TT 2017:146 – Kanneaika

Työntekijälle katsottiin syntyneen oikeus metsäkonealan työehtosopimuksen mukaiseen ylläpitokorvaukseen, kun hän oli työpäivien aikana majoittunut työnantajan toimipisteen pihassa olleessa asuntoautossaan, vaikka työsopimuksessa hänen osoitteekseen oli merkitty kotiosoite.

Kysymys myös kanneoikeuden ja suoritusvaatimusten vanhentumisesta. (Ään.)

KANTAJA

Puuliitto ry

VASTAAJA

Koneyrittäjien liitto ry

KUULTAVAT

Koneurakointi Järvinen Ky

A

B

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 4.5.2017

Pääkäsittely 29.8.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puu- ja erityisalojen liitto ry:n (nykyisin Puuliitto ry) ja Koneyrittäjien liitto ry:n välisessä metsäkonealan työehtosopimuksessa 1.3.2011 – 31.1.2014 on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

MATKAKUSTANNUS- JA TYÖVÄLINEKORVAUS 1.3.2011 lukien

9.2 Kun työntekijä sovittuaan siitä työnantajan kanssa yöpyy vakituisen asuinpaikkansa ulkopuolella asianmukaisessa työmaamajoituksessa taikka työmaata

varten järjestetyssä asunnossa, maksetaan hänelle ylläpitokorvausta 30,00 euroa/yöpymisvuorokausi. Ylläpitokorvaus sisältää ateriakorvauksen.

Pöytäkirjamerkintä: Sovittiin, että työehtosopimuksen 9 §:n 3 kohdassa sanotussa asianmukaisessa majoituksessa on lämpö, valaistus ja vesi, makuusija

vuodevaatteineen, mahdollisuus ruoan valmistukseen sekä peseytymismahdollisuus saunassa tai suihkussa.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

C työskenteli Koneurakointi Järvinen Ky:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 1.2.2009 lukien. Työsuhteen aikana C:lle ei maksettu työehtosopimuksen 9 §:n 2 kohdan mukaista ylläpitokorvausta, mutta hänelle maksettiin ajoittain ateriakorvausta. C:n työsuhde kommandiittiyhtiöön päättyi 31.10.2013.

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko C:lle syntynyt oikeus työehtosopimuksen mukaiseen ylläpitokorvaukseen ja mikäli näin on asian laita, onko kanneoikeus vanhentunut kanteessa tarkoitettujen ylläpitokorvausten osalta. Sopijapuolet ovat neuvotelleet asiasta, viimeksi 6.5.2015. Osapuolet ovat jääneet erimielisiksi asiassa.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kirjallinen työsopimus

2. Vuonna 2006 signeerattu työsopimusmalli

3. Sähköpostikirjeenvaihto Puuliiton ja Koneyrittäjien Liiton välillä 11.2.2016 ja sähköpostin liitteenä olevan Metsäkonealan taittoversion sivut 1-4 ja sivu 17

4. Sähköpostikirjeenvaihto Puuliiton ja Koneyrittäjien Liiton välillä 9.1.2017

5. Erimielisyysmuistio 6.10.2008 liitteineen

6. Liittotason erimielisyysneuvottelumuistiot kokonaisuudessaan

Vastaajan ja kuultavien kirjalliset todisteet

1. Metsäkonealan työehtosopimus 1.3.2011-31.1.2014

3. Muistio 24.3.2015

4. Erimielisyysmuistio 6.5.2015

5. Osapuolten välistä sähköpostikirjeenvaihtoa 3.9.2013 -15.10.2013 väliseltä ajalta

6. C:n työilmoitukset

Kantajan henkilötodistelu

1. C

2. D, Puuliitto ry:n työehtosihteeri

Vastaajan ja kuultavien henkilötodistelu

1. A, Koneurakointi Järvinen Ky:n vastuunalainen yhtiömies

2. E, Koneyrittäjien liitto ry:n toimitusjohtaja

3. F, alueasiamies

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Puuliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

– vahvistaa, että C:n työehtosopimuksen 9.2 §:ssä (ja 1.3.2011 asti 9.3 §:ssä) tarkoitettuna vakituisena asuinpaikkana hänen työsuhteensa aikana on tullut pitää hänen Kymönkoskella sijaitsevaa asuntoaan,

– vahvistaa, että C:llä on ollut oikeus saada työnantajaltaan Koneurakointi Järvinen Ky:ltä työehtosopimuksen 9.2 §:ssä (ja 1.3.2011 asti 9.3 §:ssä) tarkoitettu ylläpitokorvaus työsuhteensa ajalta,

