KKO:2025:18 – Förundersökning

A misstänktes för tredska mot polis. Åklagaren hade på framställning av undersökningsledaren beslutat om begränsning av förundersökningen på så kallad obetydlighetsgrund, varefter åklagaren hade beslutat inleda förundersökningen på nytt.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som närmare framgår av avgörandet, att det inte kunde anses vara ett villkor för åtalsrätt i den straffprocess som senare blev anhängig att förutsättningarna för att inleda förundersökningen på nytt hade uppfyllts. (Omröstn.)

BRL 1 kap

FörundersökningsL 3 kap 10 § 1 mom

FörundersökningsL 3 kap 10 § 3 mom

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että esitutkinnan uudelleen aloittamisen edellytysten täyttymistä ei voitu pitää syyteoikeuden edellytyksenä myöhemmin vireille tulleessa rikosoikeudenkäynnissä. (Ään.)

ROL 1 luku

EsitutkintaL 3 luku 10 § 1 mom

EsitutkintaL 3 luku 10 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Pirkanmaan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen (eri mieltä), Alice Guimaraes-Purokoski ja Kaarlo Hakamies (eri mieltä). Esittelijä Heikki Kemppinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Olen eri mieltä, onko syyttäjällä syyteoikeutta käsillä olevassa asiassa. Perustelujen kohdan 10 jälkeen lausun seuraavaa.

Rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 11 §:n 1 momentin perusteella syyttäjä saa peruuttaa syyttämättäjättämispäätöksensä vain, jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Mikäli nämä edellytykset eivät täyty, rikoksesta epäillyn oikeusturvan vuoksi syyttäjä ei saa nostaa syytettä siitä rikoksesta, jota päätös koskee (KKO 2008:32, kohdat 24-25). Sen sijaan asianomistajalla on tämän jälkeen oikeus ajaa itse syytettä ja toisaalta ylempi syyttäjä voi ottaa asian uudelleen ratkaistavaksi.

Vastaavasti esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisessa esitutkinnan rajoittamispäätöksessä on kysymys syyttäjän lopulliseksi tarkoitetusta ratkaisusta, jolla esitutkintatoimenpiteistä tietyn rikoksen selvittämiseksi luovutaan kokonaan tai enemmälti sen johdosta, että syyttäjä oman arvionsa mukaan tulisi tekemään syyttämättäjättämispäätöksen (ks. HE 52/2002 vp s. 34). Rikoksesta epäillyn kannalta esitutkinnan rajoittamispäätös merkitsee lähtökohtaisesti sitä, ettei häneen enää kohdisteta kyseisen epäillyn rikoksen perusteella mitään toimenpiteitä esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten toimesta, joskin valtakunnansyyttäjä voi syyttäjälaitoksesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla ottaa vielä asian ratkaistavakseen. Päätöksen jälkeen myös asianomistajalla on edelleen oikeus nostaa itsenäisesti syyte. Tältä osin esitutkinnan rajoittamispäätöksen ja syyttämättäjättämispäätöksen oikeusvaikutukset ovat samanlaiset.

$f2

$f3

Lisäksi totean, että rikoksesta epäillyn kannalta keskeisimpänä esitutkintapäätöksenä voidaan pitää ratkaisua, jolla syyttäjä on päättänyt luopua häneen kohdistuvista toimenpiteistä. Kuten esitutkintalain esitöistä (HE 222/2010 vp s. 67 ja LaVM 44/2010 vp s. 12) ilmenee, asianosaisella on oikeus vedota esitutkintapäätöksiin liittyviin seikkoihin myöhemmin asiaa käsiteltäessä. Rikoksesta epäillyn oikeusturva edellyttää, että hän voi vedota näihin seikkoihin riippumattomassa tuomioistuimessa. Asian arvioinnin kannalta merkitystä ei ole sen sijaan sillä, että hänellä on periaatteessa mahdollisuus myös kannella esitutkinnan uudelleen aloittamista koskevasta päätöksestä ylemmälle viranomaiselle.

