TT 2017:147 – EU-oikeus

Ennakkoratkaisupyyntö Euroopan unionin tuomioistuimelle työehtosopimukseen perustuvan loman siirtämistä koskevassa asiassa.

KANTAJA

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry

VASTAAJA

Hyvinvointialan liitto ry (entinen Terveyspalvelualan Liitto ry)

KUULTAVA

Fimlab Laboratoriot Oy

ASIA

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.3.2017

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Mistä asiassa on kysymys

1. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko työehtosopimuksessa määrätä, että työntekijällä, joka on työkyvytön lomansa tai sen osan alkaessa, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirrettyä tällaiselle ajalle kohdistuvaa työehtosopimukseen perustuvaa lomaansa.

2. Työtuomioistuimen tutkittavana oleva erimielisyys koskee siten sitä, onko osana terveyspalvelualan työehtosopimusta sovellettu vuosilomalain 25 §:n 1 momentin säännös (276/2013), joka on ollut voimassa ajalla 1.10.2013–31.3.2016, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (jäljempänä työaikadirektiivi) 7 artiklan 1 kohdan ja/tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan mukainen siltä osin kuin säännös on rajannut siirto-oikeuden koskemaan vain vuosilomalain mukaista lomaa, eikä siirto-oikeus ole koskenut vuosilomalain mukaisen loman ylittävää työehtosopimukseen perustuvaa lomaa.

3. Lisäksi työtuomioistuimen tutkittavana oleva erimielisyys koskee sitä, onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla välitön oikeusvaikutus yksityisten oikeus-subjektien välisessä työsuhteessa.

4. Kanteessa tarkoitettu työntekijä A on työskennellyt laboratoriolähihoitajana Fimlab Laboratoriot Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 14.11.2011 alkaen. A:lle oli vahvistettu vuosiloma ajalle 7.9.2015–13.9.2015 (maanantai–sunnuntai, 6 lomapäivää). Hän ilmoitti 10.8.2015 työnantajalle joutuvansa leikkaukseen 2.9.2015 ja pyysi leikkauksesta aiheutuvan sairausloman vuoksi vuosilomansa siirtämistä myöhempään ajankohtaan. Sairausloma kesti 23.9.2015 saakka. A:lle oli kertynyt 31.3.2015 päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta lomaa yhteensä seitsemän viikkoa, joista hän oli pitänyt aiemmin 1.4.2015 alkaneella lomakaudella 22 vuosilomapäivää. Työnantaja siirsi vuosilomalakiin perustuvat kaksi ensimmäistä lomapäivää pidettäväksi myöhemmin. Neljää jäljelle jäänyttä työehtosopimukseen perustuvaa lomapäivää työnantaja ei siirtänyt.

Sovellettavat kansalliset oikeussäännöt

Lainsäädäntö

5. Vuosilomalailla (162/2005) on pantu täytäntöön työaikadirektiivin 7 artikla. Vuosilomalain 5 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. (- -)

6. Täysiä lomanmääräytymiskuukausia voi olla enintään 12 lomanmääräytymisvuodessa. Jos työntekijällä on 12 täyttä lomanmääräytymiskuukautta lomanmääräytymisvuodessa, hänellä on vuosilomalain mukaan työsuhteen keston perusteella määräytyen joko 24 tai 30 arkipäivää lomaa.

7. Vuosilomalain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan arkipäivällä tarkoitetaan muita viikonpäiviä kuin sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää. Kalenteriviikolla, jolla ei ole edellä mainittuja päiviä, kuluu siis kuusi lomapäivää.

8. Vuosilomalain 20 §:n 2 momentin mukaan vuosilomasta 24 arkipäivää on sijoitettava lomakaudelle (kesäloma). Muu osa lomasta (talviloma) on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä.

9. Vuosilomalain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lomakaudella tarkoitetaan 2 päivän toukokuuta ja 30 päivän syyskuuta välistä aikaa nämä päivät mukaan luettuina.

Työehtosopimukset

11. Suomessa työehtosopimuksilla on usein sovittu vuosilomalaissa säädettyä pidemmistä lomista.

12. Terveyspalvelualan liitto ry:n (nykyisin Hyvinvointialan liitto ry) ja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:n välisen terveyspalvelualan työehtosopimuksen 1.3.2014–31.1.2017 mukaan A:lle on kertynyt 31.3.2014 päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta lomaa 42 arkipäivää.

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:n kanne

15. Kantaja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry on vaatinut kanteessaan vahvistettavaksi muun ohella, että A:lla on oikeus siirtää työkyvyttömyyden vuoksi ajalle 9.9.2015–13.9.2015 (keskiviikko–sunnuntai, neljä lomapäivää/arkipäivää) vahvistettu työehtosopimukseen perustuva lomansa pidettäväksi myöhempänä ajankohtana.