– velvoittaa Koneurakointi Järvinen Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet A:n ja B:n yhteisvastuullisesti maksamaan C:lle ylläpitokorvauksia yhteensä 20.891,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna

4.834,60 eurolle 31.12.2010 lukien

4.968,60 eurolle 31.12.2011 lukien

4.077,40 eurolle 31.12.2012 lukien

3.024,20 eurolle 31.12.2013 lukien, ja

– velvoittaa vastaajan Koneyrittäjien liitto ry:n sekä kuultavat Koneurakointi Järvinen Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Puuliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.022,64 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Metsäkonealan työehtosopimuksen osana on kirjallisen työsopimuksen malli. Tässä mallissa osapuolia kehotetaan merkitsemään asuinpaikka erikseen, jos kysymyksessä on muu kuin työntekijän vakituinen asunto. Tällaista merkintää ei ole C:n työsopimuksessa, joten työehtosopimusmääräyksen mukaisena vakituisena asuinpaikkana on pidettävä C:n kotiosoitetta Kymönkoskella.

Riippumatta siitä, katsooko työtuomioistuin, että mallityösopimus olisi osa työehtosopimusta, on C:n työehtosopimusmääräyksen mukaisena vakituisena asuinpaikkana joka tapauksessa pidettävä hänen kotiosoitettaan.

Työehtosopimus ei edellytä vastauksessa tarkoitettua erillistä sopimista työmaamajoituksesta. Riittävää on, kun työntekijä majoittuu muualla kuin työsopimuksen mukaisessa asuinpaikassa. Asuinpaikka määrää asian ja jos olisi muuta tarkoitettu, olisi työsopimukseen asuinpaikaksi tullut kirjata työnantajan piha. Johtuen työsopimuksen kirjauksesta ja siitä, että C tosiasiassa majoittui asuntoautossa työnantajan pihalla, hänellä on oikeus ylläpitokorvaukseen. Tällä tavoin asiaa on käytännössä tulkittu liittojen välillä muun muassa erimielisyysmuistiossa 6.10.2008.

Jos katsottaisiin, että työmaamajoituksesta tulisi erikseen sopia, ovat C ja yhtiö sopineet tai ainakin C:n ja yhtiön välillä voidaan katsoa sovitun, että C majoittuu asuntoautossa yhtiön pihassa. Tälläkin perusteella saatava tulisi C:lle maksaa.

Saatavien määrä

Kantaja katsoo, että liittotason neuvotteluissa saatavien määrästä ei ole ollut erimielisyyttä.

Sopijapuolet ovat näin ollen 24.3.2015 todenneet ylläpitokorvauksen määriksi (perusteen työnantajapuoli on kiistänyt) seuraavat

– vuosi 2009: 4.606,50 euroa

– vuosi 2010: 5.385,60 euroa

– vuosi 2011: 4.968,60 euroa

– vuosi 2012: 5.024,40 euroa

– vuosi 2013: 3.427,20 euroa

Yhtiö maksoi C:lle ateriakorvauksia seuraavasti

– vuosi 2009: 619,59 euroa

– vuosi 2010: 551,00 euroa

– vuosi 2011: 0 euroa

– vuosi 2012 : 947,00 euroa

– vuosi 2013: 403,00 euroa

Maksetut ateriakorvaukset voidaan lukea ylläpitokorvauksen osaksi. Täten C:lle olisi maksettava:

– vuodelta 2009 yhteensä 3.986,91 euroa

– vuodelta 2010 yhteensä 4.834,60 euroa

– vuodelta 2011 yhteensä 4.968,60 euroa

– vuodelta 2012 yhteensä 4.077,40 euroa

– vuodelta 2013 yhteensä 3.024,20 euroa

Vastaus kannevaatimuksiin

Koneyrittäjien liitto ry, Koneurakointi Järvinen Ky, A ja B ovat vaatineet, että kanne hylätään. Lisäksi vastaaja ja kuultavat ovat vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavien yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.841 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Mallityösopimus ei ole osa työehtosopimusta, ensiksi sen vuoksi, ettei se ole osa allekirjoitettua työehtosopimusta. Työehtosopimuksen osana noudatettavat sopimukset ja pöytäkirjat on erikseen yksilöity työehtosopimuksen kohdassa 1.4. Kanteessa vedotulta mallityösopimus-asiakirjalta puuttuu siten työehtosopimusluonne.

