KKO:2025:57 – Tuomioistuinsovittelu

Käräjäoikeus oli lapsen vanhempien yhteisen hakemuksen perusteella aloitetussa tuomioistuinsovittelussa vahvistanut sovinnon lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa lukuun ottamatta syys- ja talvilomatapaamisia koskeneita vaatimuksia, joista vanhemmat eivät olleet päässeet yksimielisyyteen ja jota koskevan maininnan sovittelijana toiminut käräjätuomari oli poistanut sovintoluonnoksesta. Asianosainen oli muutoksenhakemuksessaan hovioikeudessa vaatinut, että hovioikeus jatkaa asian sovittelua taikka palauttaa asian käräjäoikeuteen syys- ja talvilomatapaamisten osalta ja vahvistaa sovinnon muilta osin vanhempien sopiman mukaisesti. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskeneen päätöksen kaikilta osin ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se oli vahvistanut sovinnon, vaikka asianosaiset eivät olleet päässeet yksimielisyyteen syys- ja talvilomatapaamisista. Hovioikeus oli siten menetellyt oikein kumotessaan käräjäoikeuden päätöksen sovinnon vahvistamisesta. Kun toinen osapuolista oli hovioikeudessa ilmoittanut, ettei hän suostu sovitteluun, asian palauttamiselle käräjäoikeuteen ei ollut aihetta. Hovioikeuden olisi tullut todeta tuomioistuinsovittelu päättyneeksi. (Ään.)

L riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (394/2011) 7 §, 8 §, 9 §

OK 20 luku 1 §

OK 20 luku 3 §

OK 20 luku 5 §

Tingsrätten hade vid medling i domstol som inletts på gemensam ansökan av ett barns föräldrar stadfäst förlikning i en sak som gällde barnets boende och umgängesrätt, frånsett de yrkanden som gällde umgänge under höst- och vinterlov, vilket föräldrarna inte hade uppnått samförstånd om och som den tingsdomare som var medlare hade strukit i utkastet till förlikning. Den ena parten hade överklagat till hovrätten och yrkat att hovrätten skulle fortsätta medlingen eller återförvisa saken till tingsrätten till den del det var fråga om umgänge under höst- och vinterlov samt i övrigt stadfästa förlikningen i enlighet med föräldrarnas överenskommelse. Hovrätten upphävde till samtliga delar tingsrättens beslut om stadfästelse av förlikning och återförvisade saken till tingsrätten för att behandlas.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som närmare framgår av avgörandet att tingsrätten hade förfarit oriktigt när den hade stadfäst förlikningen fastän parterna inte hade uppnått samförstånd om umgänget under höst- och vinterlov. Hovrätten hade således förfarit riktigt när den upphävde tingsrättens beslut om stadfästelse av förlikning. Eftersom den ena parten i hovrätten hade meddelat att han eller hon inte samtycker till medling, fanns det inte skäl att återförvisa saken till tingsrätten. Hovrätten borde ha konstaterat att medlingen i domstol var avslutad. (Omröstn.)

L om medling i tvistemål och stadfästelse av förlikning i allmänna domstolar (394/2011)

7 §, 8 §, 9 §

RB 20 kap 1 §

RB 20 kap 3 §

RB 20 kap 5 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

B vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hovioikeus on määrännyt asian palautettavaksi käräjäoikeuteen. Siltä osin kuin käräjäoikeuden ratkaisu on kumottu, asia jää hovioikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Tuomioistuinsovittelu todetaan päättyneeksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski (eri mieltä) ja Pasi Pölönen. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

: Olen samaa mieltä korkeimman oikeuden ratkaisusta siltä osin kuin kysymys on hovioikeuden toimivallasta tutkia asia (kohdat 14-18), joskin katson, että asia ei ole tässä suhteessa oikeudellisesti tulkinnanvarainen, sillä vastaavaan on päädytty jo ratkaisussa KKO 2018:55 Korkeimman oikeuden tutkittua hovioikeuden vahvistaman sovinnon vahvistamisen edellytykset kaikkinensa.

Lausun muutoin asian lopputuloksena ja perusteluina seuraavan.

Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana, oliko lapsen tapaamisoikeutta koskevassa asiassa lapsen huoltajien välisen sovinnon vahvistamisen esteenä hovioikeuden katsomin tavoin se, että sopiminen oli koulun syys- ja talvilomaviikkojen osalta jäänyt käräjäoikeudessa epäselväksi.