16. Kantajan mukaan osana terveyspalvelualan työehtosopimusta sovellettu, ajalla 1.10.2013–31.3.2016 voimassa ollut, vuosilomalain 25 §:n 1 momentti on ollut ristiriidassa Euroopan unionin oikeuden kanssa, koska säännöksen mukaan työnantajalla on ollut työkyvyttömyystapauksessa velvollisuus siirtää ainoastaan vuosilomalakiin perustuva vuosiloma, ei sitä vastoin työehtosopimukseen perustuvaa lomaa siltä osin kuin sen kesto on ylittänyt lakisääteisen vuosiloman keston.

17. Kantajan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on tulkittava siten, että ansaitun loman suoja ei rajoitu työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyyn vähimmäisvuosilomaan, vaan myös vähimmäisvuosilomaa pidempi ansaittu loma saa kokonaisuudessaan suojaa. Suojalla kantaja on tarkoittanut tässä tapauksessa sitä, että työntekijän on tullut saada siirtää työkyvyttömyyden johdosta myös työehtosopimukseen perustuva lakisääteistä vuosilomaa pidempi lomansa. Kantaja on vedonnut kantansa tueksi tältä osin erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen (tai sen edeltäjän) tuomioihin RX-II Strack (C-579/12 RX-II, ECLI:EU:C:2013:570, annettu 19.9.2013), Sobczyszyn (C-178/15, ECLI:EU:C:2016:502, annettu 30.6.2016), ANGED (C-78/11, ECLI:EU:C:2012:372, annettu 21.6.2012) ja Vicente Pereda (C-277/08, ECLI:EU:C:2009:542, annettu 10.9.2009).

18. Kantajan mukaan työehtosopimuksen mukainen lakisääteistä vuosilomaa pidempi ansaittu vuosiloma saa suojaa myös siksi, että unionin tuomioistuimen mukaan oikeutta palkalliseen vuosilomaan ei voida tulkita suppeasti. Näin on, koska oikeudesta palkalliseen vuosilomaan on määrätty myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa, jolla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklan 1 kohdan mukaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla.

19. Edelleen kantaja on katsonut, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla on välitön oikeusvaikutus yksityisten oikeussubjektien välisessä työsuhteessa.

Hyvinvointialan liitto ry:n ja Fimlab Laboratoriot Oy:n yhteinen vastaus

20. Vastaaja Hyvinvointialan liitto ry ja kuultava Fimlab Laboratoriot Oy ovat vaatineet, että kantajan vaatimus neljän työehtosopimukseen perustuvan lomapäivän siirtämisestä työkyvyttömyyden vuoksi hylätään.

21. Vastaaja ja kuultava ovat katsoneet, että osana terveyspalvelualan työehtosopimusta sovellettu, ajalla 1.10.2013–31.3.2016 voimassa ollut, vuosilomalain 25 §:n 1 momentti on täyttänyt työaikadirektiivin vaatimukset.

22. Vastaajan ja kuultavan mukaan työaikadirektiivi ei koske neljää viikkoa laajempaa vuosilomaoikeutta ja jäsenvaltiot ovat saaneet asettaa työehtosopimuksessa ehtoja työaikadirektiivin mukaisen tason ylittävän lomaoikeuden käyttämiselle. Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet kantansa tueksi tältä osin erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen (tai sen edeltäjän) tuomioihin Neidel (C-337/10, ECLI:EU:C:2012:263, annettu 30.5.2012), Maschek (C-341/15, ECLI:EU:C:2016:576, annettu 20.7.2016), Dominguez (C-282/10, ECLI:EU:C:2012:33, annettu 24.1.2012) ja Heimann ja Toltschin (yhdistetyt asiat C-229/11 ja C-230/11, ECLI:EU:C:2012:693, annettu 8.11.2012).

23. Vastaajan ja kuultavan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdasta ei voida johtaa työaikadirektiivissä vahvistettua neljän viikon vuosilomaoikeutta pidempää oikeutta vuosilomaan, koska työaikadirektiivillä on täsmennetty mainittua perusoikeuskirjan kohtaa. Perusoikeuskirjaa ei sovelleta kansallisesti myönnettyihin tätä laajempiin vuosilomaoikeuksiin.

24. Edelleen vastaaja ja kuultava ovat katsoneet, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta yksityisten oikeussubjektien välisessä työsuhteessa.

Työtuomioistuimen päätös ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta

25. Työaikadirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan työaikadirektiivissä vahvistetaan turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset työajan järjestämistä varten.

26. Työaikadirektiivin 15 artiklan mukaan työaikadirektiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen soveltaa tai ottaa käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisen kannalta suotuisampia, eikä oikeuteen edistää tai sallia sellaisten työehtosopimusten tai työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten soveltamista, jotka ovat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisen kannalta suotuisampia.