Asuinpaikkaa koskeva vahvistusvaatimus

C:n tosiasiallinen asuinpaikka arkipäivinä työsuhteen aikana on ollut hänen asuntoautonsa, jonka hän on sijoittanut työnantajan kiinteän toimipisteen piha-alueelle.

Asian ratkaisemisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että työsopimukseen työsuhteen alkaessa osoitteeksi merkittiin hänen kotiosoitteensa, koska tuolloin on sovittu, että C muuttaisi Jyväskylään. C:n osoite ei siten ole ollut työsopimusta tehtäessä vielä tiedossa. C ei ole myöskään vaatinut matkakustannuksiaan kotiosoitteensa perusteella. Työnantajan tiedossa ei ole, miten C on käsitellyt matkakustannuksia tuloverotuksessaan. Työsuhteen aikana osapuolten kesken vallitsi yhteisymmärrys siitä, että C käytti asuntoautoaan vakituisena asuinpaikkanaan työviikkojen aikana. Asiassa ei siten ole mitään tarvetta vahvistaa sitä, että C:n vakituinen asuinpaikka olisi ollut Kymönkoski, koska asiassa on riidatonta, että C asui työsuhteensa aikana työviikot asuntoautossaan Jyväskylässä. Ylläpitokorvauksen kannalta on merkitystä vain sillä, onko C sopinut työmaamajoituksesta ja voidaanko katsoa, että C olisi asunut työmaamajoituksessa lähes koko viisi vuotta kestäneen työsuhteensa ajan.

Ylläpitokorvauksen vahvistusvaatimus

Ylläpitokorvauksen saaminen edellyttää osapuolten välillä nimenomaista sopimista työmaamajoituksesta. Osapuolet eivät ole sopineet työehtosopimuksen mukaisesta työmaamajoituksesta taikka työmaata varten järjestetystä asunnosta eikä sellaisesta ole muutoinkaan ollut kysymys.

C:n asumisratkaisu on ollut hänen oma ratkaisunsa, jolla hän on pyrkinyt välttämään kuluja ja pitkiä työmatkoja. Työsopimusta tehtäessä osapuolet ovat lähteneet siitä, että C muuttaisi paikkakunnalle. Työnantaja tarjosi C:lle mahdollisuutta vuokrata yksiö työpaikan läheisyydestä. C ei halunnut ottaa tarjottua asuntoa, vaan halusi säästää kuluissaan, ja päätti asua viikot asuntoautossaan.

C on kertonut, että hänen tarkoituksenaan on ollut muuttaa perheensä kanssa lähemmäksi työpaikkaansa. Tämän vuoksi työnantaja oletti, että C:n järjestely oli tilapäinen. C on kertonut myös työkavereilleen, että hän oli hankkimassa asuntoa paikkakunnalta. Työnantaja salli C:n sijoittaa autonsa hallin edustalle sekä sähkön ja veden käytön ilman korvausta.

Kantajalla Puuliitto ry:llä on näyttötaakka siitä, että osapuolet olisivat sopineet, että kyseinen järjestely olisi ehtokohdassa tarkoitettu työmaamajoitus. C työskenteli työsuhteensa aikana kymmenillä eri työmailla, jotka eivät edellyttäneet työmaamajoituksen järjestämistä. C ei ole esittänyt minkään työmaan osalta, että hän olisi halunnut työmaamajoituksen, eikä työnantajakaan nähnyt sellaiseen tarvetta. C ei ole vaatinut ylläpitokorvausta vuosia kestäneen työsuhteensa aikana. Työnantaja suoritti C:lle ateriakorvauksia työehtosopimuksen mukaisesti silloin kun työmaa sijaitsi yli 40 kilometrin päässä hallista. Tältäkään osin C:llä ei ole ollut huomautettavaa työsuhteensa aikana.

Suoritusvaatimus

Koska C:n työsuhde päättyi 31.10.2013, suorituskanne olisi pitänyt nostaa viimeistään kahden vuoden kuluttua työsuhteen päättymispäivästä. Kanne on pantu vireille vasta 3.3.2016, joten saatavien on ensisijaisesti katsottava kokonaisuudessaan rauenneen. Toissijaisesti työntekijän palkkasaatavaan luettavat ylläpitokorvaukset vanhentuvat viiden vuoden kuluttua siitä, kun saatava on erääntynyt maksettavaksi. C:lle on maksettu palkka kahden viikon välein, joten kuhunkin palkanmaksujaksoon kuuluvat ylläpitokorvaukset ovat erääntyneet kunkin palkanmaksun yhteydessä. Näin ollen palkkasaatavat, jotka ovat erääntyneet ennen 3.3.2011, ovat joka tapauksessa vanhentuneet.