Viittaan asiaan sovellettavien oikeusohjeiden osalta enemmistön ratkaisun kohtiin 8-11.

Totean Korkeimman oikeuden katsoneen ratkaisussa KKO 2018:55 (kohdat 19-21), että sovinto ei ollut tullut hovioikeuden sovitteluistunnossa vahvistetuksi eikä sovittelu ollut päättynyt tuomioistuinsovittelulain 9 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin, kun sovintoa ei ollut sovitteluistunnon yhteydessä vahvistettu kirjallisesti, vaan sovittelija oli lähettänyt sovintotekstin asianosaisille tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi ja nämä olivat sopineet joistakin muutoksista siihen. Lisäksi toinen asianosaisista oli ilmoittanut sovittelun oltua vielä kesken, ettei sovintoteksti vastannut tämän tahtoa eikä tämä halunnut sitä vahvistettavan. Korkein oikeus katsoi, että tuossa tilanteessa hovioikeus ei olisi saanut vahvistaa sovintoa. Sovintosopimuksen vahvistamiselle oli este myös siltä osin kuin se oli koskenut asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamista. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden sovintosopimuksen vahvistamista koskevan ratkaisun ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi.

Totean kuten hovioikeus, että vastaavasti kuin ratkaisussa KKO 2018:55 esillä olleessa tilanteessa myöskään tässä asiassa sovittelu ei ollut tuomioistuinsovittelulain 9 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin päättynyt sovitteluistunnossa 31.8.2022, kun sovittelijana toiminut käräjätuomari oli asianosaisten pyynnöstä lähettänyt sovitteluistunnon jälkeen sovintotekstin asianosaisille vielä tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi.

Edelleen vastaavan kaltaisesti kuin ratkaisussa KKO 2018:55 käsillä olleessa tilanteessa, myös tässä asiassa on ollut asianosaisten vastausviestien perusteella selvää, etteivät he olleet päässeet yksimielisyyteen sovintosopimuksesta kaikilta osin. Tämä johtui siitä, että B oli halunnut sovittelijan kirjausta syys- ja talvilomatapaamisista täsmennettävän eikä ollut nimenomaisesti suostunut jättämään näitä tapaamisia pois sovintosopimuksesta ja A oli puolestaan vaatinut näitä tapaamisia koskevan maininnan poistamista sopimuksesta. Sovittelijana toiminut käräjätuomari oli sovintosopimusluonnoksen lausuttamisen myötä tullut tietoiseksi siitä, että sovintoteksti ei syys- ja talvilomatapaamisen osalta vastannut sen paremmin A:n kuin B:nkään näkemystä. Sovinnon vahvistamiselle on näin ollen ollut este jo tällä perusteella.

Katson, että sovittelija ei ole toiminut tuomioistuinsovittelulain 7 §:n mukaisesti poistaessaan omasta aloitteestaan, ilman osapuolten pyyntöä tai suostumusta syys- ja talvilomatapaamisia koskevan ehdon sovittelusopimusluonnoksesta. Sovittelusopimuksen tällainen muuttaminen on johtanut siihen, että se vastasi A:n kantaa mutta ei B:n kantaa. Sovittelijan näin muuttaman sovittelusopimuksen vahvistamiselle ei siten ole ollut tuomioistuinsovittelulain mukaisia edellytyksiä.

Näillä perusteilla katson, että hovioikeuden oli tullut kumota käräjäoikeuden sovintosopimuksen vahvistamista koskeva ratkaisu. Enemmistön ratkaisun perusteluissa todetun mukaisesti katson, että asian palauttaminen käräjäoikeuteen ei ole esillä olevissa oloissa ollut perusteltua.

Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisusta kaikilta osin.

Katson, että Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensin kysymys hovioikeuden tutkimisvallasta asiassa, joka koskee sovinnon vahvistamista tuomioistuinsovittelussa. Jos katsotaan, että hovioikeus ei ole ylittänyt tutkimisvaltaansa, on Korkeimmassa oikeudessa kysymys myös käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuudesta sovinnon vahvistamisessa.

Tuomioistuinsovittelulain 8 §:n mukaan tuomioistuinsovittelussa tehdyn sovinnon vahvistamiseen ja sovintoon sovelletaan vastaavasti, mitä laissa säädetään sovinnosta oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 5 §:n mukaisesti tuomioistuimen ratkaisuun sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta noudattaen, mitä muutoksen hakemisesta asianomaisen tuomioistuimen tuomioon säädetään. Lain 26 luvun 1 §:n mukaisesti oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava.