Johtopäätöksenä katson, ettei rikoksesta epäillyn oikeusturvan vuoksi eikä muutoinkaan ole perusteita arvioida syyttäjän esitutkintavaiheessa tekemää esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukaista rajoittamispäätöstä syyteoikeuden kannalta toisin kuin rikosoikeudenkäyntilain mukaista syyttämättäjättämispäätöstä. Jos perusteltua syytä esitutkinnan uudelleen aloittamiselle ei ole ollut, rajoittamispäätös estää muuta kuin ylempää syyttäjää nostamasta oma-aloitteisesti syytettä samasta asiasta. Mikäli syyttäjä on kuitenkin nostanut syytteen, tuomioistuimen on tällöin jätettävä syyte tutkimatta.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa 17.2.2021 tehdystä esitutkinnan rajoittamispäätöksestä ilmenee, että A:n on epäilty syyllistyneen niskoitteluun poliisia vastaan 17.2.2021. Päätöksessä on kuvattu tarkemmin varsinainen A:n menettely. Syyttäjä on päätöksessään tämän jälkeen todennut, että esitutkinta lopetetaan, koska rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja rikosta on sen haitallisuus ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Katson, että syyttäjä on päätöksessään arvioinut A:n menettelyä rikosoikeudelliselta kannalta, jonka jälkeen hän on päättänyt luopua enemmistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä A:ta vastaan. Koska esitutkinnan rajoittamispäätöksen osalta ei ole säännönmukaista muutoksenhakuoikeutta, päätös on tullut lopulliseksi. Myöskään valtakunnansyyttäjä ei ole ottanut asiaa ratkaistavakseen eikä epäillyllä rikoksella ole asianomistajaa. Rikosprosessin jatkaminen olisi siten ollut mahdollista vain uusien seikkojen ilmenemisen jälkeen.

Samaisen syyttäjän 11.3.2021 tekemästä päätöksestä esitutkinnan jatkamisesta ilmenee, että rajoituspäätöksen tekemisen jälkeen tilannetta hoitaneen poliisipartion jäsen on ottanut syyttäjään yhteyttä 10.3.2021 ja tuonut esille seikkoja, jotka eivät esitutkinnan rajoituspäätöstä tehtäessä ole olleet syyttäjän tiedossa. Syyttäjä on katsonut, että uusien seikkojen perusteella tekoa ei voida pitää lajissaan vähäisenä.

Totean, että A on ollut syytteessä vain niskoittelusta poliisia vastaan ja syytteen teonkuvaus vastaa esitutkinnan rajoittamispäätöksessä kuvattua tapahtumaa. Päätöksessä esitutkinnan jatkamisesta 11.3.2021 ei ilmene, mitä epäiltyä niskoittelua koskevia uusia seikkoja esitutkinnan rajoittamispäätöksen jälkeen olisi ilmennyt eikä niitä ole yksilöity myöskään oikeudenkäynnin aikana. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut ainoastaan siihen, ettei tuomioistuimella ole toimivaltaa arvioida esitutkinnan jatkamista koskeneen päätöksen oikeellisuutta. Asiassa ei siten ole selvitetty, että esitutkinnan jatkamiselle olisi esitutkinnan rajoittamispäätöksen jälkeen ollut laissa tarkoitettu perusteltu syy uusien seikkojen vuoksi. Katson, että näissä olosuhteissa syyttäjän tekemä esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukainen esitutkinnan rajoittamispäätös estää syyttäjää nostamasta syytettä samasta rikoksesta. Hyväksyn siten hovioikeuden päätöksen lopputuloksen.

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hakamies.

Asian tausta

A:ta epäiltiin niskoittelusta poliisia vastaan 17.2.2021. Syyttäjä oli samana päivänä tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt, että esitutkinta lopetetaan, koska rikoksesta ei ollut odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja rikosta oli sen haitallisuus ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaatinut esitutkinnan jatkamista ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen vähäisyys ja se, ettei vahinkoa ollut aiheutunut.

Syyttäjä oli 11.3.2021 päättänyt esitutkinnan jatkamisesta, koska asiassa oli tullut ilmi sellaisia uusia seikkoja, joiden vuoksi tutkinnan jatkamiseen oli perusteltua syytä.

Syyte ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati 24.5.2021 nostamassaan syytteessä A:lle rangaistusta niskoittelusta poliisia vastaan.