C on vaatinut ylläpitokorvauksia vasta työsuhteen päättymisen jälkeen, jolloin asia on tullut yllätyksenä työnantajalle. Työsuhteen aikana osapuolet ovat olleet ilmeisen tyytyväisiä järjestelyyn. Työnantaja ei sen vuoksi ole puuttunut sähkön ja veden käyttöön eikä edes siihen, että C käytti työnantajan autoa yksityisajoihinsa muun muassa viikonloppumatkoihin perheensä luokse. C ei ole esittänyt työsuhteensa aikana yhtään muistutusta siitä, että hänelle olisi jätetty maksamatta ylläpitokorvauksia.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

C on työskennellyt Koneurakointi Järvinen Ky:n palveluksessa 1.2.2009- 31.10.2013 välisenä aikana. Hän on työpäivien aikana majoittunut työnantajan toimipaikan pihassa sijaitsevassa asuntoautossaan. C:n työsopimuksessa hänen osoitteekseen on merkitty kotiosoite Kymönkoskella. Työsopimuksen pohjana on käytetty metsäkonealan työehtosopimuksen välissä olevaa työsopimusmallia.

Keskeinen riitakysymys asiassa koskee sitä, onko C:lle syntynyt oikeus työehtosopimuksen 9.2 määräyksen mukaiseen ylläpitokorvaukseen.

Asiassa on myös ratkaistava se, onko kanneoikeus vanhentunut ylläpitokorvausten osalta.

$15b

Koneyrittäjien liitto ry:n alueasiamies F on kertonut työsopimusmallista samalla tavoin kuin E.

$15c

Selvitys C:n asuinpaikasta

C on kertonut sopineensa työnantajansa A:n kanssa työsuhteensa alussa, että hän saa majoittua työnantajan toimipisteen pihalla asuntoautossaan työviikkojen aikana. C:n ja työnantajan välillä ei missään vaiheessa sovittu, että C muuttaisi toimipistettä lähemmäksi Jyväskylään, eikä se C:n perhetilanteen vuoksi olisi ollut edes mahdollista. Työnantaja ei ole myöskään tarjonnut C:lle mahdollisuutta vuokrata asuintiloja toimipaikan läheisyydestä. C:llä oli lupa asuntoautossa asuessaan käyttää työnantajan sähköä, saniteettitiloja sekä autoa. Vuonna 2013 hänelle kuitenkin yhtäkkiä ilmoitettiin, ettei näitä etuuksia saisi enää käyttää. C on vaatinut ylläpitokorvauksia vasta työsuhteensa päättyessä, koska hän on vasta tuolloin saanut tietää oikeudestaan niihin. C on tehnyt kuukausittaiset työilmoitukset (V6) ateriakorvausten saamiseksi ja merkinnyt niihin etäisyydet työnantajan ohjeiden perusteella työnantajan toimipisteen pihasta lukien.

Koneurakointi Järvinen Ky:n vastuunalainen yhtiömies A on kertonut, ettei hän olisi palkannut C:tä, ellei tämä olisi luvannut muuttaa lähemmäs työnantajan toimipaikkaa. A suostui työsuhdetta solmittaessa C:n ehdotukseen asuntoautossa asumisesta vain tilapäisenä järjestelynä. A ehdotti C:lle jossain vaiheessa muuttamista lähellä sijaitsevaan vuokra-asuntoon, mutta C kieltäytyi tästä ratkaisusta pitäen sitä liian kalliina. C:n työsopimukseen (K1) ei merkitty hänen asuinpaikkaansa, koska asia jäi auki. Työmaiden etäisyys työnantajan toimipisteestä vaihteli 5-60 kilometrin välillä. Asuntoauton käyttö ei liittynyt työmaihin, eikä yhtiöllä ollut tapana järjestää työmaamajoitusta. Sellaisesta ei ole C:nkään kanssa sovittu. C vaati ylläpitokorvauksia ensimmäisen kerran vasta työsuhteen päättymisen jälkeen syksyllä 2013.

