kräva underhållsbidrag av den underhållsskyldige.

UB 10 kap 6 §

L om klientavgifter inom social- och hälsovården 7 §

A oli kunnan perusturvalautakunnan vahvistamissa elatussopimuksissa sitoutunut suorittamaan lapsilleen elatusapua. A ei ollut maksanut elatusapua siltä ajalta, kun lapset olivat olleet huostaanotettuina ja sijaishuoltoon sijoitettuina. Myönnettyään lapsille elatustuen Kansaneläkelaitos oli ryhtynyt perimään A:lta maksamattomia elatusapueriä ulosottomenettelyssä.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei A ollut vapautunut elatussopimusten mukaisesta velvollisuudestaan maksaa elatusapua huostassapidon ja sijaishuoltoon sijoittamisen ajalta. Kunnan (nykyisin hyvinvointialue) päätös luopua perimästä elatusapua sijaishuollosta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi ei merkinnyt sitä, etteikö Kansaneläkelaitos voinut vaatia elatusapueriä elatusvelvolliselta.

UK 10 luku 6 §

L sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 7 §

Asian tausta

A ja B olivat solmineet heidän yhteisiä lapsiaan koskevat elatussopimukset, jotka kunnan perusturvalautakunta oli vahvistanut. Elatussopimuksissa A oli sitoutunut suorittamaan B:n luona tuolloin asuneille lapsille elatusapua.

Lapset oli myöhemmin otettu huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon, eikä A ollut maksanut elatusapua huostassapidon ajalta. Elatusavun maksamisen laiminlyönnin vuoksi B oli hakenut Kansaneläkelaitokselta elatustukea. Kansaneläkelaitos oli myöntänyt elatustuen lapsille ja ryhtynyt perimään A:lta maksamattomia elatusapueriä ulosottotoimin.

A oli kiistänyt maksuvelvollisuutensa vedoten siihen, että lapset olivat olleet huostaanotettuina. Ulosottomies oli antanut osoituksen täytäntöönpanoriitakanteen nostamisesta, koska A:n väitteen tai vaatimuksen tueksi oli esitetty todennäköisiä perusteita ja ulosottoasia oli tämän johdosta tullut epäselväksi eikä selvitystä voitu hankkia ulosottomenettelyssä.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan vahvistettavaksi, ettei hänellä ollut elatusapuvelkaa lapsilleen huostassapidon ajalta ja ettei Kansaneläkelaitoksella ollut oikeutta periä mahdollisesti maksamattomia elatusapueriä.

Kansaneläkelaitos ilmoitti vastauksessaan, että se jättää asian Korkeimman oikeuden harkintaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Matti Pyöriä.

Kanne ja vastaukset Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa

A nosti täytäntöönpanoriitakanteen vaatien muun ohella vahvistettavaksi, ettei hänellä ole elatusapuvelkaa huostassapidon ajalta. Lisäksi A vaati, ettei elatussopimuksia panna täytäntöön tuolta ajalta. Vaatimustensa perusteina A lausui, että hän oli vapautunut maksamasta elatussopimusten mukaista elatusapua siltä ajalta, kun lapset olivat olleet huostaanotettuina ja saaneet riittävän elatuksen kunnalta. Oikeus periä elatusapua huostassapidon ajalta oli ainoastaan kunnalla, joka oli puolestaan päättänyt olla perimättä elatusapua A:lta hänen taloudellisen tilanteensa vuoksi.

Lapset vaativat vastauksessaan, että kanne hylätään, koska elatussopimukset olivat olleet voimassa huostassapidon aikana.

Kansaneläkelaitos ilmoitti vastauksessaan jättävänsä asian käräjäoikeuden harkintaan.

