KKO:2025:11 – Pakkokeino
Kysymys vangitsemisen yleisiin edellytyksiin kuuluvan rikosta koskevan edellytyksen täyttymisestä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun perusteella. (Ään.) PakkokeinoL 2 luku 5 § 1 mom PakkokeinoL 2 luku 11 § 1 mom Fråga om den förutsättning som gäller brottet och som hör till de allmänna förutsättningarna för häktning uppfylldes beträffande förberedelse till grovt brott mot...
8 min de lecture · 1,699 mots
Kysymys vangitsemisen yleisiin edellytyksiin kuuluvan rikosta koskevan edellytyksen täyttymisestä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun perusteella. (Ään.)
PakkokeinoL 2 luku 5 § 1 mom
PakkokeinoL 2 luku 11 § 1 mom
Fråga om den förutsättning som gäller brottet och som hör till de allmänna förutsättningarna för häktning uppfylldes beträffande förberedelse till grovt brott mot liv eller hälsa. (Omröstn.)
TvångsmedelsL 2 kap 5 § 1 mom
TvångsmedelsL 2 kap 11 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi heti vapaaksi.
Rikoskomisario vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Lausuma
Käräjäoikeus on päästänyt A:n sittemmin vapaaksi, eikä hän ole enää vangittuna muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen perusteella.
A on lausumassaan vaatinut, että Korkein oikeus tutkii, onko hänen pitämiselleen vangittuna ollut edellytykset.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
1. Käräjäoikeus on määrännyt A:n vangittavaksi todennäköisin syin epäiltynä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Hovioikeus on hylännyt A:n kantelun.
3. Käräjäoikeus on sittemmin vapauttanut A:n tutkintavankeudesta. Muutoksenhaun kohteena olevan hovioikeuden päätöksen lopputulokseen, jolla A:n vangitseminen on pysytetty, ei siten voida enää puuttua. Vakiintuneen oikeuskäytäntönsä mukaisesti Korkein oikeus kuitenkin tutkii A:n valituksen perusteella, onko tämän vangitsemiseen ollut lailliset edellytykset.
4. Pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin saa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta määrätä rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangittavaksi saman luvun 5 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin.
5. Vangitsemisen edellytyksiä koskeva pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentti perustuu aiemmin voimassa olleen pakkokeinolain (450/1987) vastaavaan säännökseen eli 1 luvun 8 §:n 1 momenttiin (213/1995). Mainitun lain esitöissä (HE 14/1985 vp s. 48 ja 52) on todettu, että rikoksesta todennäköisin syin epäilty saataisiin vangita samoin edellytyksin kuin hänet saataisiin pidättää. Vangitsemisen ja pidättämisen yleisiä edellytyksiä ovat, että epäily syyllisyydestä on saavuttanut laissa määritellyn todennäköisyyden asteen ja että kysymyksessä on laissa säädettyä törkeysastetta oleva rikos. Nykyisin voimassa olevan pakkokeinolain perusteluissa (HE 222/2010 vp s. 247) on puolestaan todettu, että vangitsemisessa käytettävä rikosnimike on asianmukaisesti sovitettava epäiltyyn rikokseen liittyviin seikkoihin ja olosuhteisiin.
6. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2003:128 ilmenevällä tavalla matkustuskieltoon määräämisen yleisiä edellytyksiä (rikoksesta todennäköisin syin epäilyä koskeva edellytys) tarkasteltaessa arvioitavana on muun ohella pakkokeinovaatimuksen perusteena olevan rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen siltä pohjalta, miten pakkokeinon kohteena olevan henkilön menettelyä on vaatimuksessa selostettu ja mitä asiassa on muutoin selvitetty.
7. Korkein oikeus toteaa, että vangitseminen edellyttää sitä, että vangittavaksi vaadittua henkilöä voidaan todennäköisin syin epäillä rikoksesta.
8. Todennäköisten syiden arviointi kohdistuu ennen muuta väitettyyn tapahtumainkulkuun ja vangittavaksi vaaditun henkilön menettelyyn. Ratkaisussa KKO 2024:27 (kohta 9) todetuin tavoin käsitteiden arviointi ja tulkinta on tilannesidonnaista siinä mielessä, että epäilyn astetta koskevaa arviointia joudutaan tekemään erilaisissa asiayhteyksissä ja rikostutkinnan eri vaiheissa. Todennäköisten syiden arviointi on suhteutettava rikostutkinnan vaiheeseen ja tässä vaiheessa käytettävissä olevaan näyttöön.