Selvitys ylläpitokorvausten määrästä

E on kertonut, että C:tä koskevaa riita-asiaa on selvitetty paikallis- ja liittotasoilla. Asia on liittotasolta jouduttu kuitenkin palauttamaan takaisin paikallistasolle korvausvaatimusten yksilöimiseksi. Määrät ovat tästä huolimatta jääneet epäselviksi. Myös F on kertonut, että korvausten määrä on jäänyt riitaiseksi erimielisyysneuvotteluissa. Ne kirjattiin neuvottelumuistioon 24.3.2015 (V3) vain vuositasolla. A on kertonut, että ylläpitokorvauksiin oikeuttavien päivien lukumäärä ei ole luotettavasti jälkikäteen varmennettavissa.

C on puolestaan kertonut, että korvausvaatimukset perustuivat kuukausittain laadittuihin työilmoituksiin, joihin hän on merkinnyt työtunnit päiväkohtaisesti (V6). Määrät on yksilöity neuvottelujen aikana, koska häneltä on jopa pyydetty tarkistuslaskelmia niihin.

Myös kirjallisesta todistelusta (K6) on ilmennyt, että C:tä koskeva erimielisyys on palautettu liittotason erimielisyysneuvotteluista 30.9.2014 paikallistasolle muun ohella korvausvaatimusten yksilöimiseksi. Neuvottelumuistiosta 24.3.2015 (V3) käy puolestaan ilmi se, että osapuolten asiamiehet ovat käsitelleet C:n esittämiä vaatimuksia ja yhteisesti todenneet vaaditut ylläpitokorvausten määrät.

Arviointi ja johtopäätökset

Onko mallityösopimus osa työehtosopimusta

Selvityksen perusteella työsopimusmalli on ollut työehtosopimuksen välissä liitteenä vuodesta 1996 lukien. Asuinpaikkaa koskeva kohta on puolestaan otettu mallisopimuksen osaksi vuonna 2014 tarkoituksena vähentää riitatilanteita.

Työehtosopimusosapuolten edustajat ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, onko työsopimusmallista työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä neuvoteltu ja onko sitä pidetty osana työehtosopimusta. Kirjallisista todisteista käy ilmi se, että osapuolten edustajat ovat 11.2.2016-9.1.2017 välisenä aikana käyneet sähköpostikirjeenvaihtoa (K3, K4) työsopimusmallin laatimisesta. Lisäksi kirjallisena todisteena on esitetty työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajien vuonna 2006 signeeraama työsopimusmalli (K2). Työtuomioistuin katsoo asiassa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella, että mallisopimus on ollut työehtosopimusneuvotteluissa esillä. Sillä seikalla, onko työsopimusmalli osa työehtosopimusta vai ei, ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä asiassa, koska mallisopimus on joka tapauksessa osa aineistoa, jota voidaan käyttää hyväksi työehtosopimuksen 9.2 kohdan määräyksen tulkinnassa.

Oikeus ylläpitokorvauksiin

Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, onko C:n työehtosopimuksen mukainen vakituinen asuinpaikka työsuhteen aikana ollut hänen Kymönkoskella sijaitseva asuntonsa ja onko hänellä tämän perusteella oikeus ylläpitokorvauksiin. Asiassa on riidatonta se, että C on työpäiviensä aikana majoittunut työnantajan toimipisteen pihassa olevassa asuntoautossaan.

Metsäkonealan työehtosopimuksen 9.2 kohdan määräyksen mukaan kun työntekijä sovittuaan siitä työnantajan kanssa yöpyy vakituisen asuinpaikkansa ulkopuolella asianmukaisessa työmaamajoituksessa taikka työmaata varten järjestetyssä asunnossa, maksetaan hänelle ylläpitokorvausta 30,00 euroa/yöpymisvuorokausi. Ylläpitokorvaus sisältää ateriakorvauksen.

Metsäkonealan työehtosopimuksen liitteenä olevassa kirjallisessa työsopimusmallissa on erikseen kohdat työntekijän osoitteelle ja työntekijän asuinpaikalle. Esitetyn selvityksen perusteella (E, F, D) työsopimusmallin asuinpaikkaa koskeva kohta on tarkoitettu niin sanotulle työhön hakeutujalle. C:n työsopimuksen (K1) pohjana on käytetty työsopimusmallia. Työsopimukseen on merkitty C:n osoitteeksi Kymönkoskella sijaitseva kotiosoite. Työsopimukseen ei ole merkitty C:lle erikseen muuta asuinpaikkaa.

