KKO:2025:68 – Europeisk arresteringsorder

Tingsrätten hade med stöd av en europeisk arresteringsorder bestämt att polska medborgaren A skulle utlämnas till Polen för verkställighet av ett frihetsstraff.

A åtalades i Finland för andra brott än de som låg till grund för framställningen om utlämning. Tingsrätten hade meddelat dom i målet och A och åklagaren hade överklagat till hovrätten.

Högsta domstolen ansåg att verkställigheten av beslutet om utlämning skulle skjutas upp tills brottmålet som gällde A hade avgjorts genom en lagakraftvunnen dom för att säkerställa garantierna för en rättvis rättegång.

L om utlämning för brott mellan Finland och de övriga medlemsstaterna i Europeiska unionen 49 § 1 mom

Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna art 47 och 48

Europeiska människorättskonventionen art 6.3

Käräjäoikeus oli eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella määrännyt Puolan kansalaisen A:n luovutettavaksi vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten Puolaan.

A:ta syytettiin Suomessa muista kuin luovuttamispyynnön perusteena olleista rikoksista. Asiassa oli annettu käräjäoikeuden tuomio, johon A ja syyttäjä olivat hakeneet muutosta hovioikeudessa.

Korkein oikeus katsoi, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa oli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden varmistamiseksi lykättävä siihen saakka, että A:ta koskeva rikosasia on ratkaistu lainvoimaisesti.

EU-luovuttamisL 49 § 1 mom

Euroopan unionin perusoikeuskirja 47 art ja 48 art

IhmisoikeusSop 6 art 1 kohta

IhmisoikeusSop 6 art 3 kohta

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin käräjäoikeuden päätös 3.6.2025 nro 25/2226 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Joona Miettinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan käräjäoikeuden päätöstä siltä osin kuin se koskee vaatimusta luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti:

A:n luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykätään siihen saakka, että Helsingin käräjäoikeudessa asianumerolla R 706/2024/7845 käsitelty rikosasia on A:n osalta ratkaistu lainvoimaisesti.

Muilta osin käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Tuija Turpeinen, Pekka Pulkkinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Anssi Rantala.

Perustelut

1. Puolalainen tuomioistuin on vuonna 2022 tuominnut Puolan kansalaisen, A:n, kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden aiheuttamisesta ja kahdesta ajokiellon noudattamatta jättämisestä yhteiseen seitsemän vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Tuomioistuimen ratkaisu on lainvoimainen. Rangaistuksesta on suorittamatta noin seitsemän vuotta kaksi kuukautta.

2. Helsingin käräjäoikeus on 3.4.2025 tuominnut A:n muun ohella 19 törkeästä huumausainerikoksesta, kahdesta ryöstöstä, ryöstön yrityksestä, törkeästä vapaudenriistosta ja törkeän ampuma-aserikoksen yrityksestä yhteiseen 13 vuoden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A on osana laajamittaista kansainvälistä huumausainerikollisuutta järjestellyt huumausaine-erien maahantuontia Suomeen ja levitystä Suomessa sekä valmistanut ja valmistuttanut huumausaineita Suomessa. Törkeissä huumausainerikoksissa on ollut osin kyse poikkeuksellisen suuresta määrästä erittäin vaarallista huumausainetta. Käräjäoikeus on katsonut, että A on kuulunut järjestäytyneeseen rikollisryhmään ja että hän on ollut tässä toiminnassa johtavassa roolissa.

3. A on valittanut tuomiosta hovioikeuteen vaatien muun ohella suurelta osin syytteiden jättämistä tutkimatta tai niiden hylkäämistä. A on vaatinut, että hovioikeus järjestää näytön uudelleen arvioimiseksi suullisen pääkäsittelyn, jossa häntä kuullaan. Myös syyttäjä on valittanut tuomiosta hovioikeuteen usean syytekohdan osalta.

4. Käräjäoikeus on syyttäjän vaatimuksesta määrännyt A:n eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovutettavaksi Puolaan siellä tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Käräjäoikeus on hylännyt A:n pyynnön luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä siihen saakka, kunnes A:ta koskeva rikosasia Suomessa on lainvoimaisesti ratkaistu. Käräjäoikeus on katsonut, että A voidaan pyytää luovutettavaksi rikosasian hovioikeuskäsittelyä varten takaisin Suomeen, jolloin hän voi valmistautua käsittelyyn.

5. A on Korkeimmassa oikeudessa perustellut täytäntöönpanon lykkäämistä koskevaa vaatimustaan sillä, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpano estäisi A:n mahdollisuuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Suomessa vireillä olevan rikosasian muutoksenhakuvaiheessa. Hänellä ei olisi Puolassa mahdollisuutta valmistella puolustustaan eikä tavata tai pitää yhteyttä puolustajaansa puhelimitse. Hänellä ei myöskään olisi käytössään asian esitutkintamateriaalia.

