KKO:2025:81 – Rättegångsförfarandet

Skatteförvaltningen hade i ett brottmål som gällde smuggling och olaga befattningstagande med infört gods framställt ett skadeståndsyrkande, som grundade sig på obetald tobaksaccis i samband med införsel av snus. Högsta domstolen ansåg att skadeståndsyrkandet skulle prövas.

BRL 3 kap 1 §

Verohallinto oli salakuljetusta ja laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevassa rikosasiassa esittänyt vahingonkorvausvaatimuksen, joka perustui nuuskan maahantuonnin yhteydessä suorittamatta jätettyyn tupakkaveroon. Korkein oikeus katsoi, että vahingonkorvausvaatimus oli tutkittava.

ROL 3 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Verohallinnolle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

Verohallinto vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja ensisijaisesti asia palautetaan käräjäoikeuteen Verohallinnon vahingonkorvausvaatimuksen tutkimiseksi tai toissijaisesti A, B ja C velvoitetaan korvaamaan rikoksella aiheutettu vahinko korkoineen.

B ja C eivät antaneet pyydettyä vastausta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin Verohallinnon vahingonkorvausvaatimus on jätetty tutkimatta. Asia palautetaan tältä osin Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Tuomo Antila, Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Silja Leino.

Vaatimukset ja vastaukset Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati haastehakemuksessaan A:lle ja B:lle rangaistusta salakuljetuksesta ja törkeästä veropetoksesta sekä C:lle laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä.

Syyttäjä peruutti käräjäoikeuden pääkäsittelyssä syytteen törkeää veropetosta koskevilta osin ratkaisusta KKO 2024:39 ilmenevän itsekriminointisuojaa koskevan oikeusohjeen nojalla.

Verohallinto vaati edelleen, että A, B ja C velvoitetaan korvaamaan rikoksella aiheutettuna vahinkona nuuskan laittoman maahantuonnin yhteydessä suorittamatta jätetyn tupakkaveron määrä.

Käräjäoikeuden tuomio 14.10.2024 nro 24/136829

Käräjäoikeus jätti asian sillensä törkeää veropetosta koskevan syytteen osalta ja tuomitsi A:n ja B:n salakuljetuksesta vankeusrangaistukseen sekä C:n laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeus jätti sillensä Verohallinnon vahingonkorvausvaatimuksen siltä osin kuin se perustui peruutettua törkeää veropetosta koskevaan syytekohtaan sekä totesi Verohallinnon vahingonkorvausvaatimuksen perustuvan salakuljetusta ja laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevassa syytteessä tarkoitettuun menettelyyn. Käräjäoikeus katsoi Verohallinnon oikeuden esittää yksityisoikeudellisia vaatimuksia riippuvan siitä, onko Verohallintoa pidettävä kyseisten rikosten asianomistajana.

Käräjäoikeus totesi, että Verohallinnolla ei ollut veronsaajan oikeuksien valvojana yleistä asianomistaja-asemaa kysymyksessä olevan asian julkista etua koskevissa rikoksissa. Vastaajat eivät olleet maahantuontisäännöksiä rikkoessaan sekä salakuljetukseen ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen syyllistyessään myöskään loukanneet veronsaajan oikeutta. Verohallintoa ei voitu siten pitää näiden rikosten osalta asianomistajana. Käräjäoikeus jätti Verohallinnon vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lauri Länsman.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat tuoneet maahan tupakkalain vastaisesti nuuskaa ja että C oli ottanut haltuunsa ja kätkenyt salakuljetettua nuuskaa. Maahantuonnin yhteydessä suorittamatta jätetty tupakkavero ja siihen perustuva Verohallinnon vahingonkorvausvaatimus ovat olleet käräjäoikeudessa määrällisesti riidattomia.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n ja B:n salakuljetuksesta sekä C:n laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. Käräjäoikeus on jättänyt Verohallinnon vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta sillä perusteella, että Verohallintoa ei ole pidettävä mainittujen rikosten asianomistajana.

4. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Luvun 9 §:n 1 momentin mukaan syyttäjän on vireille panemansa syyteasian yhteydessä asianomistajan pyynnöstä ajettava rikokseen perustuvaa a­sianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta rikosasian vastaajaa vastaan, jos se voi tapahtua ilman olennaista haittaa eikä vaatimus ole ilmeisen perusteeton.