Käräjäoikeuden tuomio 18.6.2021 nro 21/2648

Käräjäoikeus totesi, että kunta oli päättänyt olla perimättä A:lta elatusapua huostaanotosta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi A:n taloudellisen tilanteen vuoksi. Käräjäoikeuden mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain säännösten perusteella lapselle tulevan elatusavun periminen ja nostaminen oli kunnan harkinnassa, eikä säännöksiä voitu tulkita siten, että oikeus elatusavun perimiseen huostassapidon ajalta olisi yksinomaan kunnalla. Kun uusia elatussopimuksia ei ollut tehty eikä A ollut pannut vireille elatusavun alentamista koskevaa kannetta, A ei ollut vapautunut maksamasta sopimusten mukaista elatusapua ajalta, jolloin lapset olivat olleet huostaanotettuina.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anne Kangas.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.5.2022 nro 629

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että kunnan päätös luopua perimästä lapsen vanhemmalta maksua huostassapidon ajalta vanhemman taloudellisten olosuhteiden perusteella ei poistanut vanhemman elatusvelvollisuutta lastaan kohtaan. Kunnalla oli ensisijainen oikeus nostaa lapselle maksettavaksi määrätyt elatusavut korvaukseksi huostaanotosta aiheutuneista kustannuksista. Jos kunta luopui osittain tai kokonaan elatusapujen perimisestä, lapsella oli katsottava säilyvän oikeus elatusapujen perimiseen elatusvelvolliselta.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut eikä muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Malla Sunell, Nina Wilkman ja Minna Mattila. Esittelijä Markus Kämäräinen.

Perustelut

1. A:n ja B:n tekemien ja kunnan perusturvalautakunnan vahvistamien elatussopimusten mukaan A oli sitoutunut suorittamaan lapsilleen elatusapua. Kunta oli ottanut lapset huostaan ja sijoittanut nämä sijaishuoltoon. A ei ollut maksanut lapsilleen elatusapua huostassapidon ajalta ja Kansaneläkelaitos oli B:n hakemuksesta maksanut elatustuen lapsille sekä ryhtynyt perimään A:lta maksamattomia elatusapueriä ulosottotoimin. A oli kiistänyt maksuvelvollisuutensa ja ulosottomies oli antanut osoituksen täytäntöönpanoriitakanteen nostamiseen.

2. Käräjäoikeus on hylännyt A:n kanteen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

3. Korkein oikeus toteaa, että kysymys on ulosottokaaressa tarkoitetusta täytäntöönpanoriidasta. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla ollut velvollisuus maksaa lapsilleen elatusapua lasten huostassapidon ja sijaishuollon ajalta ja siitä, onko Kansaneläkelaitos oikeutettu perimään mahdollisesti maksamattomia elatusapueriä.

4. A:n mukaan hänellä ei ole ollut velvollisuutta maksaa elatussopimusten mukaista elatusapua lapsilleen, eikä Kansaneläkelaitoksella ole ollut oikeutta periä mahdollisia elatusapusaatavia, koska näiden perimisoikeus oli lasten huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen vuoksi siirtynyt kunnalle, joka ei ollut tätä oikeuttaan käyttänyt.

5. Kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä oli 31.12.2022 asti voimassa olleen lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin (417/2007) mukaan oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta. Säännöstä on 1.1.2023 lukien muutettu hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä, jolloin siihen asti toimivaltainen kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin on korvautunut hyvinvointialueella. Lainmuutoksella ei ole asiallista vaikutusta nyt käsillä olevaan tapaukseen.

6. Korkein oikeus toteaa, että huostaanottopäätös ei sen sijaan vaikuta lapsen vanhemman asemaan tämän edunvalvojana ja lapsen vanhemmalla säilyy huostassapidon aikanakin elatusvelvollisuus lapseensa nähden. Kunnalla ja nykyisin hyvinvointialueella on kuitenkin ensisijainen kustannusvastuu sijaishuollossa olevalle lapselle annettavasta hoidosta ja se voi periä maksun lapsen vanhemmilta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetusta laista (asiakasmaksulaki) tarkemmin ilmenevällä tavalla.