B on hovioikeudessa vaatinut, että hovioikeus jatkaa käräjäoikeudessa aloitettua sovittelua tai palauttaa asian käräjäoikeuteen tuomioistuinsovitteluun siltä osin kuin kysymys oli koulujen syys- ja talvilomien aikaisesta lapsen oikeudesta tavata isäänsä ja vahvistaa sovinnon muilta osin. B ei siten ole pyytänyt hovioikeutta kumoamaan käräjäoikeuden päätöstä sovinnon vahvistamisesta. Hänen oikeudenkäyntiavustajansa laatima vaatimus ei ole tältä osin epäselvä tai tulkinnanvarainen eikä sitä siten voi vastoin nimenomaista sanamuotoaan tulkita vaatimukseksi käräjäoikeuden ratkaisun kumoamisesta sovinnon vahvistamista koskevilta osin.

A on hovioikeudessa vaatinut, että B:n valitus hylätään. Osapuolet ovat siten hovioikeudessa olleet yksimielisiä siitä, että käräjäoikeuden vahvistama sovinto lapsen ja isän tapaamisista vastaa heidän tarkoitustaan eikä sen kumoamista ole vaadittu. Hovioikeuden arvioitavana on ollut vain kysymys siitä, tulisiko asiassa aloittaa tuomioistuinsovittelu hovioikeudessa lapsen ja isän tapaamista koulujen syys- ja talvilomien aikana koskevilta osin tai tulisiko asia palauttaa tältä osin soviteltavaksi käräjäoikeudessa.

$fc

Kumoan hovioikeuden päätöksen, hylkään pyynnön tuomioistuinsovittelun aloittamisesta hovioikeudessa tai sen jatkamisesta käräjäoikeudessa ja jätän asian käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Äänestyksen lopputulokseen nähden olen velvollinen vielä lausumaan käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuudesta. Käräjäoikeudessa on ollut kysymys tuomioistuinsovittelusta. Sovitteluistunnon päätyttyä sovittelija on toimittanut osapuolille sovitteluistunnossa käytyjen keskustelujen perusteella laatimansa sopimusluonnoksen ja halunnut varmistua siitä, vastaako se osapuolten kantoja. Osapuolet ovat tällöin ilmoittaneet, että sopimusluonnos vastaa heidän tarkoitustaan lukuun ottamatta koulujen syys- ja talvilomien aikaista lapsen oikeutta tavata isäänsä. Tältä osin B on vaatinut laajempaa tapaamisoikeutta.

Totean, että kaupallisten ja varallisuusoikeudellisten sopimusten syntymistä arvioitaessa sopimuksen katsotaan vakiintuneen tulkintatavan mukaisesti syntyneen vasta, kun osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen kaikista sopimuksen yksityiskohdista. Tällaista sopimusta ei siten ole syntynyt eikä sitä voida vahvistaa tuomioistuimessa siinä tapauksessa, että riitaiset kysymykset ovat joltain osin jääneet ratkaisematta. Tästä sekä siitä, että toinen osapuoli oli peruuttanut suostumuksensa sovitteluun ennen sen päättymistä, on ollut kysymys ratkaisussa KKO 2018:55.

Tässä tapauksessa on kysymys lapsen oikeudesta tavata isäänsä. Sopimusta lapsen tapaamisoikeudesta eivät osapuolet voi tehdä ilman viranomaisten myötävaikutusta. Lapsen huoltolain (190/2019) 10 §:n 4 momentin mukaisesti asia, joka koskee lapsen oikeutta tavata vanhempaansa, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia eikä ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua. Tätä säännöstä on oikeuskäytännössä vakiintuneesti tulkittu niin, että tuomioistuimen riita-asiassa antamassa ratkaisussa noudatetaan vanhempien sopimia lapsen tapaamisoikeutta koskevia ja lapsen edun mukaisia yksityiskohtaisia ehtoja, vaikka tapaamisoikeuden laajuudesta ei kaikilta osin olisikaan päästy sopimukseen. Näissä tapauksissa tuomioistuimen ratkaistavaksi tapaamisoikeus on jäänyt vain siltä osin kuin kysymys tapaamisoikeudesta on jäänyt riitaiseksi.

