KKO:2025:50 – Jämställdhet mellan kvinnor och män

A, som hade sökt anställning hos en förening som sakkunnig, hade utelämnats från ansökningsprocessen före anställningsintervjuerna och föreningen hade sedan anställt B som var av motsatt kön. Högsta domstolen ansåg att det vid anställningen hade uppkommit ett sådant antagande om diskriminering i arbetslivet som avses i 8 § 1 mom. 1 punkten lagen om jämställdhet mellan kvinnor och män. Föreningens förfarande hade dock av de skäl som framgår av Högsta domstolens avgörande berott på en sådan annan godtagbar omständighet än kön som avses i lagrummet, eftersom A hade förbigåtts på grund av att hans löneanspråk i arbetsansökan hade varit klart överdimensionerat i förhållande till lönenivån för uppgiften. (Omröstn.)

JämställdhetsL 8 § 1 mom 1 punkten

JämställdhetsL 9 a §

Yhdistys oli jättänyt asiantuntijan tehtävää hakeneen A:n pois työnhakuprosessin jatkosta ennen työhaastatteluja ja sittemmin palkannut kyseiseen tehtävään toista sukupuolta olevan B:n. Korkein oikeus katsoi, että työhönotossa oli syntynyt naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen olettama syrjinnästä työelämässä. Yhdistyksen menettely oli kuitenkin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein johtunut lainkohdassa tarkoitetusta muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta, kun A oli syrjäytetty sen vuoksi, että hänen työhakemuksessaan esittämänsä palkkatoive oli ollut tehtävän palkkatasoon nähden selvästi ylimitoitettu. (Ään.)

Tasa-arvoL 8 § 1 mom 1 kohta

Tasa-arvoL 9 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhdistykselle myönnettiin valituslupa.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski (eri mieltä) ja Pasi Pölönen. Esittelijä Mikaela Lind.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Olen Korkeimman oikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä asian lopputuloksesta sekä perusteluista muutoin, mutta totean sovellettavien oikeusohjeiden osalta kohdan 10 jälkeen seuraavan:

Tasa-arvolain syrjintää työelämässä koskevalla 8 §:llä on osaltaan pantu täytäntöön miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (työelämän tasa-arvodirektiivi) 14 artiklan 1 kohdan a alakohta (HE 195/2004 vp s. 29-30). Sanotulla säännöksellä kielletään välitön ja välillinen sukupuoleen perustuva syrjintä muun ohella työn tai toimen saamisen ehdoissa, valinta- ja työhönottoperusteet mukaan lukien, toimialasta ja ammattiasemasta riippumatta. Sanotun säännöksen soveltamisala vastaa yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun neuvoston direktiivin 2000/78 (työsyrjintädirektiivi) soveltamisalaa koskevan 3 artiklan 1 kohtaa. Unionin tuomioistuin on myös tulkinnut sanottuja säännöksiä keskenään samalla tavoin.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että työsyrjintädirektiivin sanotun säännöksen ilmaisua ”työn – – harjoittamista koskevat edellytykset” on tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon se kuuluu. Käsitettä ei ole tulkittava suppeasti. Sen alaan kuuluvat muun ohella julkisuudessa esitetyt lausunnot, joiden mukaan työhön ei otettaisi tiettyä sukupuolista suuntautumista edustavia henkilöitä tai näiden kanssa ei työskenneltäisi, vaikka meneillään ei olisi työhönottomenettely (tuomio 23.4.2020, NH v. Associazione Avvocatura per i diritti LBFTI – Rete Lenford, C-507/18, EU:C:2020:289, 31, 32, 39 ja 58 kohta).

$ec

Edellä todettuun nähden lausun enemmistön perusteluiden kohdan 16 asemesta seuraavan:

$ed

Asian tausta

A oli hakenut maaseutuelinkeinoja edustavan työnantajayhdistyksen (jäljempänä yhdistys tai työnantaja) asiantuntijan tehtävää vastaamalla yhdistyksen työpaikkailmoitukseen. Työpaikkailmoituksessa esitetyn pyynnön mukaisesti A oli työhakemuksessaan ilmoittanut palkkatoiveensa. Yhdistys ei ollut kutsunut A:ta haastatteluun ja oli sittemmin palkannut asiantuntijan tehtävään toista sukupuolta olevan B:n.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 11 §:n mukaista hyvitystä katsoen, että yhdistys oli tasa-arvolain 8 §:n työelämän syrjintäkiellon vastaisesti syrjinyt häntä työhönotossa, kun tehtävään oli valittu vähemmän ansioitunut toista sukupuolta oleva B. Yhdistyksen menettely ei ollut johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Yhdistys vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. A ei ollut ollut tehtävään valittua B:tä ansioituneempi, eikä asiassa ollut syntynyt syrjintäolettamaa. Yhdistyksellä oli joka tapauksessa ollut hyväksyttävä syy, joka ei ollut liittynyt sukupuoleen, jättää A valitsematta muun muassa sillä perusteella, että A:n palkkatoive oli merkittävästi ylittänyt kyseisen tehtävän palkkatason. Lisäksi yhdistys katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta vaatia tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä, koska A ei ollut ollut mukana valintamenettelyssä loppuun asti, mikä oli edellytys sille, että työnantajan menettelyä voitaisiin arvioida tasa-arvolain työelämän syrjintäkiellon perusteella.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta antoi tasa-arvolain 15 §:n mukaisen lausunnon.