7. Asiakasmaksulain 7 §:n 1 momentin mukaan lastensuojelulain nojalla muun ohella sijaishuoltona lapselle annetusta perhehoidosta tai laitoshuollosta taikka asumispalveluista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi voidaan, milloin se on asianomaisten toimeentulon edellytykset ja huollolliset näkökohdat huomioon ottaen perusteltua, periä lapsen vanhemmilta maksu, joka saa määrältään olla enintään lapsen elatuksesta annetun lain 1-3 §:n perusteella määräytyvän elatusavun suuruinen. Sanotun pykälän 2 momentin, sellaisena kuin se on ollut laissa 734/1992, mukaan kunta voi maksua vahvistamatta periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut siltä ajalta, jolloin lapsi saa tässä pykälässä tarkoitettuja perhehoitoa tai laitoshuoltoa taikka asumispalveluja sekä käyttää ne perhehoidosta, laitoshuollosta tai asumispalveluista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi.

8. Korkein oikeus toteaa, että myös asiakasmaksulain 7 §:n 2 momenttia on 1.1.2023 lukien muutettu hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä, jolloin kunta ja kuntayhtymä korvautuivat hyvinvointialueella. Myöskään tällä lainmuutoksella ei ole asiallista vaikutusta nyt käsillä olevaan asiaan.

9. Asiakasmaksulain perustelujen (HE 216/1991 vp s. 40) mukaan lain 7 §:n tarkoituksena on, ettei elatusvelvollisuuden täyttämistä voitaisi vaatia vanhemmalta kahteen kertaan, ensin kunnalle sosiaalipalvelumaksuna ja toistamiseen elatusapuna lapselle.

10. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.

11. Korkein oikeus toteaa, että pääsääntöisesti lapsen vanhemman voidaan katsoa täyttäneen huostaanotettua ja sijaishuoltoon sijoitettua lastaan koskevan elatusvelvollisuutensa joko, kun hänelle on määrätty asiakasmaksulain 7 §:n mukainen asiakasmaksu tai kun häneltä on saman säännöksen nojalla peritty elatusapu hoidon korvaukseksi. Kuten edellä kohdasta 9 ilmenee, tarkoituksena on välttää kahdenkertaiset suoritukset. Kunnalla ja nykyisin hyvinvointialueella on lisäksi lapsen elatusvelvollisen vanhemman taloudelliseen tilanteeseen ja maksuvaraan liittyen harkintavaltaa siitä, ryhtyykö se perimään tältä lastensuojelun asiakasmaksua tai elatusapua. Laissa ei ole säädetty siitä, että oikeus periä elatusapua huostassapidon ajalta olisi yksinomaisesti kunnalla tai hyvinvointialueella eikä perimisoikeutta olisi muilla tahoilla siinä tapauksessa, ettei hyvinvointialue ryhdy elatusapua perimään.

12. Sillä että kunta tai hyvinvointialue ei ole päättänyt käyttää oikeuttaan elatusavun perimiseen, ei ole vaikutusta vanhemman velvollisuuteen maksaa vahvistettua elatusapua. Edellä lausuttuun nähden Korkein oikeus katsoo, että vaikka kunta ei ollut perinyt elatusapua A:lta sijaishuollosta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi, kunnan menettely ei ole vaikuttanut A:n elatussopimuksissa vahvistettuun elatusvelvollisuuteen.

13. Asiassa on riidatonta, että A ei ole suorittanut elatusapua lasten huostassapidon ja sijaishuollon ajalta ja että Kansaneläkelaitos on B:n hakemuksesta myöntänyt elatustukea lapsille elatusavun maksamisen laiminlyönnin perusteella.

14. Kun elatustukea maksetaan elatusavun maksamisen laiminlyönnin perusteella, Kansaneläkelaitokselle siirtyy takautumissaatavana elatustukilain 19 §:n 1 momentin mukaan oikeus elatusapuun maksetun elatustuen määrää vastaavalta osalta. Lain 20 §:n mukaan Kansaneläkelaitoksen on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin elatusavun perimiseksi ulosottotoimin, jos elatusvelvollinen ei Kansaneläkelaitoksen asettamassa kohtuullisessa määräajassa maksa ennen elatustuen hakemista erääntyneitä ja maksamatta olevia elatusapueriä Kansaneläkelaitokselle.