A vaati, että syyte jätetään tutkimatta, koska syyttäjällä ei ollut asiassa syyteoikeutta esitutkinnan jatkamista koskevan perustellun syyn puuttuessa. Toissijaisesti A kiisti syytteen.

Syyttäjä katsoi, että käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa tutkia, oliko asiassa perusteltua syytä jatkaa esitutkintaa. Syyttäjä oli päättänyt esitutkinnan jatkamisesta harkintavaltansa rajoissa.

Käräjäoikeus totesi, että esitutkinnan rajoittamista ja jatkamista koskevista päätöksistä ei ollut kanneltu valtakunnansyyttäjälle. Toisaalta A:lla ei ollut ollut intressiä kannella esitutkinnan jatkamista koskevasta päätöksestä, koska esitutkinnan jatkaminen ei vielä tarkoittanut, että syyttäjä lopulta nostaisi asiassa syytteen.

Käräjäoikeus katsoi, että se oli toimivaltainen ratkaisemaan kysymyksen siitä, oliko asiassa ollut esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentin mukainen perusteltu syy aloittaa esitutkinta uudelleen ja oliko syyttäjällä näin ollen asiassa syyteoikeus.

Käräjäoikeuden mukaan oli keskeistä arvioida, olivatko syyttäjän tietoon tulleet uudet seikat johtaneet siihen, ettei epäiltyä tekoa ollut sen haitallisuus ja siitä ilmenevä epäillyn syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvioiden vähäisenä. Oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden vaatimukset huomioon ottaen päätös esitutkinnan jatkamisesta ei voinut perustua siihen, että syyttäjä arvioi tilannetta uudelleen samojen seikkojen perusteella ja päätyi erilaiseen ratkaisuun. Käräjäoikeus katsoi, että asiassa ei ollut syyttäjän esitutkinnan jatkamista koskevassa päätöksessä esittämillä perusteilla laissa tarkoitettua perusteltua syytä aloittaa esitutkinta uudelleen. Syyte jätettiin tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Elli Saramäki.

Turun hovioikeuden päätös 16.6.2023 nro 23/125434

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte tutkitaan.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että asiassa ei ollut ilmennyt uusia seikkoja, joiden vuoksi siinä olisi ollut esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu perusteltu syy aloittaa esitutkinta uudelleen.

Syyttäjän syyteoikeuden suhteen hovioikeus totesi, että päätös esitutkinnan rajoittamisesta ei ollut sellainen ratkaisu, jolla syyttäjä olisi tehnyt lopullisen päätöksen olla nostamatta syytettä. Päätöksessä esitutkinnan rajoittamisesta ei ollut otettu kantaa rikoksesta epäillyn henkilön syyllisyyteen tai syyttömyyteen, eikä se ollut kaikissa tapauksissa samanarvoinen ratkaisu kuin seuraamusluonteinen syyttämättä jättäminen.

Päätös esitutkinnan rajoittamisesta oli kuitenkin kytketty seuraamusluonteisen syyttämättäjättämisen edellytyksiin. Esitutkinnan rajoittaminen oli tässä asiassa tapahtunut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 kohdan eli epäillyn rikoksen vähäisyyden perusteella. Syyttäjän päätöksestä oli voinut perustellusti jäädä sellainen käsitys, että A:han ei tultaisi kohdistamaan rangaistusvaatimusta kysymyksessä olevasta rikoksesta.

Hovioikeus katsoi, että päätös esitutkinnan rajoittamisesta esti syyttäjää nostamasta syytteen päätöksessä yksilöidystä rikoksesta, mikäli esitutkinnan uudelleen toimittamisen edellytykset eivät täyttyneet. Muunlainen säännöksen tulkinta tekisi tosiasiallisesti tarpeettomaksi esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentissa asetetut edellytykset esitutkinnan uudelleen aloittamisesta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Mikkonen, Juha Suvanto ja Tiina Hirvonen. Esittelijä Jussiveli Jukantupa.