5. Syyttäjän velvollisuus ajaa yksityisoikeudellista vaatimusta rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla koskee vain asianomistajan vaatimusta. Esitöiden mukaan yksityisoikeudellisen vaatimuksen tulee tässä tapauksessa olla rikokseen perustuva, mikä tarkoittaa, että vaatimuksella tulee olla kiinteämpi yhteys syytteessä tarkoitettuun rikokseen kuin luvun 1 §:ssä tarkoitetulla rikoksesta johtuvalla yksityisoikeudellisella vaatimuksella. Momentissa tarkoitettu asianomistajan vaatimus ei esitöiden mukaan voi perustua sellaisiin seikkoihin, joihin syyttäjä ei ole vedonnut syytteensä tueksi. (HE 82/1995 vp s. 58.)

6. Rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 1 §:n nojalla vahingonkorvausvaatimuksen voi syyteasian yhteydessä esittää myös henkilö, jolle rikoksen johdosta on aiheutunut vahinkoa ainoastaan välillisesti. Lain esitöissä on mainittu tästä esimerkkinä henkilö, jolle ravintolassa tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena on aiheutunut kustannuksia pahoinpitelyn yhteydessä rikkoutuneiden kalusteiden korjaamisesta (HE 82/1995 vp s. 53). Yksityisoikeudellista vaatimusta rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 1 §:n nojalla ajettaessa ei siten ole merkitystä sillä, onko vaatimuksen esittäjä kysymyksessä olevan rikosasian asianomistaja.

7. Rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 1 §:n tarkoituksena on mahdollistaa rikokseen perustuvien yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittely ja ratkaiseminen yhdessä rikosasian kanssa ilman, että korvaukseen oikeutettu asianosainen joutuisi ryhtymään erilliseen oikeudenkäyntiin. Korvausvaatimuksen perusteena olevien seikkojen ei tarvitse olla yhteneväisiä syytteessä esitetystä teonkuvauksesta ilmenevien seikkojen kanssa. Korvausvaatimusta voidaan siten pitää rikoksesta johtuvana siinäkin tapauksessa, että korvausvaatimuksen perusteena olevat seikat eivät ole kaikilta osin samoja kuin syytteen perusteena olevat seikat. Korvausvaatimuksen tutkiminen edellyttää kuitenkin, että vaatimuksen perusteena olevat seikat ilmenevät syytteessä esitetystä teonkuvauksesta tai että niihin on vedottu itse korvausvaatimuksessa. Tuomioistuin voi perustaa ratkaisunsa korvausasiassa vain seikkaan, johon on näin vedottu. (KKO 2005:19, kohdat 7 ja 9.)

8. Verohallinnon korvausvaatimus on perustunut syyttäjän alun perin esittämän törkeää veropetosta koskeneen syytteen teonkuvauksessa kerrottuun nuuskan maahantuontiin sekä tekoaikana voimassa olleisiin valmisteverotuslain ja tupakkaverosta annetun lain säännöksiin. Syyttäjän peruutettua tör­keää veropetosta koskevan syytteen käräjäoikeus on jättänyt asian tältä osin sillensä. Käräjäoikeus on edelleen jättänyt Verohallinnon vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta katsoen, ettei Verohallinto ole asianomistaja salakuljetusta ja laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevassa asiassa.

9. Korkein oikeus toteaa, että salakuljetusta ja laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevan syytteen teonkuvauksessa on kysymys samasta nuuskan laittomaan maahantuontiin liittyvästä tapahtumasarjasta, joka on kuvattu myös törkeää veropetosta koskeneessa syytteessä. Maahantuonnin yhteydessä suorittamatta jätetyn veron korvaamista koskevaa vaatimusta voidaan tapahtumien kulkuun nähden pitää sillä tavoin syytteessä tarkoitetuista rikoksista johtuvana, että asiassa ei rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 1 §:n kannalta ole estettä käsitellä korvausvaatimusta rikosasian yhteydessä.

10. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että käräjäoikeuden olisi tullut tutkia Verohallinnon vahingonkorvausvaatimus kysymyksessä olevan rikosasian yhteydessä.

11. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia on palautettava korvausvaatimuksen käsittelemiseksi käräjäoikeuteen.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Arvioinnin lähtökohdat

Arviointi tässä tapauksessa