Käräjäoikeuden tuomio 23.6.2021 nro 21/31766

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että työhaastatteluun kutsumisen keskeinen tekijä oli ollut hakemuksessa esitetty palkkatoive sekä se, että hakemus oli kohdistunut nimenomaisesti täytettävänä olleeseen tehtävään. Haastatteluun valikoituminen ei siten ollut riippunut työnhakijoiden sukupuolesta. Käräjäoikeus totesi, että A:n 6 000 euron palkkatoive oli ylittänyt hyvin merkittävästi yhdistyksen hallituksen päättämän tehtävän 4 500 euron palkkatason. Käräjäoikeuden mukaan työnantaja oli saanut pitää työnhakijan esittämää palkkatoivetta hänen vakavasti oikeaksi katsomanaan palkkatasona.

Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut osoittanut olleensa B:tä ansioituneempi täytettävänä olleeseen tehtävään, eikä asiassa siten ollut syntynyt tasa-arvolain 8 §:ssä tarkoitettua syrjintäolettamaa. Edelleen käräjäoikeus katsoi, ettei työnantajan menettelyä valintapäätöstä edeltävissä valmistelevissa toimenpiteissä, kuten haastatteluun kutsumisessa, voitu arvioida tasa-arvolain 8 §:n nojalla menettelynä, joka oikeuttaisi tasa-arvolain 11 §:n mukaiseen hyvitykseen.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sanja Raunio.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.4.2023 nro 548

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että työhönotto oli ymmärrettävä laajasti sisältäen myös työnantajan valintaa edeltävät valmistelevat toimenpiteet. Näin ollen A:n oikeuteen vaatia hyvitystä tasa-arvolain 11 §:n perusteella ei ollut vaikuttanut se seikka, ettei A:ta ollut kutsuttu haastatteluun.

Koska A:n hakemuksesta ei voitu tehdä johtopäätöstä, että A:n palkkatoive olisi ollut tarkoitettu ehdottomaksi palkkavaatimukseksi, ja koska 6 000 euron palkkatoivetta ei voitu myöskään pitää ilmeisen kohtuuttomana ottaen huomioon yhdistyksen asettama 4 500 euron palkkaraja ja B:n hakemuksessaan ilmoittama 5 000 euron palkkatoive, joka oli myös ylittänyt yhdistyksen hallituksen päättämän palkkatason, hovioikeus katsoi, ettei palkkatoivetta voitu pitää hyväksyttävänä syynä yhdistyksen menettelylle.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti yhdistyksen suorittamaan A:lle tasa-arvolain mukaista hyvitystä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Ari Siltama ja Miikka Kärki sekä asessori Pia Latola.

Perustelut

1. Yhdistys haki keväällä 2019 työsopimussuhteeseen asiantuntijaa osallistumaan yhdistyksen työmarkkina-asioiden hoitamiseen. Työpaikkailmoituksessa hakijoita pyydettiin toimittamaan vapaamuotoiset työhakemukset palkkatoiveineen, mutta tehtävän palkkatasoa ei ilmoitettu. Yhdistyksen hallitus oli ennen työpaikkailmoituksen julkaisemista päättänyt, että asiantuntijalle maksetaan kuukausipalkkana enintään 4 500 euroa.

3. Yhdistys kutsui työhaastatteluun kolme miestä sekä B:n ja kaksi muuta naista. A:ta ei kutsuttu haastatteluun. Haastatteluiden jälkeen yhdistys palkkasi asiantuntijan tehtävään B:n 4 500 euron kuukausipalkalla.

4. Korkeimmassa oikeudessa on ensin arvioitavana, onko asiassa syntynyt olettama A:n syrjinnästä työhönotossa hänen sukupuolensa perusteella. Mikäli syrjintäolettama on syntynyt, on arvioitava, onko yhdistys osoittanut, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

5. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 7 §:n 1 momentin mukaan välitön ja välillinen syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan välittömällä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella.

$f1

7. Tasa-arvolain 9 a §:n mukaan jos joku, joka katsoo joutuneensa tasa-arvolaissa tarkoitetun syrjinnän kohteeksi, esittää laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on syrjintä sukupuolen perusteella, vastaajan on osoitettava, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Lainkohdan perusteluiden mukaan säännös ilmaisee todistustaakan jaon yleisperiaatteen, jota sovellettaessa on otettava huomioon kyseessä olevan syrjintäkiellon ja epäillyn syrjintätapauksen erityispiirteet. Mikäli kysymys on 8 §:ssä kielletyistä syrjinnän muodoista, kantajan tulee osoittaa, että kyseessä olevassa säännöksessä ilmaistut syrjintäolettaman syntymisen edellytykset ovat täyttyneet. (HE 195/2004 vp s. 39.)