Perustelut

1. Syyttäjä on 17.2.2021 esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisesti tehnyt päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta. Esitutkinta on saman pykälän 3 momentin nojalla aloitettu uudelleen syyttäjän päätöksellä 11.3.2021. Syyttäjä on 24.5.2021 nostanut A:ta vastaan syytteen siitä niskoittelusta poliisia vastaan, jota edellä mainitut syyttäjän päätökset koskivat. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, ettei syyttäjällä ollut ollut esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua perusteltua syytä päättää esitutkinnan jatkamisesta eikä siten myöskään syyteoikeutta. Tämän vuoksi alemmat oikeusasteet ovat jättäneet syytteen tutkimatta.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko syyttäjällä syyteoikeus vaatia A:lle rangaistusta niskoittelusta poliisia vastaan.

3. Syyttäjän syyteoikeudesta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 1 luvun 2-13 §:ssä. Luvun 2 §:n 2 momentin mukaan syytteen nostamisen edellytyksistä säädetään 6 §:n 1 momentissa. Lisäksi noudatetaan, mitä asianomistajan syyttämispyynnöstä ja muista erityisistä syytteen nostamisen edellytyksistä muualla laissa säädetään.

4. Mainitun luvun 6 §:n 1 momentin mukaan syyttäjän on nostettava syyte epäillystä rikoksesta, jos hän katsoo, että rikos on laissa säädetty rangaistavaksi, sen syyteoikeus ei ole vanhentunut ja on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.

6. Luvun 11 §:ssä säädetään syyttämättä jättämistä koskevan päätöksen peruuttamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, hän saa peruuttaa päätöksensä vain, jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Pykälän 3 momentin mukaan ylemmällä syyttäjällä on oikeus ottaa asia uudelleen ratkaistavaksi siten kuin siitä erikseen säädetään.

7. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:32 (kohta 22) katsonut, että syyttämättäjättämispäätös estää syytteen nostamisen samasta rikoksesta, kun rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 11 §:n mukaiset päätöksen peruuttamisen edellytykset eivät täyty. Ratkaisussa KKO 2003:25 katsottiin, että sellaisen syyttäjän päätöksen peruuttaminen, jolla syyte oli rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 12 §:n nojalla peruutettu oikeudenkäynnin aikana, oli mahdollista vain rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 11 §:ssä säädetyin edellytyksin. Kun nämä edellytykset eivät olleet täyttyneet, syyte jätettiin tutkimatta.

8. Esitutkinnan rajoittamista koskevan esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista. Pykälän 3 momentin mukaan esitutkinta on muun ohella 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa aloitettava uudelleen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä.

9. Esitutkinnan rajoittamispäätöstä koskevan sääntelyn taustalla on pyrkimys vähentää tutkinnasta aiheutuvia kustannuksia sekä järkeistää poliisin ja syyttäjän työtä rajoittamalla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esitutkintaviranomaiselle lähtökohtaisesti kuuluvaa velvollisuutta toimittaa esitutkinta. Kun esitutkintaa aloitettaessa tai sen kuluessa on selvää, että syyttäjä tulisi joka tapauksessa jättämään syytteen nostamatta, myös esitutkinnan toimittaminen on tarpeetonta. (Ks. HE 82/1995 vp s. 155-156 ja LaVM 9/1997 vp s. 25.)

10. Esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momenttia säädettäessä pyrittiin poistamaan vallinnut epäselvyys siitä, milloin esitutkinta voidaan aloittaa uudelleen 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa (HE 222/2010 vp s. 188). Lain perusteluissa katsottiin, että kun esitutkinnan uudelleen aloittamiseen saattaa liittyä monenlaisia viranomais- tai asianosaistarpeita, perusteiden ei siltä osin tarvitse täysin vastata syyttämättäjättämispäätöksen peruuttamisperusteita, ja myös 1 momentissa tarkoitettujen tapausten osalta voitaisiin edellyttää, että aloittamiseen uudelleen on asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi perusteltua syytä. Tämä peruste olisi käytännössä lähellä rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 11 §:n 1 momentin mukaista perustetta. (HE 222/2010 vp s. 42.) Lainkohdan perustelujen mukaan ilmaisu ”perusteltua syytä” antaa harkinnanvaraa sen suhteen, milloin uudelleenaloittamiseen katsotaan olevan aihetta (HE 222/2010 vp s. 188).