27. Työaikadirektiivin 7 artiklan 2 kohtaa eli oikeutta lomakorvaukseen koskeneessa tuomiossa Maschek (C-341/15, ECLI:EU:C:2016:576, annettu 20.7.2016) unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltioiden asiana on yhtäältä päättää, myöntävätkö ne työntekijöille ylimääräistä palkallista lomaa työaikadirektiivin 7 artiklassa säädetyn vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman lisäksi. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat säätää, että työntekijälle, joka ei ole sairauden takia voinut käyttää koko ylimääräistä palkallista vuosilomaansa ennen hänen työsuhteensa päättymistä, myönnetään oikeus rahalliseen korvaukseen, joka vastaa tätä ylimääräistä ajanjaksoa. Jäsenvaltioiden asiana on toisaalta vahvistaa kyseisen oikeuden myöntämisedellytykset. (tuomion kohdat 39 ja 40.)

28. Tuomiossa Neidel (C-337/10, ECLI:EU:C:2012:263, annettu 30.5.2012) unionin tuomioistuin totesi, että työaikadirektiivin 7 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansallisen oikeuden säännöksille, joissa myönnetään virkamiehelle oikeuksia palkalliseen lomaan vähintään neljän viikon palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden lisäksi muttei säädetä lomakorvauksen maksamisesta silloin, kun eläkkeelle siirtyvä virkamies ei ole voinut käyttää kyseisiä lisäoikeuksia, koska hän ei ole voinut olla palveluksessa sairauden takia (tuomion kohdat 37 ja 44).

29. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 256 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuen annetussa tuomiossa RX-II Strack (C-579/12 RX-II, ECLI:EU:C:2013:570, annettu 19.9.2013) unionin tuomioistuin totesi, että sellaisten erojen kaltaiset erot, joita komissio haluaa tehdä yhtäältä pitkäaikaisen sairauden vuoksi pitämättä jääneen palkallisen vuosiloman siirtämisoikeuden ja siihen työsuhteen päättymistapauksessa liittyvän korvauksen saamisen välillä ovat merkityksettömiä eikä niitä voida hyväksyä (tuomion kohta 67).

30. Tuomioissa Maschek ja Neidel on ollut kysymys lomakorvauksen saamisesta pitämättömistä lomista työsuhteen päättyessä. Kun tuomiossa RX-II Strack unionin tuomioistuin on todennut kohdassa 29 esitetyllä tavalla, että palkallisen vuosiloman siirtämisoikeuden ja pitämättömästä vuosilomasta maksettavan lomakorvauksen saamisen välille ei voida tehdä eroa, työtuomioistuimen käsityksen mukaan tuomioista Maschek ja Neidel saatavia oikeusohjeita voidaan soveltaa myös tässä työtuomioistuimen käsiteltävänä olevassa tapauksessa, jossa on kysymys vuosiloman siirtämisoikeudesta.

31. Ottaen huomioon kohdassa 30 esitetty huomio kohdissa 25–29 todettu viittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, että työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, jonka tiedetään joutuvan lomansa aikana sellaiseen sairaanhoitoon tai muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirrettyä tällaiselle ajalle kohdistuvaa vuosilomalain mukaisen loman ylittävää työehtosopimukseen perustuvaa vuosilomaansa.

32. Toisaalta edellä viitatusta tuomiosta RX-II Strack käy ilmi, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (henkilöstösäännöt) 57 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan virkamies Strackilla oli kalenterivuoden aikana oikeus vähintään 24:n ja enintään 30:n työpäivän pituiseen vuosilomaan (tuomion kohta 5). Virkamies Strack oli muun ohella vaatinut 38,5 pitämättä jääneen lomapäivän siirtämistä seuraavaan vuoteen (tuomion kohta 10).

33. Tuomiossa RX-II Strack unionin tuomioistuin katsoi, että unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T-268/11 P, komissio vastaan Strack, 8.11.2012 antama tuomio vahingoitti unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, koska unionin yleinen tuomioistuin oli muutoksenhakutuomioistuimena sivuuttanut palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden unionin sosiaalioikeuden periaatteena, josta on myös nimenomaisesti määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa ja joka on erityisesti tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY kohteena, sellaisena kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tätä oikeutta tulkittu.

$d0

35. Kohdassa 34 todettua tukee myös se, että asiassa RX-II Strack komissio oli virkamiestuomioistuimen tuomiosta valittaessaan vedonnut siihen, että virkamiestuomioistuin oli komission mukaan jättänyt ottamatta huomioon sen, että työaikadirektiivin 7 artiklassa taataan palkallisen vuosiloman siirtäminen vain kyseisessä säännöksessä tarkoitetun neljän viikon vähimmäisajan osalta. Tältä osin unionin tuomioistuin totesi, että sellaisten erojen kaltaiset erot, joita komissio haluaa tehdä pitkäaikaisen sairauden vuoksi pitämättä jäänyttä vuosilomaa koskevan oikeuden osittaisen poistamisen ja täydellisen poistamisen välillä, ovat merkityksettömiä eikä niitä voida hyväksyä (tuomion kohta 67).