9. Tapahtuneen rikoksen osalta edellytetään, että vangitsemisvaatimuksen perusteena olevan tapahtumainkulun tulee olla sellainen, että kysymyksessä on rangaistavaksi säädetty teko. Arvioitavana tällöin on se, merkitseekö vangittavaksi vaaditun henkilön väitetty menettely rikostunnusmerkistön mukaista tekoa siten, että epäiltyyn rikokseen liittyvät seikat ja olosuhteet ovat yhteensopivia rangaistussäännöksen sisällön kanssa. Riittävä selvitys rikoksen tapahtumisesta on esitettävä käsittelyn vaiheesta riippumatta.
10. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään korostanut pakkokeinoasiaa käsittelevän tuomioistuimen velvollisuutta selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Vastaavasti tuomioistuimen on selvitettävä myös muut pakkokeinon edellytykset (KKO 2020:16, kohta 12 ja siinä mainitut ratkaisut). Sen jälkeen kun tosiasiatiedot on riittävällä todennäköisyydellä selvitetty, tuomioistuimen on arvioitava, voidaanko tapahtumainkulun perusteella katsoa käsillä olevan vangitsemisasiassa arvioitavaksi tulevan rangaistussäännöksen tarkoittama rikos ja onko todennäköisiä syitä epäillä vangittavaksi vaadittua henkilöä tästä rikoksesta. Vangitsemispäätös on perusteltava asianmukaisesti. Tuomioistuimella on velvollisuus tuoda päätöksensä perusteluissa esiin ne konkreettiset seikat, joiden perusteella se katsoo vangitsemisen yleisten edellytysten täyttyvän.
11. Korkein oikeus toteaa, että vangitsemisasioissa riidanalaista on tyypillisesti se, voidaanko jotakuta todennäköisin syin epäillä rikoksesta. Tulkinnallisessa tilanteessa tuomioistuimella on perusteluvelvollisuus kuitenkin myös rikoksen tunnusmerkistön toteutumisesta erityisesti, jos vangittavaksi vaadittu on katsonut, että esitetyn tapahtumainkulun perusteella käsillä ei ole rangaistussäännöksen tarkoittamaa rikosta. Arvioinnin tulee perustua vangitsemisessa esitettyyn selvitykseen ja sen perusteella suoritettavaan arvioon rangaistussäännöksen soveltuvuudesta.
12. Rikoskomisario on vaatinut A:n vangitsemista todennäköisin syin epäiltynä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta.
13. Rikoslain 21 luvun 6 a §:n 1 momentin mukaan törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta tuomitaan muun muassa se, joka palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista 1—3 tai 6 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseen. Lain esitöiden (HE 141/2012 vp s. 34, 35 ja 37) mukaan törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun kaikille tekotavoille yhteisenä yleisenä edellytyksenä on, että tekijä toimii tapon, murhan, surman tai törkeän pahoinpitelyn tekemistä varten. Henkilön on tavoiteltava nimenomaan näiden rikosten tekemistä. Rangaistavaa on muun muassa vakavasti otettava toisen yllyttäminen tahallisen henkirikoksen tai törkeän pahoinpitelyn tekemiseen.
$e3
15. Vangitsemisvaatimuksen mukaan poliisilla oli esitutkinnan alkuvaiheessa todennäköiset syyt epäillä, että A ja kanssaepäilty olivat valmistelleet kostoa törkeän ryöstön asianomistajille heidän läheistensä kautta. Poliisin näkemyksen mukaan keskusteltaessa autoon laitettavasta pommista oli otettava huomioon henkeen ja terveyteen kohdistuva erittäin vakava vaara. Poliisi pyrki esitutkinnassa selvittämään, oliko viesteissä keskusteltua epäiltyä rikosta alettu valmistella viesteissä sovittua pidemmälle.