11. Oikeudenkäyntimenettelystä rikosasioissa säädetään rikosoikeudenkäyntilaissa ja syyteoikeudesta yksityiskohtaisesti lain 1 luvun säännöksissä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tuomioistuimella on rikosoikeudenkäynnissä velvollisuus varmistua syyteoikeuden edellytyksistä. Velvollisuus varmistua syyteoikeuden edellytyksistä koskee Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenevin tavoin myös tilanteita, joissa syyttäjä on ensin jättänyt syytteen nostamatta rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 11 §:n nojalla (KKO 2008:32) tai peruuttanut syytteen luvun 12 §:n nojalla (KKO 2003:25). Syytteen nostamisen edellytysten puuttuessa syyte jätetään tutkimatta.

12. Rikosoikeudenkäyntilaissa tai muuallakaan lainsäädännössä ei ole säännöstä, jossa esitutkinnan rajoittamispäätöksen jälkeen tehdyn esitutkinnan uudelleen aloittamista koskevan päätöksen asianmukaisuus tai edes esitutkinnan toimittaminen olisi säädetty syyteoikeuden edellytykseksi. Esitutkinnan rajoittamispäätös sen sijaan mahdollistaa rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan sen, että asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta. Huomioon ottaen syytteen nostamisen merkitys rikosasian osallisten perusoikeuksien kannalta, syyteoikeudesta voidaan edellyttää säädettävän täsmällisesti.

13. Asian esitutkinnassa sovelletun esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan esitutkinta on aloitettava uudelleen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä. Säännöksessä ei siten sanamuotonsa mukaan rajoiteta esitutkinnan uudelleen aloittamista, vaan velvoitetaan aloittamaan se uudelleen perustellusta syystä. Säännös poikkeaa siten olennaisesti rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 11 §:n 1 momentin säännöksestä, jossa nimenomaisesti rajoitetaan syyttäjän oikeutta nostaa syyte epäiltyä vastaan sen jälkeen, kun syyte on päätetty jättää nostamatta.

$f9

15. Korkein oikeus toteaa vielä, että esitutkintalakia säädettäessä on ollut arvioitavana kysymys muutoksenhakuoikeudesta esitutkinnan aikana tehtyihin päätöksiin. Lain perusteluissa viitattiin esitutkintapäätösten luonteeseen valmistelevia toimenpiteitä koskevina tai muuten lopullista sitovuutta vailla olevina päätöksinä (HE 222/2010 vp s. 67). Yleistä muutoksenhakuoikeutta ei pidetty tarpeellisena, vaan riittäväksi katsottiin asianosaisen mahdollisuus kanteluteitse saattaa esitutkintapäätös kontrollin ja tarkastelun kohteeksi. Lisäksi esitutkinnassa todettiin olevan kysymys syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin valmistelusta, minkä vuoksi asianosaisella katsottiin olevan mahdollisuus vedota esitutkintapäätöksiin liittyviin seikkoihin myöhemmin asian käsittelyn kuluessa. (HE 222/2010 vp s. 67 ja LaVM 44/2010 vp s. 12.)

16. Korkein oikeus katsoo, että edellä selostettu yleisluontoinen perustelulausuma mahdollisuudesta vedota esitutkintapäätöksiin asian käsittelyn kuluessa ei myöskään anna aihetta arvioida esitutkinnan uudelleen aloittamispäätöksen merkitystä syyteoikeuden kannalta toisin kuin edellä on arvioitu. A:lla on ollut mahdollisuus esitutkintalain perusteluissa todetun mukaisesti kannella esitutkinnan uudelleen aloittamista koskevasta päätöksestä.

17. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentissa säädettyjen esitutkinnan uudelleen aloittamisen edellytysten täyttymistä ei voida pitää syyteoikeuden edellytyksenä myöhemmin vireille tulleessa rikosoikeudenkäynnissä. A:ta vastaan nostettu syyte on siten tutkittava.

18. Koska syyte on alemmissa oikeusasteissa jätetty tutkimatta, asia on palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusneuvos Hakamies:

Oikeusneuvos Tammi-Salminen:

Syyttäjän syyteoikeutta koskevat keskeiset oikeusohjeet

Esitutkinnan rajoittamista ja sen uudelleen aloittamista koskevat oikeusohjeet

Korkeimman oikeuden arviointi