36. Tuomiosta Sobczyszyn (C-178/15, ECLI:EU:C:2016:502, annettu 30.6.2016) käy ilmi, että Sobczyszyn oli kuntoutuslomalla ajan 28.3.–18.11.2011. Sobczyszyn vaati 27.4.2012 oikeutta pitää vuodelta 2011 saavuttamansa vuosilomapäivät. Työnantaja epäsi häneltä tämän oikeuden, koska hänen oli vuodeksi 2011 laaditun lomasuunnitelman mukaan tarkoitus pitää vuosilomansa ajalla 1.–31.7.2011 ja siten hänen oikeutensa vuosilomaan vuodelta 2011 oli sisältynyt samaan ajanjaksoon sijoittuneeseen kuntoutuslomajaksoon (tuomion kohta 15).

37. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa, että työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohtaa oli tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö tai käytäntö mahdollistaa sen, että työntekijältä, joka on kansallisen oikeuden mukaisesti myönnetyllä kuntoutuslomalla oppilaitoksen, jossa hän työskentelee, lomakalenterissa vahvistetun vuosilomajakson aikana, voidaan evätä hänen kuntoutuslomansa päätteeksi oikeus pitää palkallinen vuosilomansa myöhempänä ajankohtana, mainittu 7 artiklan 1 kohta on esteenä tällaiselle säännöstölle tai käytännölle, jos kuntoutuslomaa koskevan oikeuden tarkoitus poikkeaa vuosilomaa koskevan oikeuden tarkoituksesta, minkä selvittäminen oli kansallisen tuomioistuimen asiana.

38. Tuomiosta Sobczyszyn (C-178/15) ei käy ilmi, että unionin tuomioistuin olisi tehnyt eroa työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäisvuosiloman ja tämän ylittävän vuosiloman välille. Näin ollen työtuomioistuimen käsityksen mukaan tuomion johdosta suojaa sai koko ajalle 1.– 31.7.2011 suunniteltu loma eli työaikadirektiivissä säädettyä vähimmäisvuosilomaa pidempi loma.

39. Edellä kohdissa 32–38 todettu viittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, että työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta ovat esteenä sellaiselle kansalliselle työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, jonka tiedetään joutuvan lomansa aikana sellaiseen sairaanhoitoon tai muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirrettyä tällaiselle ajalle kohdistuvaa vuosilomalain mukaisen loman ylittävää työehtosopimukseen perustuvaa vuosilomaansa.

40. Edellä kohdissa 25–39 todetusta johtuu, että työtuomioistuimen käsityksen mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen käytännössä ei ole vakiintunutta linjaa, josta voitaisiin päätellä, onko ajalla 1.10.2013–31.3.2016 voimassa ollut vuosilomalain 25 §:n 1 momentti, jota on sovellettu osana terveyspalvelualan työehtosopimusta, täyttänyt Euroopan unionin oikeuden, erityisesti työaikadirektiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan, vaatimukset.

41. Koska työtuomioistuimen päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, työtuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

42. Edellä selostetuilla perusteilla työtuomioistuin on asianosaisia ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä kuultuaan päättänyt jättää asian R 67/16 lepäämään oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 4 §:n nojalla ja esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1) Onko tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohta esteenä sellaiselle kansallisen työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, joka on työkyvytön lomansa tai sen osan alkaessa, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirrettyä tällaiselle ajalle kohdistuvaa työehtosopimukseen perustuvaa lomaansa tilanteessa, jossa työehtosopimukseen perustuvan loman siirtämättä jättäminen ei vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan?

2) Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla välitön oikeusvaikutus yksityisten oikeussubjektien välisessä työsuhteessa eli välitön horisontaalinen oikeusvaikutus?

3) Suojaako Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta ansaittua lomaa siltä osin kuin loman kesto ylittää työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn neljän viikon vähimmäisvuosiloman ja onko sanottu perusoikeuskirjan määräys esteenä sellaiselle kansallisen työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, joka on työkyvytön lomansa tai sen osan alkaessa, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirrettyä tällaiselle ajalle kohdistuvaa työehtosopimukseen perustuvaa lomaansa tilanteessa, jossa työehtosopimukseen perustuvan loman siirtämättä jättäminen ei vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan?

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Aaltonen, Aarto, Teerimäki, Lehto ja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Snellman.

Päätös on yksimielinen.