$fe

Kainuun käräjäoikeuden päätös 8.9.2022 nro 1005 6294

Käräjäoikeus vahvisti A:n ja B:n 31.8.2022 tuomioistuinsovittelussa tekemän sovinnon heidän yhteisessä huollossaan olevan lapsen ja B:n tapaamisista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anne Moilanen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 12.7.2023 nro 229

B valitti hovioikeuteen ja vaati, että hovioikeus jatkaa käräjäoikeudessa aloitettua tuomioistuinsovittelua tai palauttaa asian käräjäoikeuteen sovitteluun siltä osin kuin on kysymys lapsen tapaamisesta koulujen syys- ja talvilomien aikana ja vahvistaa sovinnon muilta osin.

B:n mukaan käräjäoikeuden vahvistama sovinto ei ollut ollut hänen ja A:n välisen sovinnon mukainen. Sovittelijana toiminut käräjätuomari oli ennen sovinnon vahvistamista lähettänyt asianosaisten avustajille sähköpostitse luonnoksen sovintosopimuksesta sen tarkistamista varten. Asianosaisten näkemykset erosivat luonnokseen kirjatusta koulujen syys- ja talvilomien tapaamisten osalta. B:n käsityksen mukaan näistä tapaamisista oli sovittu sovittelussa, mutta A oli halunnut poistaa kirjauksen sopimusluonnoksesta, ja erimielisyyden vuoksi käräjäoikeus oli poistanut luonnokseen kirjatun ehdotuksen.

A vastusti muutosvaatimuksia ja lausui, ettei syys- ja talvilomien tapaamisista ollut sovittu ja että käräjäoikeus oli vahvistanut sovinnon asiassa siten kuin asianosaiset olivat siitä sopineet. Koulujen syys- ja talvilomien aikana tapahtuvista tapaamisista oli keskusteltu lyhyesti sovittelun loppuvaiheessa eikä hän ollut ilmaissut, että asia olisi tältä osin sovittu.

Hovioikeus tiedusteli asianosaisilta mahdollisuutta asian sovinnolliseen ratkaisemiseen koulujen syys- ja talvilomien aikaisten tapaamisten osalta sekä tuomioistuinsovittelun aloittamiseen hovioikeudessa. B pyysi aloittamista hovioikeudessa, mutta A ei tähän suostunut. Asianosaisilla ei toimittamiensa lausumien perusteella ollut yhteisymmärrystä koulujen syys- ja talvilomien tapaamisten alkamisajankohdasta.

$ff

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden vahvistaman sovinnon kaikilta osin ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Pasi Oikkonen ja Janne Mononen. Esittelijä Toni Virranniemi.

Perustelut

1. A ja B ovat yhteisellä hakemuksellaan käräjäoikeudessa pyytäneet tuomioistuinsovittelun aloittamista heidän yhteisessä huollossaan olevan lapsen tapaamisoikeutta koskien.

2. Sovittelijana toiminut käräjätuomari on 31.8.2022 pidetyn sovitteluistunnon jälkeen 5.9.2022 lähettänyt sähköpostitse A:lle ja B:lle sovintoluonnoksen tarkistettavaksi. Luonnokseen on sisältynyt kohta, jonka mukaan lapsi on koulujen syys- ja talviloman vuorovuosin kummankin vanhempansa luona. B on käräjätuomarille 6.9.2022 lähettämässään sähköpostissa ilmoittanut muutoin hyväksyvänsä sovinnon kirjauksen, mutta pyytänyt täsmennystä koulujen syys- ja talvilomien aikaisiin tapaamisiin. A on sähköpostissaan 7.9.2022 ilmoittanut, että maininta koulujen syys- ja talvilomien aikaisista tapaamisista tulee poistaa, sillä tällaisista tapaamisista ei ollut sovittu eivätkä ne olleet vielä ajankohtaisia.

3. Sovinto on käräjäoikeuden 8.9.2022 antamalla päätöksellä vahvistettu siten, että siinä ei ole ollut mainintaa koulujen syys- ja talvilomien aikaisista tapaamisista.

4. B on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaatinut, että hovioikeus jatkaa käräjäoikeudessa aloitettua sovittelua tai palauttaa asian käräjäoikeuteen tuomioistuinsovitteluun siltä osin kuin kysymys oli koulujen syys- ja talvilomien aikaisista tapaamisista ja vahvistaa sovinnon muilta osin.