Osapuolten nimeämät todistajat ovat olleet eri mieltä siitä, edellyttääkö työehtosopimus erillistä sopimista työmaamajoituksesta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä yhteisesti hyväksytystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä tämän seikan osalta.

Henkilötodistelun perusteella (A, C) työsopimusta tehtäessä A:n ja C:n välillä on ollut puhetta C:n asumisratkaisusta ja tämän muuttamisesta lähemmäksi työnantajan toimipistettä Jyväskylään. A ja C ovat kuitenkin kertoneet ristiriitaisesti siitä, onko Jyväskylään muuttamisesta sovittu tässä yhteydessä ja onko C:n majoittuminen asuntoautossa tarkoitettu vain tilapäiseksi ratkaisuksi. Vastaaja on vedonnut siihen, että C on omankin käsityksensä mukaan pitänyt asuinpaikkanaan asuntoautoaan, koska hän on merkinnyt kuukausittain laadittaviin työilmoituksiin (V6) etäisyydet käyttäen lähtöpisteenä työnantajan toimipisteessä sijaitsevaa majoitustaan. Työtuomioistuin katsoo, ettei lähtöpisteen kirjaamisella ole ratkaisevaa merkitystä asiassa, koska C on kertomuksensa mukaisesti toiminut työnantajalta saamiensa ohjeiden mukaan lähtöpaikan merkitessään.

Koska henkilötodistelu C:n asuinpaikasta on ristiriitaista, on arvioinnin lähtökohtana pidettävä työnantajan ja C:n välillä laadittua kirjallista työsopimusta. Sillä osapuolella, joka vetoaa siihen, että C:n asuinpaikka olisi ollut muu kuin työsopimukseen merkitty Kymönkoski, on velvollisuus näyttää väitteensä toteen. Työsopimukseen ei ole merkitty C:n osoitteeksi muuta asuinpaikkaa kuin hänen kotinsa Kymönkoskella. C on majoittunut asuntoautossaan työnantajansa toimipisteen pihalla Jyväskylässä työnantajan tieten ja luvalla. Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että työnantajan Koneurakointi Järvinen Ky:n ja C:n välillä on syntynyt sopimus C:n asuntoautossa asumisesta vakinaisen asuinpaikkansa ulkopuolella.

D:n kertomuksella on selvitetty, että työmaamajoituksella tarkoitetaan työehtosopimuksessa työnantajan tai muun tahon omistamaa majoitusta, joka täyttää 9.2 kohdan määräyksen mukaiset asianmukaisen majoituksen kriteerit. Työtuomioistuin katsoo, että C:n omistama asuntoauto, jossa asuessaan C:llä on ollut käytössään pöytäkirjamerkinnän mukaiset lämpö, valaistus, vesi, makuusija vuodevaatteineen, mahdollisuus ruoan valmistukseen sekä pesumahdollisuus Koneurakointi Järvinen Ky:n hallissa, on sinänsä täyttänyt työehtosopimuksen määräyksen mukaiset edellytykset.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että C:n vakituisena asuinpaikkana hänen työsuhteensa aikana on tullut pitää hänen Kymönkoskella sijaitsevaa asuntoaan. Koska C on työehtosopimuksen 9.2 kohdan määräyksen mukaisesti yöpynyt vakituisen asuinpaikkansa ulkopuolella asianmukaisessa työmaamajoituksessa, hän on siten oikeutettu kanteessa vaadittuihin korvauksiin.

Ylläpitokorvausten määrä

Asiassa on riidanalaista, onko C:n vaatimien ylläpitokorvausten määrä selvitetty. Osapuolten nimeämät todistajat ovat kertoneet asiasta ristiriitaisesti.

Neuvottelumuistiosta 24.3.2015 (K6) käy ilmi se, että osapuolten asiamiehet ovat käsitelleet C:n esittämiä vaatimuksia ja yhteisesti todenneet vaadittujen ylläpitokorvausten määrät. Koska määrät on neuvottelumuistion mukaan todettu yhteisesti, työtuomioistuin katsoo, että saatavat ovat selvitettyjä ja määriltään riidattomia.

Ylläpitokorvaussaatavien vanhentuminen

Vielä asiassa on ratkaistava se, onko C:n oikeus ylläpitokorvauksiin menetetty kanneoikeuden menettämisen vuoksi.

Koneyrittäjien Liitto ry on vaatinut, että Puuliitto ry:n kanteen 3 kohdassa esitetyt korvausvaatimukset hylätään ensisijaisesti sillä perusteella, että C:n työsuhde on päättynyt 31.10.2013 ja suorituskanne olisi pitänyt panna vireille viimeistään kahden vuoden kuluttua työsuhteen päättymispäivästä. Kanne on tullut vireille 3.3.2016.