6. Syyttäjä on ilmoittanut, että rikosasian pääkäsittely hovioikeudessa on todennäköisesti vasta helmi – maaliskuussa 2027. A on mahdollista pyytää tuolloin luovutettavaksi takaisin Suomeen, joten hän voi valmistautua asian hovioikeuskäsittelyyn.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n luovuttamisesta tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa lykättävä Suomessa vireillä olevan rikosasian muutoksenhaun käsittelyn ajaksi.

8. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 49 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi lykätä luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa, jotta luovutettavaa henkilöä voidaan Suomessa syyttää muusta kuin kiinniottamista tai luovuttamista koskevan pyynnön perusteena olevasta teosta tai, jos hänet on jo tuomittu, jotta hän voi suorittaa tuomitun rangaistuksen.

9. EU-luovuttamislain 49 §:n 1 momentti perustuu eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584/YOS 24 artiklan 1 kohtaan. Mainitun kohdan mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi tehtyään päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta lykätä etsityn henkilön luovuttamista, jotta hänet voidaan asettaa syytteeseen täytäntöönpanojäsenvaltiossa tai, jos hänet on jo tuomittu, jotta hän voi suorittaa muusta teosta kuin siitä, jota eurooppalainen pidätysmääräys koskee, tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanovaltion alueella.

10. Unionin tuomioistuin on vahvistanut, että puitepäätöksen säännöksillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, eikä unionin oikeudesta siten johdu velvollisuutta jättää soveltamatta puitepäätöksen kanssa ristiriidassa olevaa kansallista säännöstä. Sen sijaan kansallisilla viranomaisilla on yhdenmukaisen tulkinnan periaatteen nojalla velvollisuus tulkita kansallista oikeutta mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti puitepäätöksessä tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi. (Ks. tuomio 24.6.2019, Popławski II, C-573/17, EU:C:2019:530, 62-63, 68 – 69 ja 72 – 73 kohdat.) Myös Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti noudatettu yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta (esim. KKO 2021:29, kohta 5 ja siinä mainitut ratkaisut).

11. Unionin tuomioistuin on katsonut puitepäätöksen 24 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenevän selvästi, että siinä annetaan täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle luovuttamisen lykkäämistä koskevan päätöksen tekemisen osalta harkintavaltaa, jonka käyttämisen edellytyksenä on ainoastaan, että tämä päätös tehdään täytäntöönpanojäsenvaltiossa meneillään olevaa rikosoikeudellista menettelyä varten tai muusta teosta kuin siitä, jota eurooppalainen pidätysmääräys koskee, tuomitun rangaistuksen täytäntöön panemiseksi (tuomio 8.12.2022, CJ, C-492/22 PPU, EU:C:2022:964, 86 kohta).

12. Unionin tuomioistuimen mukaan puitepäätöstä on kuitenkin tulkittava perusoikeuksien kunnioittamista koskevien vaatimusten mukaisesti (em. tuomio CJ, 87 kohta). Jos oikeusviranomainen päättäisi olla lykkäämättä sellaisen henkilön luovuttamista, jota vastaan on meneillään rikosoikeudellinen menettely kyseisessä jäsenvaltiossa, mainitun jäsenvaltion velvollisuutena olisi toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka johtuvat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevasta velvoitteesta taata syytetylle oikeus olla läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä (em. tuomio CJ, 88 ja 89 kohdat).

13. Vaikka oikeusviranomainen ei ole velvollinen lykkäämään luovuttamista sillä perusteella, että syytetyllä on oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä, mikään ei estä sitä harkintavaltansa perusteella lykkäämästä luovuttamista, jotta tämän oikeuden noudattaminen täytäntöönpanojäsenvaltiossa meneillään olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä varmistetaan (em. tuomio CJ, 91 kohta). Tässä harkinnassa voidaan ottaa huomioon muun muassa täytäntöönpanojäsenvaltion intressi saattaa päätökseen tätä henkilöä koskeva rikosoikeudenkäynti, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion intressi saada hänet viipymättä luovutetuksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaan rikokseen liittyvää rikosoikeudellista menettelyä tai tähän rikokseen liittyvän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten sekä näissä jäsenvaltioissa tehtyjen rikosten törkeys (em. tuomio CJ, 92 kohta).

14. A on vaatinut luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä katsoen hovioikeudessa vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin ja siihen valmistautumisen edellyttävän luovuttamisen lykkäämistä. Korkein oikeus toteaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (em. tuomio CJ) ilmenevin tavoin tarve turvata rikosasian vastaajan mahdollisuus osallistua oikeudenkäyntiin voi olla peruste lykätä luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa. Mainitusta ratkaisusta ilmenevin tavoin pidätysmääräystä täytäntöönpaneva jäsenvaltio ei ole velvollinen lykkäämään luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa, mutta tällöin sen velvollisuutena on toteuttaa kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luovutettavalla henkilöllä on todelliset mahdollisuudet osallistua pidätysmääräystä täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin.

15. Suomen perustuslain 21 §:ssä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdassa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklassa taataan jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tähän kuuluu muun ohella rikoksesta syytetylle oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan.

16. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, ettei riittävän ajan vaatimuksesta puolustuksen valmisteluun voida antaa mitään yleistä, tiettyyn aikamäärään liittyvää sääntöä, vaan sitä tarkastellaan yksittäisen tapauksen olosuhteissa (Mattick v. Saksa, 31.3.2005). Merkitystä tässä tarkastelussa on voitu antaa muun ohella tapauksen asiakirja-aineiston laajuudelle, asian monimutkaisuudelle, prosessin vaiheelle, oikeudenkäynnin kestolle ja sille, oliko vastaajalla avustajaa (esim. Albert ja Le Compte v. Belgia, 10.2.1983, kohta 41, Mayzit v. Venäjä, 20.1.2005, kohdat 78 – 84, Gregačević v. Kroatia, 10.7.2012, kohdat 51 – 58 ja Lambin v. Venäjä, 21.11.2017, kohdat 42 – 46).

$de

18. A:ta on yhtäältä pyydetty luovutettavaksi Puolaan henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksesta tuomitun pitkän vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi. Puolan valtiolla on merkittävä intressi toteuttaa rikosvastuu asiassa.

19. A:lla on toisaalta Suomessa vireillä hyvin laaja ja vakava rikosasia, jonka yhteydessä A on käräjäoikeudessa tuomittu poikkeuksellisen törkeistä teoista erittäin pitkään vankeusrangaistukseen. Muutoksenhaulle säädetty määräaika on vasta päättynyt ja asian käsittely hovioikeudessa A:n ja syyttäjän valitusten johdosta on vasta alkamassa. Otaksuttavaa on, että asia vaatii laatunsa ja laajuutensa vuoksi selvästi tavanomaista enemmän valmistelua hovioikeudessa sekä asianosaisten valmistautumista hovioikeuskäsittelyyn.

20. Suomen valtiolla on siten painava intressi saattaa mainitun rikosasian käsittely loppuun. Suomen valtiolla on myös velvollisuus huolehtia, että A:n osallistumis- ja puolustautumismahdollisuudet tulevat turvatuiksi asian käsittelyssä. Nämä oikeudenmukaiseen oikeudenkäynnin takeisiin liittyvät seikat ovat rikosasian vakavuus huomioon ottaen merkittäviä.

21. Suomessa vireillä olevan rikosasian hovioikeuskäsittelyn vaatima aika ei ole vielä tiedossa. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen on todennäköistä, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkääminen muodostuisi varsin pitkäksi. Luovutuksen lykkäämistä vastaan puhuu tällöin Puolan valtion intressi saada Puolassa tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano toteutettua viivytyksettä.

22. Luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen puolesta puhuu kuitenkin Suomessa vireillä olevan rikosasian laatu ja sen häiriöttömään käsittelyyn liittyvä intressi, joka on rikossyytteen vakavuus huomioon ottaen erittäin merkittävä.

23. Lisäksi luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen puolesta puhuu Suomen valtion velvollisuus turvata oikeudenkäytössään A:n puolustautumis- ja osallistumisoikeudet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimalla tavalla. Tätä velvollisuutta arvioitaessa huomioon on otettava paitsi vastaajan puolustautumismahdollisuuksien tärkeys näin vakavassa syyteasiassa, myös se, että käsiteltävänä olevan rikosasian laadun ja laajuuden vuoksi A:n puolustuksen asianmukaisen järjestämisen voidaan katsoa edellyttävän tavanomaista tiiviimpää yhteydenpitoa A:n ja hänen puolustajansa välillä jo ennen asian käsittelyä suullisesti hovioikeuden pääkäsittelyssä.

24. Arvioitaessa vastaajan mahdollisuuksia huolehtia puolustautumisensa asianmukaisesta järjestämisestä on lisäksi otettava huomioon, että EU-luovuttamislain 54 §:n nojalla toimivalta pyytää vastaajaa luovutettavaksi takaisin Suomeen on yksinomaan hänen vastapuolenaan olevalla syyttäjällä, eikä asiaa käsittelevällä tuomioistuimella tai vastaajalla itsellään ole mahdollisuutta vaatia luovuttamista tai vaikuttaa sen aikatauluun. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeusmenettelyn asianmukaiseen järjestämiseen liittyy tällöin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja A:n osallistumis- ja puolustautumismahdollisuuksien näkökulmasta varteen otettavaa epävarmuutta, jos luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa ei lykätä.

25. Edellä mainittuja näkökohtia punnittuaan Korkein oikeus päätyy siihen, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen puolesta puhuvat näkökohdat ovat tässä tapauksessa sitä vastaan puhuvia painavampia. Huomioon ottaen täytäntöönpanovaltion velvollisuus varmistua luovutettavaksi pyydetyn puolustautumismahdollisuuksien asianmukaisesta järjestämisestä koko rikosasian oikeudenkäynnin ajan Korkein oikeus katsoo, että A:n luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa on lykättävä siihen saakka, että Helsingin käräjäoikeudessa asianumerolla R 706/2024/7845 käsitelty rikosasia on A:n osalta ratkaistu lainvoimaisesti.

Asian tausta

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet

Arvioinnin lähtökohdat

Arviointi tässä asiassa