16. A on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tehnyt väitteen siitä, että vangitsemisvaatimuksessa kuvattu viestikeskustelu ei voi tulla arvioitavaksi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluna. Käräjäoikeus on katsonut vangitsemisen yleisten edellytysten täyttyvän vangitsemisvaatimuksesta ilmenevillä perusteilla. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden päätöksen perustelut ja johtopäätöksen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden perusteluja voidaan pitää puutteellisina, kun ne eivät ole päätöksissään tarkemmin perustelleet, millä perusteella mainitun rikoksen on katsottu olleen käsillä.
17. Korkein oikeus toteaa, että vangitsemisvaatimuksen perusteena oleva tapahtumainkulku on osoitettu edellä kuvattujen viestien perusteella. Vangitsemisvaatimuksessa kuvatuissa viesteissä keskustellaan varoituksen antamisesta ajoneuvoon laitettavalla pommilla. Viesteistä ei ilmene eikä niistä voida riittävällä todennäköisyydellä päätellä, että A olisi tavoitellut nimenomaisesti tahallisen henkirikoksen tai törkeän pahoinpitelyn tekemistä. Tällaista tarkoitusta ei osoita myöskään poliisin esittämä arvio siitä, että autoon laitettava pommi voisi mahdollisesti aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle tai terveydelle. Asiassa ei ole esitetty muuta selvitystä väitetystä rikoksesta.
18. Korkein oikeus katsoo, että vangitsemisvaatimuksessa kuvatun tapahtumainkulun ei voida katsoa merkinneen sitä, että kysymyksessä olisi ollut rikoslain 21 luvun 6 a §:ssä rangaistavaksi säädetty teko. Vangitsemisen yleisenä edellytyksenä olevasta ja vangitsemisvaatimuksen perusteena olevasta väitetystä rikoksesta ei ole esitetty riittävää selvitystä. Kun asiassa ei ole esitetty sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden perusteella A:n voitaisiin epäillä todennäköisin syin syyllistyneen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluun, vangitsemisvaatimus olisi tullut hylätä.
Päätöslauselma
A:n vangitsemiselle ei ole ollut laillisia edellytyksiä.
A:n tutkintavankeuden pysyttämistä koskeva hovioikeuden päätöksen lopputulos ei ole enää voimassa. Näin ollen lausunnon antaminen A:n muutoksenhakemuksen perusteella raukeaa enemmälti.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor (eri mieltä), Mika Huovila (eri mieltä), Mika Ilveskero, Timo Ojala ja Pasi Pölönen. Esittelijä Marja Reijonen-Schofield.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Lausun eriävänä mielipiteenäni kohdan 15 jälkeen seuraavan.
Vangitsemisen yleisten edellytysten osalta totean tarkentavasti, että tuomioistuimen on vangitsemisasiassa arvioitava, onko asiassa todennäköisiä syitä epäillä vangittavaksi vaaditun syyllistyneen rikokseen eli rikoksen tunnusmerkistön täyttävään tekoon. Koska laissa ei edellytetä, että vangitsemisvaatimuksessa esitetään rikostunnusmerkistöä vastaava kuvaus tapahtumainkulusta, todennäköisyysarvioarvio vastaajan syyllistymisestä rikokseen on perusteltua tehdä suoraan rangaistussäännöksen tunnusmerkistön ja asiassa ilmi tulleiden seikkojen perusteella.
Arviointinani tässä asiassa totean, että A:ta on vaadittu vangittavaksi todennäköisin syin epäiltynä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Rangaistussäännöksen tunnusmerkistön mukaan tästä rikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka yllyttää toista tapon, murhan, surman tai törkeän pahoinpitelyn tekemiseen.
A:n menettely ja muut arvioinnin perusteena olevat seikat käyvät ilmi vangitsemisvaatimuksessa selostetusta viestikeskustelusta, jota on kuvattu edellä kohdassa 14. Viestien sanamuodon, yksityiskohtaisuuden ja lukumäärän perusteella katson A:n todennäköisin syin yllyttäneen viesteissään toista asentamaan autoihin pommit. Tämän jälkeen on arvioitava, onko A näin menettelemällä todennäköisin syin yllyttänyt toista tekemään törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen.