Koneyrittäjien Liitto ry on toissijaisesti vaatinut, että palkkasaatavat, jotka ovat erääntyneet ennen 3.3.2011, on joka tapauksessa hylättävä vanhentuneina, koska työntekijän palkkasaatavaan luettavat ylläpitokorvaukset vanhentuivat viiden vuoden kuluttua siitä, kun saatava on erääntynyt maksettavaksi. C:lle on maksettu palkka kahden viikon välein, joten kuhunkin palkanmaksujaksoon kuuluvat ylläpitokorvaukset ovat erääntyneet kunkin palkanmaksun yhteydessä. Vastaajan mukaan C ei ole katkaissut saatavien vanhentumista työsuhteensa aikana.

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan työsuhteen päättyessä oikeus työsopimuslaissa tarkoitettuun palkka- tai muuhun työsopimuslaissa tarkoitettuun saatavaan raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Jos kuitenkin työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, saatava vanhentuu viidessä vuodessa ellei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä (KKO 2011:85) on katsottu, että työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin säännöstä sovellettaessa ilmeisen tulkinnanvaraisena työehtosopimuksen määräyksenä voidaan pitää ainakin sellaista määräystä, jonka tulkinnasta työehtosopimuksen tehneet osapuolet ovat olleet erimielisiä.

Tässä asiassa asianosaisten erimielisyys liittyy työehtosopimuksen 9.2 kohdan määräykseen, jonka mukaan työntekijälle maksetaan ylläpitokorvauksia, kun hän sovittuaan siitä työnantajan kanssa yöpyy vakituisen asuinpaikkansa ulkopuolella asianmukaisessa työmaamajoituksessa taikka työmaata varten järjestetyssä asunnossa.

$15d

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluessa erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Palkkasaatavan vanhentumisaika lasketaan kunkin palkkaerän osalta erikseen kyseisen erän palkanmaksupäivästä lukien. Työsuhteen aikana palkkasaatavien vanhentuminen voidaan suorittaa vapaamuotoisesti siten kuin velan vanhentuminen on yleensäkin katkaistavissa, esimerkiksi muistuttamalla työnantajaa todisteellisesti saatavasta. Työtuomioistuin viittaa Korpisen kirjoituksen sivuilla 105 ja 107 lausuttuun.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (TT 2015:58) on katsottu, että velan vanhentuminen on katkaistu, kun asiaa koskevat paikallisneuvottelut on käyty.

Puuliitto ry on kanteessaan vaatinut vuodelta 2009 ylläpitokorvauksia 31.12.2009 lukien. Tässä asiassa on selvitetty se, että Puuliitto ry:n aluetoimitsija on ensimmäisen kerran esittänyt C:n ylläpitokorvauksia koskevan vaatimuksen Koneyrittäjien liitto ry:lle 3.9.2013, jolloin C:n 31.10.2013 päättynyt työsuhde on vielä ollut voimassa. Tätä yhteydenottoa on pidettävä työsuhteen aikana tapahtuneena, paikallisneuvottelujen käymiseen verrattavana tilanteena, jolla C:n palkkasaatavien vanhentuminen on vapaamuotoisesti katkaistu, vaikka vaatimusten määriä ei ole vielä tuolloin yksilöity. Ylläpitokorvauksia koskevat suoritusvaatimukset eivät siten ole vanhentuneet, vaan ylläpitokorvauksia koskevan vaatimuksen esittämisen jälkeen on alkanut uusi vanhentumisaika, joka päättyy 3.9.2018. Koska Puuliitto ry:n kanne on pantu vireille ennen sanottua ajankohtaa, eivät C:n palkkasaatavat ole vanhentuneet työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin säännöksen nojalla.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Puuliitto ry:n kannevaatimukset on kokonaisuudessaan hyväksytty. Asia on kuitenkin ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Sen vuoksi työtuomioistuin määrää, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

– vahvistaa, että C:llä on ollut oikeus saada työnantajaltaan Koneurakointi Järvinen Ky:ltä työehtosopimuksen 9.2 §:ssä (ja 1.3.2011 asti 9.3 §:ssä) tarkoitettu ylläpitokorvaus työsuhteensa ajalta, ja

3.986,91 eurolle 31.12.2009 lukien

3.024,20 eurolle 31.12.2013 lukien.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Aarto, Lehto ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto.