8. Tasa-arvolain 11 §:n 1 momentin mukaan se, joka on rikkonut 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa, on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä.

$f2

10. Ratkaisussa KKO 2002:42 Korkein oikeus katsoi, että kun ammattikokemukseltaan selvästi ansioituneempaa hakijaa ei ollut haastateltu eikä kunta muullakaan tavoin ollut selvittänyt tämän sopivuutta, kunnalla ei ollut terveyskeskushammaslääkärin virkaa täytettäessä ollut perusteita pitää toista sukupuolta olevaa henkilöä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta virkaan sopivampana. Kunnan käsitys syrjäytetyn hakijan motivaatiosta tehtävään ei ollut sellainen asiallinen peruste, jota olisi voitu pitää hyväksyttävänä. Kunta velvoitettiin suorittamaan tasa-arvolain 11 §:ssä tarkoitettua hyvitystä syrjäytetylle hakijalle.

Todistustaakka ja syrjintäolettama

11. Yhdistys on Korkeimmassa oikeudessa ratkaisuun KKO 2009:48 vedoten väittänyt, että työnantaja voi jo syrjintäolettaman syntymisen edellytyksiä arvioitaessa vedota seikkoihin, jotka heti osoittavat, ettei menettely taikka sen lopputulos voi mitenkään liittyä sukupuoleen. Syrjintäolettamaa ei synny eikä ansiovertailua tarvitse tehdä, jos työnantaja esittää tällaisia seikkoja. Yhdistys on esittänyt, että ansiovertailua ei olisi tässä asiassa edes pitänyt tehdä, koska A:n valitsematta jääminen ei liittynyt hänen sukupuoleensa vaan hänen esittämäänsä kohtuuttomaan ja epärealistiseen palkkatoiveeseensa. Lisäksi se, että yhdistys oli kutsunut haastatteluun sekä miehiä että naisia, osoitti jo yksinään, ettei menettely taikka sen lopputulos voinut mitenkään liittyä sukupuoleen.

12. A on vastauksessaan kiistänyt yhdistyksen väitteen. A:n mukaan pelkästään se, että tehtävään on valittu vähemmän ansioitunut toista sukupuolta oleva henkilö, osoittaa syrjinnän toteutumisen. Muuta näyttöä ei kantajan tarvitse esittää.

$f4

Onko asiassa syntynyt syrjintäolettama?

14. Tasa-arvolain 9 a §:ssä säädetyn jaetun todistustaakan periaatteen mukaan kantajan tulee esittää tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on syrjintä sukupuolen perusteella. Lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa tämä tarkoittaa selvityksen esittämistä siitä, että kantaja on ollut haettavana olleeseen tehtävään ansioituneempi kuin siihen valittu toista sukupuolta oleva henkilö.

15. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan muun muassa silloin, kun työnantaja työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö. Laissa tai sen esitöissä ei määritellä, mitä lainkohdassa tarkoitetaan työhön ottamisella.

$f5

17. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut ja johtopäätöksen siitä, että A:ta on hänen pitkän työoikeudellisiin kysymyksiin painottuneen työuransa, oikeustieteellisen jatkotutkintonsa ja työ- ja sopimusoikeudellisen julkaisutoimintansa sekä työmarkkina- ja työsuhdeasioihin painottuneen työkokemuksensa perusteella pidettävä B:tä ansioituneempana. Syrjintäolettama on näin ollen syntynyt.

Onko menettelylle ollut muusta kuin sukupuolesta johtunut hyväksyttävä seikka?

18. Yhdistys on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, että A on esittänyt ilmeisen kohtuuttoman ja epärealistisen palkkatoiveen ja että yhdistyksen päätös jättää A kutsumatta haastatteluun ja siten pois työnhakuprosessin jatkosta on tällä perusteella johtunut tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta muusta kuin sukupuolesta johtuvasta hyväksyttävästä seikasta.

$f6

20. A on yhdistyksen työpaikkailmoituksesta ilmenevästä pyynnöstä hakemuksessaan esittänyt toiveenaan 6 000 euron kuukausipalkkaa sen tiedon varassa, joka työpaikkailmoituksessa on haettavana olevan asiantuntijan tehtävästä esitetty. Hänellä ei siten ollut tietoa yhdistyksen hallituksen tehtävän palkkatasoksi aiemmin määrittämästä 4 500 euron kuukausipalkasta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n palkkatoive on vastannut yhdistyksen toimitusjohtajan palkkatasoa. Yhdistys on esittämänsä selvityksen mukaan valintamenettelyssä syrjäyttänyt sukupuoleen katsomatta myös muut sellaiset työnhakijat, joiden palkkatoive on merkittävästi ylittänyt haettavan tehtävän palkkatason.

$f7

Oikeusneuvos Guimaraes-Purokoski:

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sovellettavat oikeusohjeet ja arvioinnin lähtökohdat

Tämän asian arviointi