A:n viestit ovat tulkinnanvaraisia ja antavat mahdollisuuden arvioida hänen tarkoitustaan useammalla tavalla. Viestejä voidaan lukea niin, että autopommeilla oli tarkoitus antaa asianomistajalle varoitus henkilövahinkoja aiheuttamatta. Toisaalta tarkoitusta tehdä henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos tukee selvästi jo se, että varoitus oli määrä antaa autopommeilla, koska esimerkiksi pelkkä omaisuuden vahingoittaminen on mahdollista suorittaa tekijälle helpommalla ja vaarattomammalla tavalla kuin asentamalla pommi. Autoon asennettava pommi voi aiheuttaa vakavaa vaaraa myös sivullisten hengelle ja terveydelle, mikä sekin muodostaa tarpeettoman riskin, jos tarkoituksena on vain omaisuuden vahingoittaminen tai varoituksen antaminen vahinkoja aiheuttamatta. Lisäksi henkeen tai terveyteen kohdistuvaa vahingoittamistarkoitusta tukee jossain määrin asianomistajan vanhempia koskeva osuus viesteissä.
Niin kuin edellä kohdassa 8 on todettu, todennäköisten syiden arviointi on suhteutettava rikostutkinnan vaiheeseen ja arviointivaiheessa käytettävissä olevaan näyttöön. Tässä asiassa on kysymys ensimmäisessä vangitsemisoikeudenkäynnissä esitetystä vaatimuksesta. Tutkinta on ollut alkuvaiheessa, ja vangitsemisvaatimuksen esittäjä on ilmoittanut poliisin pyrkivän selvittämään, onko epäiltyä rikosta alettu valmistella viesteissä sovittua pidemmälle.
Johtopäätöksenäni totean, että A ei ole kiistänyt viestien lähettämistä tai pitänyt niiden kuvausta vangitsemisvaatimuksessa puutteellisena tai virheellisenä. Edellä lausutun perusteella katson, että tutkinnan alkuvaiheessa A:n on voitu todennäköisin syin epäillä yllyttäneen toista henkirikoksen tai törkeän pahoinpitelyn tekemiseen. A:n vangitsemiselle on siten ollut lailliset edellytykset. Hylkään sen vuoksi valituksen.
Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Huovila.
Keski-Suomen käräjäoikeuden päätös 1.9.2023 nro 23/626
Rikoskomisario vaati käräjäoikeudessa A:n vangitsemista todennäköisin syin epäiltynä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Vangitsemisvaatimuksen mukaan tutkinnan alkuvaiheessa asiassa oli todennäköiset syyt epäillä, että A oli yhdessä toisen henkilön kanssa valmistellut aikaisemmin tapahtuneeseen törkeään ryöstöön liittynyttä kostoa asianomistajille heidän läheisten kautta. A:n ja toisen henkilön välisessä viestittelyssä esille tulleen autoon laitettavan pommin kohdalla oli otettava huomioon henkeen ja terveyteen kohdistuva erittäin vakava vaara.
A vastusti vaatimusta. Asiassa ei ollut todennäköisiä syitä epäillä hänen syyllistyneen rikokseen. Vangitsemisvaatimuksessa kuvattu viestikeskustelu ei voinut edes tulla arvioitavaksi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluna.
Käräjäoikeus katsoi vangitsemisvaatimuksesta ilmenevillä perusteilla asiassa olevan todennäköiset syyt epäillä A:n syyllistyneen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluun. Ottaen huomioon epäillyn rikoksen laatu ja sen liittyminen muihin asioihin asiassa oli syytä epäillä A:n vaikeuttavan asian selvittämistä ja jatkavan rikollista toimintaa. Käräjäoikeus määräsi A:n vangittavaksi.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Partanen.
Vaasan hovioikeuden päätös 7.9.2023 nro 293
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perustelut ja lopputuloksen ja hylkäsi kantelun.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Harri Kurkinen, Mika Kinnunen ja Patrick Palmroos.
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
Vangitsemisen yleisiä edellytyksiä koskeva säännös ja sen tausta
Vangitsemisen yleisiä edellytyksiä koskeva arviointi ja sitä koskeva selvitys
Arviointi tässä asiassa
Oikeusneuvos Huovila:
Oikeusneuvos Kantor:
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...