5. Hovioikeus on tiedustellut asianosaisilta mahdollisuutta asian sovinnolliseen ratkaisuun syys- ja talvilomatapaamisten osalta sekä suostumusta tuomioistuinsovittelun aloittamiseen hovioikeudessa. A on lausumassaan ilmoittanut, ettei suostu tuomioistuinsovitteluun, joka koskee koulujen syys- ja talvilomien aikaisia tapaamisia. B on lausumassaan pyytänyt, että hovioikeus päättää tuomioistuinsovittelun aloittamisesta.

6. Hovioikeus on katsonut, että vaikka asiassa on riidatonta, että koulujen syys- ja talvilomien tapaamisia lukuun ottamatta B ja A ovat muilta osin saavuttaneet asiassa sovinnon, tuomioistuinsovittelun päättämiselle käräjäoikeudessa ei näissä olosuhteissa ole ollut riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (tuomioistuinsovittelulaki) 9 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä eikä käräjäoikeus olisi saanut vahvistaa sovintoa. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja palauttanut asian käräjäoikeuteen.

7. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensinnä, oliko vanhempien välisen sovinnon vahvistamisen esteenä tuomioistuinsovittelussa käräjäoikeudessa se, että lapsen tapaaminen koulun syys- ja talvilomaviikkojen aikana oli jäänyt epäselväksi. Lisäksi kysymys on hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

8. Tuomioistuinsovittelulain 8 §:n mukaan tuomioistuinsovittelussa tehdyn sovinnon vahvistamiseen ja sovintoon sovelletaan vastaavasti, mitä laissa säädetään sovinnosta oikeudenkäynnissä. Sovinnon vahvistamiseen sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan sovinto vahvistetaan asianosaisten pyynnöstä. Ainoastaan toisen osapuolen pyynnöstä sovintoa ei voida vahvistaa (HE 114/2004 vp s. 53).

10. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen asemaa ja oikeutta koskevista asioista voidaan tuomioistuimessa sovitella muun ohella niitä, jotka koskevat lapsen tapaamisoikeutta. Tuomioistuinsovittelu on toteutettava siten, että siinä otetaan huomioon muun ohella lapsen etu. Harkitessaan, voidaanko sovinto vahvistaa, tuomioistuimen on otettava huomioon lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) sekä lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) säännökset. Saman pykälän 2 momentin mukaan sovinto, joka vahvistetaan 1 momentin mukaisesti sovitellussa asiassa, rinnastetaan tuomioistuimen päätökseen tai tuomioon näissä asioissa.

$103

Arviointi tässä asiassa

12. Tässä asiassa sovittelu oli tullut käräjäoikeudessa vireille asianosaisten yhteisestä hakemuksesta. Sovittelijana toiminut käräjätuomari oli 31.8.2022 pidetyn sovitteluistunnon jälkeen lähettänyt sovintoluonnoksen sähköpostitse asianosaisille ja pyytänyt näitä tarkistamaan, vastaako se heidän kantaansa. Samassa viestissään sovittelija oli ilmoittanut vahvistavansa sovinnon sen jälkeen, kun kumpikin osapuoli on kuitannut asian. Sovintoluonnos oli sisältänyt maininnan siitä, että koulujen syys- ja talviloman lapsi on vuorovuosin kummankin vanhemman luona.

13. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisten vastausviestien perusteella on ollut selvää, etteivät he olleet päässeet yksimielisyyteen tapaamisoikeudesta, kun B ei ollut viestissään nimenomaisesti suostunut jättämään syys- ja talvilomatapaamisia pois sovintosopimuksesta ja A puolestaan oli viestissään vaatinut syys- ja talvilomien tapaamisia koskevan maininnan poistamista. Sovittelija on siten tullut tietoiseksi siitä, ettei sovintoteksti sellaisenaan vastannut asianosaisten tahtoa, eikä kirjeenvaihdon perusteella ole ollut pääteltävissä, haluavatko he sovinnon muilta osin vahvistettavaksi tilanteessa, jossa tapaamisoikeudesta ei päästä sovintoon. Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeus olisi edellä mainitussa tilanteessa saanut vahvistaa sovintoa 8.9.2022 antamallaan päätöksellä.

14. Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 5 §:n mukaan tuomioistuimen ratkaisuun sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta noudattaen, mitä muutoksen hakemisesta asianomaisen tuomioistuimen tuomioon säädetään. Vahvistettu sovinto rinnastuu siten tuomioon muutoksenhaun suhteen. Säännöksen perustelujen (HE 114/2004 vp s. 56) mukaan jos sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa haetaan muutosta, valitusperusteista on voimassa, mitä yleensäkin tuomioistuimen ratkaisuista valitettaessa. Muutosta haetaan siten vastaavin edellytyksin kuin silloin, kun tuomioistuin on lainkäyttöasiana ratkaissut asian vastoin asianosaisen kantaa. Eduskunnan lakivaliokunta on erityisesti korostanut, että muutoksenhaku kohdistuu nimenomaan sovinnon vahvistamiseen ja sen edellytyksiin, ei saavutetun sovinnon sisältöön sinänsä (LaVM 4/2005 vp s. 8).

$105

16. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos valituskirjelmä on joltain osin epäselvä sen suhteen, mitä siinä vaaditaan tai mihin siinä halutaan vedota, hovioikeuden on kehotettava valittajaa täydentämään valitustaan. Hovioikeudella on siten tarvittaessa velvollisuus selvittää muutoksenhaun kohde aktiivisin prosessinjohtotoimin.

17. Valituksessaan hovioikeudelle B on ilmoittanut hakevansa muutosta käräjäoikeuden päätökseen ja vaatinut päätöstä muutettavaksi siten, että hovioikeus jatkaa asian sovittelua taikka palauttaa asian käräjäoikeuden tuomioistuinsovitteluun siltä osin kuin on kysymys lapsen tapaamisoikeudesta koulujen syys- ja talviloman aikana ja vahvistaa sovintopäätöksen muilta osin vanhempien sopiman mukaisesti. Muutosvaatimuksiaan hän on perustellut muun ohella siten, ettei sovintoa ollut vahvistettu sovinnon mukaisesti.

18. Korkein oikeus toteaa, että muutoksenhakemuksessaan hovioikeudelle B on katsonut, ettei käräjäoikeuden olisi tullut näissä olosuhteissa vahvistaa sovintoa. Vaikka hän on valituksessaan nimenomaisesti pyytänyt, että asia palautetaan käräjäoikeuteen ainoastaan syys- ja talvilomatapaamisten osalta ja sovintopäätös vahvistetaan muulta osalta, Korkein oikeus katsoo, että muutoksenhakemus on tosiasiassa kohdistunut sovinnon vahvistamisen edellytyksiin. B:n ei voida katsoa hyväksyneen sovintoa muilta osin siinä tilanteessa, että syys- ja talvilomatapaamisten osalta sovittelua ei jatketa tai palauteta käräjäoikeuteen. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeus ole ylittänyt tutkimisvaltaansa ottaessaan asian B:n valituksesta tutkittavakseen myös muilta osin kuin syys- ja talvilomatapaamisten osalta.

19. Hovioikeus oli ennen asian ratkaisemista tiedustellut asianosaisilta heidän kantaansa tuomioistuinsovitteluun. A oli lausumassaan ilmoittanut, ettei suostu sellaiseen tuomioistuinsovitteluun, joka koskisi syys- ja talvilomien tapaamisia ennen koulun alkamista. B taas oli lausumassaan pyytänyt, että hovioikeus päättää tuomioistuinsovittelun aloittamisesta.

20. Tuomioistuinsovittelulain 9 §:n mukaisesti sovittelu päättyy, kun osapuoli ilmoittaa sovittelijalle, että ei halua asiaa enää soviteltavan. Korkein oikeus katsoo, että A:n ilmoitettua hovioikeudelle, ettei hän suostu tuomioistuinsovitteluun syys- ja talvilomatapaamisten osalta, sovittelun jatkamiselle ei ole ollut edellytyksiä. Näin ollen hovioikeuden ei olisi tullut palauttaa asiaa käräjäoikeuteen sen selvittämiseksi, onko asiassa edellytyksiä tuomioistuinsovittelun jatkamiseen.

21. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ratkaisu on kumottava siltä osin kuin hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen. Muilta osin Korkein oikeus toteaa, että asian käsittely on tuomioistuinsovittelulain 9 §:n nojalla päättynyt.

Oikeusneuvos Guimaraes-Purokoski

Oikeusneuvos Uusitalo:

Kysymys hovioikeuden tutkimisvallasta

Käräjäoikeuden menettelyn arviointi

Asian tausta

Kysymyksenasettelu

Oliko käräjäoikeus voinut vahvistaa sovinnon

Hovioikeuden tutkimisvalta

Oliko hovioikeus voinut palauttaa asian käräjäoikeuteen