15. Näin ollen Kansaneläkelaitoksella on myönnettyään elatustuen ollut elatustukilain 19 ja 20 §:n nojalla oikeus periä A:lta maksamattomia elatusapueriä.

16. A on kiistänyt maksuvelvollisuutensa katsoen, että lapset ovat huostassapidon ja sijaishuollon ajalta saaneet kunnalta riittävän elatuksen, joten hänellä ei ole ollut tältä ajalta velvollisuutta suorittaa elatusapua.

17. Vahvistetut elatusapusopimukset ovat ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti ulosottoperusteita. Ulosottomenettelyssä vallitseva sääntö on, ettei ulosottoperusteen sisällön oikeellisuutta voida täytäntöönpanossa tutkia. Ulosottomenettelyssä voidaan ainoastaan ratkaista ulosottoperusteen jälkeisen muutoksen vaikutus velallisen maksuvelvollisuuteen.

19. A:n vaatimuksia voidaan tarkastella myös siltä kannalta, että kysymys on vahvistetuissa elatussopimuksissa sovitun lasten elatusavun määrän ja siihen mahdollisesti vaikuttavien lasten olosuhteissa tapahtuneiden muutosten arvioinnista. Vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan kuitenkin lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n mukaan muuttaa vain sopimuksessa tai tuomiolla. Sama ei koske ulosottomenettelyä, jossa ei voida tehdä arviota lasten riittävästä elatuksesta ja mahdollisten olosuhdemuutosten merkityksestä, jollei elatussopimukseen tai -tuomioon ole nimenomaisesti otettu ehtoa, jonka mukaan elatusapua ei tarvitse suorittaa silloin, kun lapsen elatuksesta ei aiheudu kustannuksia.

20. A:n ja B:n tekemät ja perusturvalautakunnan vahvistamat elatussopimukset ovat olleet voimassa myös huostassapidon ja sijaishuollon aikana. Tämän vuoksi ja kun elatussopimukset eivät ole myöskään sisältäneet elatusvelvollisuuden poissulkevaa ehtoa, nyt vireillä olevassa menettelyssä ei voida tehdä arviota lasten riittävästä elatuksesta ja siihen mahdollisesti vaikuttavien olosuhdemuutosten merkityksestä lapsen elatuksesta annetun lain 1, 2 ja 11 §:ssä säädetyllä tavalla.

21. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että tässä tapauksessa huostaanotto oli kestänyt noin kaksi ja puoli vuotta. Huostaanoton päättymisestä elatustukihakemusten tekemiseen oli kulunut jo runsaasti aikaa. Lapset olivat huostaanoton ja sijaishuollon päätyttyä kotiutuneet A:n luokse. Näihin seikkoihin nähden A on voinut ymmärrettävästi olla siinä käsityksessä, ettei hänen elatusvelvollisuutensa muuttaminen edellä mainittuja keinoja käyttäen ole näissä olosuhteissa ollut tarpeen. Tätä tukee asiallisesti myös se, että A:lta ei peritä vahvistettua elatusapua siltä ajalta, kun lapset ovat asuneet tämän luona. Vaikka elatusvelvolliselle asetettu velvollisuus ryhtyä elatusavun muuttamista koskeviin toimenpiteisiin muuttuneiden olosuhteiden ilmettyä voi käsillä olevan tapauksen kaltaisissa olosuhteissa osoittautua verrattain ankaraksi, ulosottomenettelyssä ei voida puuttua ulosottoperusteen sisältöön.

22. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A ole vapautunut noudattamasta voimassa olevia vahvistettuja elatussopimuksia ja siten maksamasta elatusapua siitä huolimatta, että lapset ovat olleet huostaanotettuina ja sijaishuoltoon sijoitettuina. Kansaneläkelaitoksella on ollut oikeus periä maksamattomia elatusapueriä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Elatusvelvollisuus huostassapidon ja sijaishuollon aikana ja Kansaneläkelaitoksen perimislegitimaatio

Elatusvelvollisuuden arviointi ulosottomenettelyssä

Johtopäätökset