KKO:2025:70 – Sakkunnig

Högsta domstolen hade begärt ett sakkunnigutlåtande av universitetslektorn, docent A.

A framställde ett yrkande på arvode för sitt utlåtande efter att Högsta domstolens dom hade givits.

Högsta domstolen ansåg att A:s yrkande på arvode kunde prövas och att han hade rätt till arvode med stöd av 17 kap. 66 § 1 mom. rättegångsbalken.

RB 17 kap 66 §

Korkein oikeus oli pyytänyt asiantuntijalausunnon yliopistonlehtori, dosentti A:lta. A esitti antamastaan lausunnosta palkkiovaatimuksen Korkeimman oikeuden tuomion antamisen jälkeen.

Korkein oikeus katsoi, että A:n palkkiovaatimus voitiin tutkia ja että hänellä oli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 1 momentin nojalla oikeus palkkioon.

OK 17 luku 66 §

Asiantuntijan palkkiovaatimus

Korkein oikeus pyysi 27.6.2022 dopingrikosta koskevassa asiassa asiantuntijalausunnon yliopistonlehtori, dosentti A:lta. A toimitti lausuntonsa 12.12.2022, ja tuomio asiassa (KKO 2024:16) annettiin 20.2.2024. A toimitti 4.7.2024 Korkeimmalle oikeudelle osoitetun laskun kyseisen asiantuntijalausunnon laatimisesta.

Palkkiota koskevan asian lopputulos huomioon ottaen Korkein oikeus ei pyytänyt pääasian asianosaisilta lausumia.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

A:lle maksetaan valtion varoista palkkio asiantuntijalausunnon laatimisesta aiheutuneesta työstä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Pekka Pöyhönen.

Perustelut

1. Korkein oikeus on dopingrikosta koskevassa asiassa R2021/945 pyytänyt 27.6.2022 Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan farmakologian osaston yliopistonlehtorin, dosentti A:n kirjallisen asiantuntijalausunnon eräistä dopingaineiden käyttöä koskevista kysymyksistä. A on toimittanut pyydetyn lausunnon 12.12.2022. Tuomio dopingrikosta koskevassa asiassa on annettu 20.2.2024 (KKO 2024:16). A on sanotun tuomion antamisen jälkeen 4.7.2024 toimittanut Korkeimmalle oikeudelle osoitetun laskun asiantuntijalausunnon laatimisesta.

2. Asiassa on ensin kysymys siitä, voidaanko dopingrikosta koskevan asian oikeudenkäynnin päättymisen jälkeen A:n esittämä palkkiovaatimus tutkia. Jos vastaus on myöntävä, arvioitavana on, onko A:lla oikeus palkkioon.

3. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 1 momentin mukaan asiantuntijalla on oikeus saada kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Jos lausunnon on antanut viranomainen taikka julkisen viran tai toimen haltija taikka se, joka on määrätty antamaan lausuntoja kysymyksessä olevalta alalta, palkkio ja korvaus suoritetaan ainoastaan, jos siitä on erikseen säädetty. Saman pykälän 2 momentin mukaan asiantuntijan nimennyt yksityinen asianosainen vastaa asiantuntijan palkkiosta ja korvauksesta. Jos asiantuntijan on nimennyt useampi asianosainen, he vastaavat asiantuntijan palkkiosta ja korvauksesta yhteisvastuullisesti. Jos tuomioistuin on omasta aloitteestaan nimennyt asiantuntijan, yksityisten asianosaisten on yhteisvastuullisesti suoritettava hänelle palkkio ja korvaus. Muissa tapauksissa palkkio ja korvaus suoritetaan valtion varoista.

Arvioinnin lähtökohdat

4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n nojalla asiantuntijalla on edellä todetusti oikeus kohtuulliseen palkkioon sekä korvaukseen tarpeellisista kuluistaan. Laissa ei säädetä näitä koskevan vaatimuksen esittämisestä tai sen määräajasta eikä vaatimuksen ratkaisemisesta tuomioistuimessa. Oikeudenkäymiskaaren säännöksistä tai muualta lainsäädännöstä ei siten nimenomaisesti ilmene, voiko pääasian ratkaissut tuomioistuin päättää asiantuntijalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta, jos vaatimus on esitetty vasta oikeudenkäynnin päätyttyä.

5. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa kysymystä oikeudenkäynnin päättymisen jälkeen asiantuntijan esittämän vaatimuksen tutkimisesta merkityksellistä on, voiko asiantuntijan palkkiota ja korvausta koskevalla päätöksellä olla vaikutusta pääasiaratkaisun yhteydessä tehtäviin ratkaisuihin asianosaisten korvattavaksi määrättävistä oikeudenkäynnin kustannuksista. Näin on siksi, että on perusteltua edellyttää, että myös sellaiset vaatimukset, joista annettavilla päätöksillä on vaikutusta kuluratkaisuihin, tehdään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 1 momentista ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 9 luvun 6 §:stä ilmenevän mukaisesti ennen käsittelyn päättymistä, jotta ne voidaan tarvittaessa ottaa huomioon pääasian oikeudenkäyntikuluratkaisussa.

Asiantuntijapalkkiota koskevan vastuun liityntä oikeudenkäyntikuluratkaisuun syyttäjän ajamassa rikosasiassa

6. Kun tuomioistuin on nimennyt omasta aloitteestaan asiantuntijan, tämän palkkion ja korvauksen suorittamisesta vastaavat ensi kädessä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 2 momentin kolmannen virkkeen nojalla yksityiset asianosaiset. Jollei yksityisiä asianosaisia ole, palkkio ja korvaus suoritetaan momentin neljännen virkkeen nojalla valtion varoista. Säännöksen sanamuodosta ei ilmene, että asian laadulla olisi merkitystä maksuvelvollisuuden määräytymisessä.

7. Ennen todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistamista ja luvun nykyisen 66 §:n säätämistä asiantuntijalle maksettavasta korvauksesta säädettiin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 53 §:ssä (571/1948). Säännöksen 2 momentista (622/1974) seurasi, että syyttäjän ajamassa rikosasiassa asiantuntijalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta vastasi valtio, yksityisten asianosaisten välisessä riita-asiassa asianosaiset ja tietyissä asianomistajan ajamissa rikosasioissa asianomistaja ja vastaaja.

8. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 2 momentin perustelujen (HE 46/2014 vp s. 119) mukaan uudistetun sääntelyn on tarkoitettu vastaavan aiempaa oikeustilaa (ks. myös HE s. 41). Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 2 momenttia on säännöksen esitöistä yksiselitteisesti ilmenevän lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti sovellettava siten, että momentin kolmannen virkkeen tarkoittamia yksityisiä asianosaisia eivät ole vastaaja ja asianomistaja syyttäjän ajamassa rikosasiassa. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että yksityisen asianosaisen käsitettä tulkitaan vakiintuneesti toisin sovellettaessa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 65 ja 67 §:n säännöksiä vastuusta asianosaisen nimeämälle todistajalle tai tämän pyynnöstä asiakirjan taikka esineen esittämiseen velvoitetulle suoritettavista korvauksista.

9. Syyttäjän ajamassa rikosasiassa tuomioistuimen omasta aloitteestaan nimeämän asiantuntijan palkkio ja korvaus suoritetaan edellä lausutun perusteella ensi kädessä valtion varoista. Syytteen tullessa hylätyksi ei päätöksellä asiantuntijan palkkiosta ja korvauksesta ole merkitystä asianosaisia koskevaan oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisun kannalta. Jos vastaaja sitä vastoin tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen ja asiantuntijatodistelusta aiheutuneet kustannukset ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi, hänet voidaan rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n nojalla syyttäjän vaatimuksesta velvoittaa suorittamaan kyseiset kustannukset valtiolle.