Jäsen Aarto, jonka lausuntoon jäsenet Äimälä ja Kröger yhtyivät, lausui:

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa työtuomioistuimen tuomion kappaleeseen Ylläpitokorvaussaatavien vanhentuminen saakka. Sanotusta kappaleesta lähtien totean seuraavaa.

Asiassa on vielä ratkaistava se, onko C:n oikeus ylläpitokorvauksiin menetetty kanneoikeuden menettämisen vuoksi.

Koneyrittäjien Liitto ry on vaatinut, että Puuliitto ry:n kanteen 3 kohdassa esitetyt korvausvaatimukset hylätään ensisijaisesti sillä perusteella, että C:n työsuhde on päättynyt 31.10.2013 ja että Puuliitto ry:n suorituskanne olisi pitänyt panna vireille viimeistään kahden vuoden kuluttua C:n työsuhteen päättymispäivästä. Kanne on tullut vireille 3.3.2016.

Koneyrittäjien Liitto ry on toissijaisesti vaatinut, että palkkasaatavat, jotka ovat erääntyneet ennen 3.3.2011, on joka tapauksessa hylättävä vanhentuneina, koska työntekijän palkkasaataviin luettavat ylläpitokorvaukset vanhentuivat viiden vuoden kuluttua siitä, kun saatava on erääntynyt maksettavaksi. C:lle on maksettu palkka kahden viikon välein, joten kuhunkin palkanmaksujaksoon kuuluvat ylläpitokorvaukset ovat erääntyneet kunkin palkanmaksun yhteydessä. Vastaajan mukaan C ei ole katkaissut saatavien vanhentumista työsuhteensa aikana.

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan työsuhteen päättyessä oikeus työsopimuslaissa tarkoitettuun palkkasaatavaan tai muuhun työsopimuslaissa tarkoitettuun saatavaan raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Jos kuitenkin työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, saatava vanhentuu viidessä vuodessa ellei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Erimielisyysneuvotteluja koskevista muistioista 31.1.2014, 10.7.2014, 30.9.2014 ja 24.3.2015 (K5) käy ilmi se seikka, että osapuolet ovat neuvotteluissa jääneet erimielisiksi muun ohella siitä, onko Koneurakointi Järvinen Ky ollut velvollinen suorittamaan C:lle korvauksia työmatkakulkemisiin liittyen, mukaan lukien tässä asiassa riidanalaisia ylläpitokorvauksia. Asiassa ei ole tosiasiallisesti ollut riitaista se, mikä on kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen, aikavälillä 1.3.2011 – 31.1.2014 voimassa olleen metsäkonealan työehtosopimuksen, 9.2 kohdan määräyksen oikea tulkinta. Riitaisuus asianosaisten kesken on koskenut ainoastaan sitä, ovatko C:n ja Koneurakointi Järvinen Ky:n välistä sopimussuhdetta koskevat tosiseikat olleet sellaiset, että niiden perusteella tulisi soveltaa työehtosopimuksen 9.2 kohdan määräystä.

Katson näillä perusteilla, että työehtosopimuksen 9.2 kohdan määräys ei ole ollut työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tulkinnanvarainen. Puuliitto ry:n kanne olisi tullut panna vireille työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin pääsäännön mukaan kahden vuoden kuluessa C:n työsuhteen päättymisestä. C:n työsuhde on päättynyt 31.10.2013 ja haastehakemus on toimitettu työtuomioistuimeen 3.3.2016. Näillä perusteilla Puuliitto ry on menettänyt kanneoikeutensa asiassa ja kanteessa tarkoitettu ylläpitokorvausta koskeva kannevaatimus on hylättävä saatavien raukeamisen vuoksi.

Asian näin päättyessä ei ole tarpeen antaa lausumaa C:n palkkasaatavien vanhentumisesta työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla.

Puuliitto ry:n kannevaatimukset on hyväksytty osittain. Asia on kuitenkin ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Sen vuoksi määrään, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Ratkaisen asian tuomiolauselmasta ilmenevin tavoin.

Työtuomioistuin vahvistaa, että C:n työehtosopimuksen 9.2 §:ssä (ja 1.3.2011 asti 9.3 §:ssä) tarkoitettuna vakituisena asuinpaikkana hänen työsuhteensa aikana on tullut pitää hänen Kymönkoskella sijaitsevaa asuntoaan.

Puuliitto ry:n kanne hylätään muilta osin.