Johtopäätös

10. Asiantuntijan palkkiota ja korvausta koskevalla päätöksellä voi edeltä ilmenevästi olla vaikutusta ratkaisuun asianosaisten korvattavaksi määrättävistä oikeudenkäynnin kustannuksista. Syyttäjän on esitettävä vaatimus asiantuntijatodistelusta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta valtiolle ennen käsittelyn päättymistä, ja tuomioistuin ratkaisee vaatimuksen pääasian yhteydessä. On siten perusteltua edellyttää, että asiantuntija esittää palkkiota ja korvausta koskevan vaatimuksensa ennen käsittelyn päättymistä.

A:n vaatimuksen tutkiminen tässä asiassa

11. A:n olisi edellä lausutun perusteella tullut esittää palkkiovaatimuksensa ennen käsittelyn päättymistä Korkeimmassa oikeudessa. Tämä ei kuitenkaan nimenomaisesti ilmene laista, kysymyksestä ei ole aikaisempaa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä, eikä Korkein oikeus ole kiinnittänyt A:n huomiota asiantuntijan velvollisuuteen vaatia palkkiota ja korvausta ennen käsittelyn päättymistä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että A:n palkkiota koskevalla päätöksellä ei tässä asiassa olisi ollut merkitystä pääasiassa tehtyihin oikeudenkäyntikuluratkaisuihin dopingrikosta koskevan syytteen tultua Korkeimmassa oikeudessa hylätyksi, Korkein oikeus katsoo, että estettä tutkia A:n pääasian ratkaisun jälkeen esittämää palkkiovaatimusta ei ole.

12. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan viranomaiselle, julkisen viran tai toimen haltijalle sekä sille, joka on määrätty antamaan lausuntoja kysymyksessä olevalta alalta palkkio ja korvaus suoritetaan ainoastaan, jos siitä on erikseen säädetty. Tässä asiassa A on lausuntoa antaessaan toiminut muun ohessa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan farmakologian osaston yliopistonlehtorina ja dosenttina, ja yliopistoa on pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna viranomaisena. Arvioidessaan, onko asiassa tämän vuoksi sovellettava edellä mainitun säännöksen rajoitusta, Korkein oikeus toteaa seuraavan.

13. Ennen asiantuntijalausunnon pyytämistä Korkein oikeus on ottanut yhteyttä Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:hyn ja siellä A:han, joka on ilmoittanut voivansa antaa asiassa lausunnon. Korkeimman oikeuden asiantuntijalausuntopyyntö on lähetetty Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan osoitteeseen, mutta osoitettu erikseen nimenomaisesti A:lle.

14. Korkein oikeus toteaa, että viranomaiselta asiantuntijalausuntoa pyytävä tuomioistuin osoittaa pyynnön tavallisesti kyseiselle viranomaiselle, jonka asiaksi jää järjestää se, kuka sen palveluksessa oleva laatii lausunnon. Tällöinkään tuomioistuimella ei ole estettä ennalta tiedustella viranomaiselta lausunnon antamisen mahdollisuutta tai pyytää, että lausunnon laatii tietty viranomaisen palveluksessa oleva henkilö. Näissä tapauksissa on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 1 momentin nojalla selvää, ettei kyseinen viranomainen eikä lausunnon tosiasiassa laatinut viran tai toimen haltija ole oikeutettu palkkioon, ellei siitä ole erikseen säädetty.

15. Korkein oikeus toteaa edelleen, että tässä asiassa asiantuntijalausuntoa ei ole pyydetty Helsingin yliopistolta, vaan henkilökohtaisen yhteydenoton perusteella A:lta, joka ei ole lausuntoa antaessaan näin ollen toiminut julkisen viran tai toimen haltijana. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että A:ta olisi missään hoitamassaan tehtävässä määrätty antamaan lausuntoja dopingaineita koskien. A:lla on siten oikeus vaatimaansa kohtuulliseen palkkioon tekemästään työstä.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettava säännös

Palkkiovaatimuksen tutkiminen

A:n oikeus palkkioon